Etelä-Sudan

Maantiede

Etelä-Sudan on keskiafrikkalainen sisämaavaltio. Maan pohjoisnaapuri on Sudan, lännessä on Keski-Afrikan tasavalta, idässä Etiopia, etelässä Kongon demokraattinen tasavalta, Uganda ja Kenia. Suurin osa Etelä-Sudanista on rehevää tasankoa. Valkoinen-Niili virtaa etelästä pohjoiseen koko maan läpi ja pitkät sivujoet muodostavat haaraisen verkoston, joka syöttää kosteikkoja ja soita. Pääkaupunki Juba on Valkoisen-Niilin varrella. Etelä-Sudanissa on lämmin ilmasto. Sadekausi ajoittuu kesään, huhtikuusta elokuuhun. Silloin tuulet tuovat etelästä ja lounaasta kosteaa ilmaa. Talvella Saharan suunnalta puhaltavat tuulet pitävät ilman kuivana.

Valkoisen-Niilin liepeillä on Suddin kosteikko- ja suoalue, missä uomat kiemurtelevat lampareiden, ruovikkojen ja kaislikkojen lomassa. Saviperäiset tasamaat tulvivat sadekausien aikana suuriksi liejujärviksi. Talvisin kosteikot kutistuvat. Suddin seudut ovat kauan palvelleet karjan laitumina. Luonnoneläimistöön kuuluvat monet antilooppilajit, krokotiilit ja virtahevot. Antiloopit siirtyvät joka vuosi elinalueelta toiselle, kun laitumien kunto vaihtelee sateiden mukaan. Boman kansallispuistossa lähellä Etiopian rajaa vaelluksiin voi osallistua yli kaksi miljoonaa eläintä. Keväällä antiloopit vaeltavat Suddin kosteikoilta Boman halki Etiopiaan. Marraskuussa ne palaavat takaisin. Boman kasvillisuus on puu- ja ruohosavannia. Akasiat ovat puuston valtalajeja. Savanneilla elää norsuja, kirahveja, leijonia, gepardeja ja leopardeja.

Etelä-Sudanilla on suuria ympäristöhaasteita. Tuhotulvat ovat pakottaneet sadat tuhannet ihmiset jättämään kotinsa. Tulvat ovat jo neljän vuoden ajan hävittäneet viljasatoja ja tappaneet karjaa. Laidunmaiden kuluminen on synnyttänyt yhteenottoja karjankasvattajien välillä. Maatalous, puiden hakkuut ja laiton metsästys silpovat kansallispuistoja. Suojelualueille on myös myönnetty öljyn hyödyntämisoikeuksia. Pääkaupunki Juba on kasvanut nopeasti. Jätehuoltoa ei ole ehditty järjestää kasvuvauhdin tahdissa ja se uhkaa ihmisten terveyttä. Muovijätteistä on tullut yhä näkyvämpi haitta.

Historia

Etelä-Sudanissa on elänyt ihmisiä jo kivikaudella. Lokabulon kalliosuojasta on löydetty viisi tuhatta vuotta vanhoja jälkiä asumisesta. Maasta on kaivettu neljä tuhatta vuotta vanhoja saviesineitä. Ihmisten elinkeinot ovat muuntuneet metsästyksestä ja keräilystä karjanhoitoon ja maanviljelyyn. Alueella on ollut monien kansanryhmien vaelluksia. Etelä-Sudanin nykyinen väestö on moni-ilmeinen. Maassa puhutaan yli 60 paikalliskieltä. Väestöryhmien välillä on ollut vihoja, jotka vieläkin horjuttavat haurasta rauhaa.

Sudan itsenäistyi vuonna 1956. Etelä-Sudan oli tuolloin Sudanin osa. Itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenien aikana Sudania johtivat sotilashallitukset. Arabiankielisen islamilaisen pohjoisen Sudanin ja kulttuuriltaan afrikkalaisperäisen ja kristinuskoisen Etelä-Sudanin välillä esiintyi syviä ristiriitoja. Ensimmäinen sisällissota puhkesi vuonna 1955, ja se jatkui vuoteen 1972 asti. Sodassa ottivat yhteen pohjoisen Sudanin pyrkimykset arabialaistaa ja islamilaistaa etelää, sekä Etelä-Sudanin väestönosien vaatimukset itsenäisyydestä.

Vuonna 1983 alkoi toinen sisällissota. Sudanin hallitus yritti heikentää Etelä-Sudanin aluehallintoa ja yleistavoitteena oli tehdä koko Sudanista islamilainen sharia-lain mukaan hallittu valtio. Vuonna 2005 solmittiin rauhansopimus, joka takasi Etelä-Sudanille kuusi vuotta kestävän itsehallinnon johdantona täyteen itsenäisyyteen. Sisällissodassa kuoli puolitoista miljoonaa ihmistä. Etelä-Sudan aloitti elämänsä itsenäisenä valtiona vuonna 2011. Presidentiksi valittiin Salva Kiir.

Itsenäisyyden alussa Etelä-Sudania hallitsi vapautusliike, SPLM, joka oli taistellut Sudania vastaan. Liikkeen sisällä syntyi pian ristiriitoja, joiden taustalla oli väestöryhmien välisiä epäluuloja, poliittisia kiistoja ja taloudellisia etupyyteitä. Dinkaväestöön kuuluva presidentti Kiir syytti nuer-kansaan kuuluvaa varapresidentti Riek Macharia vallankaappausaikeista. Tästä alkoi sisällissota eri asejoukkojen välillä. Vuoden 2013 ja vuoden 2018 välisenä aikana sodassa kuoli lähes neljäsataa tuhatta ihmistä.

Seitsemän vuotta sitten Etelä-Sudanissa oli nälänhätä. Vuonna 2024 tuhoisat tulvat jättivät 65 000 ihmistä kodittomiksi. Etelä-Sudanissa on yli miljoona maan sisäistä pakolaista. Yli kaksi miljoonaa eteläsudanilaista on pakolaisina naapurimaissa. Lisätietoja on Globalis / Konfliktit-osiossa: Etelä-Sudan.

Yhteiskunta ja politiikka

Etelä-Sudanin itsenäistyessä uuden tasavallan perustuslakiin kirjattiin maininta, jonka mukaan maassa oli järjestettävä vaalit viimeistään vuonna 2015. Presidentti Salva Kiirin ja varapresidentti Riek Macharin valtaryhmien välille syttynyt sisällissota teki vaalien järjestämisen mahdottomaksi. Vuonna 2018 sisällissodan pääosapuolet sopivat rauhasta. Vuonna 2020 Salva Kiir ja Riek Machar muodostivat jälleen yhteisen hallituksen. Vaalien järjestämistä lykättiin eteenpäin vuosi vuodelta. Nykyisen suunnitelman mukaan vaalit järjestetään vuonna 2026.

Etelä-Sudanin lakiasäätävänä elimenä toimii 550-jäseninen siirtymävaiheen parlamentti, jonka kokoonpanosta sovittiin sisällissodan jälkeisessä rauhansopimuksessa. Salva Kiirin SPLM-liikkeellä on 332 kansanedustajaa. Riek Macharin johtamalla oppositioryhmällä on 128 edustajaa. Muut paikat jakautuvat Etelä-Sudanin muille entisille vastarintaryhmille ja sitoutumattomille kansanedustajille. Maaliskuussa vuonna 2025 Riek Machar vangittiin. Etelä-Sudanin hallitus syyttää häntä aseellisen kapinan lietsomisesta.

Etelä-Sudanissa on kymmeniä aseellisia ryhmiä. Salva Kiirin dinkaväestöllä ja Riek Macharin nuer-kansalla on kummallakin omat asejoukkonsa. Myös muilla etnisillä ryhmillä on niiden etuja puolustavia aseryhmiä. Sisällissodan rauhansopimus velvoitti hallituksen liittämään sodan eri osapuolten joukkoja Etelä-Sudanin armeijaan. Tällä tavalla toisiaan vastaan taistelleet ryhmät oli tarkoitus sulauttaa kansallisia pyrkimyksiä palvelevaksi kokonaisuudeksi. Sisällissodan osapuolet olivat aikaisemmin olleet toistensa liittolaisia yhteisessä sodassa, joka johti Etelä-Sudanin itsenäistymiseen vuonna 2011.

Etelä-Sudanin armeijasta ei tullut yhtenäistä kokonaisuutta. Aseryhmät ovat jääneet irrallisiksi, ja niillä on omat tavoitteensa ja komentoketjunsa. Käytännössä Salva Kiirilla ja Riek Macharilla on kummallakin oma armeijansa. Hallituksen armeija on rakentunut dinkaväestön asevoimien ympärille. Nuer-kansan ”valkoiset armeijat” ovat voimakkaimpia epäsäännöllisiä asejoukkoja. Vuoden 2025 alussa nuer-kansan aseryhmä valtasi armeijan tukikohdan Nasirin kaupungissa lähellä Etiopian rajaa. Etelä-Sudanin karjankasvattajilla, paimentolaisilla, on omia aseryhmiä. Karjankasvattajien ja viljelijäyhteisöjen välillä on jatkuvasti aseellisia yhteenottoja siitä, kenellä on oikeus käyttää maata ja vettä. Näissä taisteluissa kuolee satoja ihmisiä joka vuosi.

Millaista on elää maassa, joka kokee näin kovia? Etelä-Sudanin Rumbekissa sepät tekevät koruja ja karjankelloja erilaisten ammusten hylsyistä. Runoilija Nyabuoy Gatbel muistelee miten maissisäkit mätkähtelivät taivaalta, YK:n ruoka-avun lentokoneesta, pakolaisleirin viereen. YK:n asiantuntijat arvioivat, että kaksi kolmasosaa eteläsudanilaisista tarvitsisi hätäapua vuonna 2025.

Pari vuotta sitten YK:n lastenjärjestö UNICEF kutsui Etelä-Sudanin nuoria kirjoittamaan runoja siitä, mitä rauha on. Alou Yom Dut kysyi, onko rauha paikka vai mielentila? Onko se arvaamaton kuin tuuli, mihin ei voi takertua? Sandra Nybol sanoi, että rauha tuoksuu samalta kuin miltä maa tuoksuu sateella: se on toivon tuoksu. Karine Ropie uskoo, että jokainen rauhanpäivä on ihan tavallinen päivä. Lapset juoksevat kouluun. Isällä ja äidillä on siistit vaatteet ja hyvä työpaikka. Nyalun Mai Gatwech toivoo, että rauha on ”nähdään”, eikä ”hyvästi”. Eteläsudanilaiset pelkäävät nyt, että heikko rauha voi murtua uudeksi isoksi sodaksi.

Talous ja kaupankäynti

Etelä-Sudan on maailman köyhimpiä maita. Maailmanpankki arvioi, että yli 90% eteläsudanilaisista eli köyhyydessä vuonna 2024. Väkivalta, tuhotulvat ja viljelyksiä hävittäneet kulkusirkat ovat olleet vakavia esteitä ruoan tuotannolle. Etelä-Sudanin valtiontalous on riippuvainen öljytuloista. Öljyä on löydetty Etelä-Sudanin itä- ja pohjoisosista. Öljy viedään kansainvälisille markkinoille sisällissotaan ajautuneen pohjoisen naapurin, Sudanin, kautta. Vuonna 2024 toinen kahdesta öljyputkesta vaurioitui Sudanin puolella. Tämä vähensi öljytoimituksia. Etelä-Sudanin talous supistui vuoden aikana 25%. Vaurioituneen öljyputken korjauksen toivotaan valmistuvan vuonna 2025.

Kuusikymmentä prosenttia Etelä-Sudanin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 13 % toimii teollisuuden tehtävissä ja 27% työskentelee palvelualoilla. Viidesosa väestöstä asuu kaupungeissa. Viljelijät kasvattavat durraa, riisiä, maapähkinöitä ja seesamia. Jokien varsilla kalastus on tärkeä elinkeino. Etelä-Sudanissa on kaksisataa tuhatta kalastajaa. Karjankasvattajien tuotantoeläimiä ovat pitkäsarviset naudat, vuohet ja lampaat. Etelä-Sudanissa on kymmenen miljoonaa lehmää, kaksitoista miljoonaa vuohta ja yksitoista miljoonaa lammasta.

Vuonna 2023 Etelä-Sudanin tavaraviennin kokonaisarvo oli 580 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 1,3 miljardia euroa. Öljyn myynti tuotti 86% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat kulta, karjanrehu, romurauta, kala ja öljykasvien siemenet. Puolet viennistä suuntautui Kiinaan. Muita vientimaita olivat Singapore, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Japani, Saksa ja Uganda. Tärkeimmät tuontimaat olivat Uganda, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kenia, Kiina ja Yhdysvallat. Ulkomailla asuvat eteläsudanilaiset lähettivät vuonna 2023 kotimaahan yhteensä lähes miljardi euroa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana Etelä-Sudan on saanut kansainvälistä apua noin miljardi euroa vuodessa.