Sotilashallituksen kannattajat ovat osoittaneet mieltä Nigerin kaupunkien kaduilla. Ihmiset sanovat, että presidentti Bazoum ja hänen hallituksensa eivät tehneet tarpeeksi lievittääkseen vallitsevaa köyhyyttä ja turvattomuutta. Niger on maailman köyhimpiä maita. Väkivalta on ajanut sadat tuhannet nigeriläiset pois kotiseuduiltaan maan sisäisiksi pakolaisiksi.
Kaappaus on herättänyt odotuksia siitä, että sotilaat palauttaisivat maahan järjestyksen ja Niger saisi uuden tilaisuuden rakentaa rauhaa ja vaurautta. Nigerin tapahtumia seuraavat asiantuntijat uskovat, että muutosta toivovat pettyvät pian. Sotilashallituksella ei ole käytännön keinoja ratkaista Nigerin ongelmia. Kaappaajien tärkein tavoite on pitää kiinni vallasta. Demokratian puolustajat ovat hävinneet näkyvistä.
Henkivartijoiden vallankaappaus
Heinäkuussa vuonna 2023 Nigerin sotilaat syrjäyttivät vaaleilla valitun presidentti Mohamed Bazoumin. Bazoum teljettiin palatsiinsa. Kaappaajat olivat presidentin oman henkivartiokaartin jäseniä. Muut armeijan yksiköt ja Nigerin poliisi antoivat tukensa kaappaajille. Henkivartiokaartin päällikkö kenraali Abdourahamane Tchiani nousi uuden sotilashallituksen johtajaksi. Sotilashallitus on ilmoittanut, että se aikoo olla vallassa kolme vuotta. Sitten sotilaat uskovat olevansa valmiit järjestämään vapaat vaalit.
YK, Yhdysvallat ja Euroopan Unioni eivät tunnusta Nigerin sotilasvaltaa maan lailliseksi hallitukseksi. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres tuomitsi kaappauksen välittömästi ja vaati armeijaa vapauttamaan presidentti Bazoumin. Bazoum valittiin Nigerin presidentiksi vuonna 2021. Niger on entinen Ranskan siirtomaa. Maa itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäisyyden aikana Nigerissä on ollut viisi vallanvaihtoihin johtanutta sotilaskaappausta. Näiden lisäksi maassa on ollut useita epäonnistuneita kaappausten yrityksiä. Bazoumia vastaan tehtiin kaappausyritys jo vuonna 2021 kaksi päivää ennen kuin hän astui virkaan.
Länsi-Afrikan maiden järjestö ECOWAS on todennut, että se valmistautuu käyttämään tarvittaessa asevoimaa Nigerin laillisen hallinnon palauttamiseksi. ECOWAS:iin kuuluu viisitoista maata, joista yksitoista on luvannut osallistua mahdolliseen väliintuloon presidentti Bazoumin puolesta. ECOWAS:in vahvin valtio on Nigerin eteläinen rajanaapuri Nigeria. Nigeria tuottaa 70% Nigerin käyttämästä sähköstä. Heti kaappauksen jälkeen Nigeria katkaisi sähköntoimitukset. Länsi-Afrikan maiden keskuspankki jäädytti Nigerin talletukset. Nigerin sotilashallitus on kiirehtinyt solmimaan sotilaallisen puolustussopimuksen Malin ja Burkina Fason kanssa torjuakseen ECOWAS:in uhkaamat aseelliset painostustoimet. Malia ja Burkina Fasoa johtavat sotilashallitukset. Malissa armeija kaappasi vallan vuonna 2020, Burkina Fasossa vuonna 2022.
Niger on yksi maailman köyhimmistä maista. YK arvioi, että yli neljä miljoonaa nigeriläistä on hätäavun tarpeessa. Viidellä miljoonalla ihmisellä ei ole riittävästi ruokaa. Nigerissä asuu kaikkiaan 27 miljoonaa ihmistä. Niger on keskiafrikkalainen sisämaavaltio. Maa sijaitsee kuivalla Sahelin alueella Saharan aavikon reunalla. Neljä viidesosaa Nigerin maa-alasta on joko aavikkoa tai karua puoliaavikkoa, missä vain keitaat säilyvät vehreinä. Nigerin lounaisimman kärjen halki virtaa leveä Nigerjoki. Joki on tärkeä vesilähde. Sen liepeillä on paljon asutusta ja se on myös maanviljelyn valtimo. Joen varrella on myös pääkaupunki Niamey, missä asuu yli miljoona ihmistä.
Nigerin pohjoisosissa on jo monen vuoden ajan toiminut hallitusta vastustavia aseryhmiä. Pohjoisessa asuvat tuaregit ovat vaatineet itsenäisyyttä omalle alueelleen. Nigerissä on myös ääri-islamistisia terrorijärjestöjä, joilla on yhteyksiä kansainväliseen ISIS-liikkeeseen ja al Qaidaan. Vuonna 2021 ääri-islamististen terroristien iskuissa kuoli lähes kaksisataa ihmistä ja erilaisten paikallisten aseryhmien harjoittama väkivalta tappoi yli 700 ihmistä. Ääri-islamistien aseellinen toiminta on laantunut, mutta liikkeet ovat vahvistaneet verkostojaan ja kasvattaneet vaikutusvaltaansa syrjäisillä seuduilla, missä hallituksen läsnäolo on vähäistä.
Yhdysvaltojen armeijalla on tukikohta Nigerissä. Ranskalla on maassa 1500 sotilasta. Ranskalaisia joukkoja siirtyi Nigeriin Malista, kun Malin vallankaappaus vuonna 2020 lopetti maan armeijan yhteistyön Ranskan kanssa. Kenraali Tchianin johtama sotilasneuvosto on nyt vaatinut Ranskaa vetämään joukkonsa pois Nigeristä. Nigeriin sijoitettu ranskalainen sotilasosasto on tukenut taistelua ääri-islamistista terrorismia vastaan. Se on myös suojellut ranskalaisten yhtiöiden uraanikaivoksia. Vallankaappauksen jälkeisissä Nigerin sotilashallitusta tukeneissa mielenosoituksissa Ranskan vastaiset iskulauseet ovat olleet hyvin näkyviä.
Köyhä ja turvaton maa
Kymmenen miljoonaa nigeriläistä elää köyhyydessä vailla mahdollisuuksia tyydyttää elämänsä perustarpeita. Tämä on 40% maan koko väestöstä. Vuonna 2022 Niger oli YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa maailman kolmanneksi köyhin maa. Nigeriä heikommassa asemassa olivat vain Tšad ja Etelä-Sudan. Nigerillä on luonnonvaroja, joiden tuloilla köyhyyttä voitaisiin vähentää, jos vallanpitäjät ottaisivat aidosti tehtäväkseen parantaa ihmisten elinoloja. Nigerin tärkein vientituote on kulta. Kullan myynti tuottaa kolme miljardia euroa vuodessa. Nigerillä on öljyäkin, ja maa on maailman seitsemänneksi suurin uraanin tuottaja. Monet aseelliset ryhmät ja rikollisjärjestöt ovat sekaantuneet Nigerin kultakauppaan. Maassa on kymmeniä laittomia kultakaivoksia. Kultaa viedään Libyaan ja edelleen Arabian niemimaan markkinoille. Laiton kultakauppa on tärkeä rahalähde ääri-islamistisille liikkeille. Ranskan valtion kaivosyhtiö omistaa Nigerissä kolme uraanikaivosta. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana viidesosa Ranskan ydinvoimaloiden käyttämästä uraanista on saatu Nigeristä.
Nigerissä on 250.000 pakolaista, jotka ovat tulleet rajan yli Nigeriasta, Malista ja Burkina Fasosta. Yli 350.000 nigeriläistä on omassa maassaan sisäisinä pakolaisina. He ovat jättäneet kotiseutunsa epäsäännöllisten aseryhmien väkivallan vuoksi. Neljä viidesosaa nigeriläisistä elää maataloudesta. Kotiseuduiltaan paenneet ovat hylänneet maatilansa ja menettäneet karjansa laitumet. Turvattomuus on vienyt elinkeinon ja toimeentulon sadoilta tuhansilta ihmisiltä. Nigeriläiset syyttävät vallanpitäjiä ja maassa toimineita ulkomaisia joukkoja siitä, että suurta julkisuutta saanut sota terrorismia ja väkivaltaa vastaan ei ole tuonut rauhaa eikä turvallisuutta. Pääkaupungin Niameyn pohjoispuolella Tillaberin alueella satoja kouluja on suljettu väkivallan takia. Alueella toimivien järjestöjen mukaan aseellisten ryhmien väkivalta on muutaman viime vuoden aikana levinnyt Tillaberiin rajan yli Burkina Fasosta ja Malista. Puolet Nigerin asukkaista on alle 15-vuotiaita. Lähes puolet kouluikäisistä lapsista ei käy koulua. Vähemmistö aikuisista osaa lukea ja kirjoittaa.
Saharan aavikon laidalla ruokaturva on aina vaarassa. Sateet ovat epäsäännöllisiä. Ankarat kuivuudet hävittävät ruokakasvien satoja ja kuihduttavat laitumia. Niger on altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Sahelin kaltaisella uhanalaisella alueella lämpötila kohoaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin. Nykyisin yli neljänkymmenen asteen helteet eivät ole mitenkään harvinaisia. Sadekausien aikaan rankkasateet nostavat joet tulvimaan. Vuonna 2023 tulvissa kuoli kolmekymmentä ihmistä ja kymmenen tuhatta perhettä joutui jättämään kotinsa. Tulvat saastuttavat juomavesilähteitä. Kolera ja muut likaisen veden välityksellä leviävät taudit vaivaavat Nigerin asukkaita.
Niger on Afrikasta Eurooppaan muuttavien ihmisten reitin varrella. Joka vuosi Nigeristä lähtee tai maan läpi kulkee kymmeniä tuhansia ihmisiä kohti pohjoista ja Välimeren rantaa. Epäsäännölliset aseryhmät ja rikollisjärjestöt ansaitsevat rahaa ihmiskaupalla ja muuttajien kuljetuksilla. Huippuvaiheessa 2010-luvun puolivälissä Nigeristä on taivaltanut Saharan halki jopa kolmesataa tuhatta ihmistä vuodessa. Aavikon ylitys on vaikea ja vaarallinen matka. Tuhannet muuttajat ovat kuolleet yrittäessään päästä Eurooppaan. Ihmisten lisäksi Nigeristä salakuljetetaan kultaa sekä heroiinia ja muita huumeita. Maiden rajat ylittävä laiton asekauppa on sekin yleistä. Kansainvälinen yhteisö on antanut Nigerille apua hillitäkseen muuttoliikettä, terrorismia ja rikollisuutta. EU on antanut Nigerin armeijalle 70 miljoonaa euroa auttaakseen asevoimia suoriutumaan tehtävistään. Tavallisten ihmisten elinolot eivät ole parantuneet. Köyhyyttä ei ole lievitetty. Tulot luonnonvaroista vaurastuttavat aseryhmiä, rikollisia ja niitä, joilla on taloudellista ja poliittista valtaa. Turvattomuus näyttää lisääntyneen erityisesti Nigerin läntisissä osissa.
Nigerin armeijalla on koko itsenäisyyden ajan ollut suuri vaikutusvalta yhteiskuntaelämässä ja politiikassa. Armeijan kärkijoukko on presidentin henkivartiokaarti. Se on ollut arvostettu ja hallitus on rahoittanut sitä avokätisesti. Vuoden 2023 kaappauksen syynä, Nigerin vaikeiden ratkaisemattomien ongelmien lisäksi, ovat ilmeisesti syvät henkilökohtaiset erimielisyydet syrjäytetyn presidentti Bazoumin ja kenraali Tchianin välillä. Ennen kaappausta Bazoum yritti erottaa Tchianin henkivartiokaartin päällikön tehtävästä. Vallankaappaus ei ole herättänyt nigeriläisiä katumielenosoituksiin vapailla vaaleilla valitun presidentin puolesta. Sotilaiden puolesta järjestetyissä mielenosoituksissa on ollut tuhansia ihmisiä. Monet mielenosoittajat katsovat, että Bazoumilla on ollut liian läheiset suhteet Ranskaan. Nigeriläisten mielestä entinen siirtomaaisäntä käyttää edelleen epäilyttävän suurta valtaa taloudessa ja politiikassa. Kaappauspäivänä mielenosoittajat yrittivät vallata Ranskan suurlähetystön. Sotilaat käyttävät Ranskan vastaisia kaunoja hyväksi saadakseen väestöltä tukea ja pönkittääkseen valtaansa. Kaappaajien hallituksella ei ole käytännön keinoja ratkaista Nigerin suuria ongelmia.
