Gabon

Maantiede

Gabon sijaitsee Afrikan keskiosassa, päiväntasaajalla. Atlantin rannikolla. Pohjoisia rajanaapureita ovat Päiväntasaajan Guinea ja Kamerun. Idässä ja etelässä on Kongon tasavalta. Gabonin rannikolla on alavaa maata, lahtia, lampareita ja suistoja mangrovemetsineen. Sisämaassa on savannia ja metsän peittämiä kukkuloita. YK:n kehitysohjelma UNDP arvioi, että peräti 88% Gabonin maa-alasta on sademetsää. Gabonin halki virtaa useita jokia. Suurin niistä on yli tuhannen kilometrin pituinen Ogooué, joka saa alkunsa Kongon tasavallassa ja laskee Atlantin valtamereen Port-Gentilin kaupungin eteläpuolella.

Gabonin metsissä elää yli puolet maailman luonnonvaraisista metsänorsuista. Luonnonsuojelualueet kattavat neljäsosan Gabonin pinta-alasta. Kansallispuistoissa on simpansseja, kotoperäisiä kultahäntämarakatteja, gorilloja, leopardeja, puhveleita, antilooppeja, virtahepoja ja krokotiileja. Rannikolla on leopardihylkeitä. Viime vuosina Gabon on laajentanut meriluonnon suojeluohjelmia. Lähivesille on perustettu uusia suojelualueita. Meressä ui kilpikonnia, valaita, delfiinejä, haita ja rauskuja.

Gabonin ilmasto on lämmin ja kostea. Vuoden varrella on kaksi sadekautta: ensimmäinen alkaa helmikuun lopulla ja päättyy toukokuussa, toinen alkaa lokakuussa ja kestää joulukuuhun asti. Puolet gabonilaisista asuu pääkaupungissa Librevillessä. Muita isoja kaupunkeja ovat satamakaupunki Port-Gentil sekä Franceville, joka on Gabonin halki rakennetun rautatien sisämaan pääteasema. Kaikkiaan 90% Gabonin väestöstä asuu kaupungeissa. Gabonin rannikon mangrovemetsät ovat toimineet tulvapuskureina ja ne ovat suojelleet rantamaita kulumiselta. Asutuksen levitessä rantametsiä on hävitetty. Rankkasateiden ja myrskyjen nostattamat tulvat ovat alkaneet aiheuttaa vahinkoja Librevillessä ja muissa rantakaupungeissa.

Historia

Gabonissa on luultavasti elänyt ihmisiä jo kaksisataa tuhatta vuotta sitten. Varhaisiin asukkaisiin kuuluvat sademetsien pygmit, joita nykyisin on Gabonissa muutamia tuhansia. Bantukansat vaelsivat pygmien asuinalueille yli neljä tuhatta vuotta sitten. Bantuihin kuuluva fang-kansa on Gabonin suurin väestöryhmä. Kolmasosa maan asukkaista on fangeja. Fang-kansan tekemät puunaamiot ja veistokset ovat upeita taideteoksia. Ne ovat innoittaneet Picassoa ja muitakin eurooppalaisia taiteilijoita.

Portugalin laivat saapuivat Gabonin rannikolle vuonna 1472. Portugalilaisia seurasivat 1500-luvulla hollantilaiset, ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset purjehtijat ja kauppiaat. Eurooppalaiset hankkivat Gabonista jalopuuta, norsunluuta ja orjia. Orjakauppa laajeni 1700-luvulla. 1800-luvulla Ranska alkoi valloittaa Gabonia. Vuonna 1910 Ranska liitti Gabonin osaksi Keski-Afrikan siirtomaataan. 1930-luvulla Librevillen läheltä löydettiin öljyä. Siirtomaavallan aikana ranskalaiset yhtiöt saivat laajat oikeudet käyttää Gabonin luonnonvaroja. Eurooppaan vietiin öljyä, puutavaraa ja kumia.

Gabon itsenäistyi vuonna 1960. Seuraavana vuonna presidentiksi valittiin Leon M’Ba. Kun M´Ba kuoli vuonna 1967, valtaan nousi varapresidentti Omar Bongo, joka sitten johti Gabonia yli neljäkymmentä vuotta. 1990-luvulle asti Gabon oli yksipuoluevaltio. Vuonna 2009 Omar Bongo kuoli ja presidentiksi valittiin hänen poikansa Ali Bongo. Vuonna 2016 järjestetyissä vaaleissa Ali Bongo selviytyi toiselle kaudelle niukalla enemmistöllä. Vaaleja syytettiin vilpillisiksi. Vuonna 2023 Ali Bongo asettui jälleen presidenttiehdokkaaksi ja hänet julistettiin voittajaksi. Vaalilautakunta totesi Bongon saaneen kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Neljä päivää vaalien jälkeen armeija kaappasi vallan. Sen jälkeen Gabonia hallitsi kenraali Brice Oligui Ngueman johtama sotilashallitus.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2024 kansanäänestys hyväksyi Gabonin uuden perustuslain. Presidentin virkakausi on seitsenvuotinen. Istuva presidentti voidaan valita kerran uudelleen, toiselle kaudelle. Pääministerin virka lakkautettiin. Presidentti johtaa hallitusta. Huhtikuussa vuonna 2025 Gabonissa järjestettiin presidentinvaalit. Vaaleihin osallistui kahdeksan presidenttiehdokasta. Sotilashallituksen johtaja kenraali Brice Oligui Nguema asettui perustamansa uuden Rakentajapuolueen ehdokkaaksi, ja hän sai 95% äänistä. Vaalilautakunnan mukaan 70% äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Gabonin politiikan tarkkailijoiden mukaan presidentinvaaleissa ei esiintynyt epäkohtia, jotka olisivat aiheuttaneet vakavia epäilyjä vaalien rehellisyydestä ja uskottavuudesta. Gabonilaiset odottavat, että presidentti Oligui Nguema täyttää lupauksensa hyvän hallinnon ja demokratian rakentamisesta. Yli kolmasosa väestöstä elää köyhyydessä. Lähes puolet nuorista aikuisista on ilman työtä. Gabonin väestöstä puolet on alle 20-vuotiaita. Gabonilla on luonnonvaroja, joita järkevästi käyttäen voitaisiin parantaa ihmisten hyvinvointia. Kansanvaltaisen hallinnon vahvistamisen alalla seuraava askel olisi parlamenttivaalien järjestäminen. Vuonna 2023 sotilashallitus korvasi silloisen edustajainhuoneen ja senaatin kenraali Ngueman nimittämällä väliaikaisella parlamentilla.

Kaksi kolmasosaa Gabonin valtion tuloista saadaan öljystä. Vallanpitäjät ovat rikastuneet öljyrahoilla. Kuusi vuosikymmentä vallassa olleella Bongon perheellä on ollut ainakin seitsemänkymmentä ulkomaista pankkitiliä, joille on talletettu yhteensä yli 80 miljoonaa euroa. Perheen jäsenet ovat myös ostaneet kiinteistöjä miljoonilla euroilla. Ennen vuoden 2023 vallankaappausta arveltiin yleisesti, että Ali Bongon pojasta Noureddinista tulisi seuraava presidentti. Noureddin Bongoa vastaan nostettiin syytteitä kavalluksista ja rahanpesusta.

YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) mukaan Gabonin työssäkäyvien naisten köyhyys on kaksi kertaa yleisempää kuin miesten. Naisten työttömyysastekin on kaksi kertaa korkeampi kuin miesten. Tasa-arvojärjestöt toteavat, että Gabonin perheissä miehet usein määräävät kaikesta rahan käytöstä. Nainen tarvitsee miehensä tai muun holhoojan suostumuksen avatakseen pankkitilin. Yli puolet kyselyissä haastatelluista naisista on kertonut joutuneensa väkivallan kohteeksi.

Talous ja kaupankäynti

Gabon on ylemmän keskitulotason maa. Vuonna 2020 koronalama supisti Gabonin taloutta. Sen jälkeen talous on kasvanut noin kaksi prosenttia vuodessa. Noin 30% Gabonin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 15% toimii teollisuuden tehtävissä ja 55% työskentelee palvelualoilla. Gabonin rannikon edustalla on isoja öljyesiintymiä. Maaperässä on kultaa, timantteja, uraania ja mangaania. Vuonna 2024 Gabon oli Etelä-Afrikan jälkeen maailman toiseksi suurin mangaanin tuottaja. Mangaania käytetään terästeollisuudessa ja alumiiniseoksissa.

Gabonin metsissä on arvokkaita jalopuulajeja. Viisitoista vuotta sitten hallitus kielsi tukkipuun viennin. Vain kotimaassa jalostettua puuta saa viedä ulkomaille. Tämän päätöksen ansiosta Gaboniin syntyi puuteollisuutta. Maassa valmistetaan viilua, vaneria ja huonekaluja. Sademetsien suojelu voi sekin antaa taloudellista hyötyä. Gabonin luonnonsuojelutyö on tarjonnut maalle mahdollisuuksia päästä mukaan kansainvälisiin tuki- ja velkahelpotusohjelmiin. Ainutlaatuinen luonto voi tehdä Gabonista hyvin kiinnostavan matkailumaan, jos yhteiskunnalliset olot vakiintuvat ja rauhoittuvat.

Gabonin viljelijät kasvattavat maissia, maniokkia, keittobanaaneja, maapähkinöitä, öljypalmuja, kahvia ja kaakaota. Yleisimpiä tuotantoeläimiä ovat vuohet, lampaat ja siipikarja. Maatalouden tuotanto on niin pienimittaista, että suurin osa väestön kuluttamista elintarvikkeista on tuotava ulkomailta. Gabonilla on 900 kilometriä Atlantin rannikkoa. Kalastus on aina ollut tärkeä elinkeino ja ruoanlähde. Merestä pyydystetään tonnikalaa, sardiineja ja katkarapuja. Gabonin vesillä saalistaa myös ranskalaisia ja espanjalaisia kalastusaluksia.

Vuonna 2023 Gabonin tavaraviennin kokonaisarvo oli yhdeksän miljardia euroa. Tuonnin arvo oli neljä miljardia euroa. Öljykauppa tuotti lähes kaksi kolmasosaa vientituloista. Mangaanimalmin vienti toi kymmenesosan vientituloista. Muita vientituotteita olivat laivat ja alukset, palmuöljy, kulta ja puutavara. Tärkein vientipuulaji oli okoume eli gaboninpuu. Neljäsosa viennistä suuntautui Kiinaan. Muita suuria vientimaita olivat Indonesia, Espanja, Israel, Kongon tasavalta, Intia ja Brasilia. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Ranska, Kiina, Etelä-Korea, Yhdysvallat ja Intia.