Norsunluurannikko

Maantiede

Norsunluurannikko on Länsi-Afrikassa Guineanlahden rannalla. Läntisiä rajanaapureita ovat Liberia ja Guinea, pohjoisessa ovat Mali ja Burkina Faso, idässä on Ghana. Atlantin valtameren rannikolla ilmasto on lämmin ja kostea. Aallot huuhtelevat hienoja hiekkarantoja, joita välillä pirstovat lahdelmat, laguunit ja suistot. Rannikon lähellä on aikaisemmin ollut kosteita metsiä. Metsiä on raivattu kumi-, palmu- ja kaakaoviljelmiksi. Norsunluurannikon lounaisosassa on vielä jäljellä Tain sademetsä. Se on kääpiövirtahepojen, leopardien ja monien apinalajien turvapaikka.

Norsunluurannikon pohjoisissa osissa ilmasto on kuivempi kuin rantakaistalla. Sisämaassa on savanneja, joita halkovat pohjoisesta etelään virtaavat joet. Jokien varsilla kasvaa galleriametsiä. Savanniseudun koillisnurkassa on Komoen kansallispuisto, yksi Länsi-Afrikan suurimmista luonnonsuojelualueista. Komoe-joki virtaa suojelualueen halki. Kansallispuistossa on savanninorsuja, puhveleita, virtahepoja, krokotiileja, muurahaiskäpyjä, simpansseja ja paviaaneja. Suojelualueen säilyminen on ollut vaarassa sisällissotien aikoina sekä myös siksi, että karjanhoito levittäytyy savanneille. Norsunluurannikon luoteisrajoilla kohoaa vuoristo. Sen korkein huippu on Mount Nimba (1750 m).

Norsunluurannikon suurin kaupunki Abidjan on rannikolla laguunin rannalla. Abidjanissa asuu yli kuusi miljoonaa ihmistä. Abidjanin laguunin yhdistää mereen lyhyt kanava. Vuonna 2024 rankkasateen nostattama tulva peitti Abidjanin kadut ja surmasi kaksikymmentä ihmistä. Pääkaupunki Yamoussoukro on maan keskiosassa lähellä Kossoun suurta patojärveä. Lännempänä on toinen iso patojärvi, Buyo. Patoaltaat on rakennettu vesivoimaloita varten. Norsunluurannikko on maailman suurin kaakaon tuottaja. Norsunluurannikon kaakaota käytetään suomalaisessakin suklaassa. Vuonna 2024 pitkä kuivuus vaivasi Norsunluurannikon kaakaoviljelmiä.

Historia

Abidjanin pohjoispuolelta Anyamasta on löydetty yli sata tuhatta vuotta vanhoja kivityökaluja. Norsunluurannikolla on ollut monien kansojen muuttoliikkeitä. Uudet väestöryhmät ovat syrjäyttäneet entisiä tai liittäneet niitä joukkoonsa. Guineanlahden rannalla ja jokivarsilla on ollut kalastajia ja savanneillakin on elänyt ihmisiä jo neljä tuhatta vuotta sitten. Nykyisessä Malissa Norsunluurannikon pohjoispuolella oli 500- ja 1500-lukujen välillä voimakkaita valtioita, jotka hallitsivat Saharan yli johtavia kauppareittejä. Nämä valtiot kävivät kauppaa myös Norsunluurannikon alueella silloin asuneiden kansojen kanssa.

1700-luvulla Norsunluurannikolla oli useita kuningaskuntia ja paikallisvaltioita. Pohjoisimpana oli islamilainen Kong-valtio, jota myös kutsutaan Ouattaraksi. Lähellä sitä Bounan kaupunki kehittyi tärkeäksi kauppapaikaksi ja islamin keskukseksi. Norsunluurannikon itä- ja eteläosiin asettui akan-kansoihin kuuluvia väestöryhmiä, joiden keskuudessa syntyivät 1600-luvulla Gyamanin, Baoulen, Indenien ja Sanwin valtiot. Vielä 1960-luvulla Sanwin alueella leimahti itsenäisyysliike, joka halusi irtautua Norsunluurannikosta, mutta armeija tukahdutti yrityksen nopeasti.

Portugalilaiset purjehtijat saapuivat Norsunluurannikolle 1400-luvun lopulla. Täällä ei kuitenkaan ollut niin hyviä paikkoja suojaisille satamille ja tukikohdille kuin mitä eurooppalaiset löysivät muualta Länsi-Afrikan rannikolta. 1840-luvulla Ranska alkoi ottaa Norsunluurannikkoa haltuunsa. Ensin paikallisia valtioita liitettiin Ranskan alusmaiksi. Sitten Ranska rakensi linnoitettuja kauppa-asemia ja lähetti niihin sotilaita. 1880-luvulla Ranska jo hallitsi Norsunluurannikon ranta-aluetta ja lujitti valtaansa myös sisämaassa. Norsunluurannikosta tuli virallisesti Ranskan siirtomaa vuonna 1893. Vielä 1910-luvulla eri puolilla Norsunluurannikkoa syttyi paikallisväestön kapinoita, joita Ranska kukisti asevoimin.

Norsunluurannikko itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Felix Houphouët-Boigny. Hän toimi presidenttinä yli kolmekymmentä vuotta. Houphouët-Boigny hallitsi maataan itsevaltaisesti. Norsunluurannikolla oli yksipuoluejärjestelmä vuoteen 1990 saakka. Felix Houphouët-Boigny kuoli vuonna 1993. Presidentiksi nousi parlamentin puhemies Henri Bedie. Sen jälkeen maata repivät rajut valtakamppailut. Kiistat väestöryhmien välillä aiheuttivat aseellisia yhteenottoja. Muslimienemmistöisen pohjoisen ja kristittyjen etelän välillä on ollut ennakkoluulojen ja vihamielisyyden kuilu. Norsunluurannikolle on myös tullut paljon vierastyöläisiä, jotka ovat tehneet töitä esimerkiksi kaakaoviljelmillä. Poliittisten liikkeiden johtajat ovat lietsoneet vihaa vierastyöläisiä kohtaan.

Vuonna 1999 armeijan kapina nosti valtaan sotilashallituksen. Vuotta myöhemmin järjestettiin vaalit ja presidentiksi valittiin Laurent Gbagbo. Vaaleihin liittyneissä levottomuuksissa kuoli kaksisataa ihmistä. Armeijan sisällä alkoi uusi kapinaliike. Kapinallisten tukialueet olivat maan pohjoisosassa. Hallituksen joukot olivat voimakkaampia etelässä. Presidentti Gbagbo väitti, että kapinalliset saivat tukea Burkina Fasosta tulleilta vierastyöläisiltä. Hallituksen kannattajat hyökkäsivät vierastyöläisten kimppuun ja polttivat näiden koteja. Vuonna 2007 solmittiin rauha hallituksen ja kapinallisten välillä. Maa jaettiin kahtia pohjoisen ja etelän välisellä puskurivyöhykkeellä, jota valvoivat ranskalaiset sotilaat ja YK:n rauhanturvajoukot.

Vuonna 2010 sisällissota alkoi uudelleen. Laurent Gbagbo väitti voittaneensa presidentin vaalin sen jälkeen, kun häntä tukeva perustuslakineuvosto oli hylännyt pohjoisten läänien äänet. YK:n turvallisuusneuvosto julisti Gbagbon vastustajan Alassane Ouattaran vaalin voittajaksi. Afrikan unioni erotti Norsunluurannikon tilapäisesti. Kaakaon vienti katkesi, koska ostajat keskeyttivät tilaukset. Vuonna 2011 Ouattaraa tukevat pohjoisen joukot hyökkäsivät etelään Gbagbon ydinalueille. Gbagbo vangittiin, sota päättyi. Sodassa kuoli kolme tuhatta ihmistä. Vuonna 2020 Alassane Ouattara valittiin kolmannen kerran presidentiksi. Hallituksen vastustajat eivät osallistuneet vaaleihin. Vain vähän yli puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Kiista vaalien laillisuudesta kiihtyi yhteenotoiksi, joissa kuoli kahdeksankymmentä ihmistä. Seuraavat presidentinvaalit järjestetään lokakuussa vuonna 2025.

Yhteiskunta ja politiikka

Norsunluurannikon presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden kaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Vaalilain mukaan presidentti voidaan valita kerran uudelleen, toiselle kaudelle. Vuonna 2020 valtiosääntöasioista päättävä tuomioistuin ja vaalilautakunta antoivat kaksi kautta presidenttinä toimineen Alassane Ouattaran asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle. Virallisen ääntenlaskennan mukaan Ouattara sai 95% äänistä. Hän on ollut Norsunluurannikon presidenttinä jo viisitoista vuotta. Presidentti Ouattara on 83-vuotias. Vuoden 2025 alussa Ouattara sanoi, että hän haluaa tänä vuonna olla ehdokkaana neljännellekin kaudelle.

Vuoden 2025 keväällä Abidjanin tuomioistuin kielsi Norsunluurannikon Demokraattisen puolueen puheenjohtajaa Tidjane Thiamia asettumasta presidenttiehdokkaaksi. Thiam on Norsunluurannikon ja Ranskan kansalainen. Tuomarin mukaan Ranskan kansalaisuus estää Thiamin osallistumisen presidentinvaaliin. Tätä ennen tuomioistuimet ovat evänneet kolmelta muulta oppositiopuolueiden johtajalta oikeuden asettua presidenttiehdokkaiksi. Demokraattinen puolue on Norsunluurannikon suurin oppositiopuolue. Tuomioistuimen päätöksen jälkeen puolue ilmoitti, että sen edustajat eivät enää jatka työtään Norsunluurannikon parlamentissa.

Norsunluurannikolla on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on 99 senaattoria. Näistä 66 valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden kaudelle. Presidentti nimittää muut 33 senaattoria. Alahuoneessa, kansalliskokouksessa on 255 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vuonna 2021 Norsunluurannikon parlamenttivaaleihin osallistui 48 puoluetta ja iso ryhmä puolueisiin sitoutumattomia ehdokkaita. Kuusi puoluetta sai edustajiaan kansalliskokoukseen. Kansanedustajiksi pääsi myös 26 sitoutumatonta ehdokasta. Presidentti Ouattaran hallituspuolue sai 137 kansanedustajaa. Toiseksi sijoittunut Tidjane Thiamin johtama Demokraattinen puolue sai 60 edustajanpaikkaa. Vuonna 2021 kansalliskokoukseen valittiin 34 naista.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Norsunluurannikko on osittain vapaa maa. Poliittiset puolueet saavat toimia, mutta hallitus käyttää oikeuslaitosta työkaluna rajoittaakseen vastustajiensa pääsyä valtaan. Alassane Ouattaran halu jatkaa vielä seuraavatkin viisi vuotta presidenttinä ei edistä Norsunluurannikon demokratiakehitystä. Pahimmassa tapauksessa vuoden 2025 presidentinvaalit, ja epäilyt niiden rehellisyydestä, saattavat laukaista väkivallan aallon, joka repii auki edellisen sisällissodan haavat.

Talous ja kaupankäynti

Norsunluurannikko on alemman keskitulotason maa. Vuonna 2011 päättyneen sisällissodan jälkeen Norsunluurannikon talous on kasvanut vuosittain noin 6-7%. Ainoa poikkeus on vuosi 2020, jolloin koronalama keskeytti kasvun tilapäisesti. Kymmenen vuotta sitten lähes puolet Norsunluurannikon väestöstä eli köyhyydessä. Vuonna 2025 köyhyydessä elävien osuus on hieman yli kolmasosa koko väestöstä. Maaseudulla on paljon enemmän köyhiä kuin kaupungeissa. Noin 55% Norsunluurannikon asukkaista elää kaupungeissa. Kaksitoista vuotta sitten vain 35% Norsunluurannikon asukkaista oli sähköverkon piirissä. Nykyisin yhdeksällä asukkaalla kymmenestä on sähköt.

Noin 45% Norsunluurannikon työvoimasta saa toimeentulonsa maataloudesta tai kalastuksesta, vähän yli kymmenesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja 44% työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat kaakaota, cashewpähkinöitä, kumipuita, banaaneja, öljypalmuja, jamssia, puuvillaa, maissia, maniokkia, riisiä, sokeriruokoa, kahvia ja hedelmiä. Useimmat viljelijät ovat pientilallisia. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja. Norsunluurannikolla on puoli miljoonaa lehmää, 700 000 lammasta ja 600 000 vuohta. Merikalastus työllistää noin 70 000 ihmistä. Kala on tärkeä ravinnonlähde.

Norsunluurannikon maaperässä on kultaa, hopeaa, rautaa, kuparia, timantteja, nikkeliä, mangaania ja koltaania. Mangaania käytetään teräksissä ja alumiiniseoksissa. Koltaani on malmia, joka sisältää tantaalia ja niobiumia. Tantaalia tarvitaan kondensaattoreissa ja kovametalliseoksissa. Niobiumia käytetään suihkumoottoreissa ja kaasuputkien erikoisteräksissä. Norsunluurannikon merialueilla on isoja öljy- ja kaasukenttiä. Öljyn pumppaaminen on lisääntymässä, sillä ulkomaisten yhtiöiden kanssa on tehty uusia tuotantosopimuksia. Abidjanin satama on Länsi-Afrikan suurin konttisatama ja siten vilkas rahtikeskus. San Pedron kaupungissa on tärkeä kaakaon vientisatama.

Vuonna 2023 Norsunluurannikon tavaraviennin kokonaisarvo oli 18 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 16 miljardia euroa. Yli neljäsosa vientituloista saatiin kaakaopapujen, -rasvan ja -massan viennistä. Kultakauppa toi viidesosan kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat öljy, kumi, cashewpähkinät, laivat ja alukset, banaanit, palmuöljy, sähkö, puuvilla, nikkelimalmi ja mangaanimalmi. Tärkeimpiä vientimaita olivat Sveitsi, Alankomaat, Mali, Yhdysvallat, Malesia, Vietnam, Kiina, Ranska ja Saksa. Suurimmat tuontimaat ovat Kiina, Nigeria, Ranska, Intia ja Yhdysvallat. Ulkomailla asuvat norsunluurannikkolaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä lähes miljardi euroa.

Norsunluurannikolla käy joka vuosi noin kaksi miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Turismista toivotaan uutta kasvuelinkeinoa. Kolmen vuoden kuluttua vuosittaisen matkailijamäärän ennustetaan kohoavan kolmeen miljoonaan. Turisteja houkuttelevat Atlantin rannikon kullanväriset hiekkarannat, luonnonpuistojen ainutlaatuinen eläimistö ja Norsunluurannikon värikäs moni-ilmeinen kulttuuri. Galerie Cecile Fakhoury on loistava näyteikkuna afrikkalaiseen nykytaiteeseen. Hyvin maustetut kana- ja kalaruoat ihastuttavat Abidjanin ruokaturisteja. Tain sademetsässä ällistellään simpansseja, jotka käyttävät arkiaskareissa itse keksimiään työkaluja.