Burkina Faso

Maantiede

Burkina Faso on Länsi-Afrikan sisämaassa jokilaaksojen halkomalla laakiolla. Pohjoisessa naapurina on Mali, etelässä ovat Norsunluurannikko, Ghana, Togo ja Benin, idässä on Niger. Burkina Fason lounaisosissa on kivisiä kukkuloita. Sindoun valtavat hiekkakivitornit törröttävät taivasta kohti kuin jättiläisten jättämät pilarit. Vahvimmat joet virtaavat läpi vuoden, niitä ovat Komoe ja Musta Volta. Toiset joet täyttyvät ja tulvivat sateista, ja ne kutistuvat kuivina aikoina ensin lammikoiksi ja sitten pölyisiksi tyhjiksi uomiksi.

Burkina Faso kuuluu Sahelin alueeseen. Pohjoisin osa maasta on kuivaa pensasaroa. Etelämpänä aro muuttuu pensas- ja puusavanneiksi. Jokivarret vihertävät metsäkaistaleista. Burkina Fason eteläosien savanneilla kasvaa apinanleipäpuita ja shea-voipuita. Savanneilla elää leijonia, norsuja, puhveleita, antilooppeja ja paviaaneja. Kosteikoissa, järvissä ja joissa on virtahepoja, yksi Burkina Fason länsiseudun luonnonpuistoista on nimeltäänkin Virtahepojärvi.

Suurin osa Burkina Fason asukkaista elää maan keski- ja eteläosissa. Pääkaupunki Ouagadougou on keskellä maata, 800 kilometrin päässä meren rannasta. Ouagadougoussa on yli kaksi miljoonaa asukasta. Kaksi kolmasosa Burkina Fason väestöstä asuu maaseudulla. Ankarat kuivuudet ovat viime vuosina haitanneet maanviljelyä ja karjanhoitoa maan pohjoisosissa. Vuonna 2024 rankkasateet ja jokitulvat aiheuttivat vahinkoja Burkina Fason läntisissä lääneissä.

Historia

Burkina Fason eteläosista Gobnangoun kalliosuojista on löydetty jäänteitä kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Varhaisasukkaat valmistivat kiviveitsiä ja -kaapimia. Metsästäjät lohkoivat nuolenkärkiä kymmenen tuhatta vuotta sitten. Aribindan, Markoyen ja Pobe-Mengaon rinteillä lähellä Malin ja Nigerin rajoja on tuhat vuotta sitten taiteiltuja kalliomaalauksia, joissa on strutsien metsästäjiä ja ratsastajia. Burkina Fason nykyisistä kansoista bobot, lobot, gurunsit ja mossit asuivat seudulla jo tuhat vuotta sitten. Burkina Fason keskiosissa oli useita mossien valtioita, joiden kauppayhteydet ulottuivat laajalle.

1800-luvun lopulla Ranska alisti Burkina Fason siirtomaakseen. Ranskan hallinnossa alue tunnettiin nimellä Ylä-Volta. Ylä-Volta itsenäistyi vuonna 1960. Maan nimi muutettiin Burkina Fasoksi vuonna 1984. Ensimmäinen presidentti Maurice Yameogo lakkautti kaikki poliittiset puolueet paitsi oman hallituspuolueensa. Yameogo syrjäytettiin armeijan vallankaappauksessa vuonna 1966. Sen jälkeen Burkina Fasossa on ollut useita vallankaappauksia. Sotilashallitukset ovat johtaneet maata.

Vuonna 1983 sotilaskaappaus nosti valtaan kapteeni Thomas Sankaran. Hän kansallisti kaivokset ja maanomistuksen. Burkina Faso ei ottanut vastaan ulkomaista kehitystukea. Valtio järjesti lukutaito- ja rokotusohjelmia. Sahelin aavikon laajenemista torjuttiin istuttamalla kymmenen miljoonaa puuta. Sankaran hallintokaudella ruoantuotanto vahvistui. Vuonna 1987 Sankara ja kaksitoista muuta hallituksen jäsentä surmattiin sotilaskaappauksessa, jota johti kapteeni Blaise Compaoré. Compaoré hallitsi Burkina Fasoa vuoteen 2014 asti.

Vuonna 2014 Burkina Fasossa puhkesi laajoja mielenosoituksia Compaorén hallintoa vastaan. Presidentti jätti virkansa ja pakeni Norsunluurannikolle. Valta siirtyi väliaikaishallitukselle, joka otti tehtäväkseen järjestää vaalit. Presidentiksi valittiin Roch Kabore. Hänet valittiin uudelleen vuonna 2020. Kaboren hallituskaudella ääri-islamistiset liikkeet ulottivat aseellisen toimintansa Burkina Fasoon. Islamistien sydänalueet ovat Burkina Fason pohjoisosissa Sahelin laidalla. Terrori-iskuja on tehty myös muualla maassa. Vuonna 2016 hyökkääjät tappoivat kolmekymmentä ihmistä pääkaupungissa Ouagadougoussa.

Vuonna 2022 valtaan nousi everstiluutnantti Paul-Henri Damiban johtama sotilasneuvosto. Hallitus ja parlamentti hajotettiin, Burkina Fason rajat suljettiin ja sotilasneuvosto ilmoitti, ettei perustuslaki ole enää voimassa. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Damiba syrjäytettiin toisessa kaappauksessa. Uuden sotilashallituksen johtajaksi tuli kapteeni Ibrahim Traore. Armeija ja poliisi arvostelivat edellisiä hallituksia siitä, että asevoimat lähetettiin sitkeään sotaan ääri-islamisteja vastaan ilman kunnon varusteita. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana terroristit ovat surmanneet kahdeksan tuhatta ihmistä. Valtionhallinnossa on esiintynyt paljon väärinkäytöksiä. Burkinalaiset eivät luota virkakoneistoon eivätkä päättäjiin.

Yhteiskunta ja politiikka

Burkina Fason väliaikainen presidentti on sotilashallituksen johtaja, kapteeni Ibrahim Traore. Noustuaan valtaan sotilashallitus lupasi, että vuonna 2024 maassa järjestettäisiin vaalit. Lupausta ei pidetty. Vuonna 2024 sotilashallituksen kannattajat keskustelivat keskenään Burkina Fason tulevaisuudesta. Neuvotteluissa päädyttiin siihen, että siirtymäaika kohti mahdollisia vaaleja kestää ainakin viisi vuotta. Traore on sanonut, että vaaleja ei järjestetä ennen kuin ääri-islamistisia terroristeja vastaan käytävä sota on voitettu.

Vuonna 2023 useita kymmeniä sotilaita ja hallitusta tukevien epävirallisten aseryhmien jäseniä kuoli Burkina Fason pohjoisosassa Yatengassa taisteluissa kapinallisia vastaan. Huhtikuussa vuonna 2023 Burkina Fason armeija tappoi yli sata ihmistä pohjoisessa Karman kylässä. Kyläläisiä syytettiin islamistien tukijoiksi. Joukkosurman jälkeen sotilaat polttivat kylän. Vuonna 2024 ja vuoden 2025 alkupuolella ääri-islamistinen JNIM-liike kiihdytti sotatoimiaan Burkina Fasossa. Toukokuussa vuonna 2025 taisteluissa kuoli neljäsataa ihmistä.

Ranska on tukenut Burkina Fasoa pitkässä sodassa ääri-islamisteja vastaan. Vuonna 2023 Burkina Fason sotilashallitus käski ranskalaista sotilasosastoa poistumaan maasta. Burkina Faso on etsinyt apua Venäjältä ja Turkista. Traore on solminut liiton Malin ja Nigerin sotilashallitusten kanssa. Myös Guinean sotilashallitus on lähestynyt tätä Sahelin liittoa. Kullan markkinahinnan kohoaminen on lisännyt Burkina Fason tuloja. Kuivuudet ja sota ovat pahimpia esteitä talouskasvulle.

Burkinalainen taiteilija Suzanne Ouedraogo maalaa perhetauluissaan ihmisille vihreät kasvot, koska hänelle vihreä on elämän väri. Kauniissa punaisessa maalauksessa nuori vihreä nainen pakenee viiltävää kipua. Terävällä veitsellä on jalat ja silmä. Maalaus kertoo tyttöjen silpomisesta. En ole vapaa, jos en saa itse päättää mitä keholleni tehdään.

Talous ja kaupankäynti

Burkina Faso on maailman köyhimpiä maita. Maailmanpankki arvioi, että yli 40 prosenttia Burkina Fason asukkaista elää köyhyydessä. Maan pohjoisosassa Sahelin laidalla kolme neljäsosaa ihmisistä on köyhiä. Parin viime vuoden aikana Burkina Fason talous on kasvanut noin neljä prosenttia vuodessa. Taloutta horjuttavat kuivuudet ja väkivalta, joka ajaa ihmisiä pois kotiseuduiltaan. Kaksi miljoonaa burkinalaista on lähtenyt asuinalueeltaan väkivallan vuoksi.

Kolmasosa Burkina Fason työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 22% toimii teollisuuden tehtävissä ja 45% työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat durraa, maissia, puuvillaa, riisiä, papuja, cashewpähkinöitä, seesamia, sokeriruokoa, hedelmiä ja vihanneksia. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat ja siipikarja. Burkina Fasossa on yhdeksän miljoonaa lehmää, viisitoista miljoonaa vuohta ja kymmenen miljoonaa lammasta.

Kulta kannattelee Burkina Fason taloutta. Hallitus perusti hiljattain valtion kaivosyhtiön, joka on ottanut haltuunsa ulkomaisten yhtiöiden kultakaivoksia. Isojen kaivosten lisäksi Burkina Fasossa on yli neljäsataa paikallista kultakaivosta. Kultakaivoksissa työskentelee lähes puoli miljoonaa burkinalaista. Kaivajat käyttävät elohopeaa erotellakseen kullan malmista. Elohopea on vaarallinen myrkky. Kultakaivosten huuhteluvedet myrkyttävät jokia.

Vuonna 2023 Burkina Fason tavaraviennin kokonaisarvo oli kahdeksan miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 5,5 miljardia euroa. Kultakauppa tuotti yli 85% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat puuvilla, cashewpähkinät, seesaminsiemenet, sementti ja soija. Yli 70% viennistä suuntautui Sveitsiin. Muita vientimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia, Mali ja Norsunluurannikko. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Norsunluurannikko, Kiina, Ghana, Venäjä ja Ranska. Ulkomailla työskentelevät burkinalaiset lähettävät kotimaahan vuosittain yhteensä noin 500 miljoonaa euroa.