Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Bamako
Etniset ryhmät: Bambara 33%, fulani (peuhl) 13%, sarakole/soninke/marka 10%, senufo/manianka 9%, malinke 9%, dogon 9%, sonrai 6%, bobo 2%, tuareg/bella 2%, muut 7% (2018)
Kieli: Ranska (virallinen), bambara, peuhl/foulfoulbe, dogon, malinke, maraka/soninke, sonrai/djerma, minianka, tamachek, senufo, bobo, muut paikalliskielet
Uskonto: Muslimit 94%, kristityt 3%, perinteiset uskonnot ja uskonnottomat 3% (2018)
Väkiluku: 23 293 698 (2023)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 1 240 192 km2
Valuutta: CFA-frangi
BKT per asukas: 2 517 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 22. syyskuuta

Maantiede

Mali sijaitsee Länsi-Afrikan sisämaassa Saharan ja Sahelin alueilla. Malin suuri pohjoiskolmio on valtaosin aavikkoa, missä harjanteet välillä poimuttavat ja kivikot puhkovat laajaa hiekkalakeutta. Hietikoilla ja kuivissa joenuomissa kasvaa pensaita. Maan eteläosissa on savannia ja kausivihantia metsiä. Mali on yksi maailman kuumimmista maista. Pohjoiskolmiossa on pitkiä kuivia kausia. Eteläisimmissä osissa sataa enemmän.

Malin valtimo on Nigerjoki, sen lähteet ovat Malin lounaispuolella Guineassa. Joki virtaa Malin eteläisten seutujen läpi koilliseen, Timbuktun liepeille, ennen kuin se vähitellen kaartuu aavikon laitamilta kaakkoon kohti Nigeriä. Malin pääkaupunki Bamako on rakennettu Nigerjoen rannoille. Bamakon ja Timbuktun välissä joki haaroittuu leveäksi tulvatasangoksi, jollaista nimitetään sisämaan suistoksi. Malin läntisimmässä korvassa Bafingjoki ja Bakoyjoki kohtaavat toisensa Bafoulabessa ja jatkavat siitä isona Senegal-jokena luoteeseen rajan yli. Bafingjoen yläjuoksulla on Manantalin patojärvi. Siellä on vesivoimala, joka tuottaa sähköä Maliin, Mauritaniaan ja Senegaliin.

Malissa on ollut rikas eläimistö: leijonia, leopardeja, hirviantilooppeja, simpansseja ja paljon muita lajeja. Savanneilla elää yhä norsuja, Nigerjoessa ui vielä manaatteja, kosteikkoalueille kerääntyy lintuja. Maatalouden leviäminen, metsästys sekä savannipuiden hakkaaminen polttopuuksi ovat kuitenkin verottaneet luontoa. Luonnonsuojelu ei suju helposti epävakaassa köyhässä maassa, missä nopea väestönkasvukin lisää jatkuvasti paineita raaka-ainevaroja kohtaan.

Historia

Malin eri osissa on tehty esinelöytöjä, jotka osoittavat, että seudulla on elänyt ihmisiä jo kivikaudella. Pohjois-Malin Saharan alueelta on löydetty Asselarin miehenä tunnettu luuranko, jolla on ikää 6400 vuotta. Malin lukuisista kalliomaalauksista monet ovat vielä vanhempia. Tuhansia vuosia sitten Sahara oli vehreää seutua, jossa oli järviä, puustoa, ruohoa ja runsas eläimistö.

2200 vuotta sitten Nigerjoen tulvatasangolle syntyi Djenne-Jenon kaupunki, joka kukoisti kaupan keskuksena 1000-luvulle asti. Malin historian kiintopiste on kuitenkin kuuluisa Malin valtakunta, joka hallitsi laajaa aluetta 1200-luvulta 1500-luvulle. Mali oli Keski-Afrikan rikkain valtio. Se omisti kultakaivoksia ja valvoi Saharan yli ulottuvia kauppareittejä. 1400- ja 1500-luvuilla Songhain valtakunta vahvistui Timbuktun seudulla. Timbuktu kasvoi suureksi kauppakaupungiksi ja kulttuurin keskukseksi.

1500-luvun lopussa Marokosta tulleet valloittajat kukistivat Songhain, sen alueelle jäi pieniä sulttaani- ja kuningaskuntia. 1700-luvulla tuaregit ottivat haltuunsa Nigerjoen pohjoismutkan alueita. 1800-luvun alussa Nigerjoen sisämaan suistoon syntyi islamilainen Massinan valtio. 1890-luvulla Ranska alisti Malin siirtomaaksi. Mali itsenäistyi vuonna 1960. Aluksi Senegal oli Malin kanssa valtioliitossa, mutta liitto hajosi parissa kuukaudessa. Valtioliiton pääministeristä Modibo Keitasta tuli Malin ensimmäinen presidentti. 1960-luvun alussa hallitus kukisti tuaregiväestön kapinan Malin pohjoisosissa.

Vuonna 1968 Malin ensimmäinen presidentti Modibo Keita syrjäytettiin sotilaskaappauksella ja Moussa Traoren johtama sotilashallitus oli vallassa vuoteen 1979 asti. Sen jälkeen Traore jatkoi maan johdossa vaaleilla valittuna presidenttinä vuoteen 1991 saakka. Malissa oli yksipuoluejärjestelmä. Traorella ei ollut vaaleissa kilpailijoita. 1990-luvun alussa Malissa syntyi liikehdintää poliittisen elämän vapauttamisen puolesta. Kaupungeissa puhkesi mielenosoituksia ja mellakoita. Vuonna 1991 armeija kaappasi vallan. Moussa Traore vangittiin. Vuonna 1992 järjestettiin presidentinvaalit, joissa maan johtoon nousi Alpha Konare. Malin kehitystä haittasivat kuivuudet, aavikoituminen, lisääntyvä jännitys pohjoisessa tuaregiväestön asuinalueilla sekä valtionhallinnon yleinen tehottomuus. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Amadou Toure. Hän oli ollut yksi vuoden 1991 sotilaskaappauksen johtajista.

