Etelä-Libanonin sota
Vuoden 2026 helmikuussa Israelin ja Yhdysvaltojen ilmavoimat pommittivat Irania. Israelin pohjoisrajan tuntumassa Libanonissa toimiva ääri-islamistinen Hizbollah-liike ampui kostoksi ohjuksia Israeliin. Hizbollah on Iranin läheinen liittolainen. Hizbollah edustaa islamin shiialaista suuntausta. Shiialaisuus on toinen islamin päähaaroista. Siihen kuuluu yli kymmenesosa maailman muslimeista. Iranilaisten enemmistö on shiialaisia muslimeja. Hizbollah saa Iranilta rahaa ja aseita.
Israel vastasi Hizbollahin ohjusiskuihin pommittamalla Etelä-Libanonia ja pääkaupunkia Beirutia. Hizbollahin vahvimmat tukialueet ovat Etelä-Libanonissa. Kotialueellaan Hizbollahilla on vahvemmat asejoukot kuin Libanonin armeijalla. Libanonin hallituksella ja armeijalla ei ole tarpeeksi voimaa riisua Hizbollahia aseista. Libanonin hallitus ja armeija pelkäävät, että viranomaisten aseellinen painostus Hizbollahia kohtaan ajaisi Libanonin hirvittävään sisällissotaan. Libanonin yhteiskunta on palapeli, jossa valta täytyy jakaa kristittyjen, sunnimuslimien ja shiiamuslimien kesken. Armeijan sotilaistakin osa on shiiamuslimeja. He eivät tahdo sotia Hizbollahia vastaan.
Vuoden 2026 maaliskuussa ilmaiskujen jälkeen Israelin maavoimat tunkeutuivat Etelä-Libanoniin. Israelin mukaan hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota Hizbollahin asejoukot sekä luoda Etelä-Libanoniin Israelin hallitsema suojavyöhyke, joka auttaisi torjumaan Hizbollahin iskut Pohjois-Israeliin ja Israelin miehittämälle Golanin ylängölle. Israelin joukot etenivät yli kymmenen kilometriä Etelä-Libanonin alueelle. Heinäkuussa vuonna 2026 Israelin hallussa oli noin kuusisataa neliökilometriä Libanonin aluetta. Tässä Libanonin sodassa on kuollut yli neljä tuhatta libanonilaista. Yli miljoona libanonilaista on joutunut pakenemaan kotiseudultaan.
Israel on hävittänyt Etelä-Libanonin asutuksia. Maaliskuussa vuonna 2026 Israelin puolustusministeri Israel Katz julisti, että Israel aikoo tuhota Etelä-Libanonin rajakylät ja ottaa pysyvästi haltuunsa kolmenkymmenen kilometrin syvyisen kaistan, joka ulottuu Israelin rajalta Litanijoelle. Israelin valtiovarainministeri Benjamin Smotrichin mukaan koko Etelä-Libanon Litanijoelle asti olisi liitettävä osaksi Israelin valtiota. Kesäkuussa vuonna 2026 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu totesi, että Israel pitää Etelä-Libanonia hallussaan niin kauan kuin se katsotaan Israelin turvallisuuden kannalta tarpeelliseksi. Puolustusministeri Katz ilmoitti, että Israel ei vetäydy Etelä-Libanonista, vaikka Yhdysvallat tätä haluaisi. Heinäkuussa vuonna 2026 Israelin sotilaat poistuivat joiltakin valtaamiltaan alueilta, ja näille tuli Libanonin armeijan joukkoja.
Israelin armeija on tunkeutunut Libanonin alueelle useita kertoja. Nykyistä sotatilaa ennen näin tapahtui viimeksi vuoden 2024 syksyllä. Silloin Etelä-Libanonin taistelut päättyivät Israelin ja Libanonin väliseen sopimukseen aselevosta. Israel suostui vetäytymään Etelä-Libanonista. Libanonin armeija ryhmitti alueelle viisi tuhatta sotilasta. Vuoden 2024 aseleposopimus velvoitti Hizbollahin vetämään omat voimansa Litanijoen pohjoispuolelle. Hizbollahin pääsihteeri Naim Qassem hyväksyi aseleposopimuksen. Yhdysvallat ja Ranska toimivat sopimusneuvottelujen välittäjinä.
