Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Bissau |
| Etniset ryhmät: | Balanta 30%, fulani 30%, manjaco 14%, mandinga 13%, papel 7%, eurooppalaistaustaiset ja muut 6% (2015) |
| Kieli: | Portugali (virallinen kieli), crioulo (kreoliportugali), pular, mandingo |
| Uskonto: | Muslimit 46%, perinteiset uskonnot 31%, kristityt 19%, muut ja uskonnottomat 4% (2020) |
| Väkiluku: | 2 015 490 (2021) |
| Valtiomuoto: | Tasavalta |
| Pinta-ala: | 36 125 km2 |
| Valuutta: | Länsi-Afrikan CFA-frangi |
| BKT per asukas: | 2 190 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 24. syyskuuta |
Maantiede
Guinea-Bissau sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin rannikolla Senegalin ja Guinean välissä. Rannikon edustalla on rypäle Bissagossaaria. Saaristoon kuuluu lähes 90 saarta ja luotoa, saarista 23 on asuttuja. Guinea-Bissaun rannikolla on pitkälle sisämaahan kurottelevia lahtia ja suistoja, riisiviljelmiä ja mangrovekosteikkoja. Mereen laskee neljä suurta jokea. Sisämaassa on savannia ja metsiä. Dulombi Boen kansallispuistossa Guinean rajalla jokivarsien tiheät metsäkaistat kiemurtelevat harvapuisen ruohikon halki. Bongossipuut sietävät hyvin maastopaloja, jotka ovat yleisiä kuivana aikana. Savannilla on puhveleita ja antilooppeja. Metsissä kasvaa veripihkapuita ja muita arvokkaita jalopuita. Eläimistöön kuuluvat simpanssit ja marakatit.
Guinea-Bissau on pääasiassa alavaa maata. Korkeimmat kohdat ovat 260 metriä merenpinnan yläpuolella. Ilmasto on lämmin ja kostea. Sadekausi ajoittuu kesäkuusta lokakuuhun. Kuivin aika on joulukuun ja huhtikuun välillä. Silloin Saharan aavikolta puhaltavat tuulet kuivattavat ilman. Cacheujoen varressa on tiheä mangrovemetsä. Mangrove on sopeutunut veden pinnan nousuun ja laskuun. Se kasvaa makeassa ja suolaisessa vedessä punoen rantaveteen mutkaisia juuriverkostoja, joiden suojassa ravut ja kalat viihtyvät. Cacheujoella elää virtahepoja ja krokotiileja. Joao Vieran ja Poilaon saarten meriluonnon suojelualueella on liemikilpikonnien pesimärantoja. Saarilla tavataan harmaapapukaijoja. Meressä ui delfiinejä, rauskuja, napsijoita ja haita. Guinea-Bissaun saarilla ja rannikolla talvehtii satoja tuhansia kahlaajia, tiiroja ja muita eurooppalaisia muuttolintuja.
Enemmistö Guinea-Bissaun asukkaista asuu rannikoilla. Rankkasateet aiheuttavat välillä tuhoisia tulvia. Ilmastonmuutos saattaa kohottaa meren pintaa, jolloin iso osa rannoista peittyisi veden alle. Pitkään jatkuneet kuivuudet ovat joinakin vuosina haitanneet maataloutta. Laittomat hakkuut, maatalouden ja asutuksen leviäminen sekä kuivan kauden maastopalot hävittävät metsiä. Yli puolet Guinea-Bissaun maa-alasta on vielä metsän peitossa. Rikas meriluonto ja sen kalakanta ovat tärkeä tulevaisuuden voimavara. Köyhyyttä ei poisteta tuhoamalla ympäristöä. Guinea-Bissaun kehityksen pohjaksi tarvitaan hyvin suunniteltua ja järkevää luonnonvarojen käyttöä.
Historia
Afrikan länsirannikolla on elänyt ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Guinea-Bissaun varhaisasukkaat ovat olleet metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Heidän jälkeensä alueelle on tullut karjankasvattajia ja maanviljelijöitä, jotka hallitsivat raudan valmistuksen. 1200-luvulla väestönliikkeet työnsivät Guinea-Bissaun viljelijäväestöä rannikolle. Idässä Malissa syntyi vauraita ja vahvoja valtioita, jotka kävivät kauppaa Saharan yli. Malilaiset kauppiaat hankkivat Guinean rannikolta kultaa, suolaa ja orjia. 1400-luvulla fulanivaellus toi uutta väestöä Guinea-Bissaun alueelle. 1500-luvulla Guinea-Bissau oli osa mandekansan Kaabun kuningaskuntaa Malin valtakunnan vaikutuspiirissä. Kuningaskunta oli olemassa vielä 1800-luvulla.
Portugalin laivat purjehtivat Guinea-Bissaun rannikolle 1440-luvulla. Portugalilaiset perustivat linnakkeita ja kauppa-asemia. Heidän jälkeensä alueelle tulivat myös ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset. Tuhansia guinealaisia vietiin orjiksi Kap Verdelle. Orjakauppa loppui vasta 1870-luvulla. Guinea-Bissaussa oli portugalilainen siirtomaahallinto. Sen valta vahvistui sisämaassa vasta 1900-luvulla. Paikallisväestön kapinat ja portugalilaisten raaka sodankäynti niiden kukistamiseksi jatkuivat vuoteen 1936 asti. Siirtomaavallan aikana Guinea-Bissau tuotti riisiä, cashewpähkinöitä, maapähkinöitä, jalopuuta, lihaa ja kalaa. Bissau oli vilkas satamakaupunki. Vuonna 1956 PAIGC-vapautusliike alkoi taistella siirtomaavaltaa vastaan itsenäisyyden saavuttamiseksi. Sota kesti lähes 20 vuotta.
