Syyriassa on monia uskonnollisia liikkeitä ja kansanryhmiä, jotka ovat taistelleet toisiaan vastaan vuosien ajan. Itsehallintoa toivovat kurdit hallitsevat laajaa aluetta Syyrian koillisosassa. Yhdysvaltojen armeijalla on tällä alueella lähes tuhat sotilasta. Turkki on tukenut Syyrian kansallinen armeija -nimistä verkostoa. Idlibin alueella on Turkin armeijan sotilaita. Turkki haluaa hävittää kaikki aseistetut kurdijärjestöt, jotka puolustavat kurdien itsenäisyyspyrkimyksiä. Hayat Tahrir al-Sham ja Turkin tukemat aseryhmät ovat ottaneet haltuunsa kurdien asejoukkojen aiemmin hallitsemia alueita.
Venäjä on perustanut Syyriaan laivasto- ja lentotukikohtia. Ilman tällaisia tukikohtia Venäjä ei kykenisi toimimaan Välimerellä ja Afrikassa. Bashar al-Assad ei olisi pysynyt vallassa vuoteen 2024 asti, jos Syyrian armeija ei olisi saanut apua Venäjältä, Iranilta ja libanonilaiselta Hizbollahilta. Syyria on sodan repimä syvien haavojen maa, jonka kohtaloihin moni ulkovalta tahtoo vaikuttaa osana Lähi-Idän isoa peliä. Miljoonat syyrialaiset ovat pakolaisia. Maan talous on raunioina. Syyrialaiset toivovat elämän muuttuvan paremmaksi. Monet pelkäävät, että voittoisat islamistit pystyttävät kireän ääriuskonnollisen hallinnon, joka litistää vapaushaaveet uudeksi kärsimykseksi.
Kapinallisten yllätysvoitto
Kapinallisten voitto oli yllätys. Tätä ennen Syyrian sisällissota oli tuhonnut maata vuosikymmenen ajan. Bashar al-Assadin hallintoa vastaan taistelleiden liikkeiden joukossa on ollut kymmeniä hyvinkin erilaisia aseryhmiä. Niistä osa on Hayat Tahrir al-Shamin kaltaisia islamisteja, ja monet muut ovat alueellisia, jotakin tiettyä kansanosaa tai kansallisuutta edustavia ryhmiä. Sotavuosien aikana vahvimmat aseelliset liikkeet ovat ottaneet haltuunsa isoja osia Syyriasta. Ne ovat perustaneet tukialueilleen oman hallintonsa. Bashar al-Assad olisi menettänyt otteensa koko Syyriasta jo vuosia sitten, ellei hänen armeijansa olisi saanut voimakasta apua Venäjältä ja Iranista. Venäjän tykistö ja ilmavoimat ovat moukaroineet Syyrian kaupunkeja raunioiksi. Iranin tukema libanonilainen Hizbollah -järjestö lähetti tuhansia taistelijoitaan Syyriaan auttamaan Bashar al-Assadia.
Hayat Tahrir al-Sham on aikaisemmin tunnettu nimellä al-Nusran rintama, ja sillä on ollut läheinen yhteys vaikutusvaltaiseen terroristijärjestöön al-Qaidaan. Syyrian sisällissodan aikana al-Nusran rintaman taistelijat syyllistyivät julmuuksiin. He tappoivat siviilejä. Vakavat ihmisoikeuksien loukkaukset olivat yleisiä heidän valtaansa joutuneilla alueilla. Heitä on syytetty joukkoväkivallasta, jonka uhreja ovat olleet shiiamuslimit ja kristityt. Vuonna 2016 al-Nusran rintama irtautui al-Qaidasta ja vaihtoi nimensä Levantin valloituksen rintamaksi. Muutama kuukausi myöhemmin rintama muodosti neljän muun islamistijärjestön kanssa Levantin vapautusjärjestön, Hayat Tahrir al-Shamin. Järjestön ja nyt myös Syyrian johtaja on Ahmed al-Sharaa. Hän käyttää myös nimeä Abu Muhammad al-Julani. Ahmed al-Sharaa hoitaa nyt Syyrian presidentin tehtäviä.
Euroopan Unioni ja Yhdysvallat luokittelevat Hayat Tahrir al-Shamin terroristijärjestöksi. Valmistellessaan voittoon johtaneita sotatoimia, Ahmed al-Sharaa esiintyi maltillisena ja solmi liittoja muiden järjestöjen kanssa. Hän on pyrkinyt rauhoittelemaan länsimaita vakuuttamalla, että Hayat Tahrir al-Sham ei aio puuttua muiden maiden asioihin, eikä laajentaa islamistiliikettään muualle Lähi-Idän alueelle niin kuin ISIS ja Levantin vapautusjärjestö yrittivät tehdä. Lähiajat näyttävät, mitä tapahtuu Syyriassa ja maan suhteissa ulkomaihin nyt, kun Hayat Tahrir al-Sham on päässyt valtaan.
Miksi Bashar al-Assadin armeija romahti vuonna 2024? Syyrian armeija on pitkään ollut väärinkäytösten pesä. Joukko-osastojen komentajat ovat varastaneet rahaa, varusteita ja tarvikkeita. Päällystö on paisuttanut osastojen nimellisiä vahvuuksia antamalla sotilaiden määristä vääriä tietoja, kavaltaakseen suuren osan sotilaiden palkkarahoista. Monissa yksiköissä rivisotilaiden palkkoja on jätetty kokonaan maksamatta pitkiksi ajoiksi. Sotilaiden tyytymättömyydellä ei ole ollut väliä niin kauan kun kapinallisten vastaisen taistelun keskeisiä voimia ovat olleet Hizbollahin vierastaistelijat ja Venäjä. Vuonna 2024 Hizbollah kävi omaa sotaa Libanonissa Israelia vastaan, ja kärsi raskaita tappioita. Venäjän armeijan toimintakyky on puolestaan kulunut sen pitkän rikollisen hyökkäyssodan aikana Ukrainassa. Kun Hayat Tahrir al-Sham hyökkäsi liittolaisineen Aleppoon marraskuussa vuonna 2024, kävi pian selväksi, että Syyrian armeija ei halunnut taistella. Nopea voitto Aleppossa näytti kapinallisille al-Assadin asevoiman heikkoudet. Kapinalliset etenivät etelään kohti rannikon tärkeimpiä asutuskeskuksia Hamaa, Homsia ja pääkaupunkia Damaskosta. Hallituksen sotilaat perääntyivät, ja antautuivat. Bashar al-Assad ei saanut tuntuvaa tukea edes oman kansanryhmänsä, alaviittiväestön, piiristä. Venäläinen lentokone vei presidentin maanpakoon Moskovaan.
Pohjois-Syyriassa, Turkin rajan lähellä, Turkki on tukenut Syyrian kansallinen armeija -nimistä verkostoa, joka ryhtyi Hayat Tahrir al-Shamin liittolaiseksi ennen vuoden 2024 Aleppon hyökkäystä. Turkki on kannustanut Syyrian kansallista armeijaa painostamaan Pohjois-Syyrian kurdeja siirtymään pois näiden valtaamilta alueilta. Turkki pitää kurdien asejoukkoja terroristeina. Hayat Tahrir al-Sham ja Syyrian kansallinen armeija -verkostoon kuuluvat aseryhmät ovat kahakoineet kurdien puolustusryhmien kanssa ja pakottaneet nämä vetäytymään monilta paikkakunnilta. Turkin ulkoministeri Hakan Fidan sanoi tammikuussa vuonna 2025, että Syyrian kurdien aseryhmät tuhotaan täydellisesti. Hayat Tahrir al-Shamin johtaja Ahmed al-Sharaa mainitsi samoihin aikoihin televisiohaastattelussa, että hänen mielestään kurdien puolustusjoukot tulisi sulauttaa osaksi uutta Syyrian armeijaa.
Syyrian sisällissota
Syyrian sisällissota alkoi vuonna 2011, kun presidentti Bashar al-Assadin hallinto tukahdutti väkivaltaisesti hallituksen vastaiset mielenosoitukset. Ensimmäiset mielenosoitukset puhkesivat Daraan kaupungissa lähellä Jordanian rajaa. Siellä Syyrian turvallisuuspoliisi pidätti nuoria, jotka olivat maalanneet iskulauseita talojen seiniin. Pidätettyjä kidutettiin. Tämä suututti Daraan kaupunkilaiset kaduille osoittamaan mieltä Assadia vastaan. Sen jälkeen mielenosoitukset levisivät muihin Syyrian kaupunkeihin. Hallituksen vastainen liike kasvoi näkyvimmin pääkaupungissa Damaskoksessa ja Pohjois-Syyrian Aleppossa. Assadin poliisi ja armeija tappoivat neljä tuhatta ihmistä tukahduttaessaan mielenosoituksia.
Vuoden 2011 puolivälissä Syyrian armeijasta irtautuneet sotilaat ryhmittyivät Vapaan Syyrian armeija -nimiseksi joukoksi, joka aloitti aseellisen kapinan Assadin hallintoa vastaan. Tästä alkoi raaka ja raju sota. Vuonna 2013 Syyrian eri osissa toimi jo lukuisia aseistettuja kapinallisryhmiä. Kapinalliset ottivat haltuunsa alueita etelässä Daraan lähellä, pohjoisessa Idlibissä, Aleppossa ja Syyrian kurdialueilla sekä Damaskoksen liepeillä. Vuoden 2013 lopulla ääri-islamistiset ryhmät valtasivat maan suurimman öljykentän Itä-Syyrian Deir al-Zorissa. Vuonna 2014 ääri-islamistinen ISIS-liike liittyi voimakkaasti mukaan Syyrian sisällissotaan. ISISin varsinainen tukialue oli Irakissa. ISISin asejoukot joutuivat Syyriassa taisteluihin muita kapinallisryhmiä vastaan yrittäessään laajentaa valtaansa. Samaan aikaan ISIS kävi sotaa myös Syyrian hallituksen joukkoja vastaan. Vuoden 2014 loppupuolella Yhdysvallat otti ISISin Syyriassa toimivat osastot ilma- ja ohjusiskujensa kohteiksi.
Useat valtiot pitivät Assadin hallinnon kaatumista välttämättömänä edellytyksenä sille, että Syyriaan saataisiin rauha. Syyrian lähimaista Saudi-Arabia, Jordania, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Turkki tukivat sekä Assadin hallinnon haastaneita kapinallisryhmiä että taistelua ISISiä vastaan. Iso-Britannia ja Ranskakin tekivät ilmaiskuja Syyriaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Syyrian sisällissota on ollut monen yhtäaikaisen ja päällekkäisen aseellisen konfliktin sekava ja alituisesti muotoaan muuttava kokonaisuus. Syyrian väestö jäi keskelle sotaa, jossa on lopulta ollut kymmeniä taistelevia ryhmiä ja vaihtelevia liittoutumia.
Vuonna 2021 Bashar al-Assad valittiin neljännen kerran Syyrian presidentiksi. Virallisen laskennan mukaan Assad sai 95% äänistä. Syyrian armeija valtasi vähitellen takaisin suuren osan kapinallisten aikaisemmin hallitsemista alueista. ISISin ääri-islamistit ovat jatkaneet pienimittaista aseellista toimintaa Syyrian keski- ja pohjoisosissa, mutta ne eivät enää hallitse minkäänlaista osaa Syyriasta. Damaskos, Daraa ja Aleppo ovat olleet al-Assadin hallituksen vallassa vuoteen 2024 asti. Vuonna 2019 osa Pohjois-Syyrian kurdivoimista sopi yhteistyöstä Assadin hallituksen ja armeijan kanssa estääkseen Turkin armeijaa tunkeutumasta kurdien kotialueille. Syyriassa on vielä 900 Yhdysvaltojen armeijan sotilasta, jotka toimivat yhteistyössä kurdijärjestö YPG:n ympärille ryhmittyneen Demokraattisten voimien liiton kanssa.
Syyrian sodalla on ollut hirvittävät seuraukset. YK arvioi, että sodan aikana on kuollut noin 310 000 siviiliä. Syyrialaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan sota on saattanut vaatia yli puoli miljoonaa uhria. Yli kuusi miljoonaa syyrialaista on pakolaisina ulkomailla. Maan sisäisiä pakolaisia on seitsemän miljoonaa. Vuoden 2023 alussa voimakas maanjäristys aiheutti lisää tuhoja sodasta jo kärsineillä alueilla. Taistelut, tykkituli, ohjukset ja pommitukset ovat muuttaneet Syyrian kaupunkeja raunioiksi. Syyrian talous on romahtanut. Maailmanpankki on laskenut, että ennen sotaa vuonna 2010 Syyrian kansantalouden kokonaisarvo oli yli 200 miljardia euroa. Vuonna 2020 vastaava luku oli vain 10 miljardia euroa. Sota on katkaissut Syyrian öljyn ja kaasun tuotannon. Se on horjuttanut väestön laajan enemmistön ruokaturvaa. YK:n alainen Maailman elintarvikeohjelma raportoi, että vuoden 2023 alussa 75% Syyrian asukkaista eli äärimmäisen köyhyyden oloissa.
Hafez ja Bashar al-Assad
Syyria itsenäistyi Ranskan hallinnosta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946. Vuonna 1958 Syyria solmi valtioliiton Egyptin kanssa. Valtioliitto hajosi jo kolme vuotta myöhemmin vuonna 1961. Armeijalla on ollut vahva asema Syyrian yhteiskuntaelämässä ja politiikassa koko itsenäisyyden ajan. Maata hallinneella Baath-puolueella on ollut läheiset suhteet armeijan upseeristoon. Vuonna 1963 Baath-puolueen sotilastoimikunta kaappasi vallan. Vuonna 1970 Syyrian johtoon nousi puolustusministeri Hafez al-Assad. Hän johti maata vuoteen 2000 asti. Hafez al-Assad kuului alaviittiväestöön. Tähän kansanryhmään kuuluu kymmenesosa Syyrian asukkaista. Alaviitit ovat islamilainen uskonnollinen ryhmä, joka usein luokitellaan shiialaisuuden haaraksi. Noin 70% Syyrian asukkaista on islamin toisen päähaaran sunnalaisuuden kannattajia.
Hafez al-Assadin hallitus suosi alaviittivähemmistöä virkakoneistossa ja politiikassa. 1970-luvun lopulla sunnalainen Muslimiveljeskunta ja eräät muut islamistiryhmät aloittivat kapinan hallitusta vastaan. Syyrian armeija ja alaviittien aseryhmät tappoivat tuhansia ihmisiä nujertaessaan kapinaa Haman kaupungissa Syyrian Välimeren rannikon eteläosassa. Armeija murskasi tykistöllä raunioiksi kokonaisia kaupunginosia. Hafez al-Assad kuoli vuonna 2000. Syyrian johtajaksi tuli hänen poikansa Bashar al-Assad. Vuoteen 2012 asti Syyria oli virallisesti Baath-puolueen hallitsema sosialistinen yksipuoluevaltio. Vuonna 2012 perustuslakia muutettiin niin, että myös Baath-puolueeseen kuulumattomat henkilöt voivat asettua presidenttiehdokkaiksi. Käytännössä Syyria on ollut al-Assadien, Baath-puolueen ja armeijan hallitsema diktatuuri.
Noin 80 prosenttia Syyrian asukkaista on etnisesti arabeja. Kymmenen prosenttia väestöstä on kurdeja. Kurdien kotialueet ovat Syyrian pohjoisosissa. Turkin rajan lähellä on myös Syyrian turkmeeneja, jotka polveutuvat turkkilaisista paimentolaisheimoista. Turkmeenien asuttamia maakuntia ovat esimerkiksi Idlib ja Aleppo. Sisällissodan aikana turkmeenit ovat perustaneet omia aseryhmiään ja taistelleet hallitusta vastaan myös Vapaan Syyrian armeijassa. Turkki on tukenut Syyrian turkmeenien aseryhmiä.
Isisin nousu ja tappio
ISIS on sunnimuslimien äärijärjestö. Se aloitti toimintansa Irakissa 2000-luvun alussa. Vuonna 2013 ISIS alkoi toimia myös Syyrian puolella Irakin rajan liepeillä. Vähitellen ISISin ryhmät siirtyivät Eufratjoen laakson kautta kohti pohjoista ja ottivat haltuunsa pieniä syyrialaiskaupunkeja. Vuoden 2014 alussa ISIS valtasi Raqqan kaupungin Keski-Syyriassa Eufratin rannalla, lähellä suurta Assadjärven patoallasta. Muutamassa kuukaudessa ääri-islamistit ottivat hallintaansa koko Raqqan läänin. ISIS kävi kovia taisteluja Syyrian armeijaa vastaan yrittäessään vallata Shaerin ja Jaharin kaasukentät. ISIS taisteli myös Syyrian muita kapinallisryhmiä vastaan. Järjestön erityisiä vihollisia olivat Yhdysvaltojen tukemat kapinallisjärjestöt, jotka eivät kannattaneet ISISin ääri-islamistista aatemaailmaa. Vuoden 2014 lopulla ISISin valta Syyriassa oli laajimmillaan. Järjestön hallinnassa oli kolmasosa Syyriasta.
Vuoden 2014 lopulla Yhdysvallat alkoi tehdä ohjusiskuja ja lentopommituksia Syyriassa toimivia ISISin ryhmiä vastaan. Yhdysvaltojen tukemat kurdijoukot ajoivat ISISin pois Kobanin kaupungista Turkin rajalla. Vuonna 2015 ISIS onnistui valtaamaan alueita Aleppon lähellä. Kurdijoukkojen painostus ISISiä vastaan lisääntyi kuitenkin koko ajan Syyrian pohjoisimmissa osissa. Ranska teki ilmaiskuja Raqqan ääri-islamisteja vastaan. Vuonna 2016 ISISin korkeimpaan johtajistoon kuulunut Muhammed al-Adnani sai surmansa Yhdysvaltojen ilmahyökkäyksessä Aleppossa. Sen jälkeen Turkin tukemat kapinallisryhmät karkottivat ISISin joukot Dabiqin kaupungista Aleppon pohjoispuolelta. Vuoden 2016 lopussa ISIS kävi rajuja taisteluja Syyrian armeijaa vastaan Keski-Syyriassa sijaitsevasta Palmyran kaupungista.
ISIS kävi Syyriassa monta sotaa yhtä aikaa. Etelä- ja Keski-Syyriassa järjestön päävastustaja oli Syyrian armeija. Syyrian pohjois- ja koillisosissa kurdijoukkojen ympärille ryhmittyi laaja Yhdysvaltojen tukema kapinallisten asejoukkojen liittoutuma, joka halusi karkottaa ääri-islamistit kapinan sydänalueilta. Syyrian luoteisosissa ISISiä vastaan taistelivat Turkin armeijan avustamat Syyrian turkmeenien asejoukot paikallisine liittolaisineen. Vuoden 2017 lopulla ISIS menetti Aleppon, Raqqan ja muut Pohjois-Syyriassa valtaamansa alueet Turkin ja Yhdysvaltojen tukemille kapinallisille. Syyrian etelä- ja keskiosissa Venäjän ilmavoimien avustama Syyrian hallituksen armeija ajoi ISISin Palmyrasta ja sen lähiseutujen suurilta öljy- ja kaasukentiltä. Yhdysvallat arvioi, että vuoden 2018 alussa ISISillä oli enää vain noin tuhat taistelijaa Syyriassa ja Irakissa. Ääri-islamisteilla oli kuitenkin vielä kannatusta eri puolilla Syyriaa. Laaja tukijoiden verkosto auttoi ISISiä välttämään täydellisen tuhon tilanteessa, missä järjestön aseellinen voima ei enää riittänyt taistelussa lukuisia vahvempia uhkaajia vastaan.
Vuoden 2018 aikana ISIS kärsi jatkuvia tappioita. Monet järjestön taistelijat lopettivat avoimen toiminnan ja vetäytyivät piiloon. Vuoden 2019 alkupuolella Yhdysvaltojen tukema Syyrian Demokraattinen liitto ilmoitti vallanneensa viimeisen ISISin hallussa olleen alueen, Baghouzin kylän Eufratin rannalla Irakin rajan pinnassa. Vuoden 2019 lopussa Yhdysvaltojen erikoisjoukot surmasivat ISISin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin Syyrian Idlibissä, minne al-Baghdadi oli piiloutunut. Sen jälkeen ISIS on jatkanut väijytyksiään ja terrori-iskujaan, mutta järjestön voima näyttää vähentyneen.
Ihmisoikeusloukkaukset ja sotarikokset
YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämät asiantuntijat ovat seuranneet Syyrian ihmisoikeusloukkauksia ja raportoineet niistä ihmisoikeusneuvostolle. Asiantuntijoiden mukaan vakavia loukkauksia on tapahtunut jo vuoden 2011 ensimmäisistä mielenosoituksista lähtien. Tuolloin sotilaat ja poliisit ampuivat kohti rauhanomaisia mielenosoittajia ja surmasivat satoja ihmisiä. Homsissa armeijan panssarivaunut tulittivat ihmisiä. Vuonna 2012 siviiliväestöön kohdistunut aseellinen väkivalta kiihtyi. YK ja Arabiliitto nimittivät YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin erityisedustajakseen selvittämään mahdollisuuksia rauhan rakentamiseksi. Annanin välitystyö ei kuitenkaan johtanut tuloksiin. Syyrian armeija jatkoi taisteluaan sekä aseellisia kapinallisia että siviiliväestöä vastaan käyttäen helikoptereita, tykistöä, panssarivoimia ja muita raskaita aseita tiheään asutuilla kaupunkialueilla. Taldoun kaupungissa turvallisuusjoukot tappoivat yli sata sunniväestöön kuuluvaa ihmistä kotietsintöjen yhteydessä. Enemmistö surmatuista oli naisia ja lapsia.
Kauheudet ovat jatkuneet koko sodan ajan. YK:n asiantuntijat ovat todenneet raporteissaan, että Syyrian armeija on tulittanut sairaaloita. Ilmavoimien koneet ovat pommittaneet pakolaisleirejä ja kouluja. Armeijan ja poliisin pidättämiä henkilöitä on kidutettu ja surmattu. Kaupunkien vedensaanti on katkaistu. Vuonna 2016 Syyrian ilmavoimat pommitti tahallisesti pääkaupungin Damaskoksen vedenottamoa. Nälkää ja janoa on käytetty sodankäynnin aseina. Syyrian armeija on käyttänyt kloorikaasua sisältäviä ammuksia ja pommeja sekä muita kemiallisia aseita kapinallisia ja siviiliväestöä vastaan. YK:n asiantuntijat ovat syyttäneet Syyrian sotavoimia rypälepommien pudottamisesta siviiliväestön asuinalueille. Rypälepommi on kuorma-ammus, jossa on paljon pieniä räjähteitä. Nämä tytärammukset sinkoutuvat pommista laajalle alueelle ja aiheuttavat siviileille valtavia vahinkoja.
YK:n asiantuntijat ovat selvittäneet myös kapinallisten aseryhmien ihmisoikeusloukkauksia. Kaikki sotaan osallistuneet osapuolet ovat syyllistyneet raakuuksiin siviiliväestöä vastaan. ISIS on sortanut julmasti sekä vääräuskoisina pitämiään ihmisiä että Syyrian etnisiä vähemmistöjä valtaamillaan ja hallitsemillaan alueilla. Tuhansia ihmisiä on teloitettu. Rikoksista epäiltyjä on ruoskittu ja silvottu. ISIS on useaan otteeseen estänyt ruoka-avun toimittamisen seuduille, missä hätätilaan joutunut väestö on kärsinyt nälkää. ISIS on myös käyttänyt siviiliväestöä suojakilpenä monien kaupunkien taisteluissa ja vetäytyessään kaupungeista. Ääri-islamistit ovat tuhonneet kristillisiä kirkkoja ja vainonneet muiden kuin oman islamilaisen suuntauksensa kannattajia. Kurdiväestöön kuuluvia perheitä on ajettu pois kodistaan ja heidän omaisuutensa on annettu ISISin kannattajille.
Israel ja Golanin ylänkö
Golanin ylänkö sijaitsee Etelä-Syyriassa Israelin rajalla. Israel on miehittänyt Golania vuodesta 1967 lähtien. Vuonna 1967 Egypti, Jordania, Syyria ja Irak hävisivät lyhyen sodan Israelia vastaan. Israel valtasi Golanin Syyrialta. Kymmenet tuhannet syyrialaiset pakenivat Golanin ylängöltä sodan tieltä. Sodan jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto vaati Israelia palauttamaan vallatun alueen Syyrialle. Vuonna 1981 Israelin parlamentti hyväksyi lain, joka käytännössä määritteli Golanin Israelille kuuluvaksi ja sen hallitsemaksi alueeksi. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin pyrkimyksen liittää Golan osaksi Israelin valtiota ja piti näitä aikomuksia laittomina.
Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu julisti, että Golan tulee aina olemaan osa Israelia. Vuonna 2019 Yhdysvallat tunnusti vallatun alueen kuuluvan Israelille. Sen jälkeen Israel on rakentanut siirtokuntia ja asuttanut väestöään Golanin ylängölle. Kansainvälisen oikeuden ja rauhan näkökulmista tarkasteltuna Golanin jääminen Israelin haltuun edustaa huolestuttavaa esimerkkiä siitä, miten valtiot nykyisinkin yrittävät laillistaa ja vakinaistaa sodan keinoin saavutettuja rajanmuutoksia.
Vuonna 1974 YK lähetti rauhanturvaajia Golanin ylängölle valvomaan Israelin ja Syyrian aselevon noudattamista. UNDOF-nimiseen rauhanturvajoukkoon on osallistunut suomalaisia sotilaita. Vuoden 2024 lopussa Golanin rauhanturvaosastossa oli 1100 sotilasta Australiasta, Argentiinasta, Bhutanista, Nepalista, Ghanasta, Sambiasta, Etelä-Koreasta, Kazakstanista, Uruguaysta, Intiasta, Fidziltä, Irlannista ja Tšekistä. Golanin valvontatehtävissä on kuollut yli kuusikymmentä YK:n rauhanturvaajaa.
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: