Syyrian armeija on vähitellen ottanut haltuunsa kapinallisten aikaisemmin hallitsemia alueita. Maan pohjoisosat ovat edelleen hallitusta vastustavien ryhmien hallussa. Syyrian hallitus arvelee voittaneensa sodan. Presidentti Bashar al-Assad lämmittää nyt suhteita Saudi-Arabiaan, Egyptiin ja muihin arabimaihin. Monet valtiot ovat sekaantuneet Syyrian sotaan. Venäjä on ollut Syyrian armeijan suurin tukija. Yhdysvallat on auttanut kapinallisia ja käyttänyt näiden asejoukkoja liittolaisinaan taistelussa ääri-islamistisia liikkeitä vastaan. Eräät Pohjois-Syyrian kapinallisryhmät saavat tukea Turkilta.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa vuonna 2015 kuvattiin toimintalinja rauhan saavuttamiseksi. Turvallisuusneuvosto vaati, että Syyriaan pitäisi perustaa siirtymäajan hallitus, jonka johdolla maahan laadittaisiin uusi perustuslaki ja järjestettäisiin vapaat vaalit. Rauhanrakentamisen sijasta Bashar al-Assadin hallitus on murskannut Syyrian yhteiskunnan ja talouden säilyttääkseen valtansa.
Murtunut maa
Syyrian sisällissota alkoi vuonna 2011, kun presidentti Bashar al-Assadin hallinto tukahdutti väkivaltaisesti hallituksen vastaiset mielenosoitukset. Ensimmäiset mielenosoitukset puhkesivat Daraan kaupungissa lähellä Jordanian rajaa. Siellä Syyrian turvallisuuspoliisi pidätti nuoria, jotka olivat maalanneet iskulauseita talojen seiniin. Pidätettyjä kidutettiin. Tämä suututti Daraan kaupunkilaiset kaduille osoittamaan mieltä Assadia vastaan. Sen jälkeen mielenosoitukset levisivät muihin Syyrian kaupunkeihin. Hallituksen vastainen liike kasvoi näkyvimmin pääkaupungissa Damaskoksessa ja Pohjois-Syyrian Aleppossa. Assadin poliisi ja armeija tappoivat neljä tuhatta ihmistä tukahduttaessaan mielenosoituksia.
Vuoden 2011 puolivälissä Syyrian armeijasta irtautuneet sotilaat ryhmittyivät Vapaan Syyrian armeija -nimiseksi joukoksi, joka aloitti aseellisen kapinan Assadin hallintoa vastaan. Tästä alkoi raaka ja raju sota. Vuonna 2013 Syyrian eri osissa toimi jo lukuisia aseistettuja kapinallisryhmiä. Kapinalliset ottivat haltuunsa alueita etelässä Daraan lähellä, pohjoisessa Idlibissä, Aleppossa ja Syyrian kurdialueilla sekä Damaskoksen liepeillä. Vuoden 2013 lopulla ääri-islamistiset ryhmät valtasivat maan suurimman öljykentän Itä-Syyrian Deir al-Zorissa. Vuonna 2014 ääri-islamistinen ISIS-liike liittyi voimakkaasti mukaan Syyrian sisällissotaan. ISISin varsinainen tukialue oli Irakissa. ISISin asejoukot joutuivat Syyriassa taisteluihin muita kapinallisryhmiä vastaan yrittäessään laajentaa valtaansa. Samaan aikaan ISIS kävi sotaa myös Syyrian hallituksen joukkoja vastaan. Vuoden 2014 loppupuolella Yhdysvallat otti ISISin Syyriassa toimivat osastot ilma- ja ohjusiskujensa kohteiksi.
Useat valtiot pitivät Assadin hallinnon kaatumista välttämättömänä edellytyksenä rauhan saavuttamiselle. Syyrian lähimaista Saudi-Arabia, Jordania, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Turkki tukivat sekä Assadin hallinnon haastaneita kapinallisryhmiä että taistelua ISISiä vastaan. Iso-Britannia ja Ranskakin ovat tehneet ilmaiskuja Syyriaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Syyrian sisällissota on ollut monen yhtäaikaisen ja päällekkäisen aseellisen konfliktin sekava ja alituisesti muotoaan muuttava kokonaisuus. Syyrian väestö jäi keskelle sotaa, jossa on lopulta ollut kymmeniä taistelevia ryhmiä ja vaihtelevia liittoutumia.
Sota ei kaatanut hallitusta. Vuonna 2021 Bashar al-Assad valittiin uudelleen Syyrian presidentiksi, nyt jo neljännelle seitsemän vuoden kaudelle. Virallisen laskennan mukaan Assad sai 95% äänistä. Syyrian armeija on vähitellen vallannut takaisin suuren osan kapinallisten aikaisemmin hallitsemista alueista. ISIS ei enää pidä hallussaan mitään osaa Syyriasta. Ääri-islamistit jatkavat kuitenkin aseellista toimintaansa Syyria keski- ja pohjoisosissa. Damaskos, Daraa ja Aleppo ovat hallituksen hallussa. Vuonna 2019 osa Pohjois-Syyrian kurdien alueista sopi yhteistyöstä Assadin hallituksen ja armeijan kanssa estääkseen Turkin armeijaa tunkeutumasta seudulle. Turkki on lisännyt painostusta ja myös aseellisia toimia terroristeiksi julistamiaan kurdijärjestöjä vastaan. Assadin hallitusta vastaan taistelevat kapinalliset pitävät edelleen hallussaan joitakin alueita Syyrian pohjoisosissa. Siellä on vielä 900 Yhdysvaltojen armeijan sotilasta, jotka toimivat yhteistyössä kurdijärjestö YPG:n ympärille ryhmittyneen Demokraattisten voimien liiton kanssa.
Syyrian sodalla on ollut hirvittävät seuraukset. YK arvioi, että sodan aikana on kuollut noin 310 000 siviiliä. Syyrialaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan sota on saattanut vaatia yli puoli miljoonaa uhria. Yli kuusi miljoonaa syyrialaista on pakolaisina ulkomailla. Maan sisäisiä pakolaisia on seitsemän miljoonaa. Vuoden 2023 alussa voimakas maanjäristys aiheutti lisää tuhoja sodasta jo kärsineillä alueilla. Taistelut, tykkituli, ohjukset ja pommitukset ovat muuttaneet Syyrian kaupunkeja raunioiksi. Syyrian talous on romahtanut. Maailmanpankki on laskenut, että ennen sotaa vuonna 2010 Syyrian kansantalouden kokonaisarvo oli yli 200 miljardia euroa. Vuonna 2020 vastaava luku oli vain 10 miljardia euroa. Vuonna 2010 matkailuelinkeino tuotti Syyrialle 6 miljardia euroa. Matkailuyrittäjät arvelevat, että vielä kuluu ainakin kymmenen vuotta ennen kuin Syyrian matkailu kykenee elpymään merkittävästi. Sota on katkaissut Syyrian öljyn ja kaasun tuotannon. Se on horjuttanut väestön laajan enemmistön ruokaturvaa. YK:n alainen Maailman elintarvikeohjelma raportoi, että 75% Syyrian asukkaista eli äärimmäisen köyhyyden oloissa vuoden 2023 alussa.
Onko Assad voittanut sodan?
Vuonna 2023 Bashar al-Assadin hallituksen hallussa on 70% Syyriasta. Tällä alueella ovat Syyrian tärkeimmät kaupungit ja siellä asuu suurin osa maahan jääneestä väestöstä. Kapinallisten vielä hallitsemassa Koillis-Syyriassa on tuntuva osa Syyrian öljyesiintymistä ja kaasuvaroista. Se on myös merkittävä vehnän tuotantoalue. Assadin hallinto pyrkii valtaamaan takaisin koko Syyrian, mutta se ei ole Syyrian armeijalle helppo tehtävä niin kauan, kun Turkki on Idlibin ympäristössä ja Yhdysvallat Syyrian kurdialueilla joidenkin kapinallisryhmien tukijana. Vuoden 2022 lopussa Turkin, Syyrian ja Venäjän puolustusministerit tapasivat toisensa Moskovassa. Turkki on nyt liittoutumassa Syyrian hallituksen ja armeijan kanssa taistelussaan terroristeina pitämiään kurdiryhmiä vastaan.
Assadin lähiajan tavoitteina näyttää olevan hallituksensa talouden sekä kansainvälisten suhteiden vahvistaminen. Syyrian viranomaiset ovat takavarikoineet hallituksen vastustajien ja maasta lähteneiden pakolaisten omaisuutta. Valtio on kiristänyt yritysten verotusta ja lisännyt maksuja, jotka liittyvät esimerkiksi valuutan vaihtoon ja ulkomailla asuvien syyrialaisten kotimaahansa lähettämiin rahalähetyksiin. Taloustutkijoiden mukaan ulkomaille muuttaneet syyrialaiset lähettävät vuosittain maahan yli 3 miljardia euroa. Vuonna 2021 rahalähetysten arvo oli kolme kertaa suurempi kuin Syyrian koko viennin arvo. Syyrian hallituksen maan sisäiset tulonlähteet eivät pahoin romahtaneessa taloustilanteessa riitä maksamaan sodankäynnin kuluja ja pitämään pystyssä valtion taloutta. Vielä vähemmän ne riittävät jälleenrakennuksen rahoittamiseen. Sodan ja maanjäristyksen tuhojen korjaaminen vaatisi asiantuntijoiden mukaan ainakin 400 miljardia euroa.
Syyria etsii rahoitusta ulkomailta, erityisesti arabimaista. Tähän mennessä Syyrian suurimpia tukijoita ovat olleet Venäjä ja Iran. Iranin libanonilainen liittolaisjärjestö Hizbollah on lähettänyt joukkojaan Syyriaan ja kouluttanut myös muista maista saapuneita taistelijoita. Venäjän voima nyt on vähentynyt siksi, että sen Ukrainassa aloittama laiton hyökkäyssota on kuluttanut armeijaa ja rahaa. Iran tukee Syyriaa, koska se haluaa olla alueellinen suurvalta ja se voi uhata ja painostaa Israelia Syyrian ja Libanonin kautta. Syyria tarvitsee kuitenkin kipeästi muitakin talousavun antajia. Vuoden 2023 alussa Syyrian ulkoministeri vieraili Saudi-Arabiassa ensimmäistä kertaa vuoden 2011 jälkeen. Presidentti Assad on käynyt valtiovierailulla Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja tavannut Egyptin ja Jordanian ulkoministerit. Näyttää siltä, että Syyria voi nyt palauttaa sisällissodan aikana katkenneet suhteensa muihin arabimaihin. Vuoden 2011 lopulla Arabiliitto erotti Syyrian jäsenyydestään, koska Syyrian hallitus ei suostunut panemaan toimeen rauhansuunnitelmaa, jonka Arabiliitto oli valmistellut ja Assadkin oli jo hyväksynyt. Toukokuussa vuonna 2023 Arabiliitto kutsui taas presidentti Assadin liiton huippukokoukseen.
Jos Syyrian sisällissodan voittajaa ja hävinneitä arvioidaan sillä perusteella, kuka on vallassa, Assadin hallitus on pitänyt pintansa. Kapinallisryhmät ovat hajaantuneet. Ne ovat menettäneet valtaosan tukialueistaan, poliittisesta vaikutusvallastaan ja taistelukyvystään. Niillä ei myöskään ole selkeitä yhtenäisiä tavoitteita, jotka kokoaisivat ne uskottavaksi demokratiaa edistäväksi vaihtoehdoksi itsevaltaiselle hallitukselle. Sodan ovat hävinneet syyrialaiset. Sota on tuottanut mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Syyria on raunioina ja sadat tuhannet syyrialaiset elävät kurjissa oloissa tilapäisiksi tarkoitetuilla pakolaisleireillä. Assadin hallinnon ote Syyriasta on kiristynyt. Edellytykset ristiriitoja liennyttäville avauksille ovat niukat. Hallituksen vastustajat ovat lainsuojattomia. Ihmisten elinolot ovat surkeat. Maan talouden elvyttämiseen kuluu parhaimmillaankin monia vuosia ennen kuin ihmisten elämä voi muuttua helpommaksi.
Hafez ja Bashar al-Assad
Syyria itsenäistyi Ranskan hallinnosta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946. Vuonna 1958 Syyria solmi valtioliiton Egyptin kanssa. Valtioliitto hajosi jo kolme vuotta myöhemmin vuonna 1961. Armeijalla on ollut vahva asema Syyrian yhteiskuntaelämässä ja politiikassa koko itsenäisyyden ajan. Maata hallinneella Baath-puolueella on ollut läheiset suhteet armeijan upseeristoon. Vuonna 1963 Baath-puolueen sotilastoimikunta kaappasi vallan. Vuonna 1970 Syyrian johtoon nousi puolustusministeri Hafez al-Assad. Hän johti maata vuoteen 2000 asti. Hafez al-Assad kuului alaviittiväestöön, jonka osuus on 10% Syyrian asukkaista. Alaviitit ovat islamilainen uskonnollinen ryhmä, joka usein luokitellaan shiialaisuuden haaraksi. Noin 70% Syyrian asukkaista on islamin toisen päähaaran sunnalaisuuden kannattajia.
Hafez al-Assadin hallitus suosi alaviittivähemmistöä virkakoneistossa ja politiikassa. 1970-luvun lopulla sunnalainen Muslimiveljeskunta ja eräät muut islamistiryhmät aloittivat kapinan hallitusta vastaan. Vuonna 1982 Syyrian armeija ja alaviittien aseryhmät tappoivat tuhansia ihmisiä kukistaessaan kapinaa Haman kaupungissa Syyrian Välimeren rannikon eteläosassa. Tuolloinkin kapinaa kukistettiin samoin keinoin kuin viimeisen sisällissodan aikana. Armeija murskasi tykistöllä raunioiksi kokonaisia kaupunginosia. Hafez al-Assad kuoli vuonna 2000. Syyrian johtajaksi tuli hänen poikansa Bashar al-Assad, joka on yhä presidenttinä. Vuoteen 2012 asti Syyria oli virallisesti Baath-puolueen hallitsema sosialistinen yksipuoluevaltio. Vuonna 2012 perustuslakia muutettiin niin, että myös Baath-puolueeseen kuulumattomat henkilöt voivat asettua presidenttiehdokkaiksi. Käytännössä Syyria on Bashar al-Assadin, Baath-puolueen ja armeijan hallitsema diktatuuri.
Vuonna 2021 Bashar al-Assad valittiin jälleen kerran Syyrian presidentiksi. Häntä vastaan oli asetettu kaksi miltei tuntematonta ehdokasta. Vaalit järjestettiin vain hallituksen valvomilla alueilla ja Assad sai 95 prosenttia äänistä. Euroopan unionin ulkosuhteista vastaava Josep Borrell totesi, että vaalit eivät täyttäneet aidosti demokraattisen äänestyksen vaatimuksia eivätkä liioin olleet missään mielessä hyödylliset Syyrian konfliktin ratkaisemisessa.
Noin 80 prosenttia Syyrian asukkaista on etnisesti arabeja. Kymmenen prosenttia väestöstä on kurdeja. Kurdien kotialueet ovat Syyrian pohjoisosissa. Turkin rajan lähellä on myös Syyrian turkmeeneja, jotka polveutuvat turkkilaisista paimentolaisheimoista. Turkmeenien asuttamia maakuntia ovat esimerkiksi Idlib ja Aleppo. Sisällissodan aikana turkmeenit ovat perustaneet omia aseryhmiään ja taistelleet hallitusta vastaan myös Vapaan Syyrian armeijassa. Turkki on tukenut Syyrian turkmeenien aseryhmiä.
ISISin nousu ja tappio
ISIS on sunnimuslimien äärijärjestö. Se aloitti toimintansa Irakissa 2000-luvun alussa. Vuonna 2013 ISIS alkoi toimia myös Syyrian puolella Irakin rajan liepeillä. Vähitellen ISISin ryhmät siirtyivät Eufratjoen laakson kautta kohti pohjoista ja ottivat haltuunsa pieniä syyrialaiskaupunkeja. Vuoden 2014 alussa ISIS valtasi Raqqan kaupungin Keski-Syyriassa Eufratin rannalla, lähellä suurta Assadjärven patoallasta. Muutamassa kuukaudessa ääri-islamistit ottivat hallintaansa koko Raqqan läänin. ISIS kävi kovia taisteluja Syyrian armeijaa vastaan yrittäessään vallata Shaerin ja Jaharin kaasukentät. ISIS taisteli myös Syyrian muita kapinallisryhmiä vastaan. Järjestön erityisiä vihollisia olivat Yhdysvaltojen tukemat kapinallisjärjestöt, jotka eivät kannattaneet ISISin ääri-islamistista aatemaailmaa. Vuoden 2014 lopulla ISISin valta Syyriassa oli laajimmillaan. Järjestön hallinnassa oli kolmasosa Syyriasta.
Vuoden 2014 lopulla Yhdysvallat alkoi tehdä ohjusiskuja ja lentopommituksia Syyriassa toimivia ISISin ryhmiä vastaan. Yhdysvaltojen tukemat kurdijoukot ajoivat ISISin pois Kobanin kaupungista Turkin rajalla. Vuonna 2015 ISIS onnistui valtaamaan alueita Aleppon lähellä. Kurdijoukkojen painostus ISISiä vastaan lisääntyi kuitenkin koko ajan Syyrian pohjoisimmissa osissa. Ranska teki ilmaiskuja Raqqan ääri-islamisteja vastaan. Vuonna 2016 ISISin korkeimpaan johtajistoon kuulunut Muhammed al-Adnani sai surmansa Yhdysvaltojen ilmahyökkäyksessä Aleppossa. Sen jälkeen Turkin tukemat kapinallisryhmät karkottivat ISISin joukot Dabiqin kaupungista Aleppon pohjoispuolelta. Vuoden 2016 lopussa ISIS kävi rajuja taisteluja Syyrian armeijaa vastaan Keski-Syyriassa sijaitsevasta Palmyran kaupungista.
ISIS kävi Syyriassa monta sotaa yhtä aikaa. Etelä- ja Keski-Syyriassa järjestön päävastustaja oli Syyrian armeija. Syyrian pohjois- ja koillisosissa kurdijoukkojen ympärille ryhmittyi laaja Yhdysvaltojen tukema kapinallisten asejoukkojen liittoutuma, joka halusi karkottaa ääri-islamistit kapinan sydänalueilta. Syyrian luoteisosissa ISISiä vastaan taistelivat Turkin armeijan avustamat Syyrian turkmeenien asejoukot paikallisine liittolaisineen. Vuoden 2017 lopulla ISIS menetti Aleppon, Raqqan ja muut Pohjois-Syyriassa valtaamansa alueet Turkin ja Yhdysvaltojen tukemille kapinallisille. Syyrian etelä- ja keskiosissa Venäjän ilmavoimien avustama Syyrian hallituksen armeija ajoi ISISin Palmyrasta ja sen lähiseutujen suurilta öljy- ja kaasukentiltä. Yhdysvallat arvioi, että vuoden 2018 alussa ISISillä oli enää vain noin tuhat taistelijaa Syyriassa ja Irakissa. Ääri-islamisteilla oli kuitenkin vielä kannatusta eri puolilla Syyriaa. Laaja tukijoiden verkosto auttoi ISISiä välttämään täydellisen tuhon tilanteessa, missä järjestön aseellinen voima ei enää riittänyt taistelussa lukuisia vahvempia uhkaajia vastaan.
Vuoden 2018 aikana ISIS kärsi jatkuvia tappioita. Monet järjestön taistelijat lopettivat avoimen toiminnan ja vetäytyivät piiloon. Vuoden 2019 alkupuolella Yhdysvaltojen tukema Syyrian Demokraattinen liitto ilmoitti vallanneensa viimeisen ISISin hallussa olleen alueen, Baghouzin kylän Eufratin rannalla Irakin rajan pinnassa. Vuoden 2019 lopussa Yhdysvaltojen erikoisjoukot surmasivat ISISin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin Syyrian Idlibissä, minne al-Baghdadi oli piiloutunut. 2020-luvulla ISIS on jatkanut hyökkäyksiään ja terrori-iskujaan, mutta järjestö ei ole pyrkinyt valtaamaan alueita hallintaansa. Vuosina 2022 ja 2023 ISISin iskut ovat vähentyneet Yhdysvaltojen ja Turkin tukemien kapinallisten hallitsemilla alueilla, mutta ne ovat lisääntyneet Assadin hallinnon vallassa olevissa lääneissä Homsissa, Hamassa, Raqqassa ja Deir al-Zorissa.
Ihmisoikeusloukkaukset ja sotarikokset
YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämät asiantuntijat seuraavat jatkuvasti Syyrian ihmisoikeusloukkauksia ja raportoivat niistä ihmisoikeusneuvostolle. Asiantuntijoiden mukaan vakavia loukkauksia on tapahtunut jo vuoden 2011 ensimmäisistä mielenosoituksista lähtien. Tuolloin sotilaat ja poliisit ampuivat kohti rauhanomaisia mielenosoittajia ja surmasivat satoja ihmisiä. Homsissa armeijan panssarivaunut tulittivat ihmisiä. Vuonna 2012 siviiliväestöön kohdistunut aseellinen väkivalta kiihtyi. YK ja Arabiliitto nimittivät YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin erityisedustajakseen selvittämään mahdollisuuksia rauhan rakentamiseksi. Annanin välitystyö ei kuitenkaan johtanut tuloksiin. Syyrian armeija jatkoi taisteluaan sekä aseellisia kapinallisia että siviiliväestöä vastaan käyttäen helikoptereita, tykistöä, panssarivoimia ja muita raskaita aseita tiheään asutuilla kaupunkialueilla. Taldoun kaupungissa turvallisuusjoukot tappoivat yli sata sunniväestöön kuuluvaa ihmistä kotietsintöjen yhteydessä. Enemmistö surmatuista oli naisia ja lapsia.
Kauheudet ovat jatkuneet koko sodan ajan. YK:n asiantuntijat ovat todenneet raporteissaan, että Syyrian armeija on tulittanut sairaaloita. Ilmavoimien koneet ovat pommittaneet pakolaisleirejä ja kouluja. Armeijan ja poliisin pidättämiä henkilöitä on kidutettu ja surmattu. Kaupunkien vedensaanti on katkaistu. Vuonna 2016 Syyrian ilmavoimat pommitti tahallisesti pääkaupungin Damaskoksen vedenottamoa. Nälkää ja janoa on käytetty sodankäynnin aseina. Syyrian armeija on myös käyttänyt kloorikaasua sisältäviä ammuksia ja pommeja, sekä muita kemiallisia aseita kapinallisia ja siviiliväestöä vastaan. YK:n asiantuntijat ovat syyttäneet Syyrian sotavoimia rypälepommien pudottamisesta siviiliväestön asuinalueille. Rypälepommi on kuorma-ammus, jossa on paljon pieniä räjähteitä. Nämä tytärammukset sinkoutuvat pommista laajalle alueelle ja aiheuttavat siviileille valtavia vahinkoja.
YK:n asiantuntijat ovat myös selvittäneet kapinallisten aseryhmien ihmisoikeusloukkauksia. Kaikki sotaan osallistuneet osapuolet ovat syyllistyneet raakuuksiin siviiliväestöä vastaan. ISIS on sortanut julmasti sekä vääräuskoisina pitämiään ihmisiä että Syyrian etnisiä vähemmistöjä valtaamillaan ja hallitsemillaan alueilla. Tuhansia ihmisiä on teloitettu. Rikoksista epäiltyjä on ruoskittu ja silvottu. ISIS on useaan otteeseen estänyt ruoka-avun toimittamisen seuduille, missä hätätilaan joutunut väestö on kärsinyt nälkää. ISIS on myös käyttänyt siviiliväestöä suojakilpenä monien kaupunkien taisteluissa ja vetäytyessään kaupungeista. Ääri-islamistit ovat tuhonneet kristillisiä kirkkoja ja vainonneet muiden kuin oman islamilaisen suuntauksensa kannattajia. Kurdiväestöön kuuluvia perheitä on ajettu pois kodistaan ja heidän omaisuutensa on annettu ISISin kannattajille.
Israel ja Golanin ylänkö
Golanin ylänkö sijaitsee Etelä-Syyriassa Israelin rajalla. Israel on miehittänyt Golania vuodesta 1967 lähtien. Vuonna 1967 Egypti, Jordania, Syyria ja Irak hävisivät lyhyen sodan Israelia vastaan. Israel valtasi Golanin Syyrialta. Kymmenet tuhannet syyrialaiset pakenivat Golanin ylängöltä sodan tieltä. Sodan jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto vaati Israelia palauttamaan vallatun alueen Syyrialle. Vuonna 1981 Israelin parlamentti hyväksyi lain, joka käytännössä määritteli Golanin Israelille kuuluvaksi ja sen hallitsemaksi alueeksi. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin pyrkimyksen liittää Golan osaksi Israelin valtiota ja piti näitä aikomuksia laittomina. Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu julisti, että Golan tulee aina olemaan osa Israelia. Vuonna 2019 Yhdysvallat tunnusti vallatun alueen kuuluvan Israelille. Sen jälkeen Israel on rakentanut siirtokuntia ja asuttanut väestöään Golanin ylängölle. Kansainvälisen oikeuden ja rauhan näkökulmista tarkasteltuna Golanin jääminen Israelin haltuun edustaa huolestuttavaa esimerkkiä siitä, miten valtiot nykyisinkin yrittävät laillistaa ja vakinaistaa sodan keinoin saavutettuja rajanmuutoksia.
Vuonna 2007 Israelin lentokoneet tuhosivat ohjuksillaan ja pommeillaan ydinreaktorin, jota Syyria rakensi Pohjois-Korean tuella Deir al-Zorissa Syyrian itäosissa. Syyrian sisällissodan aikana Israel on tehnyt satoja ilmaiskuja Syyriassa toimivia Iranin vallankumouskaartin ja Libanonin shiiamuslimien Hizbollah-järjestön joukkoja ja asekuljetuksia vastaan. Vuonna 2022 ja vuoden 2023 alkupuoliskolla Israel teki yli kaksikymmentä ohjus- ja pommi-iskua Syyriaan. Israel on pommittanut Damaskoksen ja Aleppon lentokenttien kiitoratoja. Israelin ohjukset ovat osuneet Syyrian armeijan, iranilaisten ja Hizbollahin tukikohtiin. Iskuissa on kuollut Iranin vallankumouskaartin ja Hizbollahin aluekomentajia ja sotilaita. Vuoden 2023 keväällä Israelin tykistö tulitti syyrialaisia kohteita sen jälkeen, kun Syyrian puolelta oli ammuttu räjähtäviä raketteja Pohjois-Israeliin ja Israelin miehittämälle Golanin ylängölle.
YK Syyriassa
Vuonna 2023 YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez käynnisti hätäkeräyksen, jolla hankitaan varoja Syyrian ison maanjäristyksen tuhoista kärsivien ihmisten auttamiseksi. Yli viisi miljoonaa ihmistä tarvitsi järistyksen jälkeen välitöntä apua. YK:n kehitysohjelma UNDP tukee jälleenrakennusta Syyriassa ja Turkissa. Jo ennen maanjäristystä noin 15 miljoonaa syyrialaista, kaksi kolmasosaa maan asukkaista, oli hätäavun tarpeessa sisällissodan aiheuttaman hävityksen vuoksi. Sota on suistanut väestön valtaenemmistön köyhyyteen. Sota ja kuivuudet ovat lamauttaneet maatalouden. Miljoonien ihmisten ruokaturva on järkkynyt. Vuoden 2022 lopussa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR muistutti, että Syyriassa on käynnissä yksi maailman pahimmista pakolaiskriiseistä. Kuusi miljoonaa ihmistä on paennut maasta sodan vuoksi ja seitsemän miljoonaa on maan sisäisinä siirtolaisina.
Syyriassa toimii kaikkiaan 23 YK:n ohjelmaa ja järjestöä. Joulukuussa vuonna 2016 YK:n yleiskokous päätti perustaa työryhmän tutkimaan Syyrian sotarikoksia, kansainvälisen oikeuden loukkauksia sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Asiantuntijat raportoivat jatkuvasti Syyrian tapahtumista YK:n ihmisoikeusneuvostolle. Syyrian hallituksen joukkojen lisäksi myös kapinalliset aseryhmät ovat sisällissodan aikana syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja ilmeisiin sotarikoksiin. Vuonna 1974 YK lähetti rauhanturvaajia Golanin ylängölle valvomaan Israelin ja Syyrian aselevon noudattamista. UNDOF-nimiseen rauhanturvajoukkoon on osallistunut suomalaisia sotilaita. Vuonna 2023 Golanin rauhanturvaosastossa oli yli tuhat sotilasta Nepalista, Uruguaysta, Intiasta, Fidziltä ja Irlannista.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: