Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Majuro
Etniset ryhmät: Mikronesialaistaustaiset marshallilaiset 92%, monietniset ja muut 8% (2006)
Kieli: Marshalli ja englanti (viralliset kielet)
Uskonto: Protestantit 77%, katolilaiset 8%, mormonit 8%, muut ja uskonnottomat 7% (2007)
Väkiluku: 59 618 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 181 km2
Valuutta: Yhdysvaltojen dollari
BKT per asukas: 7 228 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 1. toukokuuta

Maantiede

Marshallinsaaret on Tyynen meren saarivaltio. Saaret sijaitsevat Mikronesian itälaidalla Australiasta Havaijiin vedetyn linjan keskipisteessä. Saaristoon kuuluu 29 atollia, viisi saarta sekä toista tuhatta luotoa ja riuttaa. Atollit näkyvät ilmakuvissa pitkinä hentoina renkaina. Meressä atollien alla on vanhoja tulivuoria. Marshallinsaarten atolleista ja saarista muodostuu kaksi ketjua. Niitä kutsutaan aamunkoiton ja iltaruskon saaristoiksi. Saarten ilmasto on lämmin ja kostea. Sadekausi ajoittuu toukokuun ja marraskuun välille.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat käytti eräitä Marshallinsaarten atolleja ydinkokeiden kohteina. Bikinin ja Enewetakin asukkaat siirrettiin toisille saarille ja sen jälkeen näillä kahdella atollilla räjäytettiin yhteensä yli kuusikymmentä ydinpommia. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin Enewetakissa vuonna 1952. Rongelapin ja Ailinginaen atollien asukkaat joutuivat siirtymään pois kotisaariltaan ydinlaskeuman tieltä.

Marshallinsaarten atollit ovat koralliriuttojen renkaita merenalaisten tulivuorten kraatterien reunoilla. Riuttakaarien sisäpuolella on suuria laguuneja. Atollit ja saaret ovat matalia, yleensä vain pari metriä merenpinnasta. Marshallinsaarten korkein kohta on Likiepin atollilla, sekin on vain kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella. Saarilla kasvaa kookospalmuja, leipäpuita ja kairapalmuja. Paikoitellen jäljellä on myös pieniä luonnonmetsiä, joissa on monia lehtipuulajeja, pensaita ja saniaisia. Maa on hiekkaista ja niukkaravinteista. Makeaa vettä on vähän. Villieläimistön ainoa maanisäkäslaji on polynesianrotta.

Meriluonto on runsas. Marshallinsaarten vesillä ui delfiinejä, valaita, haita ja kilpikonnia. Alueella on havaittu 800 kalalajia. Niiden joukossa on 22 lajia haita. Vuonna 2011 Marshallinsaarten hallitus julisti kaksi miljoonaa neliökilometriä merta haiden suojelualueeksi. Ilmastonmuutos huolestuttaa saarten asukkaita ja hallitusta. Merenpinnan kohoaminen metrillä jättäisi ison osan saarelaisista kodittomiksi.

Historia

Varhaisimmat asukkaat ovat saapuneet Marshallinsaarille 3000 vuotta sitten. He ovat tulleet useina aaltoina Kaakkois-Aasiasta, luultavasti pitkän ajan kuluessa. Saarelaiset kuuluvat mikronesialaisiin väestöryhmiin. Marshallin kieltä pidetään malaijilaispolynesialaisena kielenä. Espanjalaiset laivat purjehtivat saarille 1520-luvulla. Saarista tuli osa Espanjan hallitsemaa Tyynen meren aluetta. Espanjalaiset kävivät toisinaan saarilla, mutta eivät asettuneet sinne pysyvästi. Suuri osa saarelaisista kuoli eurooppalaisten mukana tulleisiin tauteihin.

