Filippiinit

Sist oppdatert: 25.10.2021

Filippiinien tasavalta on Indopasifisen merialueen laidalla sijaitseva saaristovaltio ja kehittyvä maa.

Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Manila
Etniset ryhmät: Visayoja 33,7 %, tagalogeja 24,4 %, ilokanoja 8,4 %, bicolanoja 6,8 %, muita 26,2 % (ml. cebuano, bajau, waray, yakan, kapampangan, hiligaynon, blaan, ati, maranao, aeta, suludnon, tboli, igorot, tausug, ivatan, bagobo, mangyan ja yli 150 pienempää etnistä ryhmää)
Kieli: Viralliset: Filipino (standardisoitu tagalog), englanti Tunnustetut alueelliset: aklanon, keskibikol, cebuano, chavacano, hiligaynon, ibanag, ilocano, ivatan, kapampangan, kinaray-a, maguindanao, maranao, pangasinan, sambal, surigaonon, tagalog, tausug, waray ja yakan* Tunnustetut ulkomaiset kielet: tamili, espanja, hokkien, mandariini, korea, japani, arabia, punjabi *Yhteensä kieliä arvellaan olevan noin 150
Uskonto: Kristinusko 88,7 % (Roomalaiskatolinen 79,6 % , Muut 9,1 %), Islam 6,0 %, Muut 5,3 %
Väkiluku: 111 046 910
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 300 000 km2
Valuutta: Filippinien peso
BKT per asukas: 10 133 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 12. kesäkuuta

Maantiede

Filippiinit kattaa 7607 saaren ja karikon saariston 800 kilometriä Vietnamin rannikolta kaakkoon. Saarista vain alle puolella on nimi ja pääsaari Luzon kattaakin reilun kolmanneksen Filippiinien pinta-alasta. Filippiinien saaret ovat osa merenalaisten tulivuorten ketjua ja pääosin vuoristoisia, maaperältään vulkaanisia ja rannikoiltaan epätasaisia. Mangrovemetsineen ja soineen Filippiinien maasto muistuttaa Malesiaa ja rannikkomeret ovat pääosin verrattain matalia ja täynnä elämää.

Ilmastoltaan Filippiinit sijaitsee kokonaan trooppisella monsuunisateiden vyöhykkeellä. Saarilla on tyypillisesti suuri määrä lyhyitä ja nopeasti virtaavia jokia. Käytännössä kaikki maa-ala, josta ihminen ei ole metsiä pois hakannut, on metsän peitossa, mikä tarkoittaa noin 25 prosenttia maan pinta-alasta. Hakkuut jatkuvat edelleen vauhdilla.

Historia

Austronesialaisten kansojen uskotaan saapuneen alueelle Taiwanista ja Batanes-saarilta noin 2200-luvulta eaa. alkaen, jolloin he ovat sekoittuneet paikallisten etnisyyksien kanssa. Samalla, joskin ilmeisesti pienemmissä määrin, myös austroaasialaisten, papualaisten ja eteläaasialaisten kansojen liikkuvuus alueella lisääntyi. 1000-luvulle eaa. tultaessa Filippiinien poliittinen järjestäytyminen voidaan jakaa neljään kilpailevaan kulttuurikategoriaan: sisämaiden metsästäjä-keräilijäyhteisöihin, ylämaiden paimentolaisyhteisöihin, soturiheimoihin ja rannikon kauppakyliin.

Ajan kuluessa rannikkoyhteisöt vaurastuivat ja niiden valta kasvoi sisämaakansojen kustannuksella. Tiivis yhteydenpito mertentakaisiin kansoihin altisti rannikkoyhteisöt monille taudeille endeemisesti, kun pahat pandemiat riepottelivat sisämaayhteisöjä. Kaukokaupan Kiinan kanssa arvellaan alkaneen noin 700-luvulla, ja 1000-luvun tienoilla kaukoyhteydet Kiinaan ja Intiaan tiivistyivät merkittävästi ainakin osin islamilaisten kauppiaiden verkon kasvamisen ja tiivistymisen vuoksi. Samalla uudet hallitsemisen ja delegoimisen tavat, kuten byrokratia, saapuivat Filippiineille ja mahdollistivat entistä suurempien ja monikerroksisempien valtakuntien kehittymisen.