Sotilaat vallassa
Nigerin itsenäistyessä vuonna 1960 maan ensimmäiseksi presidentiksi nimitettiin Edistyspuolueen johtaja Hamani Diori. Diori hallitsi Nigeriä neljätoista vuotta. Niger oli yksipuoluevaltio. Edistyspuolue oli ainoa sallittu puolue. Diorin valtakaudella Nigerin ja Ranskan suhteet olivat läheiset. Ranska osallistui Nigerin uraanin hyödyntämiseen. Niger oli Ranskan kannalla Algerian itsenäisyyssodassa. Vuonna 1963 Diori yritettiin kaataa vallankaappauksella. Vuonna 1965 hänet yritettiin murhata. 1970-luvulla Nigeriä koettelivat ankarat kuivuudet ja vakava talouskriisi. Valtionhallintoa leimasivat monet väärinkäytökset. Vuonna 1974 armeija kaappasi vallan. Armeijan nimittämä sotilasneuvosto hallitsi Nigeriä vuoteen 1991 asti. Vuosina 1975, 1976 ja 1984 sotilasneuvoston vastustajat yrittivät kaapata vallan, mutta yrityksillä ei ollut menestystä.
Vuonna 1990 Pohjois-Nigerissä leimahti tuaregiväestön aseellinen kapina. Sotilashallitus kukisti kapinan kovin ottein. Pääkaupungissa Niameyssa opiskelijat lähtivät kaduille osoittamaan mieltä siviilihallinnon ja monipuoluedemokratian puolesta. Vuonna 1991 eri yhteiskuntaryhmien väliset neljänkymmenen päivän neuvottelut johtivat väliaikaisen hallituksen perustamiseen. Väliaikainen hallitus valmisteli Nigerille uuden perustuslain, joka lakkautti yksipuoluejärjestelmän. Uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992. Nigerissä järjestettiin presidentinvaalit, joissa valtionpäämieheksi valittiin vasta perustetun Rahama-puolueen johtaja Mahamane Ousmane. Ousmane astui virkaan vuoden 1993 keväällä. Vuonna 1995 hän solmi rauhansopimuksen kapinallisen tuaregijärjestön kanssa. Nigerin itäosissa esiintyi levottomuuksia, kun alueella asuvaa tubukansaa suututti se, että viranomaiset eivät välittäneet heidän vaikeuksistaan. Vuonna 1996 armeija kaappasi vallan. Sotilashallitus järjesti presidentinvaalit, joita tapahtumien tarkkailijat ja Nigerin väestö eivät pitäneet rehellisinä ja uskottavina. Presidentiksi valittiin vallankaappausta johtanut eversti Ibrahim Bare Mainassara. Vuonna 1999 Mainassara murhattiin Niameyn lentokentällä. Uudeksi presidentiksi nousi majuri Daouda Malam Wanke. Hän järjestytti vapaat presidentin ja parlamentin vaalit.
Vuoden 1999 vaaleissa Nigerin presidentiksi valittiin Kansallisen kehitysliikkeen johtaja Mamadou Tandja. Hän toimi presidenttinä vuoteen 2010 asti. Tandja oli entinen Nigerin armeijan eversti. Hän oli mukana vuoden 1974 kaappauksessa. Nigerin itsenäisyyden ajan kymmenestä presidentistä kuusi on ollut sotilaita. Vuonna 2009 Tandja järjesti kansanäänestyksen virkakautensa pidentämisestä. Perustuslakituomioistuin julisti kansanäänestyksen laittomaksi. Tandja lakkautti tuomioistuimen ja otti itselleen poikkeustilavaltuudet. Vuonna 2010 armeija kaappasi vallan. Sotilashallitus järjesti vaalit jo seuraavana vuonna. Vuoden 2011 vaaleissa presidentiksi valittiin Demokratia ja sosialismi -puolueen ehdokas Mahamadou Issoufou, joka oli 1990-luvun alkupuolella ollut pääministerinä. Vuonna 2011 Issoufou yritettiin kaataa vallankaappauksella, mutta yritys ei onnistunut. Issoufou oli Nigerin presidentti vuoteen 2021 saakka. Hänen jälkeensä presidentiksi valittiin saman hallituspuolueen ehdokas Mohamed Bazoum. Rauhanomainen ja laillinen vallan siirtyminen presidentiltä toiselle oli Nigerin demokratialle tärkeä tapahtuma. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House -järjestö luokitteli Nigerin osittain vapaaksi maaksi. Kehitys katkesi, kun sotilaat kaappasivat vallan vuonna 2023.
Sahelin sitkeä väkivalta
Nigerin kuivassa ja karussa pohjoisosassa ja naapurimaassa Malissa elävät tuaregit ovat monta kertaa ryhtyneet aseelliseen kapinaan saadakseen itsenäisyyden tai laajemman itsehallinnon. Nigerin suurimmat uraaniesiintymät ja -kaivokset ovat Arlitissa tuaregiväestön asuinalueella. Viimeisin tuaregijärjestöjen kapina alkoi vuonna 2007 ja se päättyi Nigerin hallituksen ja kapinallisten väliseen aselepoon vuonna 2009.
Sahelin seutu on viime vuosien aikana ollut yksi ääri-islamististen terroristien keskeisistä toiminta-alueista. Sahelin vyöhyke on Saharan aavikon eteläreunalla. Sahel ulottuu lännestä Senegalista itään Eritreaan asti. Sahelin keskellä ovat islamistijärjestöjen vahvat tukialueet Mali, Niger, Burkina Faso ja Nigerian pohjoisosat. Islamistijärjestöt toimivat erityisesti maiden raja-alueilla, missä väestö kärsii köyhyydestä ja viranomaisten läsnäolo ja palvelut ovat heikkoja. Samoilla seuduilla toimii islamistien lisäksi muitakin aseryhmiä sekä rikollisjärjestöjä, jotka harjoittavat salakuljetusta ja kiristystä, ja sekaantuvat paikallisiin maan, veden sekä muiden luonnonvarojen käyttöä koskeviin kiistoihin ja väestöryhmien välisiin ristiriitoihin.
Kansainvälinen ääri-islamistinen al Qaida -järjestö on toiminut Nigerin pohjoisosissa vuodesta 2009 lähtien. Sen jälkeen myös ISIS-liike on asettunut alueelle. Molemmat kansainväliset terroristiliikkeet ovat löytäneet Nigeristä paikallisia liittolaisia. Sahelin alueen aseryhmien toiminta vilkastui vuonna 2011, kun Libya hajosi maan pitkäaikaisen johtajan Muammar Gaddafin kukistumiseen ja kuolemaan johtaneessa sisällissodassa. Libyan hallituksen joukoissa oli paljon palkkasotilaita Sahelin alueen maista. Sisällissodan jälkivaiheissa tuhannet palkkasotilaat palasivat kotiin ja valtava määrä sotilasaseita kulkeutui Libyasta etelään, Nigerinkin aseryhmille. Erilaiset paikalliset asejoukot saivat paljon uusia sodan kovettamia taistelijoita sekä entistä tehokkaampaa aseistusta.
Monet Libyasta palanneista taistelijoista olivat islamisteja. ISIS-liike ja al Qaidan terroristit saivat heidän joukostaan taistelutahtoisia liittolaisia. Tämä asevoima kasvatti ääri-islamistien vaikutusvaltaa Pohjois-Nigerin maaseutuyhteisöissä. Terrori-iskut armeijaa ja poliisia vastaan lisääntyivät. Siviiliuhrien määrä kasvoi. Viisi Sahelin maata, Mali, Niger, Burkina Faso, Tšad ja Mauritania muodostivat sotilasliiton taistellakseen ääri-islamistisia liikkeitä vastaan. Ranska lähetti Sahelin alueelle viisi tuhatta sotilasta vahvistamaan terrorismin vastaisia sotatoimia.
Viiden Sahelin maan sotilasliitto on nyt purkautunut. Mali, Burkina Faso ja Niger ovat perustaneet uuden liittoutuman, joka valmistautuu puolustamaan kaappausten kautta valtaan nousseita sotilashallituksia Länsi-Afrikan yhteisön mahdolliselta aseelliselta väliintulolta. Nigerin sotilashallitus on ilmoittanut, että maan turvallisuuden heikkeneminen ääri-islamistien, paikallisten aseryhmien ja rikollisuuden vuoksi on ollut yksi tärkeä syy vuoden 2023 vallankaappaukselle. Turvattomuus todella haittaa Nigerin asukkaiden elämää. Ääri-islamistien suoranaiset terrori-iskut ovat vähentyneet, mutta terroristijärjestöt ja paikalliset aseryhmät ovat pureutuneet tiukasti kiinni maaseutukylien arkeen.
