Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Thimphu
Etniset ryhmät: Ngalopit/bhotet 50%, nepalilaiset 35%, alkuperäiskansat 15% (brokpa, lepcha, doya, monpa)
Kieli: Dzongkha (virallinen kieli), sharchopkha, lhotshamkha
Uskonto: Buddhalaiset 75%, hindut 22%, muut ja uskonnottomat 3%
Väkiluku: 787 944 (2022)
Valtiomuoto: Kuningaskunta
Pinta-ala: 7 741 220 km2
Valuutta: Bhutanin ngultrum, arvo sidottu Intian rupiaan
BKT per asukas: 12 036 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 17. joulukuuta

Maantiede

Bhutan on pieni aasialainen sisämaavaltio Himalajan vuoristossa Kiinan ja Intian välissä. Maan pohjoisosassa Kiinan rajan lähellä on ketju mahtavia lumipeitteisiä vuoria. Siellä on Bhutanin korkein huippu Gangkar Puensum (7570 m). Bhutanin keskiosissa on hieman matalampi Mustavuoristo, jonka korkeimmat kärjet kohoavat yli neljä kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Rinteillä kasvaa metsää: mäntyjä, tammia, vaahteroita, leppää, saksanpähkinöitä, alppiruusuja ja kanelipuita. Noin 60% Bhutanin pinta-alasta on metsää. Vuoristojen lähteet ja sulavat lumet antavat vettä suurille joille, jotka virtaavat kohti etelän alavampia maita. Kaikki Bhutanin joet laskevat Intian Brahmaputrajokeen. Parhaat viljelymaat ovat jokien laaksoissa. Bhutanin eteläosissa on tiheitä lehtimetsiä ja ruohotasanteita.

Pohjoisen korkeilla vuorilla on kylmä ja kuiva ilmasto. Keski-Bhutanin ilmasto on lauhkea. Maan länsiosissa saadaan runsaita sateita. Etelässä kesät ovat lämpimiä ja talvet ovat viileitä. Sadekausi ajoittuu kesäkuun ja lokakuun välille. Rankkasateet aiheuttavat vyörymiä ja tulvia. Yli puolet Bhutanin pinta-alasta on eri tasoisia luonnonsuojelualueita. Jigme Dorjin kansallispuisto on pohjoisen vuorilla. Puistossa on alppiniittyjä, havumetsää ja monilajisia lehtimetsiä. Alueella elää tiikereitä, lumileopardeja ja härkägemssejä. Manasin luonnonpuisto on etelässä Intian vastaisella rajalla. Siellä on kosteita lehtimetsiä ja ruohikoita. Rinteillä kasvaa tammia. Manasissa on vahva tiikerikanta sekä norsuja, sarvikuonoja ja puhveleita. Maisemaa elävöittävät kymmenet vesiputoukset.

Bhutanin pääkaupunki Thimphu on viime vuosina kasvanut nopeasti. Kaupungin kasvu on tuottanut vaikeuksia vesi- ja jätehuollolle. Vuonna 2020 kolmasosa kaupungin asukkaista sai vesijohtovettä vain kaksi tuntia päivässä. Vuoristojen lumipeitteen ja jäätiköiden sulaminen ilmaston lämpiämisen myötä saattaa supistaa Bhutanin vesivaroja ja vaarantaa maan kestävää kehitystä.

Historia

Bhutanissa on luultavasti elänyt ihmisiä jo 4000 vuotta sitten. Alueen varhaisasukkaista on kuitenkin vähän tietoa. Vain hieman etelämpänä Intian Assamin puolella Garon kukkuloilta ja lähilaaksoista on löytynyt yli 10 000 vuoden ikäisiä kivikirveitä ja kaapimia. Bhutanin eteläosan joet laskevat Assamin rajaseudun halki virtaavaan suureen Brahmaputrajokeen. On todennäköistä, että ihmisasutus on tuhansia vuosia sitten levinnyt jokilaaksojen kautta myös nykyisen Bhutanin eteläisille alueille, joiden luonnonolot ovat olleet suotuisia ihmisasutukselle.

Buddhalaisuus levisi Bhutaniin 700-luvulla. Maassa vaikutti useita buddhalaisia suuntauksia, jotka kilpailivat poliittisesta ja uskonnollisesta vallasta. Vielä 1600-luvulla Bhutanissa oli lukuisia toisiaan vastaan taistelevia paikallisia läänityksiä. 1600-luvun puolivälissä sotilasjohtaja Ngawang Nambyal yhdisti maan hallintaansa. 1700-luvulla bhutanilaiset torjuivat tiibetiläisten hyökkäyksiä. Bhutan valtasi intialaiselle ruhtinaskunnalle kuuluneita alueita. Tämä johti vihollisuuksiin Bhutanin ja Brittiläisen Itä-Intian kauppakomppanian välillä. Rajakahakat jatkuivat sadan vuoden ajan ja päättyivät vasta 1860-luvulla, kun Bhutan hävisi viisi kuukautta kestäneen sodan brittiläistä Intiaa vastaan ja menetti viidesosan maa-alueestaan.

1870-luvulla Bhutanissa puhkesi sisällissota vallasta kilpailevien laaksojen välillä. 1880-luvulla Trongsan laakson Ugyen Wangchuck nousi voimakkaimmaksi johtajaksi ja onnistui yhdistämään maan. Vuonna 1907 hänestä tuli Bhutanin kuningas. Vuonna 1910 Bhutan solmi Iso-Britannian kanssa suojeluvaltiosopimuksen, jonka nojalla Bhutanilla oli päätösvalta sisäisissä asioissaan ja Iso-Britannia vastasi ulkopolitiikasta. Iso-Britannia antoi Bhutanille taloudellista tukea. Vuonna 1949 Bhutan solmi vastaavanlaisen sopimuksen itsenäistyneen Intian kanssa. Intia otti vastuun Bhutanin puolustamisesta ja rahoitti Bhutanin hallintoa. Vuoden 2023 valtion menoarviossaankin Intia on varannut yli 200 miljoonaa euroa Bhutanille annettavaan apuun.

Vuonna 1971 Bhutan hyväksyttiin YK:n jäseneksi. Maa on pyrkinyt nykyaikaistamaan hallintoaan ja vaurastumaan, mutta samaan aikaan suojelemaan tapojaan ja perinteitään eristäytymällä ulkomaisilta vaikutteilta. Televisiolähetyksetkin sallittiin vasta vuonna 1998. Bhutanin laaja nepalilaisväestö on pakotettu käyttämään bhutanilaisia kansallispukuja ja heiltä on evätty oikeus saada kouluopetusta äidinkielellään. 1990-luvun alussa nepalilaisten mielenosoitusten jälkeisissä väkivaltaisuuksissa surmattiin 300 ihmistä ja sata tuhatta nepalilaista pakeni Bhutanista. Vuonna 1998 kuningas Jigme Singye Wangchuck siirsi suuren osan vallastaan pääministerille. Vuonna 2006 valtaistuimelle nousi nykyinen kuningas Jigme Khesar Namgyal Wangchuck.

Yhteiskunta ja politiikka

Bhutanin poliittinen järjestelmä on vähitellen muuttunut kuninkaan yksinvallasta vaaleihin perustuvaan monipuoluedemokratiaan. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Bhutanin osittain vapaaksi maaksi. Bhutanissa on kaksikamarinen parlamentti, jonka jäsenet valitaan viiden vuoden välein. Parlamentin ylähuonetta kutsutaan Kansallisneuvostoksi. Sen 25 jäsenestä kaksikymmentä valitaan yleisillä vaaleilla ja kuningas nimittää viisi jäsentä. Alahuoneessa eli edustajainhuoneessa on 47 kansanedustajaa. Vuoden 2018 vaaleissa hieman yli 70% Bhutanin äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Hallituspuolue menetti kaikki edustajanpaikkansa. Bhutanin Yhtenäisyyspuolue sai enemmistön ja sen johtaja Lotay Tshering nimitettiin pääministeriksi. Kansanedustajista kahdeksan on naisia.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Bhutania vähemmistöjen huonosta kohtelusta. Naisilla on vähemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan kuin miehillä. Nepalilaiset ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi. Vuoden 2018 vaalien aikaan esiintyi tapauksia, joissa nepalinkielisiä bhutanilaisia estettiin äänestämästä. Bhutanin viranomaiset suojelevat ja suosivat buddhalaista uskontoa pitäen sitä oleellisena osana maan kulttuuriperintöä. Syrjinnästä kärsineen nepalilaisväestön enemmistö on uskonnoltaan hinduja.

Kiina ja Intia pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan Bhutanin asioihin ajaakseen etujaan. Kiina on rakentanut armeijan tukikohtia, kyliä, teitä ja siltoja Bhutanin puolelle rajaa ottaen näin haltuunsa Bhutanille kuuluvia alueita. Eräät tutkijat arvioivat, että Kiina vaatii itselleen yli kymmenesosaa Bhutanista. Intia vastustaa Kiinan laajentumispyrkimyksiä. Tämä on johtanut kahakoihin Intian ja Kiinan sotilasosastojen välillä. Intia antaa huomattavaa taloudellista tukea Bhutanille ja saa sen kautta vaikutusvaltaa Bhutanin politiikassa. Bhutanilla on useiden vuosikymmenien ajan ollut kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia Intian kanssa.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Bhutanin alemman keskitulotason maaksi. Viime vuosikymmenien aikana talous on kasvanut nopeasti. Vuonna 2021 Bhutanin bruttokansantuote oli viisi kertaa suurempi kuin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Vuonna 2020 talous supistui 10% koronalaman vuoksi. Vuonna 2021 talous elpyi, mutta yli 4% työvoimasta oli vielä ilman työtä. Naisten työttömyys oli kaksi kertaa suurempi kuin miesten. Aasian kehityspankki arvioi, että vuonna 2021 hieman alle kymmenesosa bhutanilaisista eli köyhyydessä. Vuonna 2019 56% Bhutanin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 10% toimi teollisuuden tehtävissä ja 34% työskenteli palvelualoilla.

Maatalous on Bhutanin suurin työllistäjä. Viljelyyn ja karjanhoitoon sopivaa maata on vain 8% koko maan pinta-alasta. Maanviljely keskittyy hedelmällisiin laaksoihin ja loiville rinteille. Useimmat maatilat ovat pieniä. Riisi on maatalouden päätuote. Viljelijät kasvattavat myös maissia, vehnää, ohraa, tattaria, perunoita, hedelmiä, vihanneksia ja mausteita: esimerkiksi kardemummaa ja chilipippureita.

Bhutanin pinnanmuodot ja vesivarat tarjoavat hyvät tuotantomahdollisuudet patovoimaloille. 95% Bhutanin sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Sähköntuotanto ylittää maan oman kulutustarpeen ja ylijäämä myydään Intiaan. Vuonna 2019 Bhutanissa kävi 320 000 ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti 120 miljoonaa euroa. Vuonna 2020 koronarajoitukset vähensivät rajusti matkailua. Bhutaniin tuli alle 30 000 matkailijaa, ja turismin tulot olivat noin 80 miljoonaa euroa.

Vuonna 2020 Bhutanin viennin arvo oli 180 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 830 miljoonaa euroa. Tärkeimpiä vientituotteita olivat rauta sekä rautaseokset. Niiden arvo oli 70% koko viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat sementti, dolomiitti, karbidit ja kipsi. Lähes 95% Bhutanin viennistä suuntautui Intiaan. Suurimmat tuontimaat olivat Intia, Ranska, Thaimaa, Kiina ja Etelä-Korea. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat bhutanilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 83 miljoonaa euroa. Bhutanin vastaanottaman ulkomaisen kehitys- ja talousavun määrä oli yli 200 miljoonaa euroa, eli enemmän kuin maan koko viennin arvo.