Väestönkasvun myötä myös saarten väliset sodat yleistyivät vuosina 1300–1500, ja kun Espanja saapui perustamaan siirtomaata alueelle, se kohtasi ennakoitua organisoidumpaa vastarintaa. Lopulta vuonna 1565 Espanja onnistui tavoitteessaan ja Manilasta tuli Espanjan Itä-Intian pääkaupunki. Valtansa vahvistamiseksi Espanja muodosti etnisistä vähemmistöistä paikallismilitioita ja kilpailutti paikallisyhteisöjä toisiaan vastaan. Samalla Espanja keskittyi paikalliskulttuurin muuttamiseen lähetyssaarnaajien ja inkvisition avulla. Vuodesta 1565 vuoteen 1821 Filippiinejä hallittiin Meksikossa päämajaansa pitävän Uuden-Espanjan varakuningaskunnan kautta, mutta Espanjan hävittyä Meksikon itsenäisyyssodan hallinto siirrettiin suoraan Madridin alaisuuteen.

Espanjan hallinto oli julmaa ja Espanja joutui sotilasvoimin tukahduttamaan lukuisia kansannousuja, mutta ei koskaan onnistunut kokonaan tukahduttamaan morosissiliikettä. Samalla sodat Alankomaita ja etelän muslimivaltakuntia vastaan heikensivät Espanjan asemaa, mutta ristiretkihenkisyys helpotti sotilaiden rekrytoimista. Siirtomaahallintoa ja 1800-luvulla kiihtyvissä määrin Latinalaisen Amerikan itsenäisyyssotia seurannut kiihtyvä maastamuutto sekoitti sosiaalista järjestystä Filippiineillä, ja erityisesti sekaperheet vaurastuivat siirtomaahallinnon varoilla.

Vuonna 1872 Filippiinien itsenäistymisliike sai uutta puhtia kolmen katolisen papin teloituksesta, ja vuonna 1896 Filippiinien vallankumous eli itsenäisyyssota alkoi toden teolla. Vuonna 1898 Espanjan–Yhdysvaltain sodan heikentämä Espanja ei kyennyt vahvistamaan joukkojaan Filippiineillä ja maa julistautui itsenäiseksi. Espanja oli kuitenkin nimellisesti luovuttanut saaret Yhdysvalloille, ja vuonna 189 Yhdysvaltojen sotalaivat saapuivat valloittamaan alueen. Kolme vuotta kestänyt sota toi mukanaan valtavan nälänhädän ja kulkutautipandemian ja johti mahdollisesti jopa miljoonan siviilin kuolemaan.

Vuosina 1901–1935 Yhdysvaltojen siirtomaahallinto johti aluetta kovalla kädellä ja laajensi valtaansa saaristoa valloittamalla, mutta Espanjan tavoin Yhdysvallatkin epäonnistui sissiliikkeen tukahduttamisessa. 1900-luvun alkupuolella tagalogin asema alueen yleiskielenä vahvistui ja sen mukana alueen kansallisliike. Vuosina 1935–1946 Filippiineille myönnettiin laajennettu autonomia ja status Kansainliiton jäsenenä. Vuonna 1942 Japani valloitti Filippiinit ja asetti uuden nukkehallituksen valtaan, mutta sekään ei onnistunut tukahduttamaan sissiliikettä. Japanin kovaotteinen valta tappoi arviolta yli miljoona filippiiniläistä. Kun Japani hävisi sodan ja joutui luopumaan valloittamistaan alueista, Filippiinit julistautui itsenäiseksi. Vuotta myöhemmin Yhdysvallat tunnusti valtion olemassaolon.

Kansallinen yhtenäisyys ei kuitenkaan syntynyt itsestään, vaan sissiliike jatkui pitkälle 1950-luvulle. Vuonna 1972 demokratian aika päättyi, kun presidentti Marcos julisti maahan poikkeustilan ja alkoi rajoittaa poliittisia ja sananvapauksia kovalla kädellä salamurhiakaan kaihtamatta. Lopulta vuonna 1986 tyytymättömyys hirmuhallintoon kasvoi vallankumoukseksi, jonka jälkeen orastava demokratia palautettiin maahan. Useat vallankaappausyritykset horjuttivat hallintoa. Taistelut morosissiliikettä ja kommunistista separatistiliikettä vastaan heikensivät kansainvälistä velkaa ottaneeen hallituksen asemaa. Talouskasvu on ollut verrattain hidasta. Vuonna 2016 Duterte nousi presidentiksi ja julisti sodan huumeita vastaan, mikä antoi poliiseille valtuuden teloittaa ihmisiä pelkän huumeidenkäyttöepäilyn perusteella.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuoden 1986 perustuslain mukaan Filippiinien tasavalta on presidenttivetoinen demokratia, jossa presidentti toimii sekä hallituksen että valtionhallinnon johtajana ja myös asevoimien päällikkönä. Presidentti valitaan suorilla vaaleilla yhdelle kuusivuotiskaudelle. Työnsä tueksi presidentti nimittää kabinetin, joka toimii maan korkeimpana päättävänä elimenä. Filippiinien parlamentti on kaksikamarinen. Hallintovallan jakavat ylähuoneena toimiva, alueita edustava ja kuusivuotissyklillää pyörivä senaatti ja alahuoneena toimiva, kolmeksi vuodeksi kerrallaan suorilla vaaleilla valittava edustajainhuone.

Korruption suuri merkitys, mediatilan vapauden rajoitteet ja äänestysmahdollisuuksien rajoitteet vähentävät demokratian toimintamahdollisuuksia. Hallituksissa on tyypillisesti sekoitus vanhoja valtasukuja ja suosittuja julkisuuden henkilöitä. Poliittisten vapauksien tila on Filippiineillä melko rajattu. Global Democracy Ranking asettaa Filippiinit maailman 52. demokraattisimmaksi valtioksi autoritääristen valtioiden kategoriaan.

333 vuotta Espanjan ja 48 vuotta Yhdysvaltojen vallan alla ovat tiivistäneet Filippiinien yhteyksiä länsivaltoihin. Filippiinien etnisyydet ovat kuitenkin jakautuneet poikkeuksellisen tasaisesti ja vaikka tagalogeilla on selvä enemmistö, ei etnisyys ole noussut dominoivaan asemaan. Filippiineillä on kuitenkin useita itsenäisyytensä puolesta taistelevia etnisyyksiä, eivätkä valtion pyrkimykset vahvistaa yhtenäisyyttä tagalogin asemaa vahvistamalla ole saavuttaneet suurta suosiota.


Talous ja kaupankäynti

Filippiinit on luonnonvaroiltaan rikas valtio, mikä lisää maan mahdollisuuksia kehittää teollisuuttaan, mutta muutos on ollut hidasta ja Filippiinien talous on edelleen maatalouspainotteinen. 1900-luvun jälkipuoliskolla alkanut teollistuminen eteni ympäristön kustannuksella. Filippiinien vähäinen riippuvuus viennistä yhdistettynä kotimaan markkinoiden vetovoimaan, nopeasti kasvavaan palvelusektoriin ja ulkomaan rahalähetyksiin tekevät Filippiinien taloudesta poikkeuksellisen vastustuskykyisen globaalitalouden heilahteluille. Verrattain kehittynyt peruskoulu- ja yliopistolaitos vahvistaa talouden kehitystä kiihtyvissä määrin, mutta samalla aivovuoto aiheuttaa massiivisen tuottavuusvajeen.

Vaikka suorien ulkomaisten investointien osuus on viime vuosina lisääntynyt, raskas byrokraattinen järjestelmä ja suoranaiset ulkomaansijoitusten rajoitteet yhdistettynä heikkoihin fiskaalimarkkinoihin tekevät investointien houkuttelemisesta erittäin vaikeaa. Työttömyysaste on edelleen erittäin korkea (17–18%) ja vähintään 40 prosenttia työvoimasta työskentelee harmaalla sektorilla. Verotusjärjestelmää on pyritty kehittämään valtiontalouden epätoivoisen tilan korjaamiseksi. Hallituksen käynnistämiltä infrastruktuuriprojekteilta puuttuu rahoitus maata endeemisesti vaivaavan korruption vielä syödessä tehokkuutta.

Filippiinien tärkeimmät vientituotteet ovat mikropiirit, toimistokoneiden osat, eristetyt johtimet, puolijohdinlaitteet ja sähkömuuntajat. Eniten Filippiinien tuotteita ostavat Kiina, Yhdysvallat, Japani, Hong Kong ja Singapore. Tärkeimmät tuontituotteet puolestaan ovat mikropiirit, öljyjalosteet, autot, raakaöljy ja radiotarvikkeet. Eniten tuotteita tuodaan Kiinasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista ja Singaporesta.

Kehitys

Tieverkon kunto on pääosin heikko ja kattavuus erittäin heikko. Maan saaristoluonteesta johtuen meriliikenteellä on keskeinen merkitys maan tuotanto- ja huoltoketjuille, mutta käytännössä useat saaret ovat lähes kokonaan julkisverkkojen ulkopuolella. Syrjäisillä saarilla elinolot ovat usein erittäin alkeelliset. Myös laivasieppauksia ja alusten huonosta kunnosta johtuvia uppoamisia tapahtuu poikkeuksellisen usein.

60,1 prosenttia kansasta elää internetverkon kattavuusalueella, mutta käytännössä yhteydet ovat usein hitaita ja kalliita, eikä maan köyhillä ole usein varaa edes puhelimeen. Myös energiaverkon kunto ja kattavuus on rajallinen. Öljy, kivihiili ja palmuöljy edelleen dominoivat Filippiinien energiakenttää, mutta tuuli- ja aurinkovoiman osuus on kasvanut vauhdilla ja mahdollistanut sähköntuotannon myös syrjäisemmillä saarilla.

Vaikka syntyvyys on laskenut tasaisesti 1900-luvun puolivälistä alkaen, on Filippiinit edelleen yksi maailman suurimmista siirtotyöläisten lähtömaista. Vuoden 2019 arvion mukaan yli 10 miljoonaa siirtotyöläistä työskentelee ympäri maailmaa, erityisesti Lähi-Idässä, Hong Kongissa, Kiinassa, Singaporessa ja maailman merillä. Arviolta 35–40 prosenttia maailman merenkävijöistä onkin filippiiniläisiä. Vaikka siirtotyöläisten, jotka yleensä ovat miehiä, lähettämät rahalähetykset ovatkin merkittävä tuloerä Filippiinien köyhille, ne heikentävät kotimaahan jääneiden naisten ja lasten asemaa etenkin silloin, kun maailmalle lähtenyt mies ei palaakaan takaisin. Nopean väestönkasvun ja julkisinvestointien puutteen vuoksi asuntopula on vakava ja löytötarvikkeista rakennetut hökkelit ovat yleisiä koko maassa.

Tasa-arvo

Filippiinien tasa-arvotilanne on melko alhainen ja vaihtelee voimakkaasti saarelta toiselle. Tulotasollinen eriarvoisuus on erittäin merkittävää ja korruptio pahentaa ongelmaa entisestään. Filippiinien superrikkaat elävät rintarinnan äärimmäisen köyhien kanssa. Noin puolet filippiiniläisistä elää köyhyydessä ja maaseudulla luku kasvaa 75 prosenttiin. Kaikkiaan 60 prosenttia köyhistä elää maaseudulla.

Sukupuolisen tasa-arvon tila Kaakkois-Aasian yleiseen tasoon nähden on verrattain hyvä, mutta merkittäviä kehityskohteita ei ole vaikea löytää. 28 prosenttia hallituksen ja 29,1 prosenttia paikallishallinnon paikoista on naisten hallussa, ja 29,3 prosenttia yritysten alemman ja keskitason johdosta on naisia, mutta korkeimmilla paikoilla luku on huomattavasti alhaisempi. Vaikka tasa-arvon lainsäädännöllisiä esteitä on viime vuosina karsittu voimakkaasti ja samalla palkkaero on kaventunut 78 prosenttia, on ero edelleen oleellinen. Vain 38,9 prosentilla naisista on pankki- tai mobiilitili ja lainansaanti esimerkiksi yrityksen perustamista varten on usein estynyttä.

Koulutusjärjestelmän kohennusten ansiosta tyttöjen koulunkäynti on merkittävästi yleistynyt ja tytöt käyvätkin jo keskimäärin poikia pidempään koulua. Luku kätkee kuitenkin sisäänsä tilanteen, jossa tytöt jatkavat poikia useammin korkeakouluun, mutta osa erityisesti maaseudulla asuvista tytöistä joutuu poikia useammin keskeyttämään koulun hyvin varhaisessa vaiheessa joko heidän vastuullaan olevan hoitotyön tai naimisiinmenon vuoksi. 17 prosenttia tytöistä joutuu naimisiin alaikäisenä ja 5,4 prosenttia synnyttäjistä on alaikäisiä.

Väkivaltaisuuksista johtuen jopa 40 prosenttia filippiiniläisistä on joutunut lähtemään kotiseuduiltaan maansisäisiksi pakolaisiksi. Oman lisänsä tilastoon tuovat myös lisääntyneet luonnonkatastrofit. Filippiinit onkin vuoden 2016 globaalin ilmastoriski-indeksin mukaan maailman neljänneksi haavoittuvaisin valtio ilmastokatastrofeille. Filippiineihin iskee vuosittain keskimäärin 20 taifuunia, joista viisi on erittäin vakavia. Tämän lisäksi myös maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat yleisiä.

Terveys ja puhtaus

Filippiinien yleinen terveydenhuollon ja hygienian taso on erittäin heikko. Sosiaalipalvelujen ja yhteiskunnan turvaverkon puuttuessa lapset ovat tärkeä vanhuuden turva. Filippiinien syntyvyysaste onkin edelleen 2,9 lasta naista kohti ja maaseudulla huomattavasti korkeampi. Erityisesti maaseudun terveydenhuoltolaitosten infrastruktuurissa ja varustelutasossa on toistuvasti vakavia puutteita ja myös lääkeväärennöksiä esiintyy käytössä. Lisähaasteena on, että maan verrattain kehittyneen koulutuslaitoksen tuottamat terveydenhuollon ammattilaiset muuttavat usein pois maasta.

Sadekaudella vakavien kulkutautien riski korostuu. Nälänhädän heikentämä väestö on erityisen altis myös puhtaan veden puutteesta (53 prosenttia elää vailla puhdasta vettä) ja heikosta hygieniasta aiheutuville taudeille. Filippiineillä esiintyy hyttysten levittämää dengue- ja chikungunyakuumetta sekä zikavirusta, malaria on paikoin verrattain yleinen ja vesikauhua esiintyy koko maassa. Sairaala- ja sukupuolihygienian puutteet levittävät verikontaktista tarttuvia tauteja, kuten a-hepatiittia ja hiviä.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat Mindanaon saaren siviilit, joiden elinolosuhteet ovat 40-vuotisen sodan ja satoja vuosia jatkuneen sissiliikkeen heikentämiä. Mindanaon ja useiden muidenkin valtion huoltoverkon ulkopuolisten alueiden ruokahuolto on merkittävissä määrin kansainvälisen hätäavun varassa. Kaikkiaan 30,3 prosenttia alle 5-vuotiaista lapsista kärsii aliravitsemuksesta ja yksipuolisesta ruokavaliosta aiheutuvasta alikasvuisuudesta.

Turvallisuustilanne

Aseellisia välikohtauksia esiintyy Filippiinien armeijan ja muslimiseparatistien välillä Mindanaolla ja kommunistisen ääriliikkeen alueilla muun muassa Pohjois-Luzonilla ja Itä-Mindanaolla. Siviiliuhreja vaatineita yhteenottoja on tapahtunut myös Visayasin saaristossa Boholilla sekä osassa Keski-Mindanaota esimerkiksi Pohjois-Cotabaton, Lanao del Surin ja Lanao del Norten maakunnissa.

Mindanaon lounaisosiin, Zamboangan niemimaalle ja Sulun saaristoon, Keski-Visayasin saaristoon Palawanin alueelle sekä Manilan seudulle kohdistuu korostunut terroristiriski. Terroristijärjestö Abu Sayyafin ja armeijan väliset yhteenotot jatkuvat Mindanaolla ja erityisesti Sulun saaristossa, samoin kuin Basilanin, Tawi Tawin ja Jolon saarilla.

Mielenosoitukset voivat ajoittain kasvaa valtaviksi ja väkivaltaisiksi. Merirosvousta ja merisieppauksia esiintyy poikkeuksellisen runsaasti. Filippiinit on altis luonnonkatastrofeille, kuten maanjäristyksille ja pyörremyrskyille, ja maassa on 22 aktiivista tulivuorta.

Filippiinien Kartta