Islamistit ja aseryhmät pyrkivät ottamaan itselleen omilla toiminta-alueillaan viranomaisten ja tuomarien roolin. Ne käyttävät paikallisia elinkeinoja välineinä oman toimintansa rahoittamiseen. Ne ottavat haltuunsa kultakaivoksia. Ne sekaantuvat huumekauppaan. Ne ovat tärkeitä toimijoita asekaupassa ja erilaisessa salakuljetuksessa rajojen yli. Ne kiristävät karjankasvattajia, maanviljelijöitä ja kauppiaita. Ne pitävät jatkuvasti yllä yhteiskuntaa jäytävää väkivallan ja voimattomuuden ilmapiiriä, erilaisen rikollisuuden ohella. Maaseutuyhteisöihin on syntynyt epäsäännöllisiä aseryhmiä myös siksi, että paikalliset asukkaat ovat katsoneet tarpeelliseksi aseistautua puolustautuakseen muita väestöryhmiä, islamisteja ja rikollisia vastaan. Monissa tapauksissa itsepuolustusryhmistä on tullut uusia vallankäyttäjiä, jotka ovat vain lisänneet ihmisten turvattomuutta.
Nigerin tilannetta seuraavat asiantuntijat eivät usko, että sotilashallitus kykenee tuottamaan uusia ratkaisuja ääri-islamististen liikkeiden, paikallisten aseryhmien ja lisääntyvän rikollisuuden aiheuttamiin ongelmiin. Nigerin sotilashallitus pyrkii ensisijaisesti pitämään huolta siitä, että se pysyy vallassa. Eräiden tarkkailijoiden mielestä sotilashallituksen alkusuosio voi hiipua hyvinkin nopeasti. Syrjäseuduilla tämä saattaa merkitä sitä, että islamististen liikkeiden ja paikallisten aseryhmien edustama vastavalta vahvistuu. Ihmisten pettymys ja mahdollisesti kasvava tyytymättömyys armeijaa ja muita viranomaisia kohtaan luovat uutta kasvualustaa erilaisille kapinaliikkeille. Asiantuntijoiden mukaan näin on jo tapahtunut Malissa ja Burkina Fasossa.
Sahelin sitkeä väkivalta
Nigerin kuivassa ja karussa pohjoisosassa ja naapurimaassa Malissa elävät tuaregit ovat monta kertaa ryhtyneet aseelliseen kapinaan saadakseen itsenäisyyden tai laajemman itsehallinnon. Nigerin suurimmat uraaniesiintymät ja -kaivokset ovat Arlitissa tuaregiväestön asuinalueella. Viimeisin tuaregijärjestöjen kapina alkoi vuonna 2007 ja se päättyi Nigerin hallituksen ja kapinallisten väliseen aselepoon vuonna 2009.
Sahelin seutu on viime vuosien aikana ollut yksi ääri-islamististen terroristien keskeisistä toiminta-alueista. Sahelin vyöhyke on Saharan aavikon eteläreunalla. Sahel ulottuu lännestä Senegalista itään Eritreaan asti. Sahelin keskellä ovat islamistijärjestöjen vahvat tukialueet Mali, Niger, Burkina Faso ja Nigerian pohjoisosat. Islamistijärjestöt toimivat erityisesti maiden raja-alueilla, missä väestö kärsii köyhyydestä ja viranomaisten läsnäolo ja palvelut ovat heikkoja. Samoilla seuduilla toimii islamistien lisäksi muitakin aseryhmiä sekä rikollisjärjestöjä, jotka harjoittavat salakuljetusta ja kiristystä, ja sekaantuvat paikallisiin maan, veden sekä muiden luonnonvarojen käyttöä koskeviin kiistoihin ja väestöryhmien välisiin ristiriitoihin.
Kansainvälinen ääri-islamistinen al Qaida -järjestö on toiminut Nigerin pohjoisosissa vuodesta 2009 lähtien. Sen jälkeen myös ISIS-liike on asettunut alueelle. Molemmat kansainväliset terroristiliikkeet ovat löytäneet Nigeristä paikallisia liittolaisia. Sahelin alueen aseryhmien toiminta vilkastui vuonna 2011, kun Libya hajosi maan pitkäaikaisen johtajan Muammar Gaddafin kukistumiseen ja kuolemaan johtaneessa sisällissodassa. Libyan hallituksen joukoissa oli paljon palkkasotilaita Sahelin alueen maista. Sisällissodan jälkivaiheissa tuhannet palkkasotilaat palasivat kotiin ja valtava määrä sotilasaseita kulkeutui Libyasta etelään, Nigerinkin aseryhmille. Erilaiset paikalliset asejoukot saivat paljon uusia sodan kovettamia taistelijoita sekä entistä tehokkaampaa aseistusta.
