Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Georgetown
Etniset ryhmät: Intialaisperäiset 40%, afrikkalaistaustaiset 30%, monietniset 20%, alkuperäisväestö 10% (2012)
Kieli: Englanti (virallinen kieli), Guyanan kreoli, alkuperäiskielet, karibianhindi, urdu, kiina
Uskonto: Protestantit 35%, katolilaiset 7%, hindut 25%, muslimit 7%, muut ja uskonnottomat 26% (2012)
Väkiluku: 790 329 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 214 970 km2
Valuutta: Guyanan dollari
BKT per asukas: 40 642 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 23. helmikuuta (tasavallan päivä), 26. toukokuuta (itsenäisyyspäivä)

Maantiede

Guyana sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisosassa Atlantin valtameren rannalla, Venezuelan ja Surinamen välissä. Yli 90% Guyanan väestöstä asuu Atlantin rannikolla. Rantakaistalla on lahdelmia, soita ja suistoja, joiden ympärillä on hedelmällisiä lietemaita. Rannikolle on rakennettu suojavalleja ja kanavia. Guyanan tärkeimmät viljelymaat ovat rannikon liepeillä. Rannan edustalla on hiekkasärkkiä. Venezuelan rajan tuntumassa on tulvatasanko, jonka rannalla on mangrovemetsiä. Rannikkovyöhykkeen eteläpuolella on loivien matalien kukkuloiden alue, jonka hiekkaisella maalla kasvaa tiheää monilajista lehtimetsää. Guyanan länsimutkaan työntyy Pakaraiman vuoristo. Sen korkein huippu on Roraima (2762 m). Pakaraiman vuoret ovat pääosin suoraseinäisiä ja tasalakisia, niitä kutsutaan pöytävuoriksi. Etelämpänä on kivinen ylätasanko ja Rupununin ruohosavanni.

Guyanaa halkovat useat joet, jotka virtaavat pohjoiseen ja laskevat mereen. Pääkaupunki Georgetown sijaitsee rannikolla suurimman joen, Essequibon, suiston vierellä. Ilmasto on lämmin ja kostea. Rannikon luoteisosassa on Shell Beachin luonnonsuojelualue. Siellä on hiekkarantaa, mangrovea ja tulvaniittyjä. Rannalle munii neljä lajia merikilpikonnia. Siellä tavataan manaatteja, flamingoja ja iibiksiä. Lähimerellä ui delfiinejä. Keski-Guyanan Kaieteur on maan ainoa kansallispuisto. Sen iso nähtävyys on 200 metriä korkea vesiputous. Puistossa on jaguaareja ja jättiläissaukkoja, kiiltävän sinijalkaisia lintuhämähäkkejä ja harvinaisia oranssiharjakotingoja. Siellä elää myös Etelä-Amerikan suurin perhonen, pitkäsiipinen yöllä lentävä koinsukuinen valkoinen noita. Kuvahakuvihje: Thysania agrippina.

Historia

Guyanan rannikolta on kaivettu yli 10 000 vuotta vanhoja raakkutunkioita, kiviteriä ja saaliseläinten jäänteitä. Keski-Guyanassa sijaitsevasta Iwokraman metsästä, Berbicejoen varrelta ja Rupununin savannialueelta on löydetty yli 5000 vuoden ikäisiä saviesineitä ja työkaluja. Guyanan alueella on elänyt arawak- ja karibikansoihin kuuluvia väestöryhmiä. Guyanassa on nykyisin yhdeksän eri alkuperäisväestön ryhmää. Kristoffer Kolumbus purjehti Guyanan editse vuonna 1498, mutta vasta 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa hollantilaiset perustivat alueelle ensimmäiset eurooppalaiset siirtokunnat. Englanti ja Ranskakin kilpailivat rannikon hallinnasta ja 1800-luvun alussa Englanti otti Guyanan haltuunsa. Vuonna 1831 Guyanasta tuli virallisesti brittiläinen siirtomaa. Guyana itsenäistyi vuonna 1966.

Hollannin hallinnon aikana Guyanaan raivattiin sokeriruokoviljelmiä. Sokeritilojen työvoimaksi tuotiin afrikkalaisia orjia. Kun orjuus poistettiin, palkkatyöväkeä haettiin Intiasta. 1700-luvun alusta alkaen sokeriruoko oli Guyanan maatalouden keskeinen tuote. 1740-luvulla hollantilainen hallinto aloitti myös riisin viljelyn. Rannikolle rakennettiin patoja ja valleja, jotta merivesi ei tulvisi viljelymaille. 1800-luvun lopussa riisiä alettiin viedä ulkomaille. Vuonna 1990 Guyanan päätuotteet olivat bauksiitti, sokeri ja riisi. Bauksiitin eli alumiinimalmin louhiminen aloitettiin 1910-luvulla. Alumiinikaivokset kuuluivat pohjoisamerikkalaisille yhtiöille. 2000-luvulla kullan kaivamisesta tuli tärkeä elinkeino. Valtaosa kullan kaivamisesta ja huuhtomisesta tapahtuu pienillä valtauksilla. Laitonta kullankaivuuta esiintyy paljon. 2010-luvun puolivälissä suuret kaivosyhtiöt avasivat kaksi isoa kultakaivosta. Vuonna 2015 kulta tuotti 43% Guyanan viennin arvosta. Samana vuonna Guyanan merialueelta löydettiin öljyä. Öljyn pumppaus aloitettiin vuonna 2019. Sen jälkeen on löydetty uusia suuria öljyvarantoja. Vuonna 2020 Guyanan talous kasvoi yli 40%. Se oli nopein kasvuvauhti maailmassa.

Yhteiskunta ja politiikka

Guyanan politiikkaan ovat vaikuttaneet intialaisperäisen ja afrikkalaistaustaisen väestön väliset ennakkoluulot ja riidat. Intialaisperäiseen väestöön kuuluu 40% guyanalaisista. Afrikkalaistaustaisten osuus on 30%. 1960-luvulla näiden väestöryhmien välinen kauna puhkesi väkivaltaisiksi kahakoiksi. Myöhemmin molemmat ryhmät ovat syyttäneet toisiaan väärinkäytöksistä ja vaalipetoksista. Intialaisperäinen väestö on kannattanut edistyspuoluetta (PPP). Afrikkalaistaustaisten puolue on ollut kansallinen kongressipuolue (PNC).

Vuonna 1970 hallitus julisti Guyanan sosialistiseksi. Valtio hallitsi elinkeinoelämää. 1980-luvulla talouskasvu oli vähäistä. 1990-luvun alussa 43% guyanalaisista oli köyhiä. Vuonna 1999 köyhien osuus oli 35% väestöstä. 2000-luvulla Guyana on etsinyt taloudellista ja poliittista vakautta. Maan suuria haasteita ovat olleet väestöryhmien välillä jatkuneet kiistat sekä väkivaltarikollisuus, joka on liittynyt Etelä-Amerikan huumekauppaan ja laittomaan kullankaivuuseen. Talous on kuitenkin vahvistunut. Vuonna 2020 presidentiksi valittiin edistyspuolueen Mohammed Irfaan Ali. Hän on pyrkinyt liennyttämään poliittisia ja väestöryhmien välisiä ristiriitoja. Öljytulojen lisääntyminen antaa Guyanalle mahdollisuuden suunnitella kehitystään eri tavalla kuin aikaisemmin.

Venezuela vaatii itselleen suurta osaa Guyanan alueesta. Suuren naapurimaan vaikea poliittinen ja taloudellinen tilanne on uhka Guyanan turvallisuudelle. Venezuelalaiset aseelliset ryhmät osallistuvat huume- ja kultakauppaan ja ovat tärkeä tekijä muussakin rikollisuudessa. Venezuelan laivaston sota-alukset ovat häirinneet öljynporauksia niillä merialueilla, joista Venezuela on esittänyt vaatimuksia. Rajakiistat ovat nyt kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltävinä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Guyanan ylemmän keskitulotason maaksi. Vuonna 2019 Guyanan viennin arvo oli 4 miljardia dollaria (USD). Tuonnin arvo oli 5 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat laivat 27%, kulta 19%, rahtikontit 13%, koneet ja laitteet 10%, alumiinimalmi 7% ja riisi 5%. Suurimpia vientimaita olivat Trinidad ja Tobago, Kanada, Portugali, Ghana ja Norja. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Singapore, Trinidad ja Tobago, Liberia ja Kiina. Vuonna 2019 Guyanassa kävi 315 000 ulkomaista matkailijaa. Turismin tuottamat tulot olivat 336 miljoonaa dollaria. Vuonna 2021 ulkomailla työskentelevät guyanalaiset lähettivät kotimaahan yli 400 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2020 Guyanan viennin rakenne muuttui. Raakaöljystä tuli tärkein vientituote. Vuonna 2021 viennin kokonaisarvo oli 4,4 miljardia dollaria ja öljyn osuus oli 68% viennin arvosta. Seuraavaksi tärkeimmät vientituotteet olivat kulta 20%, riisi 5% ja alumiinimalmi 2%. Öljyn vienti on lyhyessä ajassa kohottanut Guyanan kansantulon entistä korkeammalle tasolle. Lähivuosina talouskasvun odotetaan jatkuvan voimakkaana. Öljyn vienti lisääntyy ja sen ansiosta valtion tulojen arvioidaan kymmenkertaistuvan vuodesta 2020 vuoteen 2025.