Kielletty Hizbollah
Hizbollah on libanonilainen ääri-islamistinen puolue. Hizbollah edustaa islamin shiialaista suuntausta. Yksi Hizbollahin keskeisistä tavoitteista on Israelin tuhoaminen. Hizbollahilla on viisitoista kansanedustajaa Libanonin parlamentissa. Hizbollah on usein ollut yhteistyössä toisen libanonilaisen shiiamuslimien puolueen, Amalin, kanssa. Toisissa tilanteissa Hizbollah on taistellut Amalia vastaan. Sekä Hizbollahilla että Amalilla on omia asejoukkoja. Hizbollah taisteli Syyrian armeijan liittolaisena vuosia kestäneessä Syyrian sisällissodassa. Ennen vuoden 2026 sotaa Israelia vastaan Hizbollahilla oli noin viisikymmentä tuhatta aseistettua taistelijaa. Iran on tukenut Hizbollahia sadoilla miljoonilla euroilla.
Hizbollah perustettiin vuonna 1982. Iranin islamistinen vallankumouskaarti auttoi liikkeen perustamisessa ja shiiamuslimien ryhmien kokoamisessa Hizbollahin alle. Hizbollah vannoi uskollisuutta Iranin uskonnolliselle johtajalle. 1980- ja 1990-luvuilla Hizbollah taisteli Etelä-Libanonissa Israelin armeijaa sekä Libanonin sisällissodan aikana perustettua ja pääasiassa kristittyjen upseerien johtamaa Etelä-Libanonin Armeija -nimistä aseellista ryhmää vastaan. Hizbollah kasvoi voimakkaaksi puolueeksi. Vaikutusalueillaan Hizbollah toteutti monenlaisia apu- ja kehitysohjelmia, jotka hankkivat liikkeelle väestön kannatusta.
Hizbollahin sotilaallinen siipi on tukenut Syyrian al-Assadin diktatuuria, Gazan kaistaleen Hamas-terroristijärjestöä ja Iranin islamistihallintoa. Hizbollah on vuosien varrella ampunut Israeliin tuhansia räjähtäviä raketteja ja ohjuksia. Vuonna 2024 Israel tappoi Hizbollahin pääsihteerin Hassan Nasrallahin, sotilaskomentaja Fuad Shukrin ja iskujoukkojen päällikön Ibrahim Aquilin pommi- ja ohjusiskuissa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Libanonin parlamentti kielsi Hizbollahin vuonna 2026. Monet maat luokittelevat Hizbollahin terroristijärjestöksi.
Vaikea valtapalapeli
Uskonnot ovat vahvoja jakolinjoja Libanonin yhteiskunnassa ja politiikassa. Vajaa kolmasosa libanonilaisista on sunnimuslimeja. Samansuuruinen osa kansasta kannattaa islamin shiialaista suuntausta. Viidesosa väestöstä on maroniittikristittyjä. Kahdeksan prosenttia libanonilaisista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Viisi prosenttia kansasta on druuseja. Poliittinen valta annostellaan eri ryhmille uskontojen mukaan, jotta minkään kansanosan ylivalta ei johtaisi uuteen sisällissotaan. Vakiintuneessa vallanjaossa Libanonin presidentti valitaan maroniittikristittyjen piiristä. Pääministeriksi nimitetään sunnimuslimi. Parlamentin puhemies on shiiamuslimi. Varapääministeriksi ja parlamentin varapuhemieheksi valitaan ortodoksikristitty.
Eri uskontojen kotialueilla on syntynyt hallitsevia valtahoveja, jotka suosivat kannattajiaan ja tekevät vallalla rahaa. Maroniittien ydinseutuja ovat Välimeren rannikkovyöhyke Libanonin keskiosissa sekä Libanonvuorten rinteet ja ylängöt. Sunnimuslimien kotialueet ovat rannikon pohjoisosissa ja Libanonin itäosissa. Shiiamuslimit ovat valtaväestö Etelä-Libanonissa sekä Koillis-Libanonin Bekaan laaksossa. Pääkaupungissa Beirutissa jakolinjat kulkevat kaupunginosittain. Kaupungin suurin väestöryhmä sunnimuslimit, ja kristityt, asuvat Beirutin itäosissa. Shiiamuslimit hallitsevat eteläisiä kaupunginosia. Beirutin itä- ja eteläpuolella asuu druuseja.
