Hopp til innhold

Etelä-Sudan

Etelä-Sudanin tasavalta

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011 Afrikan pisimmän sisällissodan päättäneen rauhansopimuksen tuloksena. Maa on etnisesti ja kielellisesti hyvin monimuotoinen.

Päivitetty viimeksi 25.03.2015

Maantiede ja ympäristö

Etelä-Sudanin tasavalta sijaitsee sisämaassa itäisessä keski-Afrikassa rajanaapureinaan Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta, Etiopia, Kenia, Sudan ja Uganda. Maata halkoo Niilijoki, joka laskee pohjoiseen keski-Afrikan ylängöiltä. Maan keskiosia hallitsee suuri suomainen kosteikkoalue Sudd. Yli 100 000 neliökilometriä kooltaan olevalla alueella on hedelmällistä maanviljelymaata sekä runsaasti eri eläin- ja kasvilajeja. Sudd käsittää noin 15 prosenttia koko valtion alueesta ja on yksi suurimmista kosteikoista maailmassa. Maan pohjoisosa on matalaa tasankoaluetta, joka vähitellen kohoaa ylängöksi etelään päin mentäessä.  Ilmasto on trooppinen, kuuma ja kostea. Sadekausi kestää heinäkuusta loka-marraskuuhun. Sademäärät ovat suuria etelän ylängöillä ja vähenevät kohti pohjoista. Maa kärsii puhtaan juomaveden puutteesta sekä erityisesti öljyntuotannosta johtuvista ympäristöongelmista.     

Historia

Ajanlaskumme alusta 1800-luvun alkuun asti Etelä-Sudanin alueella asui etupäässä paimentolaisia ja 1200-luvulta lähtien pohjoista Sudania hallinneella Egyptillä ja myöhemmin ottomaaneilla ei ollut juuri valtaa eteläisen Sudanin alueella. 1850-luvulla brittiläinen imperiumi alkoi saada enemmän jalansijaa niin Egyptissä kuin Itä-Afrikassakin ja kukistettuaan sudanilaisen muslimivaltion vuosisadan vaihteessa, Iso-Britannia otti koko nykyisen Sudanin ja Etelä-Sudanin alueet valtaansa ja jakoi ne vuonna 1924 kahdeksi eri siirtomaaksi. Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois- ja Etelä-Sudan yhdistettiin yhdeksi siirtomaaksi, joka itsenäistyi vuonna 1956. Pian itsenäistymisen jälkeen Sudanissa syttyi vuosikymmeniä kestänyt sisällissota, jonka juuret juontavat syvistä kulttuuris-etnisistä ja uskonnollisista eroista pohjois- ja eteläosien välillä. Sota on merkittävästi hidastanut taloudellista ja poliittista kehitystä alueella. Sota kesti vuoteen 2005 asti, jolloin Etelä- ja Pohjois-Sudan allekirjoittivat rauhansopimuksen. Sopimus määräsi, että viimeistään tammikuussa 2011 Etelä-Sudanissa oli pidettävä kansanäänestys itsenäistymisestä. Äänestyksessä itsenäisyyttä kannatti 98,83 prosenttia äänestäjistä ja Etelä-Sudan itsenäistyi 9. heinäkuuta 2011. 

Yhteiskunta ja politiikka

Etelä-Sudan on kymmenen osavaltion muodostama liittotasavalta, jota hallitsee presidentti Salva Kiir Mayardit. Maan pääkaupunki on Juba. Yli puolet väestöstä on alle 18-vuotiaita ja yli kaksi kolmasosaa alle 30-vuotiaita. Suurin osa väestöstä elättää itsensä omavaraismaataloudella ja harjoittaa perinteisiä afrikkalaisia uskontoja. Vähemmistö on kristittyjä. Vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan takia Etelä-Sudan on hyvin köyhä ja kehittymätön maa. Sisällissota, aliravitsemus ja taudit ovat tappaneet yli 2 miljoonaa eteläsudanilaista. Noin 600 000 on joutunut lähtemään pakolaisiksi naapurimaihin ja jopa 4 miljoonaa on elänyt pakolaisina maan sisällä. Öljykiistojen lisäksi Etelä-Sudanilla on edelleen useita eri rajakiistoja Sudanin kanssa sekä maan sisäisiä poliittisia jännitteitä eri heimojen välillä. Etelä-Sudanin infrastruktuuri on alikehittynyttä ja maassa onkin esimerkiksi vain noin 60 kilometriä päällystettyjä teitä.

Talous ja kaupankäynti

Etelä-Sudanin talous on hyvin öljystä riippuvaista.Öljyntuotannosta saatavat tulot muodostavat 98 prosenttia Etelä-Sudanin tuloista. Noin 75 prosenttia entisen Sudanin alueella olleista öljyvaroista on nykyisen Etelä-Sudanin alueella. Öljynjalostamot sekä Punaisellemerelle johtava öljyputki ovat kuitenkin Sudanin puolella. Tammikuussa 2012 Etelä-Sudanin ja Sudanin välillä käydyt neuvottelut öljytulojen jakamisesta tulivat umpikujaan ja Etelä-Sudan seisautti öljyntuotannon. Maan tärkein kauppakumppani on Sudan ja se on lähes täysin riippuvainen Sudanista tuotavista tavaroista, palveluista ja pääomasta. Etelä-Sudanin luonnonvaroihin kuuluu öljyvarantojen lisäksi hedelmälliset viljelysmaat, joilla viljellään mm. riisiä, maissia, hirssiä, sokeriruokoa, puuvillaa, arabikumia sekä hedelmiä. Myös kultaa, timantteja, kuparia ja kalkkikiveä löytyy Etelä-Sudanista. Yltäkylläisistä luonnonvaroistaan huolimatta maa on saanut yli 4 miljardia dollaria kehitysapua vuodesta 2005 lähtien.

Lyhyesti

Etelä-Sudan

Pääkaupunki:

Juba

Etniset ryhmät:

dinkat, nuerit, kakwat, barit, azandet, shillukit, kukut, murlet, mandarit, didingat, ndogot, bvirit, lndi, anuakit, bongot, langot, dungotonat, acholit

Kieli:

Virallinen kieli englanti, muut pääkielet arabia ja juban arabia, lisäksi yli 60 alkuperäiskieltä

Uskonto:

Perinteiset afrikkalaiset uskonnot, kristityt vähemmistönä

Väkiluku:

12 152 321

Valtiomuoto:

Liittovaltio

Valuutta:

Etelä-Sudanin punta

BKT per asukas:

1 850 PPP$

Kansallispäivä:

9. huhtikuuta

Satelliittikuvat

Suddin rämealue

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017