Gambia

Sist oppdatert: 31.01.2022

Köyhyys haittaa gambialaisten elämää ja kehitysmahdollisuuksia. Maan suuriin haasteisiin kuuluvat demokratian rakentaminen ja talouden elvyttäminen. Matkailu on tärkeä elinkeino ja se on ollut vaikeuksissa koronapandemian takia.

Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Banjul
Etniset ryhmät: Mandinka/jahanka 33%, fulani/tukulur/lorobo 18%, wolof 13%, jola/karoninka 11%, serahul 7%, serer 4%, muut 14% (2019)
Kieli: Englanti (virallinen kieli), mandinka, fula, wolof, muut paikalliskielet
Uskonto: Muslimit 97%, kristityt 3%
Väkiluku: 2 486 937 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 11 300 km2
Valuutta: Dalasi
BKT per asukas: 2 510 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 18. helmikuuta

Maantiede

Gambia sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin rannalla. Pienen ja kapean maan rajat myötäilevät Gambiajoen kaartelevaa juoksua. Noin 80 kilometrin pituista meren rantaa lukuun ottamatta Gambiaa ympäröi joka puolelta Senegal.

Rannikolla on lämmin trooppinen ilmasto. Runsaimmat sateet ajoittuvat heinä-elokuulle. Gambiajoen suurella suistoalueella on kausivihantia metsiä. Joen varsilla on metsäkielekkeitä, tulvakosteikkoja ja riisipeltoja. Atlantin rannikolla on hienoja hiekkarantoja. Sisämaassa on viljelymaita sekä ruoho-, puu- ja pensassavannia. Pitkät kuivuusjaksot koettelevat siellä kasvillisuutta ja aiheuttavat vaikeuksia viljelijöille ja karjataloudelle.

Ympäristön tilaan liittyvät haasteet ovat lisääntyneet väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä. Kuivimmilla alueilla viljely on kuluttanut maata ja vähentänyt tuottavuutta. YK:n ympäristöohjelma auttaa Gambian viljelijöitä käyttämään paremmin kuivuutta kestäviä maapähkinä- ja durralajikkeita. Karjankasvattajia kannustetaan säilyttämään laidunmaiden luonnontilainen puusto ja istuttamaan uusia puita. Ilmastohaasteisiin sopeutettu metsäohjelma pyrkii lisäämään metsäpinta-alaa sekä edistämään kestävämpää metsätaloutta.

Mahdollinen meren pinnan kohoaminen on yksi Gambian tulevaisuuden haasteista. Aallot kuluttavat hiekkarantoja. Rajut kausitulvat voivat aiheuttaa suuria vahinkoja alavilla seuduilla. Alle kolmasosa Gambiasta on yli kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella. Maan korkeimman kohdan korkeus on vain 53 metriä merenpinnasta.

Historia

Gambian varhaisimmista asukkaista ei ole tarkkaa tietoa. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n mukaan Wassusta Gambiajoen läheltä löydetyt isot kivikehät ovat vanhimmilta osiltaan yli 1500 vuoden ikäisiä. Ne ovat UNESCO:n maailmanperintökohde. Gambiassa ja Senegalissa on paljon kivikehiä, joiden liepeillä on hautakumpuja. Niiden rakentajien on arveltu olleen wolof- tai jola-kansan edeltäjiä. 700-luvulta alkaen Gambian alueella ja ympäristössä on ollut malinke-kansan kaupunkeja ja valtioita. 1300-luvulla kukoistanut Malin valtakunta ulottui myös nykyisen Gambian seudulle. Mali oli silloin Länsi-Afrikan suurvalta. Se hallitsi Saharan yli ulottuvia kauppareittejä. Eräät tutkijat arvioivat, että puolet maailman kullantuotannosta tapahtui Malin suurvalta-aikana valtakunnan alueella.

Portugalin laivat tulivat Gambiaan vuonna 1455. Portugalilaiset purjehtivat Gambiajokea sisämaan suuntaan. He alkoivat perustaa pieniä siirtokuntia joen rannoille ja kävivät kauppaa paikalliskansojen kanssa. Portugalilaisten jälkeen alueelle saapui myös englantilaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia kauppiaita. Kuurinmaan herttuakuntakin nykyisestä Latviasta perusti siirtokuntiaan Gambiajoen varrelle. 1600-luvun puolivälissä Englanti vahvisti valtaansa Gambiassa. Ranska ja Englanti kiistelivät Gambiasta ja Senegalista. 1880-luvulla Ranska jo hallitsi Senegalia. Vuonna 1894 Gambiasta tehtiin brittiläinen protektoraatti. Gambia itsenäistyi vuonna 1965.

Yhteiskunta ja politiikka

Itsenäisyyden alusta asti Gambiaa johti Sir Dawda Jawara, ensiksi pääministerinä ja vuodesta 1970 alkaen presidenttinä. Vuonna 1970 Gambia julistettiin tasavallaksi. Vuonna 1981 Senegalin armeija auttoi Jawaraa kukistamaan vallankaappauksen. Seuraavana vuonna Senegal ja Gambia solmivat Senegambian valtioliiton. Kahden valtion liitto hajosi vuonna 1989. Vuonna 1994 Yahya Jammehin johtama nuorten upseerien kaappaus syöksi Jawaran vallasta. Maassa oli sotilashallitus vuoteen 1996 asti. Vuonna 1996 järjestettiin presidentinvaalit. Armeijasta eronnut Yahya Jammeh valittiin presidentiksi. Hänen kannattajansa saivat enemmistön myös vuonna 1997 valittuun parlamenttiin. Siviilihallinnon paluu virkisti Gambian kansainvälisiä suhteita. Maa sai taas kehitysyhteistyövaroja. Gambia osallistui YK:n rauhanturvajoukkoihin Liberian sisällissodan aikana ja viime vuosina gambialaiset sotilaat ovat olleet rauhanturvatehtävissä myös Malissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Etelä-Sudanissa ja Sudanissa.

Jammehin hallinto oli itsevaltainen. Viestimien toimintaa rajoitettiin. Ihmisoikeuksia loukattiin. Korruptio lisääntyi. Jammehia vastaan tehtiin kolme kaappausyritystä, mutta hän pysyi valtion johdossa. Hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuosina 2001, 2006 ja 2011. Vuoden 2016 vaaleissa presidentiksi valittiin opposition ehdokas Adama Barrow. Jammeh ei tunnustanut vaalien tulosta. Hän kieltäytyi jättämästä virkaansa. Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS lähetti Gambiaan jäsenmaidensa joukkoja pakottaakseen Jammehin luopumaan vallasta. Näin Adama Barrow nousi Gambian presidentiksi. Vuonna 2021 hänet valittiin toiselle kaudelle. Monet ihmisten hyvinvoinnille ja kehitykselle tärkeät perusasiat ovat Gambiassa yhä puutteellisessa tilassa. Yli puolet väestöstä käyttää juomavetenä likaista vettä ja tämä levittää sairauksia. Vuonna 2018 vain 63% Gambian miehistä ja 48% naisista oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Gambian ensimmäinen yliopisto perustettiin vasta vuonna 1999. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan vielä paljon työtä. Naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Vain 10% kansanedustajista on naisia. Demokratian kehitystä seuraava järjestö Freedon House pitää Gambiaa osittain vapaana maana.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Gambian matalan tulotason maaksi. Vuonna 2019 maa- ja metsätalous sekä kalastus työllistivät 75% työssäkäyvistä ja tuottivat 22% kansantuotteesta. Teollisuuden osuus kansantuotteesta oli 16%. Gambiassa valmistetaan mm. maapähkinäöljyä. Yli puolet Gambian kansantuotteesta saadaan erilaisista palveluista. Matkailu on viime vuosina ollut nopeasti kasvava elinkeino. Vuonna 2019 matkailun osuus oli noin 20% kansantuotteesta. Gambiassa on hienoja rantalomakohteita. Kalastus- ja luontomatkailu ovat lupaavia kasvualoja. Koronapandemia on vaikeuttanut matkailualan kehitystä. Ulkomailla asuvien gambialaisten kotimaahansa lähettämien rahalähetysten arvo on monina vuosina ollut viidesosa bruttokansantuotteesta.

Vuonna 2020 Gambian viennin arvo oli 200 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 600 miljoonaa dollaria. Tärkeimmät vientituotteet olivat puutavara 35% (raakapuu, sahatavara ja polttopuu), pähkinät 22% (kookospähkinät, cashewpähkinät ja maapähkinäöljy), kalastuksen tuotteet 13% (kalaöljy, tuore- ja pakastekala, äyriäiset) sekä öljynjalosteet 6%. Tärkeimpiä vientimaita olivat Kiina, Intia, Mali ja Chile. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Intia, Senegal, Brasilia ja Norsunluurannikko. Gambian viennistä ja tuonnista on vaikea saada tarkkoja tietoja. Viime vuosien aikana eri tuotteiden osuus kokonaisviennistä on vaihdellut suuresti riippuen mm. maatalouden eri alojen satotuloksista. Jalopuukaupassa tapahtuu rajanylityksiä ja osa Gambian viemästä puutavarasta saattaa olla peräisin Senegalista. Gambian kauppiaat jälleenmyyvät erilaisia tuontitavaroita lähialueen markkinoille, jolloin osa tuonnista muuttuu vientituloiksi.

Gambian Kartta