Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Antananarivo
Etniset ryhmät: Malagassit yli 90 % (malaijilais-polynesialaista malagassin kieltä puhuvat ihmiset, yhteensä 20 alaryhmää), muut alle 10 % (arabit, intialaiset, eurooppalaistaustaiset, komorilaiset)
Kieli: Malagassi ja ranska (viralliset kielet), englanti
Uskonto: Protestantit 46 %, katolilaiset 38 %, perinteiset uskonnot 5 %, muslimit 3 %, muut ja uskonnottomat 8 % (2020)
Väkiluku: 28 427 333 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 587 041 km2
Valuutta: Madagaskarin ariary
BKT per asukas: 1 774 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 26. kesäkuuta

Maantiede

Madagaskar on saarivaltio Intian valtameressä 400 kilometrin päässä Mosambikin rannikosta. Saari on lähellä Afrikkaa, mutta sen varhaisin väestö on tullut meren takaa Indonesiasta. Saaren keskellä on laaja ylänkö monine kukkuloineen. Rinteiden välissä on laaksoja, joissa on riisiviljelmiä ja metsiä. Madagaskarilla on kolme vuoristoa. Korkein huippu on Maromokotro (2876 m) lähellä saaren pohjoiskärkeä. Etelämpänä ovat Andringitran ja Ankaratran vuoret, jotka kohoavat korkeimmillaan hieman yli 2600 metriä merenpinnasta. Pääkaupunki Antananarivo on keskiylängöllä. Kukkuloilta virtaa rannikoille yli kolmekymmentä jokea. Rannikoilla on alavia maita, hiekkarantoja, särkkiä ja mangrovemetsiä. Itärannikolla on ketju järviä ja lahdelmia. Madagaskarin ilmasto on lämmin ja kostea. Runsain sadekausi ajoittuu marraskuusta huhtikuuhun. Eniten sataa itärannikolla. Kuivimmat alueet ovat saaren lounaisosissa. Alavilla rannikkomailla esiintyy kovia helteitä. Ylängöllä on viileämpää. Intian valtamereltä tulee Madagaskarille voimakkaita myrskyjä. Vuonna 2022 kaksi perättäistä rajumyrskyä surmasivat yhteensä 60 ihmistä, 130 000 saarelaisen oli lähdettävä kodistaan.

Madagaskarilla on rikas, ainutlaatuinen eläimistö. Saarella on monia kotoperäisiä lajeja, joita ei ole muualla maailmassa. Tunnetuimpiin eläinlajeihin kuuluvat sormieläimet, makit ja kameleontit. Puista näyttävin on jättimäinen baobab, toliaranapinanleipäpuu. Zahamenan upeassa sademetsässä Pohjois-Madagaskarissa elää indri, suurin puoliapina. Siellä on myös sifakoita, vareja sekä yöllä liikkuvia isosilmäisiä kissan kokoisia aiai-sormieläimiä. Puiden oksilla kasvaa 60 orkidealajia. Andringitran kansallispuisto on saaren eteläosassa. Harmaa kalliorivi nousee siellä taivasta kohti kuin valtavat alahampaat. Kallioiden itäpuolella on ruohikkoa ja kostea metsä. Länsipuolella kasvaa kuivemman ilmaston pensaita ja puustoa. Ylängöllä on niin viileä ilmasto, että Andringitran kissamakin turkki on tuuheampi kuin rannikon metsien lajikumppaneilla. Puistossa elää myös kärppämakeja ja pikkuhiirimakeja. Madagaskarin lounaiskaarteessa on Toliaran riutta. Siellä voi nähdä kymmeniä värikkäitä kalalajeja, partahaita ja merikilpikonnia. Lähimerellä ui delfiinejä, valaita ja varsieväkaloja.

Putositko kyydistä, kun mainittiin indrit, sifakat ja varit? Kuvahakuvihje: Madagaskarin puoliapinat. Tiedätkö kuinka värikkäitä kameleontit ovat? Kuvahakuvihje: Madagascar chameleons. Haluatko nähdä maiseman, joka on kuin toiselta planeetalta? Kuvahakuvihje: Madagascar baobab trees.

