Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Jerusalem (Israelin julistama pääkaupunki), useimmat YK:n jäsenmaat pitävät lähetystöjään Tel Avivissa
Etniset ryhmät: Juutalaiset 74% (valtaosa syntynyt Israelissa, lisäksi Euroopasta, Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta muuttanutta väestöä), arabit 21%, muut 5% (2020)
Kieli: Heprea (virallinen kieli), arabia (tunnustettu kotimainen kieli), englanti
Uskonto: Juutalaiset 74%, muslimit 18%, kristityt 2%, druusilaiset 2%, muut ja uskonnottomat 4% (2020)
Väkiluku: 9 174 520 (2023)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 21 500 km2
Valuutta: Israelin sekeli
BKT per asukas: 49 509 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: Israel itsenäistyi 14.5.1948; maassa käytetään heprealaista aurinkovuoden kalenteria ja näin itsenäisyyspäivän ajankohta vaihtelee vuosittain huhtikuun ja toukokuun välillä

Maantiede

Israel on Lähi-Idän maa Välimeren itäisimmällä rannikolla, Jordanvirran länsipuolella. Pohjoisessa rajanaapurina on Libanon, etelässä Egypti. Itäisiä naapureita ovat Syyria ja Jordania. Israelin eteläisin kärki ulottuu Punaisenmeren rannalle Akabanlahden pohjukassa. Israelin sisälle ja miehittämäksi on jäänyt YK:n tunnustama Palestiinan valtio, johon kuuluu kaksi toisistaan erillistä aluetta. Länsiranta sijaitsee Jordanvirran varrella ja Kuolleenmeren rannalla. Gaza on 40 kilometrin pituinen kaistale Välimeren rannalla. Palestiinaan kuuluu myös Jerusalemin kaupungin itäinen osa. Israel katsoo Itä-Jerusalemin omakseen ja on liittänyt sen osaksi koko kaupungin hallintoa. Israel pitää Jerusalemia pääkaupunkinaan, mutta suurin osa YK:n jäsenmaista ei ole sitä hyväksynyt ja valtaosa ulkomaisista suurlähetystöistä on Tel Avivissa.

Israelin Välimeren rannikolla on alava ja viljava tasankovyö, jota halkovat lyhyet joet. Alavan maan itäpuolella on vuoria ja kukkuloita, joiden välissä on vehreitä laaksoja. Korkein huippu on Hermonvuori (2814 m). Se sijaitsee Israelin, Libanonin ja Syyrian rajalla. Nämä kolme maata pitävät kaikki hallussaan osaa Hermonvuoresta. Israelin hallitsema osa kuuluu Golanin kukkuloiden alueeseen, jonka Israel on vallannut Syyrialta ja jota Israel on miehittänyt yli viidenkymmenen vuoden ajan. Rannikkotasangon ja vuorten eteläpuolella on laaja Negevin aavikko. Se kattaa yli puolet Israelin maa-alasta. Aavikolla on suolatasankoja ja kattilalaaksoja. Israelin itärajalla on Jordanvirta. Se alkaa pohjoisessa Hermonvuoren rinteiden sadevesistä ja lähteistä ja virtaa etelään laskien ensin Genesaretinjärveen ja sen jälkeen Kuolleeseenmereen. Kuollutmeri on syvä suolainen hautavajoamajärvi. Kuolleellamerellä ei ole laskujokea. Lämmin ilma haihduttaa järvestä vettä. Jäljelle jäävä vesi on sakea suoloista.

Israelin Välimeren rannikolla kesät ovat lämpimiä ja kuivia, talvella ilmasto on viileä ja sateinen. Maan keski- ja pohjoisosien vuorilla sataa talvisin lunta. Negevin aavikko on kuiva. Siellä on kesäisin kovia helteitä. Mahktesh Ramonin jylhät kullanruskeat hiekkakukkulat ovat osa Negevin maisemaa. Kasvillisuus on niukka. Alueella elää villiaaseja, gaselleja, juovahyeenoja, aavikkoilveksiä ja susia. Siellä on ollut myös arabianleopardeja, mutta ne ovat hävinneet ihmisen tieltä. Israelin pohjoisosassa lähellä Välimeren rannikkoa on Karmelvuoren luonnonsuojelualue. Vuorella kasvaa tammia, alepponmäntyä, sypressejä ja mastiksipistaasia. Siellä elää metsäkauriita, villivuohia ja -lampaita. Eilatin koralliriutan suojelualue on Akabanlahdella. Korallien lomassa ui kirjokeisarikaloja, punapyrstöisiä perhokaloja ja raidallisia viirikaloja. Israelin suurin ympäristöhaaste on pula makeasta vedestä. Ankarat kuivuudet ovat niukentaneet ylänköjen vesilähteitä. Vuonna 2022 yli 80% Israelin juomavedestä saatiin erottamalla makeaa vettä suolaisesta merivedestä sekä puhdistamalla yhdyskuntien käyttövesiä.

Historia

Nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella on asunut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Israelin pohjoisosien luolista ja kalliosuojista, Karmelvuorilta ja Nasaretin kaupungin läheltä, on löydetty 80 000 vuotta vanhoja ihmisluita. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. Maanviljelyä alettiin harjoittaa 10 000 vuotta sitten. Nykyisen Jerikon kaupungin läheltä on löytynyt tuhansia vuosia vanhan maataloudesta eläneen yhdyskunnan kivirakennusten raunioita. Välimeren ja Jordanvirran välinen rannikko on ajan kuluessa ollut Mesopotamian, Egyptin, Persian ja Rooman vaikutuksen ja vallan alaisena. Tämä seutu on ollut kauppareittien valtimo, monien kansojen koti, ja monien kulttuurien kohtaamispaikka. Siellä on syntynyt kaksi suurta maailmanuskontoa: juutalaisuus ja kristinusko. Jerusalemissa ja muualla nykyisessä Israelissa on islaminkin pyhiä paikkoja. Alueella on ollut juutalaisten, muslimien ja ristiretkeläisten valtioita. Kamppailu maan hallinnasta on usein kärjistynyt sodiksi.

1500-luvulla turkkilainen Ottomaanien valtakunta valloitti nykyiseen Israeliin kuuluvan alueen. Välimeren ja Jordanvirran välinen seutu pysyi Turkin valtapiirissä ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1918 Iso-Britannia valtasi sen Turkilta. Nykyisestä Israelista, Palestiinasta ja Jordaniasta tuli Kansainliiton suostumuksella Palestiinan brittiläinen mandaattialue. Vuonna 1917 Ison-Britannian hallitus oli sitoutunut tukemaan juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan. Alueen arabit olivat taistelleet Ison-Britannian liittolaisina Turkkia vastaan ja hekin toivoivat itsenäisyyttä. Sekä arabi- että juutalaisväestön piirissä perustettiin aseellisia ryhmiä. Väestöryhmien väliset jännitteet johtivat yhteenottoihin. Lupaus kotivaltiosta kannusti juutalaisten muuttoa Ison-Britannian hallitsemaan Palestiinaan. Muuttoliike kasvoi 1930-luvulla Saksan juutalaisvainojen seurauksena. Vuonna 1936 Palestiinan arabien aseryhmät nousivat kapinaan estääkseen juutalaisten maahanmuuton. Taistelut kestivät kolme vuotta. Useita satoja Palestiinan juutalaisia ja 5000 arabia surmattiin.

Vuonna 1947 YK:n yleiskokous päätti, että Ison-Britannian hallitsema Palestiina oli jaettava kahtia. Nykyinen Länsiranta ja Gaza muodostivat osan YK:n jakokarttaan hahmotellusta Palestiinan arabialaisille osoitetusta alueesta. Hieman yli puolet Palestiinasta varattiin Israelille juutalaisväestön kotivaltioksi. Palestiinan arabiväestö ja arabimaiden liitto eivät hyväksyneet maan osittamista. Jakokiista synnytti sodan israelilaisten ja palestiinalaisten aseryhmien välillä. Israel itsenäistyi vuonna 1948. Heti sen jälkeen Egyptin, Syyrian, Irakin ja Jordanian armeijat hyökkäsivät Israelia vastaan. Vuonna 1949 osapuolet sopivat tulitauosta. Jordania liitti itseensä Länsirannan ja Itä-Jerusalemin. Egypti otti hallintaansa Gazan kaistaleen. Nykyiset Länsirannan ja Gazan kaistaleen rajat noudattavat vuoden 1949 tulitaukosopimuksen rajoja. Vuonna 1967 syttyi seuraava sota, missä Egypti, Syyria, Irak ja Jordania jälleen taistelivat Israelia vastaan. Tässä niin sanotussa kuuden päivän sodassa Israel valtasi Länsirannan ja Gazan, sekä Syyriaan kuuluvat Golanin kukkulat. Israelin ja arabimaiden vihollisuudet ovat jatkuneet vuosikymmenien ajan. Israel on laajentanut aluettaan Itä-Jerusalemissa ja rakentamalla siirtokuntia Palestiinan arabialueille.

