Saint Vincent ja Grenadiinit

Maantiede

Saint Vincent ja Grenadiinit on Karibian saarivaltio. Se on Pienten-Antillien eteläpäässä, Saint Lucian ja Grenadan välissä. Nimisaaren Saint Vincentin lisäksi valtioon kuuluu kolmekymmentä pienempää saarta. Saint Vincentin saaren keskellä on pohjois-eteläsuuntainen vuorijono. Soufrieren tulivuori kohoaa 1234 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Vuorten rinteillä ja laaksoissa kasvaa laakeri- ja poutapuita, vinolehtiä ja monia lehtipuulajeja, joita tavataan vain Pienillä-Antilleilla. Metsissä on Saint Vincentin papukaijoja, viheltäjäkerttuja ja piispakolibreja. Viisi vuotta sitten Soufrieren tulivuoren purkaus peitti Saint Vincentin tuhkaan. Kraatteri jyrähteli räjähdyksistä. Savupylvään korkeus oli yli kuusi kilometriä. Lentoliikenne keskeytettiin. Varustamot lähettivät risteilylaivoja kuljettamaan ihmisiä turvaan.

Monet Saint Vincentin rannoista ovat mustia vanhasta laavahiekasta. Grenadiinien pienillä matalilla saarilla on vaaleahiekkaisia palmurantoja. Saarten ympärillä on koralliriuttoja. Korallien liepeillä ui papukaija- ja perhokaloja, merihevosia, mustekaloja, huulikaloja, putkimaisia trumpettikaloja ja suuria kilpikonnia. Veneilijät voivat katsella pallopäävalaita ja delfiinejä. Grenadiinien yksityissaaret ovat varakkaimpien turistien piilolomakohteita.

Saint Vincent ja Grenadiineilla on lämmin ja kostea ilmasto. Rannikoilla sataa vähemmän kuin vuorten rinteillä. Sadekausi alkaa kesäkuussa ja jatkuu vuoden loppuun. Syksyisin alueella on myrskyjä. Valtaosa Saint Vincentin ja Grenadiinien asukkaista elää rannikoilla. Pääkaupunki Kingstown on Saint Vincentin saaren etelärannalla. Kaupungissa on neljätoista tuhatta asukasta. Se on Saint Vincentin tärkein satama.

Ilmastonmuutoksen seuraukset huolestuttavat saarelaisia. Kuivuudet ovat pakottaneet vähentämään vedenkulutusta. Myrskyt ovat entistä voimakkaampia. Vuonna 2024 rajumyrsky surmasi kahdeksan ihmistä ja aiheutti kahdensadan miljoonan euron vahingot. Meren pinnan kohoaminen syövyttää hiekkarantoja. Rantavesiin on tullut isoja levälauttoja. Veden lämpeneminen ja likaantuminen tuhoavat koralleja.

Historia

Pienten-Antillien varhaisasukkaat asettuivat saarille viisi tuhatta vuotta sitten. He olivat tainokansoihin kuuluneita kalastajia, metsästäjiä ja keräilijöitä. Heidän jälkeensä tulivat arawakit, jotka kasvattivat maissia, bataatteja ja tupakkaa. Layoussa Saint Vincentin saaren länsirannikolla on yli tuhat vuotta vanhoja arawakien kivikaiverruksia. 1200-luvulla karibit tulivat alueelle. Saint Vincent ja Grenadiineilla elää nyt kolme tuhatta karibia.

1600-luvulla saarille tuli Barbadokselta paenneita ja haaksirikkoutuneita afrikkalaisia orjia. He sulautuivat karibiväestöön. Heitä ja heidän jälkeläisiään kutsutaan garifunoiksi. Karibit ja garifunat torjuivat pitkään brittiläisten ja ranskalaisten yritykset perustaa siirtokuntia Saint Vincentin ja Grenadiinien saarille.

1700-luvulla Ranska ja Iso-Britannia kilpailivat Pienten-Antillien hallinnasta. Vuonna 1719 ranskalaiset perustivat Barrouallien kaupungin Saint Vincentin länsirannikolle. Barrouallien lähialueella alettiin kasvattaa sokeriruokoa. Saint Vincent ja Grenadiinien sokeriruoko-, tupakka-, puuvilla-, kaakao- ja kahviviljelmille tuotiin työvoimaksi afrikkalaisia orjia. 1760-luvulla Iso-Britannia valtasi saaret.

Vuonna 1812 Soufrieren tulivuori purkautui aiheuttaen suuria tuhoja. Iso-Britannia lakkautti orjuuden vuonna 1834. Saint Vincent ja Grenadiineille värvättiin työvoimaa Intiasta ja Portugalin Madeiralta. Sokerin hinta laski kansainvälisillä markkinoilla, kun vientikilpailu kiihtyi ja sokerijuurikkaan viljely lisääntyi Euroopassa. Saint Vincent ja Grenadiinien talous horjui.

Vuonna 1898 hirmumyrsky runteli saaria ja vuonna 1902 tulivuorenpurkaus surmasi lähes kaksi tuhatta ihmistä. Saint Vincent ja Grenadiineilla alettiin kasvattaa puuvillaa ja nuolijuurta, jonka mukuloista saadaan tärkkelyspitoista jauhoa. Sitä käytetään ruoan valmistuksessa sakeuttamis- ja hyytelöintiaineena. Puuvilla ja nuolijuuri olivat saarelaisten rahakasveja 1950-luvulle asti. Sitten banaaneista tuli päätuote. Saint Vincent ja Grenadiinit itsenäistyi vuonna 1979.

Yhteiskunta ja politiikka

Ison-Britannian kuningas on Saint Vincent ja Grenadiinien muodollinen valtionpäämies. Varsinainen valta on saarten parlamentilla ja pääministerin johtamalla hallituksella. Parlamentissa on viisitoista yleisillä vaaleilla valittua kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vaaleilla valittujen kansanedustajien lisäksi parlamenttiin nimitetään kuusi senaattoria. Heistä neljä nimitetään pääministerin ehdotuksesta ja kaksi opposition suosituksen mukaan. Senaattorit nimittää Ison-Britannian kuninkaan edustaja, kenraalikuvernööri.

Saint Vincent ja Grenadiineilla on kaksipuoluejärjestelmä. Hallitusvallasta kilpailevat maltillinen oikeistolainen Demokraattinen puolue ja vasemmistolainen Työväenpuolue. Työväenpuolueen Ralph Gonsalves oli pääministerinä vuodesta 2001 vuoteen 2025 asti. Vuonna 2025 Demokraattinen puolue voitti vaalit. Puolue sai neljätoista kansanedustajaa. Puolueen johtaja Godwin Friday nimitettiin pääministeriksi. Hän hoitaa myös valtionvarainministerin ja oikeusministerin tehtäviä. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Saint Vincent ja Grenadiinit on vapaa maa. Vaalit ovat rehelliset ja uskottavat. Vuonna 2025 parlamenttiin valittiin kaksi naista.

Vuonna 2021 Soufrieren tulivuori tuprutti ilmaan puoli miljoonaa tonnia tuhkaa. Viidesosa Saint Vincent ja Grenadiinien asukkaista joutui jättämään kotinsa. Soufrieren purkaus hävitti rakennuksia, teitä ja viljelyksiä lähes kolmensadan miljoonan euron arvosta. Tulivuorituho katkaisi Saint Vincent ja Grenadiinien elpymisen koronalamasta. Vuonna 2024 rajumyrsky nosti hyökyaaltoja ja tulvia Saint Vincentin saarella. Saint Vincent ja Grenadiinit on Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan suuntautuvan huumekaupan reitillä. Saarelaiset ovat huolissaan väkivaltaisesta rikollisuudesta. Henkirikoksissa kuolee joka vuosi yli viisikymmentä ihmistä.

Vuonna 2024 lähes viidesosa Saint Vincent ja Grenadiinien työvoimasta oli työttömänä. Neljäsosa saarelaisista elää köyhyydessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma. Yli puolet saarten naisista on joutunut kärsimään lähisuhdeväkivallasta tai ahdistelusta. Naisten häirintä työpaikoilla on yleistä. Saint Vincent ja Grenadiinien koululaiset ovat kampanjoineet naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Bequian saaren naisryhmät ovat perustaneet laatukäsityö- ja muotialan yrityksiä. Näiden tuotteita myydään kansainvälisillä markkinoilla.

Talous ja kaupankäynti

Saint Vincent ja Grenadiinit on ylemmän keskitulotason maa. Saarten pääelinkeino on matkailu. Saint Vincent ja Grenadiineilla käy vuosittain puoli miljoonaa ulkomaalaista turistia. Neljä viidesosaa tulijoista on risteilylaivojen matkustajia. Saarille tulee joka vuosi lähes neljäsataa risteilyalusta. Turismin tulot ovat noin kaksisataa miljoonaa euroa vuodessa. Matkailu on kasvanut ripeästi parin viime vuoden aikana.

Vuonna 2020 koronalama supisti Saint Vincent ja Grenadiinien taloutta noin neljä prosenttia. Sen jälkeen talous elpyi. Kolmen viime vuoden aikana talous on kasvanut yli neljä prosenttia vuodessa. Kymmenesosa saarten työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, vajaa viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja hieman yli seitsemänkymmentä prosenttia työskentelee palvelualoilla. Matkailupalvelut ovat suurin työllistäjä.

Saint Vincent ja Grenadiinien viljelijät tuottavat banaaneja, jamssia, taaroa, bataattia, vihanneksia, hedelmiä, muskottipähkinöitä, inkivääriä, kanelia ja pippureita. Yleisimpiä tuotantoeläimiä ovat vuohet, siat ja kanat. Kolme tuhatta saarelaista saa toimeentulon kalastuksesta ja kalakaupasta. Saarten vesiltä pyydetään tonnikaloja, meriahvenia, dolfiinia, lentokaloja, kurnusimppuja, hummeria ja jättiläissiipikotiloja. Elintarviketeollisuus on saarten suurin teollisuudenala.

Vuonna 2023 Saint Vincent ja Grenadiinien tavaraviennin kokonaisarvo oli 60 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 570 miljoonaa euroa. Vientituotteita olivat veneet, vehnäjauho, jättiläissiipikotilot, koneet ja laitteet, sekä eläinruoka. Suurimpia vientimaita olivat Kroatia, Barbados, Yhdysvallat, Saint Lucia sekä Saint Kitts ja Nevis. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Italia, Trinidad ja Tobago, Kiina ja Iso-Britannia. Ulkomailla asuvat saarelaiset lähettävät kotimaahan yhteensä 80 miljoonaa euroa vuodessa.