Vuonna 2006 tuaregikapinalliset hyökkäsivät armeijan tukikohtaan Kidalissa. Touren hallitus sitoutui edistämään pohjoisen alueen talouskehitystä. Lupaukset eivät riittäneet rauhaan. Libyan sisällissodan päättyessä Maliin palasi sieltä hyvin aseistettuja kokeneita taistelijoita, jotka antoivat tuaregikapinalle uutta voimaa. Myös ääri-islamilaiset terroristijärjestöt alkoivat toimia Pohjois-Malissa. Kapinalliset ottivat haltuunsa isoja alueita. Ääri-islamilaiset liikkeet halusivat perustaa Pohjois-Maliin sharia-lain mukaan hallitun islamilaisen valtion. Tuaregit tavoittelivat itsenäisyyttä. Vuonna 2012 armeija kaappasi vallan. Maliin tuli taas sotilashallinto. Länsi-Afrikan maiden talousyhteisö ECOWAS määräsi pakotteita sotilashallitusta vastaan. Pakotteet aiheuttivat puutetta ruoasta ja polttoaineesta. Hinnat kohosivat. Painostuksen alla sotilashallitus suostui siihen, että maassa järjestettäisiin vaalit. YK:n turvallisuusneuvosto antoi tukensa kansainväliselle sotilasavulle Malin taistelussa terrorismia vastaan. Ranskan joukot auttoivat Malin armeijaa karkottamaan kapinalliset kolmesta pohjoisesta maakunnasta.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2013 Malin presidentiksi valittiin Ibrahim Keita. Hänet valittiin toiselle kaudelle vuonna 2018. Tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat vapaat ja uskottavat. Keitan toisella kaudella turvattomuus lisääntyi. Terrorismi jatkui. Rikollisuus riehui. Kansanryhmien väliset vihat purkautuivat väkivaltaan. Sotilaat teloittivat ihmisiä. Vuonna 2020 armeija pidätti presidentin, pääministerin ja muita hallituksen jäseniä. Valtaan nousi sotilashallitus. Se nimitti entisen puolustusministerin Bah N’Dawin väliaikaiseksi presidentiksi. Vuonna 2021 toinen sotilaskaappaus syrjäytti N’Dawin. Hänen tilalleen nousi väliaikaisen varapresidentin virkaa hoitanut eversti Assimi Goita. Malin armeija on tuonut maahan venäläisen Wagner-yhtiön palkkasotilaita vahvistaakseen kykyään kukistaa terroristit. Wagnerin sotilaat ovat syyllistyneet joukkomurhiin yhdessä Malin armeijan kanssa vuonna 2022.

Malin maataloutta ovat haitanneet kuivuudet ja kulkusirkat. Ruokaturvan horjuminen ja väkivalta ovat pakottaneet sadat tuhannet ihmiset jättämään kotinsa. Vuonna 2023 YK arvioi, että lähes 9 miljoonaa malilaista tarvitsee hätäapua. Mali on Eurooppaan suuntautuvan afrikkalaisen maastamuuton ja ihmiskaupan reitti. Lapsityö on edelleen iso ongelma. Lapset tekevät työtä kulta- ja suolakaivoksissa, puuvilla- ja riisiviljelmillä ja kivilouhoksilla. He kalastavat ja hoitavat karjaa. He kerjäävät ja kaupustelevat, heitä käytetään kotipalvelijoina. Sekä armeija että epäsäännölliset aseryhmät ovat värvänneet lapsisotilaita (ILAB, Findings on the Worst Forms of Child Labor 2020).

Taiteilija Amadou Sanogo täyttää hahmoja pienillä väripisteillä. Ne ovat hänelle epäilyksiä asioista, joista ei uskalleta puhua. Vuonna 2016 Sanogo teki maalauksia, joissa ihmisillä ei ollut päätä. Päätä ei käytetä, rähjätään vaan, Sanogo selitti.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Malin matalan tulotason maaksi. Malin maatalouden ydinalueet ovat Niger-joen varsilla. Viljelijät kasvattavat durraa, maissia, riisiä, puuvillaa, mango- ja guavahedelmiä, sipulia, vesimeloneja, okraa ja sokeriruokoa. Karjanhoito on maaseudun asukkaiden tärkein elinkeino. Noin 10% maaseudun asukkaista on paimentolaisia. Vuonna 2021 68% Malin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, kymmenesosa toimi teollisuuden tehtävissä ja 22% työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2021 ulkomailla työskentelevät malilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä noin miljardi euroa.

Malissa on kulta- ja rautaesiintymiä. Kulta on ollut keskeinen rikkaus koko Malin historian ajan. Vuonna 2021 viennin kokonaisarvo oli 9 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 4,5 miljardia euroa. Tärkein vientituote oli kulta. Sen osuus oli peräti 96% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat puuvilla, puuvillansiemenistä puristettu öljy, puutavara ja raakaöljy. Neljä viidesosaa viennistä suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Muita vientimaita olivat Sveitsi, Australia ja Kiina. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Senegal, Kiina, Ranska, Intia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.