Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Asmara |
| Etniset ryhmät: | Tigrinya 50%, tigre 30%, saho 4%, afar 4%, kunama 4%, bilen 3%, hedareb/beja 2%, nara 2%, rashaida 1% (2021) |
| Kieli: | Tigrinya, arabia ja englanti puoliviralliset kielet, tigre, kunama, afar sekä muita kuushilaisia/somalilaisia kieliä |
| Uskonto: | Muslimit 50%, koptilaiset kristityt 40%, katolilaiset 5%, muut 5% (2004) |
| Väkiluku: | 6,1 miljoonaa (2021) |
| Pinta-ala: | 117 600 km2 |
| Valuutta: | Nakfa |
| BKT per asukas: | 1 629 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 24. toukokuuta |
Maantiede
Eritrea sijaitsee Afrikan sarven luoteispuolella Punaisen meren rannalla. Rannikolla on lämmin ja kuiva ilmasto. Sisämaassa on ylänköjä ja vuoristoa. Siellä ilmasto on viileämpi. Filfilin ja Ghelebin ympäristössä pääkaupungista Asmarasta pohjoiseen sekä etelämpänä Acoman lähellä vuorten rinteillä kasvaa ikivihreitä metsiä. Eritrean korkein vuori on keskellä maata sijaitseva Emba Soira (3018 m). Lähellä rannikkoa on Semenawi Bahrin kansallispuisto, missä elää leopardeja, pahkasikoja ja useita antilooppilajeja. Maan eteläosissa on tulivuoria. Lännessä Sudaniin rajoittuvalla alueella on loivarinteinen ylätasanko, savanneja ja maatalousmaata.
Eritreassa on paljon luonnonvaroja. Erityisesti kaivosteollisuus voi tulevaisuudessa vauhdittaa maan taloudellista kehitystä. Eritreasta on löydetty kultaa, kuparia ja sinkkiä. Maan eteläosissa on suola-alankoja, joille on suunniteltu suurta kaliumkaivosta. Kaliummalmi on tärkeä lannoiteteollisuuden raaka-aine.
Eritrean Punaisen meren rannikon pituus on yli tuhat kilometriä. Rannikon edustalla on Dahlakin saaristo. Siihen kuuluu yli 120 saarta, joiden ympärillä on koralliriuttoja. Dahlakin saarilla on harjoitettu helmenkalastusta jo kahden tuhannen vuoden ajan. Saariston lähivesissä uivat merikilpikonnat, delfiinit, rauskut ja hait.
Eritreassa asuvien ihmisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Maassa ei ole tehty väestölaskentaa vuoden 1938 jälkeen. Nykyiset arviot vaihtelevat kolmen ja kuuden miljoonan asukkaan välillä. Eritrean hallinnon mukaan maassa eli 3,5 miljoonaa ihmistä vuonna 2002. Useimmissa muissa lähteissä arvioidaan, että Eritreassa on nykyisin hieman yli 6 miljoonaa asukasta.
Historia
Eritreasta on löydetty ihmisluita, joiden on arvioitu olevan satojen tuhansien vuosien ikäisiä. Myöhemmin alueelle vaelsi eri kansanryhmiä pohjoisesta Niilin seuduilta, lännestä Sudanista sekä Punaisen meren toiselta puolelta Arabian niemimaalta. Arabian niemimaalta tulleet seemiläiset perustivat 3000 vuotta sitten Eritreasta Jemeniin ulottuneen Saban kuningaskunnan. Eritreaan tuotiin lampaita ja kameleita, lihakarjaksi ja kuormajuhdiksi. 100-luvulla Etiopian ja Eritrean alueella syntyi Aksumin kuningaskunta, joka sekin laajeni Jemeniin asti. Aksum oli rikas kauppavaltio. Se myi Intiaan ja Välimeren alueelle kultaa, norsunluuta, mausteita, jalokiviä ja orjia. 300-luvulla Aksum kääntyi kristinuskoon. Kristinuskon tulo lienee liittynyt Aksumin yhteistyöhön Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan kanssa.
1500-luvulla Turkista levinnyt Osmanien/Ottomaanien valtakunta otti haltuunsa Dahlakin saaret ja Massawan satamakaupungin (nykyisin Mitsiwa). Turkkilaiset miehittivät Massawaa yli 300 vuotta. Egypti valtasi Massawan vuonna 1865. Islamin usko levisi Eritreaan Punaisen meren kautta, sillä rannikkoalueella oli satojen vuosien ajan tiiviitä kauppa- ja kulttuuriyhteyksiä Arabian niemimaalle. Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 teki Punaisesta merestä suurvaltojen välisen taloudellisen ja poliittisen kilpailun näyttämön. Vuonna 1885 Italian joukot nousivat maihin Eritreassa. Italia otti haltuunsa rannikon ja ryhtyi sitten laajentamaan valtaansa sisämaahan. Vuonna 1890 Eritreasta tuli Italian siirtomaa. Eritreaan muutti kymmeniä tuhansia italialaisia. Englanti valtasi Eritrean Italialta vuonna 1941.
Vuonna 1950 YK päätti, että Eritrean tulisi kuulua Etiopian liittovaltioon itsehallinnollisena alueena. Vuonna 1962 Etiopia liitti Eritrean osaksi maata ilman itsehallintoa. Eritrean parlamentti hajotettiin. 1960-luvun alussa alkoi itsenäisyyssota, joka päättyi vasta vuonna 1991 vapautusrintaman voittoon. Vuonna 1993 Eritreassa järjestettiin kansanäänestys, missä päätettiin maan julistautumisesta itsenäiseksi. Vuonna 1997 laadittiin perustuslaki, jossa taataan erilaisia kansalaisoikeuksia, mutta sitä ei koskaan ole sovellettu käytäntöön. Vuodesta 1998 vuoteen 2000 Eritrea kävi rajasotaa Etiopian kanssa. Rauhansopimus solmittiin vasta vuonna 2018 ja YK:n Eritrean vastaiset pakotteet purettiin.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuonna 1993 Eritrean vapautusliike nimitti maan johtoon väliaikaishallituksen ja kansalliskokouksen. Väliaikaishallinnon piti olla voimassa vain neljä vuotta. Kansalliskokous valitsi maan ensimmäiseksi presidentiksi Afewerki Isaiasin. Hän on edelleen Eritrean presidentti. Presidentin tai parlamentin vaaleja ei ole järjestetty. Presidentti säätää lait. Kansalliskokous ei ole kokoontunut viimeisten 20 vuoden aikana ja iso osa sen jäsenistä on lähtenyt maasta. Hallituspuolue on ainoa sallittu puolue. Oikeuslaitos ei ole hallituksesta riippumaton. Maassa ei toimi vapaata lehdistöä. Eniten tietoa Eritrean asioista saadaan ulkomailla eritrealaisilta, jotka ovat lähteneet kotimaastaan. Vuonna 2015 Suomen maahanmuuttoviraston Eritreaa käsittelevässä tilannekatsauksessa todettiin, että Eritrea on presidentti Isaiasin johtama diktatuuri. Eritrea oli eristetty kansainvälisesti ja alueellisesti. Sillä oli rajakiistoja Etiopian ja Djiboutin kanssa. YK oli asettanut Eritrean kauppasaartoon epäiltynä somalialaisen terroristijärjestön al-Shababin rahoittamisesta. (Lue lisää Somalian konfliktista täältä.)
Vuonna 2018 Etiopian pääministeri Abiy Ahmed saapui Asmaraan neuvottelemaan presidentti Isaiasin kanssa. He allekirjoittivat julkilausuman maiden välillä vallinneen sotatilan lopettamisesta. Muutamaa kuukautta myöhemmin YK teki päätöksen lopettaa Eritreaa vastaan suunnatut pakotteet. Eritrean ihmisoikeustilanne on edelleen erittäin huono. Eritreassa on pakollinen kansalaispalvelu, joka voi orjuuttaa ihmisiä tekemään työtä valtion määräämissä tehtävissä vuosia tai jopa vuosikymmeniä välillä ilman palkkaa ja useimmiten niin alhaisella palkalla, että se ei riitä edes ruokaan. Ulkomaiset kaivostyötkin ovat hyötyneet tästä pakkotyöstä. Kansalaispalveluun määrättyjä ihmisiä on työskennellyt esimerkiksi Bishan kultakaivoksella.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi vuonna 2021, että Isaiasin arvostelijoita on vangittu ja kidutettu. Eritrean hallitus syrjii edelleen uskonnollisia vähemmistöjä. Danakalin rannikkoalueella viranomaiset ovat takavarikoineet afari-kalastajien veneitä, jolloin heidän perheensä toimeentulo on vaarantunut. Eritreassa vallankäyttö on mielivaltaista eikä itsenäistymisen jälkeen ole järjestetty vaaleja. Vuonna 2021 Eritrean joukot osallistuivat Etiopian Tigrayn alueella taisteluihin Abiy Ahmedin keskushallitusta vastustavia kapinallisia vastaan. Amnesty International totesi, että Eritrean joukot teloittivat Axumissa ainakin 240 ihmistä ryöstellessään kaupunkia taistelujen jälkeen.
Talous ja kaupankäynti
Maailmanpankki luokittelee Eritrean matalan tulotason maaksi. Eritrea on maailman köyhimpiä maita. Lähes 70% maan asukkaista elää ilmeisesti köyhyydessä, joskin lukua on vaikea vahvistaa, koska käytettävissä ei ole ajankohtaista tietoa. Maailmanpankin viimeiset köyhyystilastot Eritreasta ovat vuodelta 1993. Maailmanpankin mukaan hieman alle kolmasosa Eritrean kansantulosta kertyy maanviljelystä ja karjataloudesta. Maa- ja karjatalouden tuottavuus on alhainen. Tuotantotavat ovat vanhanaikaisia ja kuivuudet aiheuttavat suuria tappioita. Joinakin vuosina kulkusirkkojen vaellukset hävittävät viljelyksiä laajoilla alueilla. Maailmanpankki arvioi, että kaivosteollisuuden tuotannon arvo on noin 20% kansantulosta.
Vuonna 2019 Eritrean viennin arvo oli 744 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 1,1 miljardia dollaria. Eritrean vientituotteita ovat olleet karja (vuohet, lampaat), kala, durra, tekstiilit ja vaatteet. Vuonna 2016 tärkeitä vientimaita olivat Kiina, Intia, Kanada, Etelä-Korea ja Sveitsi. Suurimmat tuontimaat olivat Yhdistyneet arabiemiraatit, Kiina, Saudi-Arabia, Italia ja Sudan. Eritrean viennin ja tuonnin rakenteesta on saatavilla erittäin vähän tietoa.