Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Maseru |
| Etniset ryhmät: | Sotho yli 99 %, muut alle 1 % |
| Kieli: | Sesotho ja englanti (viralliset kielet), zulu, xhosa |
| Uskonto: | Protestantit 48 %, katolilaiset 39 %, muut ja uskonnottomat 13 % (2014) |
| Väkiluku: | 2 159 067 (2022) |
| Valtiomuoto: | Kuningaskunta |
| Pinta-ala: | 30 355 km2 |
| Valuutta: | Lesothon loti, Etelä-Afrikan randi |
| BKT per asukas: | 2 695 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 4. lokakuuta |
Maantiede
Lesotho on sisämaavaltio Afrikan eteläkärjessä. Etelä-Afrikka ympäröi maata joka puolelta. Lesotho on vuorten ja kukkuloiden maa. Itärajalla kohoavat Lohikäärmevuoret. Siellä on Lesothon korkein huippu Ntlenyana (3482 m). Samaan vuoristoon kuuluvat Malotivuoret täyttävät maan pohjoisosan. Niiden lounaispuolella on useita sormimaisina haarautuvia kukkula- ja vuoriketjuja. Lesothon keskiylängöltä saa alkunsa kuusi isoa jokea. Niiden joukossa ovat Etelä-Afrikan suurimmat joet Orange ja Tugela. Koko Lesotho on ylävää maata, yli 1000 metrin korkeudella merenpinnasta. Kasvillisuus on enimmäkseen ruohikkoa. Metsäalueilla kasvaa akaasioita, istutettuja eukalyptus- eli kuumepuita, oliivipuita ja pajuja. Lesothossa on lauhkea ilmasto. Lämpimin jakso ajoittuu marraskuusta helmikuuhun, silloin lämpötilat lähestyvät hellelukemia. Viilein aika on kesäkuusta elokuuhun. Silloin on lunta ja pakkasta.
Lesothon kaakkoisrajalla Lohikäärmevuorten alueella on Sehlabatheben kansallispuisto. Rinteillä on vesiputouksia ja tasanteilla on kirkasvetisiä lampia. Kallioiden luolissa on vanhoja maalauksia metsästäjistä ja saaliseläimistä. Puistossa elää antilooppeja, paviaaneja, sakaaleja, kivikkokipittäjiä, maatikkoja ja mustasuohaukkoja. Lesothon maatalous on riippuvainen sateista. Sitkeät kuivuudet ovat jo pilanneet ruokakasvien satoja ja horjuttaneet ihmisten toimeentuloa. Pitkäaikainen käyttö on köyhdyttänyt viljelymaata ja kuluttanut karjan laitumia. Ilmastonmuutos voi heikentää vesitaloutta. Ylängölle on rakennettu patoaltaita veden keräämiseksi ja varastoimiseksi. Vettä myydään Etelä-Afrikan kuiville alueille. Lesothon kaupunkiväestö kasvaa nopeasti. Tämä on aiheuttanut asuntopulaa sekä haasteita kaupunkien vesi- ja jätehuollolle. Suuri osa teollisuuden jätevesistä lasketaan ympäristöön puhdistamatta. Lesothon valtiolla on niukat valmiudet ohjata ja rakentaa kestävää kehitystä.
Historia
Lesothossa on elänyt ihmisiä jo varhaiskivikaudella. Lohikäärmevuorilta on löydetty kivityökaluja, joita on käytetty yli 40 000 vuotta sitten. Luolissa eri puolilla maata on yli 5000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Varhaiset taiteilijat ovat olleet sankansoihin kuuluneita metsästäjiä ja keräilijöitä. 1500-luvulta alkaen laaksoihin asettui sothokansojen ryhmiä, viljelijöitä ja karjankasvattajia. Sothot valloittivat koko Lesothon alueen 1800-luvulla. Kuningas Moshoeshoeta pidetään maan yhdistäjänä. 1830-luvulla Etelä-Afrikan hollantilaiset siirtolaiset, buurit, tunkeutuivat Lesothon alueelle. Tämä johti 30 vuotta kestäneeseen sotaan sothojen ja buurien välillä. 1860-luvulla Moshoeshoe pyysi Iso-Britannialta tukea buureja vastaan. Vuonna 1868 Lesothosta tuli brittiläinen suojelualue. 1870-luvulla maa liitettiin brittiläiseen Etelä-Afrikkaan. Lesothoa kutsuttiin Basutomaaksi. Siirtomaavalta käytti paikallisia päälliköitä hallinnon toimeenpanijoina. Näin Lesothon vanha valtarakenne säilyi, vaikka maa oli menettänyt itsenäisyytensä.
1900-luvun alussa Lesothon maatalous tuotti ruokaa Etelä-Afrikan markkinoille. Lesothon asukkaat alkoivat myös tehdä työtä Etelä-Afrikan kaivoksilla. Vähitellen Basutomaasta tuli kaivoksille tärkeä työvoiman lähde. Samalla lesotholaisten talous tuli riippuvaiseksi Etelä-Afrikasta. Brittihallinto jätti koulutuksen ja terveydenhoidon lähetysjärjestöjen tehtäväksi. 1930-luvun alussa raju kuivuus tuhosi sadot. Suuri osa lesotholaisista lähti maasta etsiäkseen toimeentuloa Etelä-Afrikasta. Lesothon kuningaskunta itsenäistyi vuonna 1966. Vuonna 1967 hyväksytyn valtiosäännön mukaan poliittista valtaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Vuonna 1970 pääministeri Leabua Jonathan keskitti vallan itselleen ja pidätti kilpailevien puolueiden johtajat. 1980-luvulla Etelä-Afrikka syytti Lesothoa rotuerottelua vastaan taistelevien ryhmien tukemisesta. Etelä-Afrikka julisti Lesothon saartoon keskeyttäen maiden välisen kaupan sekä lesotholaisten siirtotyöläisten rajanylitykset.
Vuonna 1986 armeijan kaappaus syrjäytti pääministeri Jonathanin. Etelä-Afrikka lopetti taloussaarron. 1990-luvun alussa Lesothon sotilasvalta päättyi. Vuonna 1993 järjestettiin vaalit ja niiden jälkeen siviilihallitus alkoi johtaa maata. 1990-luvun lopulla työttömyys ja köyhyys johtivat laajoihin mellakoihin. Etelä-Afrikan talousyhteisö lähetti Lesothoon sotilaita rauhoittamaan tilannetta. 2000-luvulla Lesothon yhteiskunnallinen tilanne on ollut riitaisa ja epävakaa. Valta on kuitenkin siirtynyt vaaleilla hallitukselta toiselle. Vuonna 2020 pääministeri Thomas Thabane sulki parlamentin kolmeksi kuukaudeksi. Hän perusteli tekoaan koronaepidemialla, mutta arvostelijoiden mukaan todellinen syy oli se, että parlamentti valmisteli epäluottamusäänestystä pääministeriä vastaan. Thabane määräsi myös sotilaita kaduille. Toukokuussa 2020 Thabane erosi pääministerin tehtävästä. Valtionvarainministeri Moeketsi Majoro nimitettiin pääministeriksi. Vuonna 2021 Thomas Thabane asetettiin syytteeseen entisen vaimonsa murhasta.
Yhteiskunta ja politiikka
Lesothon poliittinen elämä on jatkuvien kiistojen näyttämö. Armeija osallistuu politiikkaan. Armeijan sisällä on ollut keskenään riiteleviä ryhmiä. Puolueet ajavat enemmän johtajiensa kuin äänestäjien etuja. Valtionhallinnossa esiintyy lahjontaa ja muita taloudellisia väärinkäytöksiä. Liittolaisuudet vaihtelevat ja puolueet hajoavat. Vuonna 2017 vaaleihin osallistui 27 puoluetta. Vuonna 2019 hallituspuolueen erään ryhmittymän johtaja Nqosa Mahao ilmoitti, että vastustajat puolueen sisällä suunnittelivat hänen tappamistaan. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Lesotho on osittain vapaa maa. Hallituksen vastaisia mielenosoituksia on välillä hajotettu väkivaltaisesti. Poliisi, armeija ja vankilaviranomaiset syyllistyvät pahoinpitelyihin ja ilmeisesti jopa kidutuksiin. Lesothossa ei ole erillistä itsenäistä viranomaista, joka tutkisi tällaiset tapaukset.
Vuonna 2017 valituista kansanedustajista 23 prosenttia on naisia. Paikallistason päättäjistä ja valtuutetuista 40 prosenttia on naisia. Naisia syrjitään omaisuus- ja perintöasioissa. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma. Pahoinpitelyt lisääntyivät koronarajoitusten aikana. Vuonna 2020 tutkimus paljasti, että kolmasosa Lesothon naisista on joutunut pahoinpitelyjen tai sukupuolisen väkivallan kohteiksi. Hallitus on luvannut valmistella lain lähisuhdeväkivallan rankaisemisesta, mutta lupausta ei ole täytetty. Lapsiavioliitot ovat yleisiä. Lesothon HIV/AIDS-tartuntojen määrä on väkilukuun nähden maailman toiseksi korkein: 25 prosenttia väestöstä. Tuberkuloosia esiintyy paljon. Lapsityö on yleistä. Maaseudun lapset tekevät työtä karjan paimenina, sadonkorjuussa ja torjunta-aineiden levityksessä. Kaupungeissa lapset kaupustelevat ja toimivat kotipalvelijoina. Sukupuolista hyväksikäyttöä esiintyy jatkuvasti (ILAB Findings on the Worst Forms of Child Labor, 2020). Vuonna 2010 vain 4 prosenttia lesotholaisista käytti internetiä, vuonna 2021 jo 48 prosenttia.
Suuri osa Lesothon työikäisistä tekee työtä Etelä-Afrikassa. Siirtotyöläisyyden alkuvaiheissa valtaosa työpaikosta oli Etelä-Afrikan kaivoksissa ja vierastyöläiset olivat enimmäkseen miehiä. Kaivosten ja maatilojen työvoimakysyntä on vähentynyt. Etelä-Afrikan maatalous tarvitsee vierastyöläisiä kausiluonteisiin töihin. Lesothon naiset ovat saaneet töitä kodinhoitotehtävissä ja palvelualoilla. Sekä miehet että naiset työllistyvät nykyisin teollisuudessa, rakennuksilla, kuljetusaloilla ja muissa palveluissa. Koulutetulle työvoimalle olisi kysyntää, mutta lesotholaisten ammatilliset valmiudet eivät useinkaan ole riittäviä tarjolla oleviin tehtäviin. Koronapandemian aikaiset liikkumisrajoitukset aiheuttivat suuria ongelmia vierastyöläisille ja monet menettivät työpaikkansa.
Rinteellä palelevan karjapaimenen lämpimin peitto on nyt huippumuotia Lesothossa ja isommassa maailmassa. Katso! Kuvahakuvihje: Basotho blanket fashion.
Talous ja kaupankäynti
Lesotho on alemman keskitulotason maa. Maailmanpankki toteaa, että viime vuosien aikana maan talouskehitys on jäänyt heikoksi. Vuosina 2017 ja 2018 kansantalous supistui yhteensä 4 prosenttia. Vuonna 2019 kansantalous kasvoi alle 3 prosenttia, sen jälkeen se kutistui vuonna 2020 yli 6 prosenttia koronalaman vuoksi. Vuonna 2019 neljäsosa työikäisistä oli työttömiä. Maailmanpankki arvioi, että 30 prosenttia lesotholaisista eli köyhyydessä vuonna 2021. Vuonna 2019 44 prosenttia työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 13 prosenttia oli teollisuuden tehtävissä ja 42 prosenttia palvelualoilla. Tekstiili- ja vaateteollisuus on tärkeä tuotannonala. Lesothossa valmistetaan laadukkaita villatuotteita. Yli 80 prosenttia tekstiili- ja vaatealan työntekijöistä on naisia. Vuonna 2019 Lesothossa kävi 1,1 miljoonaa turistia, joista 88 prosenttia tuli Etelä-Afrikasta. Matkailun tuottamat tulot olivat 383 miljoonaa dollaria.
Vuonna 2020 Lesothon viennin arvo oli 965 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 1,5 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat vaatteet ja tekstiilit 47 % (vaatteet, peitot, villa, kuidut), timantit 40 %, sähkölaitteet ja -tarvikkeet 4 %, vehnäjauhot 2 %. Suurimmat vientimaat olivat Yhdysvallat, Belgia ja Etelä-Afrikka. Yli 70 prosenttia tuonnista tuli Etelä-Afrikasta. Muita tuontimaita olivat Kiina, Taiwan, Italia, Intia ja Japani. 43 prosenttia Lesothon perheistä on sellaisia, missä joku perheenjäsen on töissä ulkomailla, yleensä Etelä-Afrikassa. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat lesotholaiset lähettivät kotimaahan 470 miljoonaa dollaria.