Kenia

Maantiede

Kenia sijaitsee Itä-Afrikassa Intian valtameren rannalla. Rannikolla on alava tasanko. Maan länsi- ja keskiosissa on vuoriketju. Sen korkein vuori, Kenya (5199 m), on Afrikan toiseksi korkein huippu Tansanian Kilimanjaron jälkeen. Vuoriketjun halkaisee Itä-Afrikan hautavajoama: leveä tuhansien kilometrien pituinen repeämälaakso, joka syntyi 20 miljoonaa vuotta sitten, kun Afrikan mannerlaatta halkesi kahtia. Hautavajoaman syvimpiin kohtiin on syntynyt järvien helminauha. Kenian länsikulma on Victoria-järven rannalla. Pohjoisessa on Turkana-järvi. Se on maailman suurin suolajärvi.

Intian valtameren ja Victoria-järven rantavyöhykkeillä ja vuoriketjun ympärillä on kostea ilmasto. Alavilla mailla on lämmintä. Korkeilla vuorilla esiintyy pakkasia ja lumisateita. Ylängöillä on tee- ja kahviviljelmiä. Vuorimetsissä kasvaa lämpövaihteluita sietäviä kasveja, kuten satumaisen näköisiä jättiläisvillakkoja. Kenian itäosissa on kuumia ja kuivia pensasaavikoita.

Nairobin kaakkoispuolen savannialueilla on laajoja kansallispuistoja, joissa tavataan leijonia, sarvikuonoja, norsuja, puhveleita, leopardeja ja kirahveja. Serengetin mahtavat vuosittaiset gnu- ja seepravaellukset ulottuvat Kenian Masai Maraan. Hautavajoaman järvillä on ollut satoja tuhansia flamingoja, mutta lintujen määrä on vähentynyt viime vuosina. Luontomatkailun tulot ovat tärkeitä Kenian taloudelle.

Väestönkasvu, maatalous ja ilmastonmuutos ovat aiheuttaneet kasvavaa rasitusta luonnolle ja ihmisille. Vesivarat ovat huvenneet. Joet ovat alkaneet kuivua. Karjaa on kuollut vedenpuutteeseen. Muovijäte on kasvava haaste. Muovipussien myynti, käyttö, valmistus ja tuonti on kielletty. Kenia yrittää lisätä muovipullojen ja -pakkausten kierrätystä. Yli puolet muovijätteestä päätyy vielä luontoon tai kaatopaikoille

Historia

Kenian Turkana-järven rannoilta on löydetty esi-ihmislajien luita ja yli kolme miljoonaa vuotta sitten lohkottuja kivityökaluja. Bantukansojen edeltäjät tulivat Keniaan viisi tuhatta vuotta sitten. He olivat Afrikan varhaisimpia rautaesineiden valmistajia. Tuhat vuotta sitten Intian valtameren rannikolle syntyi swahili-kulttuuri: kansoja ja kaupunkeja, jotka kävivät kauppaa arabien, intialaisten ja persialaisten kanssa. 1800-luvun lopulla Iso-Britannia alisti Kenian alusmaakseen. Mombasasta Kisumuun Victoria-järven rannalle rakennettiin rautatie. Afrikkalaisten maita jaettiin eurooppalaisille siirtolaisille. Vuonna 1920 Kenia julistettiin virallisesti brittiläiseksi siirtomaaksi.

1950-luvulla tyytymättömyys siirtomaavaltaan synnytti kikujuväestön aseellisen kapinan, joka johti neljä vuotta kestäneeseen sotaan. Sodassa kuoli yli kymmenen tuhatta kikujua ja kaksikymmentä tuhatta suljettiin vankileireihin. Kenia itsenäistyi joulukuussa 1963. Maan ensimmäinen presidentti Jomo Kenyatta oli yksi kikujuliikkeen johtajista. Itsenäisyyden alkuvuosina hallitus luovutti viljelymaata sadoille tuhansille pienviljelijöille. Jomo Kenyatta kuoli vuonna 1978.

Kenyattan jälkeen presidentiksi nousi kalenji-kansaan kuuluva Daniel arap Moi. Moi toimi Kenian presidenttinä vuoteen 2002 asti. Daniel arap Moin presidenttiaikaa luonnehtivat itsevaltainen hallinto, taloudelliset väärinkäytökset ja väkivalta. 1980-luvulla armeija surmasi tuhansia Kenian somaleja maan itäosissa Garissassa ja Wagallassa. Moi kielsi hallitusta vastustavat puolueet. Poliittinen ilmasto vapautui hiukan 1990-luvun alussa. Monipuoluejärjestelmä sallittiin vuonna 1992.