Vuonna 2022 Länsirannalla oli 140 israelilaista siirtokuntaa ja siellä asui 450 000 Israelin siirtolaista. Itä-Jerusalemissa asuu 220 000 Israelin siirtolaista. Siirtokuntien rakentaminen lujittaa Israelin poliittista, sotilaallista ja taloudellista valtaa alueilla, jotka YK:n päätöslauselmien mukaan kuuluvat palestiinalaisille. Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet pitävät yllä syviä ristiriitoja, jotka usein kärjistyvät aseellisiksi yhteenotoiksi. Vuonna 1978 Israelin pääministeri Menachem Begin ja Egyptin presidentti Anwar Sadat saivat Nobelin palkinnon maiden välisen rauhansopimuksen solmimisesta. Vuonna 1994 Israelin pääministerit Shimon Peres ja Jitzhak Rabin sekä Palestiinan vapautusjärjestön johtaja Jasser Arafat saivat Nobelin palkinnon työstä rauhan rakentamiseksi Lähi-Idässä. Vuonna 2020 Israel, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Bahrain allekirjoittivat sopimuksen maiden välisten suhteiden palauttamisesta. Vuosina 2021 ja 2022 Israel ja Jordania neuvottelivat yhteistyöstä, jonka puitteissa Jordania myisi Israelille aurinkovoimalla tuotettua sähköä ja Israel toimittaisi Jordaniaan meriveden suolanpoistolaitoksissa erotettua makeaa vettä. Vuonna 2023 Yhdysvallat varotti Israelia siitä, että israelilaisten siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille ja aina jatkuvat yhteenotot Israelin ja palestiinalaisten välillä heikentävät mahdollisuuksia rakentaa Lähi-Itään pysyvä rauha. Israel on ainoa Lähi-Idän maa, jolla on ydinaseita. Israelin arvellaan kehittäneen ydinaseensa jo 1960-luvun lopulla. Lähi-Idän ääri-islamistiset liikkeet kiistävät Israelin oikeuden olla olemassa itsenäisenä valtiona. Tämä synnyttää tilanteen, missä monet israelilaiset kokevat elävänsä aina uhatussa maassa, jota viholliset piirittävät.

Yhteiskunta ja politiikka

Israelin presidentin valitsee parlamentti. Presidentti voidaan valita vain yhdelle seitsemän vuoden mittaiselle virkakaudelle. Vuonna 2021 presidentiksi valittiin Isaac Herzog. Presidentin tehtävä on muodollinen. Todellista poliittista valtaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Hallituksen tulee nauttia parlamentin enemmistön tukea. Israelin parlamentissa on paljon pieniä puolueita. Yleensä mikään yksittäinen puolue ei saa enemmistöä parlamenttipaikoista. Hallitukset muodostetaan usean puolueen liittoina. Tämä tuo politiikkaan epävakautta. Vuonna 2022 hallitus kaatui vain vuosi muodostamisensa jälkeen ja Israelissa järjestettiin ennenaikaiset vaalit. Nämä olivat jo viidennet parlamenttivaalit vuoden 2019 jälkeen.

Vuoden 2022 vaalien voittajaksi selviytyi ennenkin pääministerinä toimineen Benjamin Netanjahun johtama oikeistolaisten ja tiukan uskonnollisten puolueiden liitto. Netanjahusta tuli pääministeri, vaikka hänet on haastettu oikeuden eteen syytettynä petoksista ja lahjusten vastaanottamisesta. Israelin parlamentissa on 120 kansanedustajaa. Vuoden 2022 vaaleissa Netanjahun Likud-puolue sai 32 paikkaa. Hänen ympärilleen ryhmittyneen liiton muut kolme puoluetta saivat myös yhteensä 32 paikkaa, jolloin liiton yhteinen kansanedustajien määrä riitti enemmistöön. Oppositioon jäi kuusi puoluetta. Vuoden 2022 vaaleissa parlamenttiin valittiin 31 naista.

Israel on toimiva monipuoluedemokratia. Vaalit ovat rehelliset ja uskottavat. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Israel on vapaa maa. Freedom House toteaa kuitenkin vuosiselvityksissään, että Israelissa esiintyy syrjintää arabiväestöä sekä muita kansallisia tai uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan. Netanjahun hallitukseen osallistuvat ääriuskonnolliset puolueet hahmottavat Israelin ensisijaistesti juutalaisten valtiona. Arabiväestön oikeuksia pidetään vähemmän tärkeinä. Israelin kansallisen vakuutuslaitoksen ja suurimpien päivälehtien mukaan köyhyys on lisääntynyt parin viime vuoden kuluessa, kun korona-aikana aloitetut taloudelliset tukiohjelmat on lopetettu. Köyhyys koskettaa eniten iäkkäitä ihmisiä ja arabiväestöä.

Vuonna 2023 Netanjahun hallitus on tehnyt muutoksia Israelin oikeusjärjestelmään. Hallitus pyrkii rajoittamaan korkeimman oikeuden toimivaltaa. Netanjahun mielestä aikaisempi oikeusjärjestelmä on haitannut hallituksen toimintaa. Korkein oikeus on voinut estää hallituksen päätösten toimeenpanon, jos se on pitänyt niitä laittomina. Netanjahun uudistuksen vastustajat sanovat, että hallitus haluaa itselleen rajattoman vallan, jota ei saa hillitä eikä valvoa. Israelin kaupungeissa on ollut isoja mielenosoituksia, jotka ovat alkaneet repiä isoa kuilua tiukkaa juutalaisvaltiota vaativan ääriuskonnollisen väestön ja demokratian horjumisesta huolestuneiden maltillisten välille.

Talous ja kaupankäynti

Israel on korkean tulotason maa. Maailmanpankin tilaston mukaan Israelin talouskasvu on ollut varsin voimakas viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Poikkeus on vuosi 2020, jolloin koronalama supisti taloutta 2%. Sen jälkeen kasvu on ollut nopea, yhteensä 15% vuosina 2021 ja 2022. Vuonna 2022 hieman yli kolme prosenttia työvoimasta oli työttömänä. Lähitulevaisuudessa kasvu jatkunee, mutta sen odotetaan hidastuvan. Rahan arvon heikkeneminen nostaa israelilaisten elinkustannuksia. Israelin väestö ikääntyy, niin kuin on tapahtumassa useimmissa muissakin korkean tulotason maissa. Tämä aiheuttaa uudenlaisia haasteita maan taloudelle.

Vuonna 2021 vain yksi sadasosa Israelin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 17% toimi teollisuuden tehtävissä ja 82% työskenteli palvelualoilla. Israelissa on hyvän koulutuksen saanut työvoima, joka on sijoittunut helposti tietoyhteiskunnan ammatteihin. Vuonna 2019 Israelissa kävi lähes viisi miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tulot olivat yli 8 miljardia euroa. Vuonna 2020 matkailu romahti koronapandemian takia. Israelin matkailuelinkeino on alkanut elpyä, mutta turistien määrä ei ole vielä palannut huippuvuosien tasolle. Vuonna 2022 Israeliin matkusti 2,6 miljoonaa turistia ja matkailutulot olivat 5 miljardia euroa.

Suurin osa Israeliin tulevista ulkomaisista turisteista käy Jerusalemissa. Jerusalemin vanhakaupunki on kuuluisa matkailunähtävyys. Uskonnollinen matkailu on hyvin tärkeä osa Israeliin suuntautuvaa turismia. Israelin historiaan liittyvät kohteetkin kiinnostavat matkailijoita. Rooman vallan aikaisessa Masadan linnoituksessa Juudean autiomaassa kävi vuonna 2019 lähes miljoona ihmistä. Israelin ja Jordanian välissä sijaitseva Kuollutmeri on ainutlaatuinen paikka. Suureen syvänteeseen syntyneessä suolajärvessä kelluu joka vuosi satoja tuhansia matkailijoita.

Vuonna 2021 Israelin viennin kokonaisarvo oli 64 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 90 miljardia euroa. Tärkeimpään vientituoteryhmään kuuluvat mikropiirit, tietokoneet, puhelimet, lääketieteelliset ja mittauslaitteet, sekä muut koneet ja laitteet. Israel on myös iso timanttien tuottaja. Vuonna 2021 timanttien vienti tuotti yli 9 miljardia euroa. Muita vientituotteita ovat öljy, muovit, hedelmät ja vihannekset, vaatteet, rakennustarvikkeet sekä aseet ja räjähteet. Suurimpia vientimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Palestiina, Intia ja Saksa. Yhdysvallat osti yli neljäsosan Israelin viennistä. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Turkki, Saksa ja Sveitsi. Yhdysvallat tukee Israelin asehankintoja vuosittain noin 3 miljardilla eurolla.