1800-luvulla saarilla kävi pohjoisamerikkalaisia valaanpyyntilaivoja. Valaanpyytäjien ja saarelaisten välille syntyi selkkauksia, jotka johtivat aseellisiin kahakoihin. 1850-luvulla alueelle alkoi tulla saksalaisia kauppayhtiöitä. Saksalaiset hankkivat saarilta kopraa. Kopra on kookospähkinän kuivattu siemenvalkuainen, mistä tehdään kookosöljyä. Öljyä valmistettaessa kopra jauhetaan ja keitetään. Vuonna 1875 Saksa perusti Marshallinsaarille edustuston. Saksa solmi sopimuksia aluepäälliköiden kanssa ja saarista tuli Saksan protektoraatti. Vuonna 1885 Saksa osti virallisesti Marshallinsaaret Espanjalta.

1910-luvulla Japani valtasi Marshallinsaaret Saksalta. Alueelle tuli japanilaisia siirtolaisia. 1930-luvulla Japani alkoi rakentaa saarille ilmavoimien tukikohtia. Toisen maailmansodan aikana saarten tukikohdissa ja varuskunnissa oli tuhansia japanilaisia sotilaita. Vuonna 1944 Yhdysvallat hyökkäsi Marshallinsaarille ja otti alueen haltuunsa. Sodan jälkeen eräitä atolleja käytettiin ydinasekokeissa. Niiden jälkeen Yhdysvallat on perustanut saarille tutkayksiköitä, GPS-paikallistamisjärjestelmään kuuluvan tarkkailuaseman ja ohjuskokeiden tukikohdan. Vuonna 1979 Yhdysvallat myönsi saarille itsehallinnon. 1990-luvun alussa Marshallinsaaret itsenäistyi ja hyväksyttiin YK:n jäseneksi.

Marshallinsaarilla on liitännäisvaltiosopimus Yhdysvaltojen kanssa. Sopimus antaa Yhdysvalloille oikeuden pitää saarilla sotilastukikohtia. Yhdysvallat maksaa tukikohdista korvauksia ja vastaa saarten aseellisesta puolustamisesta. Saarelaiset voivat halutessaan muuttaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia ja asua siellä ilman erillistä oleskelulupaa.

Yhteiskunta ja politiikka

Marshallinsaarilla on toimiva demokratia, missä äänestäjät valitsevat edustajansa maan 33-jäseniseen parlamenttiin vapailla vaaleilla joka neljäs vuosi. Kansanedustajat valitsevat tasavallan presidentin. Presidentti muodostaa hallituksensa. Hän valitsee ministerit kansanedustajien keskuudesta. Vuonna 2020 Marshallinsaarten presidentiksi valittiin David Kabua. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Marshallinsaaret on vapaa maa. Poliittinen puoluejärjestelmä on vasta muodostumassa. Tähän asti puolueita muistuttavat ryhmittymät ovat olleet suhteellisen löyhiä kansanliikkeitä. Niiden rinnalle on nyt syntymässä kiinteämpiä, vakiintumaan pyrkiviä puolueita.

Yhdysvalloista saadulla rahoituksella on vuosien ajan ollut iso merkitys Marshallinsaarten taloudessa. Presidentti Kabuan hallitus on etsinyt saarille muitakin rahalähteitä. Kansainvälisille varustamoille tarjottu alusten rekisteröintipalvelu veroetuineen sekä kalastusoikeuksien myynti ulkomaalaisille troolariyhtiöille ovat mahdollisia kasvualoja. Marshallinsaaret on etsinyt ulkomaisia sijoittajia myös kalankasvatukseen ja -jalostukseen, matkailun kehittämiseen, uusiutuvan energian tuotantoon sekä syvän meren pohjan malmivarojen kartoittamiseen ja hyödyntämiseen. Nykyisten lakien mukaan ulkomaalaiset eivät saa ostaa maata saarilta. Ulkomaisten yritysten pitäisi vuokrata tarvitsemansa tontit ja tuotantomaat yksityisiltä paikallisilta omistajilta. Tähän liittyy suuri riski, jos sijoittajat haluavat rakentaa kalliita tuotantolaitoksia, tai vaikka hotellin, pitkäaikaiseen käyttöön.

Vuosina 2020 ja 2021 Marshallinsaarten syrjäinen sijainti auttoi maata välttämään koronatartunnat. Korona on levinnyt saarilla vasta vuonna 2022 aiheuttaen haasteita paikalliselle terveydenhuollolle. Marshallinsaarten yhteiskunnallisia ongelmia ovat olleet vakavasti yleistynyt lähisuhdeväkivalta ja taloudelliset väärinkäytökset. Vuonna 2019 Marshallinsaaret poistettiin EU:n veroparatiisien mustalta listalta tunnustuksena siitä, että veronkiertoa ja rahanpesua estävää valvontaa on parannettu. Tämä edistää yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Vuosien 2011 ja 2021 välisenä aikana 25 000 saarelaista lähti kotimaasta. Yhdysvallat on suosittu siirtolaisuuden kohde.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Marshallinsaaret ylemmän keskitulotason maaksi. Aasian kehityspankin mukaan saarten talous supistui yhteensä 5% vuosina 2020 ja 2021, mutta kasvu alkoi elpyä vuonna 2022. Neljä viidesosaa Marshallinsaarten asukkaista asuu atollien viidessä taajamassa. Saarten maatalous on pienimuotoista. Sen tuotteita ovat kookospähkinät, leipäpuun hedelmät, taaro, banaanit ja kairapalmu. Marshallinsaarten palkansaajista lähes puolet työskentelee valtion palveluksessa. Kwajaleinin atollilla sijaitseva Yhdysvaltojen armeijan tukikohta ja ohjuskoeasema on toiseksi suurin työnantaja. Yhdysvallat antaa Marshallinsaarille taloudellista tukea vastineeksi tukikohtaoikeuksista. Vuosien 2004 ja 2024 välisellä 20 vuoden sopimuskaudella Yhdysvaltojen talousavun kokonaisarvo on 1,5 miljardia dollaria.

Kalastus on aina ollut yksi saarten tärkeistä elinkeinoista. Kala on suosittu ruokatuote ja sitä viedään myös ulkomaille. Taiwanilaiset ja kiinalaiset yritykset ovat perustaneet Marshallinsaarille tonnikalan jalostuslaitoksia. Marshallinsaaret myy merialueidensa kalastusoikeuksia ulkomaalaisille troolareille. Kalastusoikeuksien myynti tuottaa 30 miljoonaa dollaria vuodessa. Alueelta pyydettävä tonnikalan sukuinen boniitti on Japanissa haluttu kalalaji. Marshallinsaaret tarjoaa maailman laivavarustamoille ja loistojahtien omistajille mahdollisuutta rekisteröidä alukset saarten lipun alle. Omistajat voivat näin välttää verotusta kotimaassaan. Verotussyistä ulkomaille rekisteröityjä aluksia kutsutaan yleisesti mukavuuslippulaivoiksi. Marshallinsaarten mukavuuslippulaivasto on maailman suurimpia. Siihen kuuluu jo 5000 alusta. Laivarekisterillä on 28 toimistoa eri puolilla maailmaa. Marshallinsaarten hallitus on kansainvälisissä kokouksissa esittänyt toimenpidealoitteita meriliikenteen hiilijalanjäljen pienentämisestä.

Vuonna 2020 Marshallinsaarten viennin arvo oli 747 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 12 miljardia dollaria. Vientitilastossa tärkeimpiä tuotteita olivat laivat ja alukset 76% (rahtilaivat, veneet, hinaajat), kala 9% (tuore ja pakastekala, kalanjalosteet) ja rautatavara 6% (rautarakenteet ja romurauta). Marshallinsaarilla ei ole suuria laivatelakoita. Laivojen ja alusten osuus vientiluvuissa heijastaa luultavasti laivarekisteriin liittyviä liiketoimia. Marshallinsaarten suurimmat vientimaat olivat Alankomaat, Tanska, Puola, Indonesia ja Thaimaa. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Etelä-Korea, Kiina, Japani, Saksa ja Turkki. Vuonna 2018 Marshallinsaarten matkailutulot olivat 20 miljoonaa dollaria. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat saarelaiset lähettivät kotimaahan perheilleen yhteensä 31 miljoonaa dollaria. Valtaosa kotisaarten ulkopuolella asuvista marshallinsaarelaisista elää Yhdysvalloissa.