1940-luvulla Libanonin maroniittikristitty presidentti Bechara El Khoury ja muslimiväestöön kuuluva pääministeri Riad Al Solh solmivat kansakunnan sopimuksen. Sen mukaan Libanon olisi kansainvälisessä politiikassa itsenäinen, liittoutumaton maa. Libanonin tuli tehdä yhteistyötä muiden arabimaiden kanssa sekaantumatta arabimaiden keskinäisiin erimielisyyksiin. Kansakuntana Libanonilla olisi kaksi ominaisuutta: se olisi arabimaa, mutta samaan aikaan sillä olisi myös länsimaiset kasvot, jotka näkyisivät elinkeinoelämässä ja heijastaisivat Libanonin pitkäaikaisia suhteita Eurooppaan ja Amerikkaankin. Julkinen valta ja virat täytyi jakaa uskonnollisten ryhmien kesken niin, että jokaisella ryhmällä olisi vakaa valtakiintiönsä. Libanonin parlamentissakin uskonnollisille ryhmille on varattu omat kiintiöt.
Libanonin uskonnolliset ryhmät ja poliittiset puolueet muodostuvat voimakkaiden johtajien ja varakkaiden valtasukujen ympärille. Poliittinen valta, rahavalta ja uskontopohjainen yhteiskunnallinen uskollisuus ovat sulautuneet yhteen ja niihin liittyy myös aseellinen valta. Libanonin puolueet pystyvät aseistamaan kannattajansa, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Libanonin uskonto- ja kansanosaperustaisen vallanjaon tarkoituksena oli varmistaa kansakunnalle vakaus, jotta eri ryhmien ristiriidat eivät repisi maata hajalle. Valtakiintiöistä on nyt tullut este välttämättömille muutoksille. Valtakiintiöt ruokkivat lukkiintuneita asetelmia ja oman edun tavoitteluun keskittyvää toimintaa kunkin kiintiöryhmän piirissä. Kiintiöt jakavat ja pirstovat väestöä kilpaileviin ryhmittymiin sen sijaan, että edettäisiin kohti laajempaa yhtenäisyyttä. Vallan ja rahan kietoutuminen yhdeksi kimpuksi korostaa valtapelien taloudellista voitontavoittelua ja politiikkaan liittyviä asiakassuhteita.
Libanonin sisällissota
Vuonna 1975 Libanonin jännitteet kärjistyivät sisällissodaksi. Sota alkoi maroniittikristittyjen asejoukkojen ja Libanonissa toimineiden palestiinalaisten aseryhmien välisistä yhteenotoista. Libanonissa oli tuolloin neljäsataa tuhatta palestiinalaista pakolaista. Palestiinan vapautusjärjestö PLO ja useat muut palestiinalaiset aseryhmät olivat perustaneet tukikohtia Libanoniin taistellakseen Israelia vastaan. Libanonin pieni armeija ei kyennyt hillitsemään vierastaistelijoita. Libanonin islamistiryhmät liittoutuivat PLO:n kanssa vahvistaakseen muslimiväestön asemaa. Muslimiväestön mielestä kristityllä kansanosalla oli liikaa valtaa Libanonin yhteiskunnassa ja politiikassa.
PLO hallitsi Etelä-Libanonia, Sidonin ja Tyroksen satamakaupunkeja ja Länsi-Beirutia. PLO koulutti, varusti ja palkkasi Libanonin sunnimuslimien aseryhmiä liittolaisikseen. Samaan aikaan myös maroniittikristityt perustivat omia asejoukkojaan, joihin liittyi osia Libanonin armeijasta. Libanon pirstoutui valtiosta lukuisiksi eri kansanryhmien kotialueiksi, joita hallitsivat paikalliset valtasuvut ja niiden poliittiset ja sotilaalliset johtajat. Vuoden 1975 lopussa ja vuoden 1976 alussa taistelut maroniittikristittyjen asejoukkojen ja palestiinalaisten välillä kiihtyivät. Maroniittijoukot tappoivat satoja muslimiväestöön kuuluvia siviilejä. Vuonna 1976 Syyrian joukot tunkeutuivat Libanoniin lopettaakseen sodan.
