Ei nälkää on yksi kestävän kehityksen tavoitteista. Siihen kuuluvat ruokaturvan saavuttaminen, ravitsemuksen parantaminen ja maailman maatalouden tuottavuuden kohottaminen. Tavoite on vaativa: poistaa nälkä vuoteen 2030 mennessä ja varmistaa, että kaikki, erityisesti köyhät ja huono-osaiset, mukaan lukien pikkulapset, saavat riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa ympäri vuoden.

Nälänhätä uhkaa

Lähes viisikymmentä miljoonaa ihmistä on nyt nälänhädän partaalla. Ruokaturva on horjunut kymmenissä maissa. Useat tekijät yhdessä ovat saaneet aikaan vaarallisen tilanteen, jonka ratkaiseminen vaatii tarmokkaita toimia. Koronapandemia loi edellytyksiä nälänhädälle. Se haittasi ruoantuotantoa ja katkaisi talouskasvun monissa maissa. Sen jälkeen Venäjän hyökkäys Ukrainaan on monenlaisine seurauksineen kiristänyt entisestään maailman taloutta ja vaikeuttanut köyhien maiden ruokahuoltoa. Tärkeimpien elintarvikkeiden tuottaminen on kalliimpaa kuin aikaisemmin.

Epäedulliset sääolot haittaavat maanviljelyä ja karjataloutta monissa maissa. Polttavat helteet ja ankara kuivuus ovat hävittäneet sadot ja karjan. Eräillä alueilla sisällissodat tai muunlainen väkivalta estävät ruoantuotannon ja pakottavat ihmiset muuttamaan muualle. Valtaosa pakolaisista tarvitsee ruoka-apua. YK:n asiantuntijoiden mukaan maailman ruokaturvaa horjuttavat rahan puute, ruoantuotannon vaikeudet ja energiakriisi.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ja Maailman elintarvikeohjelma WFP keräävät tietoa siitä, millä maailman alueilla ruokaturva on vaarassa. Vuonna 2022 Kongon demokraattisessa tasavallassa nälän uhka koskee 26 miljoonaa ihmistä. Nigeriassa on vaarassa 20 miljoonaa ihmistä, Jemenissä ja Afganistanissa kummassakin 19 miljoonaa. Etiopiassa nälän uhka koskee 17 miljoonaa ihmistä, Etelä-Sudanissa 8 miljoonaa, Somaliassa ja Sudanissa kummassakin 6 miljoonaa. Haitissa ruokaturvattomia on 4 miljoonaa, samoin Nigerissä. Keniassa ja Burkina Fasossa nälkä uhkaa kummassakin maassa kolmea miljoonaa ihmistä. Luvut kertovat siitä, kuinka isosta ongelmasta on kysymys.

Väkivalta synnyttää nälkää

Ukrainassa Venäjän hyökkäys on keskeyttänyt maanviljelyn laajalla alueella. Maatalouskalustoa on tuhottu. Maatöitä ei voi tehdä samalla tavalla kuin rauhan aikana. Viljelijäperheet ovat paenneet sodan tieltä. Vuoden 2022 viljasato on vain puolet siitä mitä saatiin edellisenä vuonna. Sota, satamien miinoitus, pommitukset ja Venäjän laivastosaarto ovat supistaneet Ukrainan viljan viennin vähäiseen osaan rauhanajan määristä. Ukraina on ollut yksi maailman suurimmista vehnän, maissin ja öljykasvien tuottajista. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että Ukrainan viennin raju supistuminen kohotti ruoan hintaa maailmassa yli 12% jo ensimmäisen sotakuukauden aikana. Ukrainan sota ravistelee ruokaturvaa sekä Ukrainassa että useimmissa maailman köyhissä maissa.

Libanonissa nälkä uhkaa 2,4 miljoonaa ihmistä. Maa on kärsinyt syvästä talouden lamasta. Työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet. Maailmanpankin tekemän tutkimuksen mukaan yli puolella Libanonin perheistä ei ole rahaa ostaa riittävästi ruokaa. Kaksi kolmasosaa aikuisista syö entistä niukemmin, jotta lapset eivät jäisi nälkäisiksi. Noin 60% Libanonin vehnästä on aikaisemmin ostettu Ukrainasta. Ukrainan sodan takia syntynyt viljanpuute ja vehnän hinnan kohoaminen aiheuttavat nyt sen, että libanonilaisten perheiden pöydässä on vähemmän leipää.

Kongon demokraattisessa tasavallassa toimii yli sata epäsäännöllistä aseryhmää. Aseryhmät ja niitä vastaan taistelevat sotilaat uhkailevat, kiristävät, häiritsevät ja tappavat sota-alueilla eläviä ihmisiä. Aseryhmät pakottavat lapsia taistelijoiksi. Naiset ja tytöt joutuvat sukupuolisen väkivallan uhreiksi. Yli viisi miljoonaa ihmistä on jättänyt kotiseutunsa, viljelymaat ja karjan. Ruoantuotanto on vähentynyt. Väkivalta on ollut rajuinta maan itäosissa Iturin ja Pohjois-Kivun lääneissä. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kaikkialla maassa. Kongon demokraattinen tasavalta on tähän mennessä tuonut ulkomailta neljäsosan maassa kulutetuista perusruokatuotteista. Rahan puute rajoittaa nyt viljan ja ruokaöljyn ostoja. Ankaran köyhyyden vaivaamassa maassa raha ei riitä entistä kalliimpaan tuontiruokaan samaan aikaan, kun väkivalta tuhoaa omaa maataloustuotantoa ja miljoonat kotinsa jättäneet ihmiset ovat vailla toimeentuloa. Siksi on nälkä.

Tappava kuivuus

Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että ankarat kuivuudet uhkaavat joka vuosi 55 miljoonan ihmisen terveyttä. Vuodesta 1970 vuoteen 2019 kuivuudet aiheuttivat 650 000 ihmisen kuoleman. YK:n lastenrahasto UNICEF ennustaa, että vuonna 2040 neljäsosa maailman lapsista elää kuivuuden koettelemilla alueilla, missä juomavedestä on puutetta.

Vuosien 2000 ja 2022 välisenä aikana kovat kuivuudet ovat horjuttaneet yli miljardin ihmisen ruokaturvaa. Ruoantuotantoa haitanneita kuivuuskausia on esiintynyt kaikilla mantereilla. Maailmanpankki on laskenut, että kuivuus voi ajaa yli 200 miljoonaa ihmistä pois nykyisiltä kotiseuduiltaan vuoteen 2050 mennessä.

Afrikan sarven alueella kuivuudet ovat nyt aiheuttaneet nälänhädän vaaran 15 miljoonalle ihmiselle. Somaliassa kuivuudet ovat tuhonneet kolme perättäistä satoa. Pahimmin kärsineillä alueilla haastatellut ihmiset lausuvat, että näin pitkää kuivuutta ei ole ollut 70 vuoteen. 40% Somalian asukkaista on ruokaturvattomia. Karjaa on kuollut. Joidenkin elintarvikkeiden hinnat ovat jo kaksinkertaistuneet.

Ihmiset valmistautuvat niukkuuden aikaan. He syövät vähemmän säästääkseen rahaa ja ruokaa. He myyvät jäljellä olevan karjan saadakseen ruokarahaa. Monet ottavat hätälainaa korkealla korolla. Lapsia ei enää lähetetä kouluun. Silti nälkä valtaa arjen ja elämän, elleivät riittävän runsaat ja oikeaan aikaan lankeavat sateet pelasta seuraavaa satoa. Aliravitsemus uhkaa ensiksi naisia ja tyttöjä.

Kuivuuden ja nälän vakavia vaikutuksia on vaikea korjata. Siksi kaikki voitava olisi tehtävä hyvissä ajoin, ennen kuin hätä ryöstäytyy niin pahaksi, että sitä on mahdotonta hallita.

Helle ja sateet

Vuoden 2022 keväällä helleaalto kohotti päivälämpötilan 40 asteen yläpuolelle Intiassa ja Pakistanissa. Maaliskuu oli Intiassa kuumin kuukausi sen jälkeen, kun lämpötiloja alettiin seurata ja mitata yli 120 vuotta sitten. Sekä Intiassa että Pakistanissa kevät oli kuiva. Sateet jäivät puoleen tavanomaisista määristä. Helle jatkui kuukausien ajan. Kuivuus ja kuumuus kärvensivät viljan. Ruokatuotteiden kasvattajat eivät voineet kastella viljelymaitaan, koska vesivarat olivat liian niukat. Eräillä alueilla kuivuus ja kuumuus tuhosivat kolmasosan vehnäsadosta. Intian ja Pakistanin vihannesten ja hedelmien tuottajat kärsivät suuria tappioita. Ruoka on nyt kalliimpaa kuin ennen tuhoja. Helleaalto on heikentänyt 500 miljoonan ihmisen ruokaturvaa.

Etelä-Sudanin keskellä Valkoisen-Niilin liepeillä on Suddin kosteikko- ja suoalue, missä uomat kiemurtelevat lampareiden, ruovikkojen ja kaislikkojen lomassa. Saviperäiset tasamaat tulvivat sadekausien aikana suuriksi liejujärviksi. Kuivana aikana tulvat yleensä laskevat. Viime vuosina tulvat ovat olleet laajempia ja kestäneet pitempään kuin aikaisemmin. Tulvia nostattavat tavallista runsaammat sateet. Ihmiset kärsivät tulvista, koska asutus ja maatalous ovat levinneet tulville alttiille alueille, missä vedelle ei ole luonnollisia lasku-uomia. Vuonna 2021 Etelä-Sudanin tulvat hävittivät paljon viljelyksiä ja karjaa. Vesi tunkeutui kyliin ja kaupunkeihin. Tulvat kestivät kuukausia. Juomavesi likaantui. Kolera levisi. Tulvista kärsi yli 830 000 ihmistä. Etelä-Sudan joutuu kärsimään tulvista myös tulevina vuosina. Tulvat vaikeuttavat ihmisten elämää ja ruoantuotantoa. Etelä-Sudanissa nälkä uhkaa 8 miljoonaa ihmistä. Se on yli puolet koko maan asukkaista.

Ruokatuholaiset

Vuosien 2019 ja 2021 välillä kulkusirkat tuhosivat Intiassa yli 200 000 hehtaaria ruokakasvien viljelyksiä. Vuonna 2020 aavikkokulkusirkat horjuttivat 8,3 miljoonan ihmisen ruokaturvaa Etiopiassa. Sirkat vaeltavat valtavina parvina. Tiheä sirkkapilvi hävittää hetkessä durra-, vehnä- tai maissipellon. Ne kaluavat paljaiksi pavunvarret ja hedelmäpuut. Parvessa voi olla kymmeniä miljoonia sirkkoja. Tavallista pienempikin parvi voi syödä yhtä paljon kuin kymmenen tuhatta ihmistä. Parin viime vuoden aikana aavikkokulkusirkat ovat aiheuttaneet suuria vahinkoja Etiopian, Somalian ja Kenian ruoantuotannolle.

Armeijamadot tuhoavat Afrikassa joka vuosi lähes puoli miljoonaa hehtaaria viljelyksiä. Armeijamadot hävittävät erityisesti maissi- ja durrapeltoja. Armeijamadot ovat yökkösten heimoon kuuluvia perhosia. Niiden toukat ovat pahoja ruokakasvien tuholaisia. Ne aiheuttavat vuosittain yli kolmen miljardin euron suuruiset sadonmenetykset. Armeijamatoja on kaikkialla Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Runsaimmat toukkien joukkoesiintymät ovat iso uhka ruokaturvalle.

Ruokatalouden kriisi

Maailmassa vallitseva entistä suuremman nälänhädän uhka on syntynyt tilanteessa, missä ihmisten ja valtioiden talous oli jo heikentynyt koronalaman vuoksi. Ihmisten tulot vähenivät ja valtiot velkaantuivat pahimman koronaepidemian aikana. Ukrainan sota on nyt entisestään kiristänyt kansainvälistä taloutta. Polttoaineiden ja lannoitteiden kallistuminen lisää ruoantuottajien kuluja. Maatalouden tuottavuus saattaa siksi jäädä entistä alhaisemmaksi. Ruoan hinta nousee. Venäjä on ollut yksi maailman suurimmista lannoitteiden tuottajista. Nyt vienti on vähentynyt sodan ja pakotteiden vuoksi. Kansainvälisillä markkinoilla yleisimpien lannoitteiden hinnat ovat nyt kaksi tai jopa kolme kertaa korkeampia kuin kaksi vuotta sitten. Lannoitteiden niukkuus ja kallistuminen voivat haitata vakavasti riisin tuotantoa. Riisi on kolmen miljardin ihmisen tärkein peruselintarvike.

Noin 56% maailman ihmisistä elää kaupungeissa. Maailmanpankki arvelee, että vuonna 2050 jo 70% väestöstä on kaupunkilaisia. Valtaosa lihasta, kalasta, viljasta, juureksista, vihanneksista ja hedelmistä viedään kaupunkeihin kulutettaviksi. Elintarvikkeita jalostetaan, pakataan ja kuljetetaan. Polttoaineiden hinnan kohoaminen lisää kaikkien käsittely- ja jalostusvaiheiden kustannuksia. Laivakuljetusten kulut ovat nykyisin yli kaksinkertaiset ennen koronapandemiaa vallinneeseen hintatasoon verrattuna.

Maailman rahamarkkinoilla lainojen korot ovat nousseet. Tämän suuntauksen arvioidaan jatkuvan lähivuosina. Korkotason kohoaminen lisää koronalaman aikana velkaantuneiden köyhien maiden talousongelmia. Mailla ja ihmisillä ei ole varaa ottaa lisää lainaa juuri silloin, kun eniten tarvittaisiin talouden elvyttämistä. On syntynyt vaikea moniongelmainen tilanne, joka uhkaa suistaa miljoonat ihmiset köyhyyteen ja jopa nälänhätään. YK:n Afrikan talouskomissio ennustaa, että 60 miljoonaa afrikkalaista vajoaa köyhyyteen moni-ilmeisen kriisin takia. Ruokatalouden pulmat rasittavat köyhimpiä maita niin kipeästi, että niiden vaikutus kirvelee maiden ja ihmisten elämässä pitkän aikaa tästä eteenpäin.

Ruokaturvan käsite

Ruokaturva tarkoittaa, että ihmisillä on riittävästi ravitsevaa ruokaa elääkseen terveellisen ja aktiivisen elämän. Maailman terveysjärjestön mukaan ruokaturvan ensimmäinen avainasia on se, että ruokaa on jatkuvasti saatavilla tarvittava määrä. Toinen avainasia on se, että ihmisillä on rahaa tai muunlaiset voimavarat, jotta he voivat ostaa tai tuottaa ravitsevan ruokavalion mukaiset elintarvikkeet. Kolmas avainasia on se, että ihminen käyttää ruokaa asianmukaisesti: siis syödään ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Ruoka on säilytettävä ja valmistettava oikein, jotta se ei pilaannu eikä sairastuta syöjää. Ihminen tarvitsee puhdasta vettä.

Terveyskirjasto määrittelee, että aliravitsemus on ruoan pitkäaikaisesta puutteesta aiheutuva sairaalloinen tila, joka ilmenee esimerkiksi painon vähenemisenä ja lapsilla kasvun hidastumisena. YK:n lastenrahaston mukaan melkein 30 prosenttia maailman alle viisivuotiaista lapsista, lähes 200 miljoonaa lasta, kärsii lyhytkasvuisuudesta tai alipainosta aliravitsemuksen tai heikon ravitsemuksen seurauksena. Lisäksi 340 miljoonaa lasta kärsii tärkeiden ravintoaineiden puutteesta.

Miten ruokaturvaa parannetaan

Maatalouden käytäntöjä voidaan sopeuttaa kuivempiin oloihin. Jos maan laatu ja pinnanmuodot sallivat, ja jos johonkin aikaan vuodesta esiintyy sateita, vettä voidaan kerätä ja varastoida altaisiin karjan juotavaksi tai viljelymaiden kastelua varten. Joskus oikeaan aikaan tehty täydentävä kastelu voi pelastaa koko sadon. Tippakastelu säästää vettä sadettajien käyttöön verrattuna. Tippakastelussa vesi ohjataan letkuverkoston monista pienistä suuttimista suoraan hyötykasvien juurille. Silloin vettä haihtuu vähemmän kuin sadettajilla kasteltaessa. Arvokas vesi ohjataan sinne, missä siitä on eniten hyötyä. Tuotantokasvit ja siemenlajikkeet voidaan valita niin, että viljelytapa sopii lämpimille ja kuiville alueille.

Kate- ja kasvihuoneviljelyn avulla voidaan suojella tuotantokasveja ja vähentää kasvitautien ja tuhohyönteisten aiheuttamia menetyksiä. Myös karjataloutta voidaan jonkin verran sopeuttaa kuivempiin oloihin valitsemalla oikein eläinkanta ja tuotantotavat. Koulutus on muutoksen päätekijä. Entiset viljely- ja karjanhoitotavat eivät enää toimi, jos ympäristö muuttuu. Tiedon puute ja ennakkoluulot estävät tuotantotapojen sopeuttamista. Ennakkoluulot voitetaan parhaiten tukemalla pieniä uusia aloitteita, jotka rakentavat käytännön esimerkkejä siitä, mitä voidaan tehdä. Paikalliset menestyshankkeet toimivat koulutuksen tukipisteinä.

Tulvatuhojakin voidaan vähentää hyvällä maankäytön suunnittelulla. Rinnemailla pysyvä kasvillisuus ja pengerrykset estävät sortumia ja maan kulumista. Rinteillä kasvava puusto pitää yllä hieman kosteampaa ja viileämpää pienilmastoa kuin mikä vallitsee täysin paljailla mailla. Tämä suojelee vesilähteitä ja edistää pohjaveden uusiutumista. Maatalouden keinot kehittyvät jatkuvasti ja niinpä ruokaakin voidaan tuottaa uusilla tavoilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen tai edes hidastaminen on tärkeä asia, kun maailman ruokaturvaa vahvistetaan. Sotien ja muun nälkää synnyttävän väkivallan hillitseminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi tehtäväksi. Pahimmat nälänhädät esiintyvät maissa ja alueilla, missä on pitkäaikaisia konflikteja. Maailman elintarvikeohjelma laskee, että 60% nälkää kärsivistä ihmisistä on sota- ja konfliktialueilla. Rauha on välttämätön, jotta maailman ihmisillä olisi kestävä ruokaturva.

YK ja ruokaturva

Yhdistyneiden kansakuntien järjestöperheeseen kuuluu erityisjärjestöjä ja ohjelmia, jotka työskentelevät maailman ihmisten ruokaturvan vahvistamiseksi.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n keskeinen tavoite on poistaa nälkä maailmasta. FAO:n toimialaan kuuluvat maa- ja metsätalous, kalastus ja maaseutukehitys. FAO perustettiin vuonna 1945. FAO tarjoaa maille osaamista ja tietoa ruokaturvaan liittyvien elinkeinojen kehittämisessä. FAO isännöi Maailman ruokaturvakomiteaa, joka vie eteenpäin ruokaturvaan ja ravitsemukseen liittyviä aloitteita.

Kansainvälinen maatalousrahasto IFAD perustettiin vuonna 1977. Rahasto tukee maan ja vesivarojen kestävään käyttöön liittyviä hankkeita sekä maatalouden menetelmien parantamista. IFAD edistää maatalouden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Rahasto myös auttaa viljelijöitä saamaan tuotteensa markkinoille.

Maailman elintarvikeohjelma WFP perustettiin vuonna 1961. WFP:n avustusohjelmien kautta 95 miljoonaa ihmistä saa tänäkin vuonna päivittäiset ateriat. WFP auttaa pienviljelijöitä monipuolistamaan tuotantoaan ja parantaa viljan varastointioloja maatiloilla sadonkorjuun jälkeisen hävikin vähentämiseksi. Vuonna 2020 Maailman elintarvikeohjelma sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Lisätietoa

  • HUNGER HOTSPOTS: FAO-WFP EARLY WARNINGS ON ACUTE FOOD INSECURITY, JUNE TO SEPTEMBER 2022 OUTLOOK
  • GLOBAL IMPACT OF THE WAR IN UKRAINE: BILLIONS OF PEOPLE FACE THE GREATEST COST-OF-LIVING CRISIS IN A GENERATION, UN GLOBAL CRISIS RESPONSE GROUP ON FOOD, ENERGY AND FINANCE, 2022
  • DROUGHT IN NUMBERS 2022, RESTORATION FOR READINESS AND RESILIENCE, UN CONVENTION TO COMBAT DESERTIFICATION, COP15 ABIDJAN
  • REGIONAL DROUGHT RESPONSE PLAN FOR THE HORN OF AFRICA, WFP, MAY-DECEMBER 2022
  • THE STATE OF FOOD SECURITY AND NUTRITION IN THE WORLD 2021, TRANSFORMING FOOD SYSTEMS FOR FOOD SECURITY, IMPROVED NUTRITION AND AFFORDABLE HEALTHY DIETS FOR ALL, FAO, WFP, IFAD, UNICEF, WHO