Mikronesia

Maantiede

Mikronesian liittovaltio on Tyynellä merellä Filippiinien itäpuolella, kolme tuhatta kilometriä Australiasta pohjoiseen. Mikronesia-nimitystä käytetään myös laajemmasta alueesta, johon kuuluvat Mikronesian liittovaltion lisäksi Kiribati, Nauru, Palau, Marshallinsaaret, Guam, Wake ja Pohjois-Mariaanit.

Mikronesian liittovaltiossa on kuusisataa saarta. Nämä jakautuvat neljään saariryhmään. Saariryhmät ovat Mikronesian osavaltioita: Chuuk, Jap, Pohnpei ja Kosrae. Pääkaupunki Palikir on Pohnpein saarella. Pohnpei on Mikronesian liittovaltion suurin saari. Siellä on saarivaltion korkein kohta. Nanlaudin vuori kohoaa 780 metriä merenpinnan yläpuolelle. Nanlaudin usvaisilla rinteillä kasvaa tuuhea monilajinen lehtimetsä.

Chuukin laguunin ympärillä on kapea rengasriutta, jonka sisäpuolelle jäävässä altaassa on useita saaria. Tällaiset koralliatollit ovat yleisiä vanhojen tulivuorten suuaukkojen reunoilla. Chuukin laguuni on suosittu sukelluskohde. Meren pohjassa on kymmeniä toisen maailmansodan aikaisia laivanhylkyjä, joiden päälle on kasvanut korallia. Ympärysriutoilla ja hylkyjen liepeillä ui papukaijakaloja, perhokaloja, raidallisia sarvikaloja, palettivälskäreitä, rauskuja ja haita. Mikronesian isoin kaupunki Weno on yhdellä Chuukin laguunin saarista. Wenossa on yli kymmenen tuhatta asukasta.

Mikronesian ilmasto on lämmin ja kostea. Runsain sadekausi on heinäkuusta marraskuuhun. Sadeaikana on rajumyrskyjä. Vaikka saarilla sataa paljon, pohjavesikertymät ovat niukkoja. Juomavedeksi kerätään sadevettä. Euroopan Unioni ja Japani ovat rahoittaneet veden puhdistamiseen ja vesivarojen kestävään käyttöön liittyviä kehityshankkeita.

Monilla saarilla luonnonmetsiä on kaadettu kookos- ja leipäpuuviljelmien tieltä. Paikoitellen jäljellä on vielä sademetsä- ja mangrovealueita. Metsien häviäminen on lisännyt maan kulumista. Maa-ainesten valumat ovat sakeuttaneet laguuneja ja rantavesiä. Meriveden lämpeneminen vaurioittaa koralleja. Ilmastonmuutos huolestuttaa Mikronesian asukkaita ja päättäjiä.

Historia

Varhaiset asukkaat tulivat Mikronesian saarille neljä tuhatta vuotta sitten. Asutus tapahtui vaiheittain useina muuttoaaltoina. Mikronesian saaristojen asukkailla on ollut yhteyksiä ja kauppasuhteita toistensa kanssa. Saaret ja kylät kävivät myös sotia toisiaan vastaan. Jokainen kylä ja jokainen saari ovat olleet oma yhteisönsä. Saariryhmät ovat niin etäällä toisistaan, että vahvaa keskitettyä valtiota ei ole syntynyt.

Lelun ja Pohnpein saarilla on suuria koralli- ja basalttirakennuksia, jotka on tehty yli viisisataa vuotta sitten. Nan Madolissa rakennettiin tekosaaria jo 800-luvulla. Japin saarten kulttuuriin kuuluvat isot rahakivet. Ne ovat pyöreitä kivilevyjä, joissa on keskellä reikä. Suurimmat ovat halkaisijaltaan yli kolme metriä. Saarelaiset kuljettivat rahakiviä Palausta, satojen kilometrien merimatkan päästä. Rai-kiviä pidettiin hyvin arvokkaina. Ne olivat rikkauden merkki.