Historia

Madagaskarilla on asunut ihmisiä lähes 2000 vuoden ajan. Perintötekijöiden ja kielisukulaisuuksien tutkijoiden mukaan ensimmäiset saarelaiset ovat tulleet Indonesiasta. Madagaskarin asuttaminen on tapahtunut useassa vaiheessa. Afrikasta on saapunut bantuväestöä Mosambikin kanaalin yli. Väestöryhmät ovat sekoittuneet toisiinsa. 1500-luvulla Madagaskarilla on ollut useita paikallisvaltioita. Rannikolla on myös ollut arabialaisia kauppasiirtokuntia. Merinat ovat isoin nykyisistä väestöryhmistä. He hallitsivat Madagaskarin keskiylänköä 1700-luvulla. Ranska valtasi Merinavaltion 1880-luvulla ja alisti Madagaskarin siirtomaakseen vuonna 1895. 1900-luvun alkupuolella ranskalaiset rakensivat saarelle rautateitä ja satamia. Madagaskar tuotti riisiä, maniokkia, kumia, lihaa, raffia-palmukuitua ja grafiittia. Grafiitti on hiilen yleisin esiintymismuoto, sitä käytetään lyijykynissä, moottorien hiiliharjoissa ja voiteluaineena. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Madagaskarilla ryhdyttiin kasvattamaan kahvia, vaniljaa, mausteneilikoita ja tupakkaa. Kolme neljäsosaa kaupasta käytiin Ranskan kanssa. Vuonna 1947 syttyi kapina Ranskan valtaa vastaan. Ranska kukisti kapinan. Sodan aikana kuoli kymmeniä tuhansia ihmistä. Vuonna 1958 Madagaskar sai itsehallinnon ja vuonna 1960 maasta tuli itsenäinen tasavalta.

Vuonna 1972 valtaan nousi pääministeri, kenraali Gabriel Ramanantsoan hallitus, joka katkaisi välit Ranskaan ja hakeutui yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1976 seuraava sotilaiden johtama hallitus kansallisti pankit. Valtio otti itselleen käskijän tehtävän Madagaskarin elinkeinoelämässä. Madagaskarista tuli käytännössä yksipuoluejärjestelmä. 2000-luvulle saakka maan yhteiskunnallinen tilanne oli epävakaa ja talous horjui. Armeijalla oli suuri vaikutusvalta politiikassa. Valtion yrityksiä alettiin yksityistää vallankäyttäjien hyödyksi. Vuonna 2009 armeija asetti valtaan Andry Rajoelinan. Kansainvälinen painostus taivutti Rajoelinan suostumaan vapaisiin vaaleihin vuonna 2013. Presidentiksi valittiin Hery Rajaonarimampianina. Hän oli valtionpäämiehenä vuoteen 2018 asti. Madagaskarin suhteet kansainvälisiin kehitysrahoittajiin paranivat. Väestön enemmistön elinolot eivät silti kohentuneet. Andry Rajoelina voitti vuoden 2018 vaalit. Hän on toiminut presidenttinä vuoden 2019 alusta lähtien. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Madagaskar on osittain vapaa maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuoden 2018 rauhalliset vaalit antoivat Madagaskarille kaivattua vakautta. Yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat ovat kuitenkin ratkaisematta. Laaja köyhyys on kasvava aikapommi. Ankarat kuivuudet ovat aiheuttaneet isoja satovahinkoja saaren eteläosassa. Köyhimpiä ihmisiä vaivaa nälkä. Etelän vaikeakulkuisilla seuduilla toimii aseistettuja ryöstäjiä, jotka polttavat kyliä ja varastavat karjaa. Valtionhallinnon korruptio jatkuu. Väärinkäytöksiä tutkiva toimisto on todennut kolmen entisen ministerin syyllistyneen kavalluksiin ja 79 kansanedustajan ottaneen vastaan lahjuksia. Vuonna 2021 entinen pääministeri tuomittiin vankeuteen talousrikoksista. Hän pakeni Sveitsiin ennen tuomion julistamista. Luonnonvarojen käyttöön liittyy sitkeää rikollisuutta. Arvokasta ruusupuuta hakataan laittomasti ja myydään Kiinaan. Uhanalaisia eläimiä kaupataan. Kultaa salakuljetetaan ulkomaille. Presidentti Rajoelina on puhunut uudistuksista ja köyhyyden poistamisesta, mutta teot ja tulokset ovat arvostelijoiden mielestä vähissä. Presidentin tukena on vahva enemmistö parlamentissa. Hänellä ei ole kiireellistä tarvetta rakentaa kansallista sovintoa muiden puolueiden kanssa.

Madagaskar tarvitsee uusia elinkeinoja. Vanhoihin tuotantotapoihin sitoutunut maatalous ei toimi talouskasvun veturina. Koulutus on avainasia, jotta nuorilla aikuisilla olisi valmiuksia nykyaikaisen yhteiskunnan ammatteihin. Vuonna 2020 kolmasosa madagaskarilaisista oli sähköverkon piirissä ja vain 14 prosenttia käytti internetiä. Naisten sukupuolinen häirintä, lapsiavioliitot ja lähisuhdeväkivalta ovat yleisiä. 85 prosenttia yksityisomistuksessa olevasta maasta on miesten nimissä. Maailmanpankki arvioi, että naiset ansaitsevat 34 prosenttia vähemmän kuin miehet. Kolmasosa hallituksen ministereistä, 18 prosenttia parlamentin alahuoneen jäsenistä ja 11 prosenttia senaatin jäsenistä on naisia. Kuntien johtajista ja valtuutetuista vain 5 prosenttia on naisia. YK:n lastenjärjestön UNICEF:in mukaan 36 prosenttia 5-11 vuoden ikäisistä lapsista tekee työtä.

Talous ja kaupankäynti

Madagaskar on matalan tulotason maa. Vuonna 2020 kansantalous supistui 4 prosenttia ja Maailmanpankki arvioi, että 81 prosenttia saaren asukkaista eli köyhyydessä. Vuonna 2019 64 prosenttia madagaskarilaisista sai toimeentulonsa maataloudesta tai kalastuksesta, 9 prosenttia työvoimasta oli teollisuuden tehtävissä ja 27 prosenttia palvelualoilla. Valtaosa maanviljelijöistä on pientilallisia. Tilojen keskikoko on vain puolitoista hehtaaria. Mäkisessä maassa viljelmät ovat rinteillä. Riisi on keskeinen ruokakasvi. Vanilja on johtava vientituote. Vaniljanviljely keskittyy runsassateiselle koillisrannikolle. Maanviljelijät kasvattavat myös maniokkia, bataatteja, mausteneilikoita, kahvia, kaakaota, kookospalmuja, maissia ja papuja. Karjanhoito täydentää viljelyä useimmilla pientiloilla. Ryhähärkiä eli seebuja käytetään juhtina ja lihakarjana. Muita tuotantoeläimiä ovat siat, lampaat, vuohet, kanat ja kalkkunat.

Kalastus työllistää 1,5 miljoonaa ihmistä. Saaliin vuosiarvo on 750 miljoonaa dollaria. Viidesosa ravinnoksi käytettävästä eläinvalkuaisesta saadaan kalasta. Ravut ovat kysytty vientituote. Tekstiili- ja vaateteollisuus sekä ruoanjalostus ovat tärkeimpiä teollisuusaloja. Madagaskarin maaperässä on ilmeniittiä ja monatsiittia. Ilmeniitti on titaanimalmi. Monatsiitti on fosfaattimineraali, joka sisältää harvinaisia maametalleja. Madagaskarilta on löydetty suuria raskaan öljyn varantoja, joita ei ole vielä alettu hyödyntää. Saaren matkailuelinkeino kasvoi ripeästi ennen koronalamaa. Matkailun merkitys työllisyydessä ja taloudessa lisääntyy varmasti lähivuosina. Vuonna 2019 Madagaskarilla kävi 486 000 ulkomaista turistia. Turistien tuottamat tulot olivat 950 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2020 Madagaskarin viennin arvo oli 2,5 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 3,5 miljardia dollaria. Vuonna 2020 Madagaskar oli maailman suurin vaniljan viejä. Vaniljan viennin arvo oli 22 prosenttia maan kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat vaatteet ja tekstiilit 25 %, kulta 8 %, nikkeli 7 %, titaanimalmi 4 % (ilmeniitti eli rautatitaanioksidi), ravut 4 %, mausteneilikat 3 % sekä eteeriset öljyt 3 % (kamferi-, vanilja-, mausteneilikka-, tuoksuilangia- ja muut öljyt). Suurimpia vientimaita olivat Yhdysvallat, Ranska, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saksa ja Kiina. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Ranska, Intia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat madagaskarilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 495 miljoonaa dollaria.