Monet Libyasta palanneista taistelijoista olivat islamisteja. ISIS-liike ja al Qaidan terroristit saivat heidän joukostaan taistelutahtoisia liittolaisia. Tämä asevoima kasvatti ääri-islamistien vaikutusvaltaa Pohjois-Nigerin maaseutuyhteisöissä. Terrori-iskut armeijaa ja poliisia vastaan lisääntyivät. Siviiliuhrien määrä kasvoi. Viisi Sahelin maata, Mali, Niger, Burkina Faso, Tšad ja Mauritania muodostivat sotilasliiton taistellakseen ääri-islamistisia liikkeitä vastaan. Ranska lähetti Sahelin alueelle viisi tuhatta sotilasta vahvistamaan terrorismin vastaisia sotatoimia.
Viiden Sahelin maan sotilasliitto on nyt purkautunut. Mali, Burkina Faso ja Niger ovat perustaneet uuden liittoutuman, joka valmistautuu puolustamaan kaappausten kautta valtaan nousseita sotilashallituksia Länsi-Afrikan yhteisön mahdolliselta aseelliselta väliintulolta. Nigerin sotilashallitus on ilmoittanut, että maan turvallisuuden heikkeneminen ääri-islamistien, paikallisten aseryhmien ja rikollisuuden vuoksi on ollut yksi tärkeä syy vuoden 2023 vallankaappaukselle. Turvattomuus todella haittaa Nigerin asukkaiden elämää. Ääri-islamistien suoranaiset terrori-iskut ovat vähentyneet, mutta terroristijärjestöt ja paikalliset aseryhmät ovat pureutuneet tiukasti kiinni maaseutukylien arkeen.
Islamistit ja aseryhmät pyrkivät ottamaan itselleen omilla toiminta-alueillaan viranomaisten ja tuomarien roolin. Ne käyttävät paikallisia elinkeinoja välineinä oman toimintansa rahoittamiseen. Ne ottavat haltuunsa kultakaivoksia. Ne sekaantuvat huumekauppaan. Ne ovat tärkeitä toimijoita asekaupassa ja erilaisessa salakuljetuksessa rajojen yli. Ne kiristävät karjankasvattajia, maanviljelijöitä ja kauppiaita. Ne pitävät jatkuvasti yllä yhteiskuntaa jäytävää väkivallan ja voimattomuuden ilmapiiriä, erilaisen rikollisuuden ohella. Maaseutuyhteisöihin on syntynyt epäsäännöllisiä aseryhmiä myös siksi, että paikalliset asukkaat ovat katsoneet tarpeelliseksi aseistautua puolustautuakseen muita väestöryhmiä, islamisteja ja rikollisia vastaan. Monissa tapauksissa itsepuolustusryhmistä on tullut uusia vallankäyttäjiä, jotka ovat vain lisänneet ihmisten turvattomuutta.
Nigerin tilannetta seuraavat asiantuntijat eivät usko, että sotilashallitus kykenee tuottamaan uusia ratkaisuja ääri-islamististen liikkeiden, paikallisten aseryhmien ja lisääntyvän rikollisuuden aiheuttamiin ongelmiin. Nigerin sotilashallitus pyrkii ensisijaisesti pitämään huolta siitä, että se pysyy vallassa. Eräiden tarkkailijoiden mielestä sotilashallituksen alkusuosio voi hiipua hyvinkin nopeasti. Syrjäseuduilla tämä saattaa merkitä sitä, että islamististen liikkeiden ja paikallisten aseryhmien edustama vastavalta vahvistuu. Ihmisten pettymys ja mahdollisesti kasvava tyytymättömyys armeijaa ja muita viranomaisia kohtaan luovat uutta kasvualustaa erilaisille kapinaliikkeille. Asiantuntijoiden mukaan näin on jo tapahtunut Malissa ja Burkina Fasossa.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin osallistuneista maista: