Maailman vesivaroja ei käytetä kestävällä tavalla. Vesi likaantuu ja saastuu. Ilmastonmuutos aiheuttaa häiriöitä veden kiertokulkuun, joka on ihmisen ja luonnon elämän perusta. Maailmassa on kaksi miljardia ihmistä, jotka eivät saa juodakseen puhdasta vettä. Suomi järjesti vesikonferenssissa sivutapahtuman, jonka aiheena oli vesi, turvallisuus ja rauha Afrikassa. Tapahtuma järjestettiin yhdessä Afrikan unionin kanssa. Afrikassa nopea väestönkasvu lisää veden kulutusta, mutta vesivarat eivät kasva. Vesivarojen hallinta on poliittisesti arka aihe monessa maassa. Kuivuudet ja tulvat sekä metsä- ja pensaspalot ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen myötä. Makean veden varastoina toimivat jäätikötkin sulavat, kun ilmasto lämpenee. Vuonna 2022 kuivuudet, tulvat ja palot aiheuttivat tuhoja kaikilla mantereilla.

Euroopan helteisin kesä

Vuonna 2022 tavallista helteisempi kesä aiheutti vesipulan suuressa osassa Eurooppaa. Italian kuuluisan Gardajärven pinta laski niin, että järven pohja tuli näkyviin. Saksan halki Alankomaihin virtaavassa Reinissä vesi väheni niin paljon, että jokilaivaliikenne vaikeutui. Tämä tuotti haittaa laajan alueen teollisuudelle, joka tarvitsee laivaliikennettä raaka-aineiden ja merisatamiin vietävien tuotteiden kuljetuksissa. Ranskassa oli niin kuivaa, että vettä säännösteltiin monilla paikkakunnilla. Loiren viiniviljelmiä ei saanut kastella. Viinistä tulee hapanta ja sato jää pieneksi, viljelijät valittivat. Sveitsissä Brenetsjärvi kuivui kokonaan. Ruskean halkeilevan savikentän keskelle jäi kapeita vesinoroja ja kurakuoppia. Kymmenet veneet ja pienet laivat makasivat laitureissaan kuivalla maalla.

Hellekesä muistutti, että vesikriisi voi uhata Eurooppaakin. Se ei ole vain kaukainen ongelma kuumissa maissa hiekka-aavikkojen laidalla. Vuonna 2022 Euroopan maanviljelijät kärsivät isoja tappioita kuivuuden vuoksi. Espanjassa vehnän, ohran, maissin ja oliivien sadot pienenivät tuntuvasti. Portugalissakin jouduttiin rajoittamaan viljelymaiden kastelua. Kuivuus haittasi Euroopan sähkön tuotantoa, koska vesivoimaloiden patoaltaissa oli liian vähän vettä. Kuumuus ja kuivuus loivat otolliset olot valtaville metsäpaloille Espanjassa, Romaniassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa. Tuli tuhosi Euroopassa yli 700 000 hehtaaria metsää. Tämän hävityksen jäljet näkyvät ja vaikuttavat pitkään.

Pahimman kuivuuden jälkeen monissa Euroopan maissa saatiin kaatosateita. Kuiva maa ei kyennyt imemään ja sitomaan läheskään kaikkea sadevettä. Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Kroatiassa ja Isossa-Britanniassa nousi rajuja äkillisiä tulvia, jotka aiheuttivat tuhoja useissa kaupungeissa. Vesikriisi pahenee, kun ilmastonmuutos etenee. Se voi tulla kalliiksi ihmisen yhdyskunnille ja elinkeinoille.

Liian vähän vettä

Atacaman aavikolla Pohjois-Chilessä kuivuus voi kestää kymmeniä vuosia. Joidenkin tietolähteiden mukaan Atacaman Calamassa saatiin vuonna 1971 ensimmäiset sateet neljäänsataan vuoteen. Aavikon luonto on sopeutunut sateettomuuteen. Kun sateet tulevat, Atacama puhkeaa kukkaan. Malvat värittävät lakeudet vaaleanpunaisiksi muutaman vuoden välein. Monilla aavikoilla elää ihmisiäkin. Eri maanosissa paimentolaiset ovat selviytyneet siirtymällä vuoden varrella paikasta toiseen sen mukaan, missä kulloinkin on vettä ihmisille ja karjalle. Paimentolaiset tuntevat aavikkonsa keitaat. Paikallaan pysyvät ihmisyhteisöt tarvitsevat vakiintuneita vesilähteitä. Kaupungit ovat syntyneet paikkoihin, missä joko pinnalla tai maan sisässä on vettä ihmisten tarpeisiin. Maatalous, ruoan tuotanto, on riippuvainen vedestä. Viljan ja karjan on saatava tarpeeksi vettä oikeaan aikaan.

Neljä viidesosaa maapallon viljelymaista saa vetensä sateista. Valtaosa maailman maanviljelijöistä on pientilallisia, jotka eivät käytä kastelujärjestelmiä. Jos muutaman viikon kuivuus osuu keskelle hyötykasvien parasta kasvukautta, koko sato voi mennä pilalle. Jos karjankasvattajat menettävät tuotantoeläimensä kuivuuden vuoksi, he menettävät ruokansa ja elinkeinonsa. 2020-luvun alkuvuosien kuivuudet ovat surmanneet seitsemän miljoonaa nautaa Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa. Karjankasvattajaperheet jäivät ilman lihaa, maitoa ja tuloja. YK:n järjestöt arvioivat, että Somaliassa viisi perättäistä ankaraa kuivuutta on aiheuttanut vakavan ruokapulan viidelle miljoonalle ihmiselle. Kaksi miljoonaa Somalian lasta kärsii terveyttä uhkaavasta aliravitsemuksesta. Somalian hallituksen ja maassa toimivien YK:n järjestöjen mukaan kuivuus ja vesipula tappoivat vuonna 2022 yli 40 000 ihmistä nälkään, janoon ja tauteihin. Vuonna 2022 Argentiinassa oli pahin kuivuus 60 vuoteen ja vuonna 2023 kuivuus saattaa hävittää puolet Argentiinan vehnä- ja soijasadosta. Kuivuus vaikeuttaa kaupunkien vesihuoltoa ja vesivoimaloiden sähköntuotantoa. Tunisian vesilaitos ilmoitti maaliskuussa vuonna 2023, että sen täytyy supistaa vedenjakelua kuivuuden vuoksi. Juoma- ja käyttöveden jakelu kotitalouksiin katkaistaan kokonaan yön ajaksi ja viljelymaiden kastelua rajoitetaan.

Viisikymmentä vuotta sitten Tšadjärvi oli tärkeä makean veden lähde Tšadille, Kamerunille, Nigerille ja Nigerialle. Järvellä kalastettiin. Sen rantamaita käytettiin karjan laitumina. Nyt Tšadjärvi on melkein kuivunut. Kiistat vedestä ajavat järvialueen maanviljelijät ja karjankasvattajat aseellisiin selkkauksiin, jotka vaativat joka vuosi kymmeniä ihmishenkiä. Ilmaston muutokset ovat vähentäneet sateita, jotka aikaisemmin ruokkivat järveä. Kuivumista ovat pahentaneet veden liikakäyttö ihmisten tarpeisiin sekä reunusmaiden kasvillisuuden kuluminen, kun karjalaumat ovat kasvaneet eikä laitumille ole annettu tilaisuutta elpyä. Häviämisen partaalle kuivuneen järven palauttaminen entiselleen on lähes mahdoton tehtävä. Näin paha vesikriisi voidaan välttää vain suunnittelemalla ja sääntelemällä elintärkeiden vesivarojen käyttöä.

YK:n ilmastoraportin mukaan puolet maapallon asukkaista kärsii veden niukkuudesta johonkin aikaan vuodesta. YK:n lastenjärjestö UNICEF laskee, että maailmassa kuolee tuhat alle viisivuotiasta lasta joka päivä puhtaan veden puutteeseen liittyviin sairauksiin, kuten ripuliin. Maaliskuussa vuonna 2023 New Yorkissa järjestetyssä YK:n vesikongressissa asiantuntijat totesivat, että maailman vesikriisillä on kolme keskeistä syytä ja ulottuvuutta: ihmisen talous ei nykyisin käytä vesivaroja kestävällä tavalla, vesi likaantuu kiihtyvällä vauhdilla ja ilmastonmuutos vaarantaa veden kiertokulun, josta sekä ihminen että luonto ovat riippuvaisia.

Ilmastonmuutos ja veden kiertokulku

Merissä, joissa, järvissä ja muissa vesialtaissa on pintavettä. Maanpinnan alapuolella vesi voi täyttää onteloita ja kallioperän halkeamia sellaisissa paikoissa, missä alla on tiiviitä huonosti vettä läpäiseviä maakerroksia. Tällainen maanalainen vesi on pohjavettä. Lähteissä pohjavesi pulppuaa maan pinnalle. Vettä on ilmakehässä vesihöyrynä ja vettä sitoutuu kasvillisuuteen. Kylmillä seuduilla ja korkeilla vuorilla vesi jäätyy lumeksi ja muodostaa jäätiköitä. Jäätiköissä on kaksi kolmasosaa maapallon makeasta vedestä. Kaikkea maailman vettä eri paikoissa ja eri olomuodoissa kutsutaan maapallon vesikehäksi. Vesikehässä tapahtuu jatkuvasti kiertokulkua, missä vesi muuttaa olomuotoa ja liikkuu paikasta toiseen. Maapallolla on rajalliset vesivarat. Vesikehään ei tule lisää vettä maapallon ulkopuolelta. Ihmisen ja luonnon hyvinvointi riippuvat paljolti siitä, miten käytämme vettä.

Valtaosa maapallon vedestä on suolaista. Suolavettä on merissä, suolajärvissä ja myös joissakin pohjavesissä. Suolaveden osuus on peräti 97% kaikesta maailman vedestä. Meret ovat maailman suurin vesivarasto. Kun aurinko lämmittää meren pintaa, vettä haihtuu: kosteutta siirtyy ylöspäin kohoavaan lämpimään ilmaan. Maalla sateesta kastuneet pinnat kuivuvat ja nekin haihduttavat vettä takaisin ilmaan. Kasvit imevät maahan tihkunutta vettä ja haihduttavat sitä lehtien ja muiden kasvinosien kautta. Kun kosteus kohoaa korkeammalle viileämpään ilmaan, se tiivistyy pisaroiksi. Pisaroista syntyy pilviä. Pilvien vesi sataa alas mereen tai maalle, lämpötilan mukaan joko vetenä tai lumena. Ilmavirrat kuljettavat kosteutta. Kolme neljäsosaa maapallon sateista lankeaa mereen. Osa sadevedestä imeytyy maahan pohjavedeksi tai sitoutuu kasvillisuuteen. Noin 30% maapallon makeasta vedestä on pohjavettä. Osa sadevedestä virtaa maan pinnalla puroihin ja jokiin. Meriin laskevat joet kuljettavat sadevettä sekä jäätiköiden ja lumikinosten sulamisvesiä takaisin mereen. Sateiden ja haihtumisen ylläpitämä veden kiertokulku on jatkuva, loputon. Se on maapallon elämän perusta.

Ilmaston lämpeneminen muuttaa maapallon vesitaloutta. Korkeilla vuorilla jäätiköt ja lumi ovat alkaneet sulaa. Uuden-Seelannin Alpeilla kolmasosa vuorten pysyvästä lumi- ja jääpeitteestä on hävinnyt alle 40 vuodessa. Aluksi jään ja kinosten entistä voimakkaampi sulaminen aiheuttaa kevättulvia. Suurten vuorten juurella tulvat saattavat olla laajoja ja tuhoisia. Pitemmällä aikavälillä seuraa kuivuus. Supistuneet jäätiköt ja hiipunut lumipeite eivät tulevina vuosina enää ruoki keväisillä sulavesillään puroja ja jokia. Jos jäätiköiden ja lumen luonnollinen vesivarasto häviää vuorilta, se aiheuttaa pysyviä vaikutuksia luonnolle ja ihmisten elämään. Etelä-Amerikan Andien ylängöillä Boliviassa, Perussa ja Chilessä juomavesilähteiden kuivuminen voi pian tehdä tuhannet maaseutukylät elinkelvottomiksi. Alueen maanviljely ja karjatalous ovat jo kärsineet suuria tappioita kuivuuden takia. Ilmaston lämpeneminen voi muuttaa merivirtojen suuntaa, ilmavirtauksia ja eri alueiden ja vuodenaikojen sateita. Kuten Euroopassa vuonna 2022, kovia helteitä ja ankaraa kuivuutta voivat seurata rajut rankkasateet ja tulvat. Lämpimillä alueilla veden haihtuminen lisääntyy ja vettä on vähemmän käytettävissä ihmisille ja eläimille. Veden kiertokulku jatkuu, mutta se voi muuttua tavalla, joka ei ole edullinen luonnolle eikä ihmiskunnalle. Metsien hävittäminen lisää ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia. Pysyvä kasvillisuus sitoo vettä. Lämpimillä seuduilla tuuheissa metsissä on hieman viileämpi ja kosteampi pienilmasto kuin suoran päivänpaisteen paahtamilla avoimilla pelloilla tai raivatuilla laidunmailla.

Liikaa vettä

Vuonna 2022 tulvat surmasivat Pakistanissa yli 1700 ihmistä ja jättivät kaksi miljoonaa ihmistä kodittomiksi. Yli viisi miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kotiseudultaan. Pakistanin tulvien välittömänä syynä olivat poikkeuksellisen rankat monsuunisateet. Pakistanin läntisimmässä läänissä Balochistanissa satoi viisi kertaa enemmän vettä kuin tavallisina sadekausina. Maan eteläosan Sindhissä sademäärät olivat kahdeksan kertaa suurempia kuin tavallisesti.

Sindhin maanviljelijät menettivät tulvan takia kolme neljäsosaa riisisadosta, puolet puuvillasta ja neljä viidesosaa taateleista. Keskellä Sindhin lääniä Indusjoen varrella tulva synnytti sata kilometriä leveän ja 150 kilometriä pitkän järven. Kesän lopulla sateiden aikaan Pakistanissa oli ennätyskovia helteitä. Pohjoisimmassa läänissä Gilgit-Baltistanissa helteet ja sateet sulattivat Himalajan vuorten rinteiltä lunta ja jäätä. Vuorilla on tuhansia jäätikköjä. Sulavesi syöksyi vauhdilla rinteitä alas ja katkaisi viisikymmentä siltaa. Kaikkiaan tulvat tuhosivat Pakistanissa 400 siltaa ja 12 000 kilometriä maanteitä. Tuhojen korjaaminen maksaa yli 15 miljardia euroa.

Sindhissä ja Balochistanissa tulvavesi pysyi paikoillaan monta kuukautta. YK:n lastenjärjestö UNICEF kertoi vuoden 2023 alussa, että Pakistanin tulvien vaivaamilla alueilla asui tuolloin vielä yli kymmenen miljoonaa ihmistä, joilla ei ollut mahdollisuutta saada puhdasta juomavettä. Tulvavesi tunkeutui kaivoihin ja likasi juomaveden. Se tuhosi käymälät. Se vaurioitti veden pumppaamoja ja katkaisi vesijohtoja. UNICEF totesi, että saastunut vesi levittää tauteja ja sen käyttö juomavetenä uhkaa hyvin vaarallisella tavalla erityisesti lasten terveyttä.

Vuonna 2022 sekä kuivuutta että tulvia esiintyi kaikilla mantereilla. Australian itärannikolla oli rajuja tulvia. Etelä-Koreassa saatiin rankimmat sateet 80 vuoteen. Afrikassa tulvia oli 26 maassa. Afrikan tulvissa kuoli 2100 ihmistä. Pahimmin tulvat koettelivat Nigeriaa. Siellä puolitoista miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa. 200 000 asuintaloa tuhoutui tai vaurioitui. Kuusisataa ihmistä kuoli. Viimeksi näin pahoja tulvia on ollut Nigeriassa kymmenen vuotta sitten. Kuten muillakin tulva-alueilla Nigerian hätään joutuneet ihmiset jäivät ilman puhdasta vettä. Tämän seurauksena maan pohjoisosissa alkoi esiintyä koleratartuntoja.

Nigerian valtion hätätilalaitoksen johtaja Mustapha Ahmed varoitti maaliskuussa vuonna 2023, että tulvia esiintyy varmasti myös tämän vuoden aikana. Hän sanoi, että liian monet nigerialaiset asuvat jokien ja kanavien varsilla, tulvatasangoilla ja kosteikkoalueilla, jotka ovat alttiita tulville lähes joka vuosi. Myös Pakistanin Gilgit-Baltistanin laaksoissa asuu perheitä, jotka valittivat vuoden 2022 tulvatuhon jälkeen, että tulvat vaurioittavat heidän kotitaloaan vähintään joka toinen vuosi. Kuivuuksiin ja tulviin varautuminen edellyttäisi ennakointia ja huolellisempaa yhdyskuntien ja elinkeinojen suunnittelua.

Likainen vesi

Yksi maailman kestävän kehityksen tavoitteista on varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille. Sanitaatiolla tarkoitetaan yleistä terveyttä ylläpitäviä toimia, jotka käsittävät puhtaan juomaveden, toimivat viemärit sekä terveysvaatimukset täyttävät käymälät. Likainen juomavesi levittää loisia ja monia vaarallisia sairauksia. Huonot käymälät ja heikko viemäröinti, tai näiden täydellinen puute, aiheuttavat ympäristöhaittoja, ja nekin sairastuttavat ihmisiä. Ihmisten jätteet tulisi hävittää ympäristöä ja terveyttä vaarantamatta.

YK:n selvitysten mukaan vuonna 2023 kaksi miljardia ihmistä ei saa puhdasta juomavettä. Noin 122 miljoonaa ihmistä juo käsittelemätöntä pintavettä, joka voi joskus olla hyvinkin likaista. Suurin juomavesipula on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Melkein puolet maapallon asukkaista ei ole vielä kunnollisen sanitaation piirissä. Noin 670 miljoonalla ihmisellä ei ole mahdollisuutta pestä käsiään. Lähes 500 miljoonaa maailman ihmistä tekee tarpeensa pihalle tai maastoon – heillä ei ole vessaa eikä käymälää. Jätevesien käsittely on maailmanlaajuisesti puutteellista. Yli 40% kotitalouksien jätevesistä lasketaan maahan tai vesistöihin puhdistamatta. Ihmisen elinkeinot käyttävät ja likaavat vettä. Veden käyttö on viisinkertaistunut viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana.

Maatalous on pitkään ollut ihmiskunnan eniten vettä käyttävä elinkeino, mutta kaupunkien väestö kasvaa niin nopeasti, että suurten yhdyskuntien vedenkulutus voi lähes kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Etelä-Aasiassa maatalous käyttää yli 90% ihmisten talouden tarvitsemasta makeasta vedestä, yhdyskuntien kulutus on 7% ja teollisuuden alle 3%. Euroopassa maatalous käyttää vain 30% ihmisten tarvitsemasta makeasta vedestä. Yhdyskuntien osuus on 26%. Teollisuuden sekä energiantuotannon osuus on 45%. Kun puhutaan veden käytöstä tai kulutuksesta, sillä ei tarkoiteta, että vesi poistuisi kokonaan kierrosta käytön tai kulutuksen seurauksena. Veden laatu voi huonontua käytettäessä, tai vettä voidaan kuluttaa liikaa alueilla, missä vesivarat uudistuvat hitaasti. Samaan aikaan toisilla alueilla voi olla hyvinkin runsaasti vettä.

Kotitaloudet kuormittavat vesiä monenlaisilla kemikaaleilla esimerkiksi pyykinpesun yhteydessä. Maatalous levittää vesiin ravinteita ja torjunta-aineiden jäämiä. Teollisuuden päästöt sisältävät ihmiselle ja luonnolle haitallisia aineita. Pieniä muoviaineksia, mikromuoveja, on jo kaikkialla vesistöissä. Yhdyskuntien jätevesiä voidaan puhdistaa ennen kuin ne lasketaan luontoon. Jokia, järviä, pohjavesiä tai merta on vaikea puhdistaa sen jälkeen, kun veteen on päästetty ravinteita tai myrkkyjä. Ihmiskunnan suurena haasteena on nyt estää vesien likaantuminen.

Veden käytön kokonaisuutta arvioitaessa käytetään käsitettä vesijalanjälki. Sillä havainnollistetaan, kuinka paljon vettä kulutamme. Vesijalanjälki sisältää kaiken veden käytön: suoraan hanasta kohisseen veden ja niin sanotun piiloveden. Piilovedellä tarkoitetaan vettä, jota käytetään hyödykkeiden valmistusketjussa. Siihen sisältyy kaikki raaka-aineiden, välijalosteiden, tuotantoenergian sekä palveluiden tuottamiseen tarvittu vesi. Suomalaisen kuluttajan vesijalanjäljestä vain viitisen prosenttia on suoraa veden kulutusta. Kaikki muu on ostamiemme kotimaisten tai ulkomaisten tuotteiden ja palveluiden valmistusketjujen piilovettä raaka-aineiden tuotannosta siihen asti, kun tuote on käsitelty jätteenä.

Maitolitran tuottamiseen käytetään noin tuhat litraa vettä, auton valmistamiseen suunnilleen 400 000 litraa. Naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 15 000 litraa vettä. Kiloon vehnää tarvitaan 1800 litraa vettä, kiloon perunoita 300 litraa. Kannettavan tietokoneen valmistamiseen käytetään eräiden arvioiden mukaan 190 000 litraa vettä ja älypuhelimen valmistamiseen tarvitaan 13 000 litraa. Veden käytön vaikutuksia arvioitaessa on aina tärkeää, mitä vettä käytetään: merivettä, sadevettä vai rajallisia pohja- ja pintavesivaroja, ja mitä vedelle käytettäessä tapahtuu: likaantuuko vesi käyttövaiheen aikana ja kuinka se mahdollisesti puhdistetaan ennen kuin se palaa takaisin luonnon kiertoon ja ihmisen käytettäväksi.

Vedenpuutteesta kärsivillä alueilla makeaa vettä valmistetaan poistamalla suola merivedestä. Maailmassa on 20 000 suolanpoistolaitosta. Suurimmat laitokset ovat Saudi-Arabiassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Israelissa. Suolanpoisto saattaa edelleen lisääntyä Persianlahden ympäristössä ja muilla samanlaisilla ranta-alueilla, missä on tiheitä asutuksia ja vähän luonnollisia makean veden lähteitä. Suolanpoisto on tähän mennessä ollut kallis tapa valmistaa juomavettä. Suurten suolanpoistolaitosten lähivesillä suolapitoisuus kohoaa entisestään, kun mereen palautetaan väkevä suolaliuos, mistä makeaa vettä on erotettu. Veden saannin turvaaminen ja vesivarojen kestävä käyttö ovat Arabian niemimaan isoimpia ympäristöhaasteita lähivuosien ja -vuosikymmenien aikana.

Riidat vedestä

Joet virtaavat maasta toiseen. Yläjuoksulla asuvien veden käyttö vaikuttaa siihen, millaista vettä, ja kuinka paljon, alajuoksun asukkailla on käytettävissään. Eufrat ja Tigris ovat valtavia jokia. Niiden varrella syntyi ja kehittyi kasteluun perustuva maanviljely, joka aikanaan mullisti ihmisyhteisöjen ruoantuotannon. Eufratin ja Tigrisin laidoille syntyi suuria kaupunkeja jo tuhansia vuosia sitten. Molemmat joet saavat alkunsa Turkista ja laskevat lopulta Persianlahteen. Eufrat virtaa Turkista etelään päin Syyrian ja Irakin läpi. Tigris virtaa Turkista Irakiin. Etelä-Irakissa joet yhtyvät Shatt al-Arabin uomaan, joka laskee Persianlahden pohjukkaan. Nyt kummankin joen pinnat ovat poikkeuksellisen matalalla. Sateet ovat olleet tavanomaista niukempia jo kolmen vuoden ajan.

Irakin vesiviranomaiset syyttävät jokiensa kuivuudesta myös Turkkia. Turkki on rakentanut Eufratiin viisi patoa. Tigrisiin on Turkissa rakennettu neljä patoa. Turkin suunnitelmissa on vielä kymmenien patojen ja vesivoimaloiden rakentaminen. Irak valittaa, että Turkki haluaa pitää itse jokien veden ja rajoittaa sen juoksua alavirtaan. Irakin tilastojen mukaan Eufratin ja Tigrisin virta on kutistunut kolmasosaan tavanomaisesta tasosta. Syyriassakin Eufratiin on rakennettu patoja ja Irakissa patoja on rakennettu kumpaankin jokeen. Pohjois-Irakin Mosulin kaupungin lähellä pato kokoaa Tigrisin veden valtavaksi järveksi. Irakin eteläosien asukkaat ovat syyttäneet pohjoisen patoja vedenpuutteen aiheuttajiksi. Viranomaiset taas valittavat, että viljelijät käyttävät liikaa vettä. Basrassa Shatt al-Arabin varrella jokivesi on pahasti saastunut. Veteen on laskettu puhdistamattomia jätevesiä sekä yläjuoksulla että Basrassa. Shatt al-Arabin uoman pienentynyt virtaama on sallinut suolaisen meriveden nousta entistä pitemmälle sisämaahan. Maanomistajat ovat tukkineet entisiä kastelukanavia estääkseen suolaa pilaamasta viljelymaita. Veden suolaantuminen uhkaa myös asutuskeskusten, viljelijäperheiden ja karjan juomavesilähteitä.

Pohjois-Intian jokivarsilla kilpailu vedestä on johtanut rajuihin kahakoihin kyläkuntien välillä. Afrikan Sahelin alueella aseistautuneiden karjapaimenten ja maanviljelijöiden väliset yhteenotot leimahtelevat jatkuvina katkerina paikallisina sotina maasta, laitumista ja vesilähteistä. Kun Keski-Afrikan tasavallan pohjois- ja itäosissa ankarat kuivuudet hävittävät karjankasvattajien vesilähteitä ja laitumia, nämä kuljettavat karjansa länteen ja etelään paremmille maille herättäen heti vihaa ja vastustusta maanviljelijöissä, jotka puolustavat maitaan ja vesivarojaan. Paimentolaisten ja viljelijöiden välisissä yhteenotoissa ja kostoiskuissa kuolee tai haavoittuu joka vuosi kymmeniä ihmisiä.

Vuonna 2022 Etelä-Sudanissa Jonglein karjankasvattajien laitumet jäivät tulvien alle. Paimenet ajoivat karjalaumat läheisen Magwin maakunnan viljelymaille. Sekä karjanhoitajat että viljelijät ovat hankkineet aseita ja perustaneet omia paikallisia aseryhmiään pitkien sisällissotien aikana. Magwissa viljelijät yrittivät puolustaa maitaan tunkeilijoilta. Paimenet puolestaan pelkäsivät menettävänsä karjansa, ja siten oman yhteisönsä elinkeinon, jos he eivät löytäisi uusia laitumia tulvan alle jääneiden tilalle. Etujen ja elinkeinojen yhteentörmäys, kilpailu rajallisista luonnonvaroista, johti Magwissa väkivaltaan, joka pakotti 14 000 ihmistä jättämään kotinsa ja maatilansa.

Sodat tuhoavat yhteiskuntien vesihuollon. 1990-luvun alussa Yhdysvaltojen johtaman sotilasliiton pommitukset tuhosivat Irakin voimalaitokset, suurimmat padot ja vedenpuhdistamot. Syyriassa vuosia jatkunut sota on hävittänyt kokonaisten kaupunkien vesijohtoverkot. Vuonna 2022 Ukrainaan hyökänneet Venäjän joukot murskaavat armottomalla ohjus- ja tykkitulella taistelualueiden yhdyskuntien peruspalvelut, jolloin ihmiset jäävät ilman sähköä ja vettä.