Vuonna 1978 Israel valtasi osia Etelä-Libanonista. Vuonna 1982 Israel aloitti uuden voimakkaan hyökkäyksen palestiinalaisia aseryhmiä vastaan. Israelin armeija eteni Beirutiin saakka ja piiritti kaupungin yhdessä maroniittien asejoukkojen kanssa. PLO:n taistelijat laivattiin pois Libanonista. Yhdysvaltojen merijalkaväki sekä Ranskan, Italian ja Iso-Britannian sotilasosastot valvoivat PLO:n vetäytymistä. Koko 1980-luvun ajan Libanon oli sekasorron vallassa. Maassa oli kymmeniä aseryhmiä, jotka taistelivat toisiaan vastaan. Vuonna 1990 Syyrian armeija aloitti voimakkaan hyökkäyksen Libanonin maroniittien asejoukkoja vastaan. Libanonin armeija oli tässä hyökkäyksessä Syyrian liittolainen. Maroniittikristittyjen asejoukot kärsivät tappion ja menettivät asemansa yhtenä Libanonin vahvimmista asevoimista. Vuonna 1991 Libanonin sisällissota päättyi epävarmaan rauhaan. Sisällissodassa kuoli yli satatuhatta libanonilaista. Israelin armeija poistui Etelä-Libanonista vuonna 2000.
Syyrian joukot miehittivät Libanonia vuoteen 2005 asti. Syyrialla oli vahva vaikutusvalta Libanonin politiikassa. Vuonna 2006 Libanonin Hizbollah-liike teki useita aseellisia iskuja Israelia vastaan. Vastauksena Israel pommitti Beirutin lentokenttää ja Hizbollahin tukikohtia. Israel aloitti Libanonin laivastosaarron. Israelin armeija tunkeutui jälleen kerran Etelä-Libanoniin. Vuoden 2006 lopulla Libanonin armeija alkoi ottaa haltuunsa Hizbollahin entisiä toiminta-alueita Etelä-Libanonissa. Israel veti omat joukkonsa Libanonin puolelta pientä Ghajarin rajakylää lukuun ottamatta. Hizbollah ja palestiinalaisten aseryhmät ovat jatkaneet sotaansa Israelia vastaan. Israelin ilmavoimat on toistuvasti tehnyt pommi- ja ohjusiskuja Libanoniin. Libanonin konflikteilla on maan sisäiset juuret, mutta tapahtumiin vaikuttavat suuresti Lähi-Idän laajemmat uskonnolliset ja poliittiset ristiriidat. Vuoden 2026 tapahtumat ovat samanlaisia kuin mitä Etelä-Libanonissa tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten.
YK:n rauhanturvajoukko
YK:n rauhanturvajoukko UNIFIL on toiminut Etelä-Libanonissa vuodesta 1978 lähtien. Vuonna 2026 UNIFIL-tehtävään osallistuu yli seitsemän tuhatta YK-sotilasta 47 maasta. Suurimmat sotilasosastot tulevat Indonesiasta, Italiasta, Espanjasta, Ghanasta, Intiasta, Ranskasta, Nepalista ja Malesiasta. UNIFIL-tehtävässä palvelee sataviisikymmentä suomalaista YK-sotilasta. YK:n miinanraivaajat ovat raivanneet Libanonin kylistä räjähtämättömiä ammuksia, lennokkeja, miinoja sekä terroristiryhmien räjähteitä. Vuonna 2026 Libanonin ääri-islamistinen Hizbollah-liike ampui YK:n rauhanturvaajien toiminta-alueelta raketteja ja ohjuksia Israeliin. Sekä Israelin armeija että Hizbollah ovat välillä tulittaneet rauhanturvaajia. Maaliskuussa vuonna 2026 Libanonissa kaatui kolme indonesialaista YK-sotilasta. Libanonissa on UNIFIL-tehtävän aikana kuollut yhteensä yli kolmesataa rauhanturvaajaa.
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: