Tunisia

Maantiede

Tunisia on Pohjois-Afrikassa Välimeren rannalla Algerian ja Libyan välissä. Rannikolla on alavia maita, hienoja hiekkarantoja, suojaisia lahtia, suistoja, suolajärviä ja patoaltaita. Sisämaahan mentäessä maasto kohoaa tasangoiksi, ylängöiksi ja vuoristoksi. Tunisian korkein huippu on mäntymetsän peittämä Jabal ash Shanabi (1544 m). Se sijaitsee Kasserinen lähellä maan luoteisosassa ja kuuluu Afrikan pohjoisrannikolla kulkevan Atlasvuoriston itäisimpään osaan. Keski-Tunisiassa on Saharan suurin suolapannu, Chott el Djerid, ja sen pohjoispuolella pienempi Chott el Gharsa. Talvisateilla vesi kertyy suolalaakioille vähitellen haihtuviksi järviksi. Suola-altailta etelään leviää Saharan reunan aavikko. Tunisian rannikolla ja vuorialueen pohjoisosissa on välimerenilmasto, jolle ovat ominaisia kuivat ja lämpimät kesät sekä kosteat, viileät talvet. Korkeimmilla vuorilla sataa toisinaan lunta. Etelä-Tunisiassa on lämmin ja kuiva ilmasto.

El Feidjan luonnonpuisto on Tunisian luoteisosassa maan kosteimmalla alueella. Seudulta on löydetty jälkiä 10 000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Kasvillisuuteen kuuluvat tammimetsät ja saniaiset. Puistossa elää isokauriita, villisikoja, kettuja ja kultasakaaleja. Bou-Hedman kansallispuisto sijaitsee Keski-Tunisiassa kuivien kukkuloiden rinteillä ja laaksoissa. Läheltä on löydetty Rooman ajan kylien raunioita. Siellä on myös roomalaisten rakentamia siltoja, vesijohtoja ja -kanavia. Kansallispuistossa kasvaa ruohosavannia sekä akasioita ja muita kuivan alueen lehtipuita. Alueella tavataan erittäin uhanalaisia saharanantilooppeja, punakaulagaselleja ja strutseja. Jebilin suojelualue on etelämpänä Saharan reunalla. Siellä on kuuma ilmasto ja niukka kasvillisuus. Dyyneillä ja hiekkatasanteilla elää aavikkokettuja, gaselleja ja harjalampaita.

Vuonna 2021 kolme tuhatta ihmistä asettui ketjuksi Tunisin kaupungin rannoille osoittaakseen mieltä vesien saastumista vastaan. Mereen ja Tunisin sisälahteen lasketaan teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesiä. Vesi samentuu nitraateista, kipsistä ja fosfaateista. Kalastajat valittavat, että kaloilla on mustat kidukset. Rantojen likaantuminen on vakava asia paikallisille asukkaille ja koko maalle, jonka tärkein elinkeino on matkailu.

Historia

Lounais-Tunisian Tozeurissa maasta on kaivettu 90 000 vuotta vanhoja kivityökaluja ja metsästäjien tappamien sarvikuonojen ja seeprojen luita. Tuolloin Sahara on ollut rehevä ja eläimistö runsaampi kuin nyt. Tunisiasta on löydetty 5000 vuoden ikäisiä kivikaiverruksia ja kalliomaalauksia, joissa kuvataan norsuja, strutseja ja leijonia. Toisissa kuvissa näkyy ihmisiä, karjaa, kameliratsastajia. 2800 vuotta sitten foinikialaiset rakensivat Karthagon kaupungin nykyisen Tunisin paikalle. Karthago oli yksi Välimeren suurvalloista, kunnes roomalaiset tuhosivat sen pitkien sotien jälkeen 2200 vuotta sitten. Sitten Tunisiaa hallitsivat roomalaiset, vandaalit ja Itä-Rooma. Islamilaiset arabit valloittivat rannikon 700-luvulla. He perustivat tukikohdakseen Tunisin kaupungin. Pitkään alueella asuneet berberit omaksuivat vähitellen islamin uskon. 1570-luvulla Tunisia liitettiin osmanien/ottomaanien valtakuntaan. 1880-luvun alussa Ranska alisti Tunisian protektoraatiksi. Tunisia itsenäistyi Ranskasta vuonna 1956. Ensimmäinen presidentti Habib Bourguiba johti Tunisiaa vuoteen 1987 saakka. Valtakautensa alussa Bourguibaa pidettiin uudistajana, nykyaikaistajana. Loppuaikana hän hallitsi itsevaltaisesti. Vuonna 1975 parlamentti julisti hänet elinikäiseksi presidentiksi. Vuonna 1987 vanha ja sairas Bourguiba erotettiin virasta. Hänen tilalleen nousi Zine al-Abidine Ben Ali, joka johti maata vuoteen 2011 asti.

Karthagon vauraus syntyi Välimeren alueen kaupasta ja kaupunki rikastui myös Pohjois-Afrikan ja Espanjan hopeakaivoksista. Rooman valtakaudella Tunisian pääelinkeino oli maatalous. Maa tuotti viljaa, viikunoita, papuja, viiniä, oliiviöljyä, villaa ja kankaita. Oliivi- ja viljakauppa jatkui arabi- ja berberihallitsijoiden aikana. Tunisiassa valmistettiin vaatteita, mutta 1800-luvulla valmistajat eivät enää kyenneet kilpailemaan ulkomaisen teollisuuden kanssa. Ranskan vallan aikana ranskalaiset ja italialaiset siirtolaiset saivat Pohjois-Tunisiasta hedelmällisiä kastelukelpoisia viljelymaita ja kasvattivat vihanneksia. Myös kaivostoiminta oli tärkeä ala. Tunisiasta on kaivettu lyijyä, rautaa, sinkkiä, suolaa, kalkkia, kipsiä ja fosfaattia. Itsenäisyyden aikana suurimmat kaivosyhtiöt ovat olleet valtion omistamia. Vielä vuonna 2010 Tunisia oli iso fosfaatin tuottaja, mutta sen jälkeen tuotanto väheni ja Tunisia menetti kansainvälisiä markkinoita muille tuottajille. Fosfaatteja käytetään lannoitteissa, pesuaineissa ja posliinin valmistuksessa. Matkailu nousi tärkeäksi elinkeinoksi 1960-luvulla. Sen merkitys on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2015 ääri-islamilaiset terroristit tekivät iskuja kahteen matkailukohteeseen. Vuonna 2020 Tunisian turismi supistui pandemian vuoksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Joulukuussa 2010 tunisialainen torimyyjä sytytti itsensä tuleen vastalauseena Ben Alin hallinnolle ja maan oloille. Siitä alkoi arabikevät: mielenosoitukset levisivät Egyptiin, Algeriaan, Libyaan ja Marokkoon, sitten myös Syyriaan, Jemeniin ja Bahrainiin. Tunisiassa tyytymättömyyden syitä olivat kallis ruoka, huonot palkat, työttömyys ja ihmisoikeusloukkaukset. Presidentti Ben Ali yritti torjua kansanliikettä sotatilalailla, mutta joutui eroamaan tammikuussa 2011 ja pakeni maasta. Arabikevättä ja Tunisian tapahtumia käsitellään yksityiskohtaisesti Konfliktit-osiossa: Arabikevät. Tunisiassa liikehdintä näytti avaavan tilaa vapaille vaaleille ja uudistuksille. Monet yhteiskunnalliset ristiriidat kärjistyivät, mutta kiistoja myös soviteltiin. Vuonna 2015 neljän tunisialaisjärjestön rauhankvartetti sai Nobelin rauhanpalkinnon. Kvartettiin kuuluivat ammattiliitto UGTT, teollisuuden ja kaupan järjestö UTICA, asianajajaliitto sekä ihmisoikeusjärjestö LTD. Kansallista vuoropuhelua edistänyt kvartetti tarjosi Nobel-komitean mukaan rauhanomaisen vaihtoehdon aikana, jolloin Tunisia oli sisällissodan kynnyksellä laajojen levottomuuksien ja poliittisten murhien takia.

Vuonna 2021 levottomuudet puhkesivat uudelleen useissa kaupungeissa. Sytyttiminä olivat jälleen talouskriisi, työttömyys, poliisin väkivalta ja valtionhallinnon väärinkäytökset. Kaduille lähteneiden mielestä viranomaiset toimivat huonosti koronatartuntojen hillitsemiseen liittyvissä asioissa. Muutaman kuukauden kuluttua terveydenhoito romahti tautitapausten paljoudesta. Presidentti Kais Saied hajotti hallituksen ja lakkautti väliaikaisesti parlamentin. Poliittinen kriisi herätti kuohuntaa sekä Saiedin tueksi, että häntä vastaan. Tunisian armeija on tukenut presidenttiä. Hänen arvostelijoitaan on vangittu.

Vuonna 2014 arabikevään jälkivaiheissa maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokitteli Tunisian vapaaksi maaksi. Vuonna 2022 Freedom House pitää Tunisiaa vain osittain vapaana maana. Tunisia on palaamassa kohti itsevaltaista hallintotapaa, joka aikoinaan sai liikkeelle arabikevään mielenosoitukset. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ja ihmisoikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolestumisensa Tunisian tilanteesta.

Dora Dalila Cheffi on suomalaistunisialainen taiteilija, syntynyt Helsingissä ja elää Tunisissa. Hän näyttää värituokiot sekä elämän monenlaiset ilmeet, vaikka väittää, ettei osaa piirtää. Katso itse: https://www.doradalila.com (Bitter Oranges ja Tunisian Sceneries).

Talous ja kaupankäynti

Velkaantunut Tunisia on alemman keskitulotason maa. Vuonna 2020 kansantalous supistui 9 prosenttia ja työttömyys kohosi 18 prosenttiin. Naisista oli työttöminä 25 prosenttia. Nuorisotyöttömyys oli yli 40 prosenttia. Vuonna 2020 15 prosenttia työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, 33 prosenttia työskenteli teollisuuden tehtävissä, 52 prosenttia palvelualoilla. Tunisian teollisuus valmistaa autojen osia, sähkölaitteita, vaatteita ja kenkiä. Vuonna 2019 Tunisiassa kävi 9,5 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turistien tuottamat tulot olivat 2 miljardia dollaria. Vuonna 2020 maahan tuli kaksi miljoonaa turistia ja matkailutulot olivat alle 750 miljoonaa dollaria. Vuonna 2021 turismi elpyi hiukan, mutta ei vielä niin paljon, että matkailuelinkeinon voisi sanoa selviytyneen koronalamasta.

Vuonna 2020 Tunisian viennin arvo oli 13,7 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 16,5 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat sähkötarvikkeet 26 % (kaapelit, virrantasaajat, sähkömoottorit, muut laitteet ja tarvikkeet), vaatteet ja jalkineet 23 %, oliiviöljy 6 %, öljy 4 % (raakaöljy ja jalosteet), mittarit ja instrumentit 3 %, hedelmät 2 %. Suurimpia vientimaita olivat Ranska, Italia, Saksa, Espanja ja Yhdysvallat. Tärkeimmät tuontimaat olivat Ranska, Italia, Kiina, Saksa ja Turkki. Vuonna 2021 ulkomailla työskentelevät tunisialaiset lähettivät kotimaahan 2,8 miljardia dollaria. Ulkomailla asuu yli 600.000 tunisialaista, eniten heitä on Ranskassa ja Italiassa.