2000-luvulla Keniassa on ollut yhteenottoja eri väestöryhmien välillä. Vuonna 2007 kiistanalaiset vaalit herättivät väkivaltaisuuksia, joissa kuoli tuhat ihmistä. Puoli miljoonaa ihmistä pakeni kotiseuduiltaan. Vuonna 2013 Kenian presidentiksi valittiin Uhuru Kenyatta. Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin uudelleen, toiselle kaudelle. Vuoden 2022 vaaleissa Kenyatta suositteli seuraajakseen pääministeri Raila Odingaa. Odinga kuitenkin hävisi vaalin ja presidentiksi valittiin entinen varapresidentti William Ruto.

Yhteiskunta ja politiikka

Kenian presidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden virkakaudelle. Istuva presidentti voidaan valita kerran uudelleen välittömästi seuraavalle toiselle kaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Vuonna 2022 presidentiksi valittiin William Ruto. Tätä ennen Ruto oli Kenian varapresidentti. Hän on toiminut myös sisäministerinä, maatalousministerinä ja opetusministerinä.

Keniassa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on 67 senaattoria. Alahuoneessa, kansalliskokouksessa, on 349 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden välein. Näiden lisäksi alahuone nimittää itselleen puhemiehen. Vuoden 2022 vaaleissa presidentti Ruton Kenya Kwanza -niminen vaaliliitto sai 161 kansanedustajaa. Hävinneen presidenttiehdokkaan Raila Odingan ja entisen presidentin Uhuru Kenyattan johtama kolmentoista puolueen Azimio la Umoja -vaaliliitto sai itselleen niukan enemmistön kansalliskokouksessa. Vuonna 2022 valituista kansanedustajista 81 on naisia.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Kenia on osittain vapaa maa. Hävinnyt presidenttiehdokas Odinga syytti vaaliviranomaisia tulosten väärentämisestä. Neljä keskusvaalilautakunnan seitsemästä jäsenestä kieltäytyi hyväksymästä vaalin lopullisia tuloksia. Odinga teki valituksen Kenian korkeimmalle oikeudelle. Korkein oikeus käsitteli asian ja totesi, että Odinga ei esittänyt todisteita syytöstensä tueksi. Vaaliviranomaisten antama tulos vahvistettiin ja William Ruto nimitettiin presidentiksi.

Väkivalta aiheuttaa kenialaisille turvattomuutta. Väkivaltarikollisuus on yleistä. Terroristijärjestö Al-Shabab on tehnyt Keniassa useita iskuja, joissa ihmisiä on surmattu. Vuonna 2024 terrori-iskuissa kuoli kymmeniä kenialaisia. Koronapandemian aikana perheväkivalta lisääntyi. Poliittisen elämän tarkkailijat pelkäsivät ennen vaaleja, että puolueristiriidat ja väestöryhmien väliset jännitteet johtaisivat yhteenottoihin. Vuonna 2024 tuhannet verojen korotusten vastustajat valtasivat Kenian parlamentin. Nairobin, Mombasan, Kisumun, Nyerin ja Eldoretin kaupungeissa oli rajuja mielenosoituksia, joissa kuoli kaksikymmentä ihmistä ja yli kaksisataa ihmistä loukkaantui.

Kenian mielenosoitusliikettä on luonnehdittu nuorten kapinaksi. Tyytymättömyyttä lietsovat nuorten aikuisten työttömyys, ruoan kallistuminen ja elämän epävarmuus, kun kenialaisnuoret samaan aikaan näkevät miten vallankäyttäjät ovat rikastuneet toimiessaan politiikassa. Kenian poliisi on vastannut nuorten kapinaan väkivallalla. Hallituksen arvostelijoita on pidätetty ja pahoinpidelty. Kenialaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kolmekymmentä nuorta on kadonnut laittomien pidätysten aikana. Vuonna 2024 presidentti Ruto otti oppositiopuolueiden edustajia hallitukseen kasvattaakseen sen uskottavuutta ja vakautta. Tämä ei vakuuta nuoria kapinallisia, jotka eivät luota istuviin poliitikkoihin olivatpa nämä hallituksessa tai sen ulkopuolella.

Vuonna 2024 Keniassa oli 800 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Heistä puoli miljoonaa on tullut Somaliasta, ja lähes 200 000 Etelä-Sudanista. Pakolaisia ja turvapaikan hakijoita on tullut myös Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etiopiasta, Sudanista, Eritreasta ja Burundista.

Kenian Wangari Maathai sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2004 työstään kestävän kehityksen, demokratian ja rauhan puolesta. Maathai oli rohkea ympäristönsuojelija. Vuonna 1977 hän perusti Green Belt-liikkeen, joka kannusti naisia ja miehiä istuttamaan puita metsäkadon ja aavikoitumisen torjumiseksi. Tällä tavoin on käynnistetty paikallistason toimintaa ympäristön ja kestävän kehityksen hyväksi.

Talous ja kaupankäynti

Kenia on alemman keskitulotason maa. Viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana Kenian talous on kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhtia. Vain vuonna 2020 kasvu pysähtyi pandemian vuoksi. Maailmanpankin mukaan Kenian haasteita ovat köyhyys, eriarvoisuus ja nuorten aikuisten työttömyys. Valtion taloutta rasittavat suuret velat. YK:n kehitysohjelma arvioi vuonna 2024, että neljäsosa kenialaisista eli köyhyydessä. Vuoden 2025 alussa 7% työvoimasta oli työttömänä.

Kolmasosa Kenian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 16% toimii teollisuuden tehtävissä ja hieman yli puolet työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat maissia, riisiä, vehnää, durraa, sokeriruokoa, papuja, maniokkia, perunoita, jamssia, hedelmiä, vihanneksia, kahvia ja teetä. Tuotantoeläimiä ovat nautakarja, vuohet ja lampaat, kamelit, siat ja siipikarja. Keniassa on 28 miljoonaa vuohta, 20 miljoonaa lammasta ja 18 miljoonaa lehmää. Kenia on yksi maailman isoimmista leikkokukkien tuottajista. Keniasta tuodaan Suomeenkin Reilun kaupan ruusuja. Ruusujen kasvatus työllistää Keniassa lähes neljäkymmentä tuhatta työntekijää.

Kenian maaperässä on kultaa, kuparia, öljyä, sinkkiä ja niobiumia. Niobium on tärkeä metalliseosten raaka-aine. Sitä käytetään valmistettaessa raketteja, suihkumoottoreita, autoja ja kaasuputkia. Vuonna 2023 Kenian viennin kokonaisarvo oli 7 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 17 miljardia euroa. Tärkeimpiä vientituotteita olivat tee, leikkokukat, vaatteet, kulta, hedelmät, kahvi, öljy, rauta, titaanimalmi, sementti sekä lampaan- ja vuohenliha. Suurimpia vientimaita olivat Uganda, Yhdysvallat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Alankomaat, Pakistan ja Tansania. Isoimmat tuontimaat olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia, Saudi-Arabia ja Malesia.

Matkailu on tärkeä elinkeino. Vuonna 2024 Keniassa kävi yli kaksi miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Turismin tulot olivat noin neljä miljardia euroa. Turisteja houkuttelevat luonnonpuistojen leijonat ja Mombasan hienot rannat. Pääkaupunki Nairobi on Kenian liike- ja pankkitoiminnan keskus. Maan vanhin ja toiseksi suurin kaupunki Mombasa on kehittynyt teollisuuden ja kaupan ydinalueeksi. Mombasan Kilindini on Itä-Afrikan tärkein satama.

Nairobissa on isoja slummialueita. Nairobin suurin slummi Kibera on satojen tuhansien ihmisten koti. Slummien asukkailla ei ole käytettävissään riittävästi puhdasta vettä, viemäröinti on puutteellinen, asutaan ahtaasti ja asuinpaikka on turvaton. YK:n asuinyhdyskuntaohjelma Habitat arvioi, että yli puolet kenialaisista asuu slummeissa. Siirtomaavallan aikana väestöryhmiä eroteltiin niin, että afrikkalaiset, aasialaiset ja eurooppalaiset sijoitettiin eri asuinalueille. Habitat-ohjelman päämaja on Nairobissa. Habitat julkaisee vuosittain raportin maailman kaupunkikehityksen näkymistä ja haasteista.