Portugalin ja Espanjan laivat purjehtivat Mikronesiaan 1500-luvulla. Espanjalaiset ottivat alueen muodollisesti haltuunsa, mutta heidän läsnäolonsa jäi heikoksi. 1700-luvulla Mikronesiassa kävi espanjalaisia lähetyssaarnaajia. 1800-luvun lopussa Espanja myi saaret Saksalle. Vuonna 1914 Japani valtasi Mikronesian. 1920-luvulla saarilla asui sata tuhatta japanilaista. Japanilaisia oli kaksi kertaa enemmän kuin alkuperäisväestöä. Toisen maailmansodan aikaan Japin saarella oli Japanin armeijan varuskunta. Chuukin laguunia käytettiin laivaston tukikohtana. Vuonna 1947 Mikronesia siirtyi Yhdysvaltojen hallintaan osana Tyynen meren saarten huoltohallintoaluetta.

Vuonna 1979 Chuukin, Japin, Pohnpein ja Kosraen saaristot hyväksyivät Mikronesian liittovaltion perustuslain. Marshallinsaaret, Palau ja Pohjois-Mariaanit päättivät olla liittymättä uuteen valtioon. Vuonna 1986 Mikronesian liittovaltiosta tuli itsenäinen maa. Vuonna 1991 liittovaltio hyväksyttiin YK:n jäseneksi. Mikronesia solmi liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Mikronesia on itsenäinen sisä- ja ulkopolitiikassaan, mutta Yhdysvallat vastaa saarten puolustuksesta. Tämä Tyynen meren osa on ollut tärkeä Yhdysvalloille. Vuonna 2021 Yhdysvallat sopi Mikronesian kanssa sotilastukikohdan perustamisesta.

Yhteiskunta ja politiikka

Mikronesian liittovaltiossa on neljä osavaltiota. Osavaltiolla on laaja päätösvalta sekä paikallisissa poliittisissa kysymyksissä että alueensa talouteen liittyvissä asioissa. Mikronesian presidentin valitsee parlamentti. Presidentti johtaa hallitusta. Presidentti ja ministerit valitaan parlamentin jäsenten joukosta. Presidentin virkakausi on nelivuotinen. Presidentti voidaan valita uudelleen. Vuonna 2023 Mikronesian presidentiksi valittiin Wesley Simina. Hän on tätä ennen ollut parlamentin puhemies.

Mikronesian parlamentissa on neljätoista jäsentä: neljä senaattoria ja kymmenen kansanedustajaa. Jokaisella neljällä osavaltiolla on yksi senaattori. Senaattorit valitaan neljän vuoden kaudelle. Kansanedustajat valitaan kahden vuoden välein. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Mikronesian saarivaltio on vapaa maa. Vaalit ovat rehelliset ja uskottavat. Mikronesiassa ei ole poliittisia puolueita. Senaattori- ja kansanedustajaehdokkaat esiintyvät vaaleissa sitoutumattomina ja oman kotiseutunsa asioiden ajajina. Vuoden 2025 vaaleissa parlamenttiin valittiin kolme naista.

Mikronesian julkishallinnossa on esiintynyt taloudellisia väärinkäytöksiä. Virkailijoita ja poliitikkoja on syytetty kavalluksista ja lahjuksista. Väärinkäytöksiä on käsitelty osavaltioiden tarkastusvirastojen selvityksissä. Ulkomaalaiset yhtiöt ovat maksaneet mikronesialaisille virkailijoille lahjuksia voidakseen hyödyntää saarten luonnonvaroja. Mikronesiassa ulkomaalaisten maanomistus on kielletty.

Samoin kuin muualla Tyynen meren alueella, Kiina ja Yhdysvallat kilpailevat poliittisesta ja taloudellisesta vaikutusvallasta Mikronesiassakin. Mikronesia pitää yllä suhteita Kiinaan. Parlamentissa on hiljattain äänestetty siitä, tulisiko saarivaltion etääntyä Kiinasta ja tunnustaa Taiwan. Vuonna 2023 Mikronesian silloinen presidentti David Panuelo syytti Kiinaa vakoilusta ja mikronesialaisten poliitikkojen lahjomisesta. Mikronesian saariston keskiosassa Chuukissa on syntynyt itsenäisyysliike, joka vaatii irtautumista liittovaltiosta.

Naisiin kohdistuva väkivalta on huolestuttavan yleistä Mikronesiassa. Kaksi kolmasosaa haastatelluista naisista on kärsinyt lähisuhdeväkivallasta. Mikronesian naiset ovat myös joutuneet ihmiskaupan uhreiksi. Saarivaltion ensimmäinen naisten turvakoti avattiin Chuukissa viisi vuotta sitten. Maastamuutto pienentää Mikronesian väkilukua tuhannella asukkaalla joka vuosi. Valtaosa muuttajista on nuoria aikuisia, jotka etsivät parempaa työtä ja koulutusta.

Talous ja kaupankäynti

Mikronesia on alemman keskitulotason maa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana saarivaltion talouskasvu on ollut hidasta. Joinakin vuosina talous on supistunut. Aasian kehityspankki uskoo Mikronesian talouden kasvavan kaksi prosenttia vuonna 2025. Yhdysvaltojen ja Mikronesian välisen liitännäisvaltiosopimuksen mukaan Yhdysvallat maksaa Mikronesialle 120 miljoonaa euroa vuodessa seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Maailmanpankki arvioi, että viisitoista prosenttia Mikronesian väestöstä elää köyhyydessä.

Kalastus on Mikronesian pääelinkeino. Valtaosa vientituloista saadaan kalasta. Kalastus työllistää yli viisitoista tuhatta saarelaista. Mikronesia myy tonnikalan pyyntikiintiöitä ulkomaisille kalastusyhtiöille. Liittovaltio saa pyyntikiintiöiden myynnistä noin kuusikymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Mikronesian vesillä kalastaa kiinalaisia, taiwanilaisia, japanilaisia, eteläkorealaisia ja yhdysvaltalaisia pyyntialuksia.

Mikronesian saarten viljelijät kasvattavat maniokkia ja taaroa, kookos- ja betelpalmuja, leipäpuita, banaaneja, mangoja, pippuria ja tupakkaa. Tuotantoeläimiä ovat siat ja kanat. Maanviljely on pienimuotoista, tuotteet myydään lähimarkkinoille tai käytetään viljelijäperheiden omiin tarpeisiin. Seitsemänkymmentä prosenttia mikronesialaisten kuluttamista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Mikronesiassa käy vuosittain noin kaksikymmentä tuhatta ulkomaalaista turistia. Matkailutulot ovat viisitoista miljoonaa euroa vuodessa. Aasian kehityspankin mielestä matkailu voisi olla saarivaltion paras kasvuelinkeino. Turistitoimisto suosittelee kalastus- ja kanoottiretkiä sekä sukelluselämystä jättirauskujen seurassa.

Vuonna 2023 Mikronesian tavaraviennin kokonaisarvo oli 180 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 110 miljoonaa euroa. Kalan vienti tuotti 98% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat koneet ja laitteet, vaatteet ja timantit. Lähes kaksi kolmasosaa viennistä suuntautui Thaimaahan. Muita vientimaita olivat Kiina, Filippiinit, Japani, Ecuador ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Japani, Taiwan ja Filippiinit. Ulkomailla asuvat mikronesialaiset lähettävät kotisaarille yhteensä noin kaksikymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Liitännäisvaltiosopimus antaa mikronesialaisille oikeuden asua ja tehdä työtä Yhdysvalloissa. Suurin osa saarilta muuttaneista mikronesialaisista asuu Pohjois-Amerikassa.