Uhanalainen vesiluonto

Suomessa vesistöt kattavat noin kymmenesosan maan pinta-alasta. Iso osa sisävesien luontotyypeistä on uhanalaisia, samoin kuin monet vesien eliölajit. Sisävesien luonnonkirjo kapenee, koska rehevöityminen, vesirakentaminen sekä muu vesien käyttö ja kuormitus muuttavat vesistöjä. Luontokato uhkaa erityisesti virtavesiä ja lähteikköjä. Järvien ja lampien tilanne on hieman parempi, vaikka niissäkin osa luontotyypeistä on uhanalaisia. Lähes kaikki Suomen suurjoet on padottu. Se on muuttanut jokien luonnontilaa ja estänyt vaelluskalojen kulun tai heikentänyt sitä. Kaloista kaksi, monni ja jokiin noussut sinisampi, ovat hävinneet Suomesta. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioidaan järvilohi ja Saimaan alueen nieriä.

Vesien rehevöityminen ja muu likaantuminen on maanlaajuinen ongelma. Valuma-alueelta vesiin tulevat rehevöittävät ravinteet aiheuttavat vesikasvillisuuden ja levien runsastumista ja lajistomuutoksia. Kiintoaine- ja humus tummentavat ja samentavat vettä ja edistävät pohjien liettymistä. Kuormituksen aiheuttamat muutokset ovat pääsyy siihen, että yli puolella Suomen sisävesien luontotyypeistä kehityssuunta näyttää olevan heikkenevä. Vuonna 2019 tehdyn arvion mukaan Suomen sisävesissä elävistä eliölajeista 265 on uhanalaisia. Maailmanlaajuisesti luontokato on nopeampaa makeissa vesissä kuin maa- ja meriympäristöissä.

Kolmasosa maailman luonnontilaisista kosteikoista on hävinnyt viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Kosteikot ovat katoamassa kolme kertaa nopeammin kuin metsät. Kosteikot ovat hiilinieluja, jotka hidastavat ilmaston lämpenemistä. Kosteikkoja ovat suot, tulvametsät, rantaruovikot, marskimaat ja suistot. Niissä on usein runsas eläimistö ja kasvillisuus. Tulva-alueilla kosteikot toimivat puskureina, koska ne keräävät ja varastoivat tulvavesiä.

Maaliskuussa vuonna 2023 YK:n järjestämissä neuvotteluissa saatiin aikaan valtamerisopimus, joka edistää maailman merien suojelua. Sopimuksen tavoitteena on suojella 30 prosenttia maailman valtameristä sekä lisätä mertensuojelun rahoitusta. Nykyisin valtameristä on suojeltu vain yksi sadasosa. Valtioiden rajojen ulkopuolinen aava meri kattaa lähes puolet maapallon pinnasta. Uuden sopimuksen myötä suojelualueita voidaan perustaa kansainvälisille merialueille.

Vuonna 2022 YK käsitteli maailman merten tilaa ja ympäristöuhkia kansainvälisessä valtamerikonferenssissa Lissabonissa. Suomi oli mukana järjestämässä kahta konferenssin virallista sivutapahtumaa, joista toinen koski meriliikenteen päästöjen vähentämistä ja toinen alueellista meriyhteistyötä. Suomi antoi myös sitoumuksia Itämeren tilan parantamiseksi. Valtamerien vesi on tullut entistä lämpimämmäksi ja happamammaksi. Vedessä on vähemmän happea kuin aikaisemmin. Koralliriutoilla näkyy suuria vaurioita. Liikapyynti uhkaa kalakantoja. Valtamerien ja niiden rantojen roskaantuminen on lisääntynyt. Vuonna 2050 merissä saattaa olla enemmän muovia kuin kalaa.

VESITIETOA: VESI.fi