Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Tbilisi |
| Etniset ryhmät: | Georgialaiset 87 %, azerit 6 %, armenialaiset 5 %, muut 2 % (2014) |
| Kieli: | Georgia/kartuli (virallinen kieli), azeri, armenia |
| Uskonto: | Ortodoksikristityt 83 %, muslimit 11 %, muut ja uskonnottomat 6 % (2014) |
| Väkiluku: | 3 968 728 (2022) |
| Valtiomuoto: | Tasavalta |
| Pinta-ala: | 69 700 km2 |
| Valuutta: | Georgian lari |
| BKT per asukas: | 20 113 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 26. toukokuuta |
Maantiede
Georgia on Kaukasiassa Mustanmeren rannalla Itä-Euroopan ja Aasian rajalla. Georgian eteläisiä naapureita ovat Turkki, Armenia ja Azerbaidžan. Pohjoinen naapuri on Venäjä. Georgian ja Venäjän välinen raja kiemurtelee Ison-Kaukasuksen vuoriketjun huipuilla ja laaksoissa. Siellä on Georgian korkein huippu Shkara (5203 m) ja muita valtavia lumipeitteisiä vuoria, joiden huiput kohoavat yli viiden kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Georgian eteläosassa on Pieni-Kaukasus, missä on kolmen kilometrin korkuisia vuoria. Mustanmeren rannikolla on hedelmällinen Kolkhiin alanko. Georgian vuorilta saa alkunsa monta jokea. Joet laskevat länteen Mustaanmereen tai itään Kaspianmereen. Ne ovat uurtaneet vuorten väliin syviä laaksoja.
Ison-Kaukasuksen vuorijono suojelee Georgiaa pohjoisen kylmiltä tuulilta. Mustanmeren rannikolla ilmasto on leuto ja kostea. Maan kaakkoisosassa on puolikuivia tasankoja. Ylängöillä on viileää, korkeilla rinteillä on kylmä vuori-ilmasto. Noin 40 prosenttia Georgian pinta-alasta on metsiä. Vuorilla kasvaa havumetsää. Alempana on monilajisia lehtimetsiä. Yleisimpiä puita ovat tammet, pyökit, valkopyökit, saarnet, vaahterat ja kastanjat. Metsissä ja rinteillä elää karhuja, susia, ilveksiä, hirviä, kauriita ja villivuohia.
Georgia on pyrkinyt lisäämään vesivoiman osuutta sähkön tuotannossa. Tähän maalla olisikin hyviä edellytyksiä. Nykyisin 45 prosenttia Georgian käyttämästä energiasta saadaan kaasusta, 27 prosenttia öljystä ja 5 prosenttia hiilestä. Kotimaisen energian osuus on pieni. Uusiutuvan energiantuotannon osuus on vain viidennes koko kulutuksesta. Vesivoima on Georgian tärkein kotimainen energianlähde. Georgian suurimman kaupungin Tbilisin ilma on saastunut autojen pakokaasuista. Metsäpaloista on tullut yhä vakavampi ympäristöongelma. Ilmaston lämpeneminen voi alkaa sulattaa vuoristojen lumipeitettä ja jäätikköjä. Sulamisvedet ovat jo aiheuttaneet sortumia ja tulvia.
Historia
Etelä-Georgian Dmanisista on löydetty 1,7 miljoonan vuoden ikäisiä esi-ihmisten jäänteitä. 8000 vuotta sitten Georgiassa asui useita eri kansoja. Georgian arvellaan olleen yksi ensimmäisistä alueista, missä ihmiset valmistivat viiniä. 2500 vuotta sitten Georgiassa oli kaksi asutuksen ydinaluetta. Lännessä Mustanmeren rannalla oli Kolkhis, vauras Kiinaan ja Intiaan johtavien kauppareittien väliasema. Idässä oli Kaukasian Iberia, jonka hallitsijat valvoivat vuorisolien kulkuyhteyksiä. Kreikka, Persia ja Rooma pyrkivät ulottamaan valtansa Georgian alueelle. 600-luvulla arabit valloittivat Tbilisin. 1200-luvulla Georgia kukistui mongolien valtaan. 1500-luvulta 1700-luvulle Georgia oli hajanainen, sisällissotien repimä maa. 1800-luvun alussa maassa asui alle puoli miljoonaa ihmistä. Vuonna 1801 Georgia liitettiin Venäjän valtakuntaan.
Vuonna 1918 Georgia julistautui itsenäiseksi. Vuonna 1921 Venäjän puna-armeija hyökkäsi Georgiaan. Vuonna 1922 Georgiasta tuli neuvostotasavalta, Neuvostoliiton osavaltio. Neuvostoliiton itsevaltaiseksi johtajaksi 1930-luvulla noussut Josif Stalin oli syntyperältään georgialainen. Nykyinen Georgian valtio itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Pian itsenäistymisen jälkeen maa ajautui sisällissotiin. Aseistetut ryhmät taistelivat Tbilisissä ottaakseen vallan. Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa paikalliset itsenäisyysliikkeet kapinoivat irtautuakseen Georgiasta. Vuonna 2008 syttyi sota, missä Georgian armeija taisteli sekä Venäjän joukkoja että Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyysmielisiä aseryhmiä vastaan. Georgia jäi tappiolle viikon kestäneessä sodassa. Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi valtioiksi. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat käytännössä Venäjän hallitsemia alueita. Vuonna 2022 Etelä-Ossetia päätti järjestää kansanäänestyksen liittymisestä Venäjään, mutta päätös peruttiin eikä äänestystä lopulta järjestetty.
Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Georgian osittain vapaaksi maaksi. Vuodesta 2012 lähtien maata on hallinnut Georgialainen unelma -niminen puolue. Puolue syntyi uudistusmielisenä liikkeenä, joka halusi tehdä Georgiasta vauraan maan ottamalla yritysmaailmasta esimerkkiä valtion johtamiseen. Sittemmin puolueen kielenkäyttö on muuttunut vanhoilliseksi. Se on alkanut korostaa uskonnollisuutta ja perinteitä.
Yhteiskunta ja politiikka
Georgian presidentillä on rajoitetut valtaoikeudet. Poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta, Parlamentissa on 150 jäsentä, jotka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Vuoden 2020 vaaleissa parlamenttiin valittiin 26 naista. Vuodesta 2024 alkaen Georgian presidentti valitaan valitsijamiesvaaleilla suoran kansanvaalin sijasta. Tämäkin muutos korostaa suuntausta parlamentin ja hallituksen vallan vahvistamiseen presidentin vallan sijasta.
Vuonna 2020 parlamenttivaalit voitti Georgialainen unelma -puolue, joka on johtanut maata vuodesta 2012 lähtien. Puolueen perusti vuonna 2012 Georgian rikkain mies Bidzina Ivanishvili. Forbes-lehti arvioi vuonna 2014, että Ivanishvilin omaisuuden arvo oli lähes viisi miljardia euroa. Ivanishvili loi vaurautensa Venäjällä. Hän aloitti myymällä tietokoneita ja puhelimia. Sen jälkeen hän siirtyi pankkitoimintaan ja laajamittaiseen metallien kauppaan ja hänen omaisuutensa kasvoi nopeasti. Ivanishvili toimi Georgian pääministerinä vuonna 2013. Vuonna 2021 Ivanishvili ilmoitti jättävänsä kokonaan politiikan. Hänellä on kuitenkin edelleen huomattava vaikutusvalta Georgian yhteiskuntaelämässä. Ivanishvilia on arvosteltu yhteistyöstä Venäjän upporikkaiden vallankäyttäjien eli oligarkkien kanssa.
Maaliskuussa vuonna 2022 Georgia haki Euroopan unionin jäsenyyttä. Kesäkuussa yli sata tuhatta georgialaista marssi pääkaupunki Tbilisin kaduilla tukeakseen EU-jäsenyyshakemusta. Euroopan komissio suositteli Georgian ehdokkuuden lykkäämisestä, jotta maa täyttäisi EU:n jäsenehdot vaalijärjestelmien ja lehdistönvapauden vahvistamisesta. EU on varoittanut Georgiaa siitä, että rahavallan oligarkeilla on liian suuri painoarvo maan politiikassa.
Georgian yhteiskuntaelämässä ja väestön keskuudessa on esiintynyt erilaisia mielipiteitä suhtautumisessa Venäjään. Venäjä miehittää Georgiaan kuuluvia alueita Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Samaan aikaan Venäjä on yhä ollut yksi Georgian tärkeimmistä kauppakumppaneista. Venäjä toimittaa Georgialle öljyä ja hiiltä. Valtaosa Georgian leipomoiden vehnäjauhoistakin tuodaan Venäjältä. Vuonna 2022 Venäjän ja Georgian välinen kauppa kasvoi tuntuvasti. Vuoden 2022 helmikuusta alkaen yli miljoona venäläistä on tullut Georgiaan välttyäkseen joutumasta Ukrainan sotaan. Georgialaisten kansalaisjärjestöjen mukaan maahan on jäänyt asumaan jo noin 300 000 venäläistä.
Talous ja kaupankäynti
Maailmanpankki luokittelee Georgian ylemmän keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana Georgian talous on kasvanut kohtalaisen tasaista vauhtia. Poikkeus oli vuosi 2020, jolloin koronalama supisti taloutta lähes 7 prosenttia. Vuonna 2020 6 prosenttia georgialaisista eli köyhyydessä. Vuonna 2021 talous kasvoi yli 10 prosenttia, mutta työttömänä oli vielä 11 prosenttia työvoimasta. Useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna Georgian tulotaso on alhainen. Vuonna 2019 38 prosenttia työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 14 prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 48 prosenttia työskenteli palvelualoilla.
Georgian viljelijät kasvattavat viinirypäleitä, marjoja, pähkinöitä, omenoita, persikoita, aprikooseja ja sitrushedelmiä. Georgian maatilat ovat pieniä. Yli 90 prosenttia viljelijöistä omistaa alle kahden hehtaarin suuruisen tilan. Georgia on tunnettu viinimaa. Maassa on valmistettu viiniä jo 6000 vuotta sitten. Viinintekijät käyttävät vieläkin perinteisiä isoja maan alle rakennettavia savisäiliöitä. Suomeen tuodaan yli kahtakymmentä georgialaista viinilaatua.
Matkailusta on tullut Georgialle tärkeä elinkeino. Matkailutulot nelinkertaistuivat kymmenessä vuodessa ennen koronarajoituksia. Vuonna 2019 Georgiassa kävi lähes 8 miljoonaa ulkomaista turistia. Turismi tuotti yli 3 miljardia euroa. Vuonna 2020 Georgiaan tuli puolitoista miljoonaa matkailijaa ja turismin tulot olivat alle 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2022 matkailutulot kohosivat jälleen ennen koronalamaa vallinneelle tasolle. Mustanmeren rannalla sijaitseva Batumin kaupunki on virkeä matkailun keskus. Kaupungin pelikasinot houkuttelevat turkkilaisia turisteja.
Vuonna 2020 Georgian viennin kokonaisarvo oli 4 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli lähes 9 miljardia euroa. Tärkein vientituote oli kuparimalmi. Sen osuus oli viidennes kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat ajoneuvot 11 %, rautaseokset 6 %, viini 5 %, kulta 5 %, vaatteet ja tekstiilit 5 %, väkevät alkoholijuomat 3 %, vesi 3 %, lääkkeet 3 %, koneet ja laitteet 3 %, pähkinät 2 %, liha 2 % sekä lannoitteet 2 %. Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Venäjä, Azerbaidžan, Bulgaria ja Turkki. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Turkki, Venäjä, Kiina, Yhdysvallat ja Azerbaidžan. Vuonna 2021 ulkomailla asuvat georgialaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 2,5 miljardia euroa.