Guinea-Bissau itsenäistyi vuonna 1973. Vapautusliike muodosti hallituksen. Maan olot ovat olleet jatkuvasti epävakaat. Poliittinen valtataistelu ja väestöryhmien väliset vihat ovat lietsoneet kiistoja. Itsenäisyyden aikana on tehty neljä vallankaappausta ja toistakymmentä kaappausyritystä. Valtion johtajia ja presidenttiehdokkaita on murhattu. 2000-luvulla huumekaupasta tuli kasvava ongelma. Siinä on ollut osallisina myös viranomaisia ja armeijan päällystöä. Vuonna 2019 presidentinvaalin voitti PAIGC-puolueesta irtautuneen Demokraattisen muutosliikkeen ehdokas, entinen pääministeri Sissoco Embalo. Hänestä tuli presidentti vuoden 2020 alussa. PAIGC hallitsee yhä parlamenttia. Viimeisin Guinea-Bissaun vallankaappausyritys tapahtui helmikuussa vuonna 2022. Kaappaus epäonnistui. Sen aikana kuoli 11 ihmistä. Presidentti Embalo sanoi, että armeija ei ollut kaappauksen takana. Hän vihjaili, että kaappauksen yrittäjillä oli yhteys huumerikollisuuteen.
Yhteiskunta ja politiikka
Guinea-Bissau on yksi maailman köyhimmistä maista. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma arvioi, että 69% Guinea-Bissaun asukkaista elää köyhyydessä. Neljäsosa ihmisistä on aliravittuja. Alituiset valtataistelut ovat usein katkaisseet talouden kasvun. Maa on ollut hyvin riippuvainen ulkomaisesta avusta. Joinakin vuosina Guinea-Bissaun saamien apuvarojen määrä on ollut yhtä suuri kuin koko tavaraviennin arvo. Armeija on voimakas poliittinen vaikuttaja. Presidentti Sissoco Embalo on entinen prikaatikenraali ja armeija on tukenut häntä. Tällä tuella on tärkeä merkitys, kun presidentin kannattajilla ei ole enemmistöä parlamentissa.
Vuonna 2020 armeija otti tilapäisesti haltuunsa valtion radio- ja televisioasemat. Presidentti Embalo ja sotilaat ovat uhkailleet ja painostaneet hallitusta arvostelleita toimittajia. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Guinea-Bissaun osittain vapaaksi maaksi. Guinea-Bissaun kautta viedään edelleen iso osa Etelä-Amerikasta Eurooppaan myytävästä kokaiinista. Laajamittainen huumetalous ja lahjonta syövyttävät valtionhallintoa. Vuonna 2020 presidentti Embalo solmi Senegalin kanssa sopimuksen Guinea-Bissaun merialueiden mahdollisesti hyvin runsaiden öljy- ja maakaasuvarojen hyödyntämisestä. Hallituksen vastustajat ja kansalaisjärjestöt valittivat, että sopimus suosii Senegalia ja parlamentin enemmistö vaati sen hylkäämistä.
YK:n kehitysohjelmalle UNDP:lle vuonna 2021 tehty selvitys toteaa, että Guinea-Bissaun naiset ovat erittäin syrjityssä asemassa. Naisiin kohdistuva väkivalta ja tyttöjen sukuelinten silpominen ovat vakavia ongelmia. Neljäsosa 20-24-vuotiaista naisista on mennyt naimisiin ennen kuin he ovat täyttäneet 18 vuotta ja 8% on mennyt naimisiin alle 15-vuotiaina. Naiset saavat vähemmän lainoja ja yritysluottoja kuin miehet. Heillä on heikompi omistusoikeus kuin miehillä. 14% Guinea-Bissaun kansanedustajista on naisia.
Talous ja kaupankäynti
Guinea-Bissau on matalan tulotason maa. Vuonna 2020 kansantalous supistui 1,4% koronalaman takia. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että vuosina 2021 ja 2022 Guinea-Bissaun talous kasvoi noin kolmen prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 2019 60% työikäisistä sai toimeentulonsa maataloudesta tai kalastuksesta, 9% työskenteli teollisuuden tehtävissä ja 31% palvelualoilla. Maanviljelijät kasvattavat cashewpähkinöitä, riisiä, maniokkia, papuja, maapähkinöitä, vihanneksia, perunoita ja öljypalmuja. Kalastus antaa toimeentulon yli 200 000 ihmiselle. Guinea-Bissaun rannikkovesillä on runsaita kalakantoja. Suurin osa kalastajista harjoittaa pienimuotoista perinteistä pyyntiä perheen käyttöön tai myydäkseen saaliin lähimarkkinoille. Kolmasosa väestön kuluttamasta eläinvalkuaisesta saadaan kalasta. Nykyaikainen kalastuslaivasto on pieni. Ulkomaisten yritysten laivat kalastavat Guinea-Bissaun vesillä.
Vuonna 2020 Guinea-Bissaun viennin arvo oli 143 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 326 miljoonaa dollaria. Vientituotteita olivat cashewpähkinät 90%, kala 6%, öljy 1% ja kulta 1%. Intia osti 88% Guinea-Bissaun viennistä. Muita vientimaita olivat Kongon demokraattinen tasavalta ja Portugali. Tärkeimmät tuontimaat olivat Portugali, Senegal, Kiina, Pakistan ja Alankomaat. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat guineabissaulaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 123 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 Guinea-Bissaussa kävi 52 000 ulkomaalaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat 19 miljoonaa dollaria. Guinea-Bissaun ja Senegalin merialueilta arvellaan löytyvän merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja. Niiden etsintä on käynnissä, mutta varsinaisia porauksia ei ole vielä aloitettu.