Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Palikir |
| Etniset ryhmät: | Chuukit, ponapet, kosraelaiset, yapilaiset, polynesialaiset, aasialaiset |
| Kieli: | Englanti, chuuk, ponape/pohnpei, kosrae, yapi, muut paikalliskielet |
| Uskonto: | Katolilaiset 55%, protestantit 41%, muut ja uskonnottomat 4% (2010) |
| Väkiluku: | 114 227 (2022) |
| Valtiomuoto: | Liittovaltio, vapaassa yhteydessä Yhdysvaltoihin |
| Pinta-ala: | 702 km2 |
| Valuutta: | Yhdysvaltojen dollari |
| BKT per asukas: | 3 855 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 3. marraskuuta (itsenäisyyspäivä), 10. toukokuuta (perustuslain päivä) |
Maantiede
Mikronesian liittovaltio sijaitsee Tyynellä merellä Filippiinien itäpuolella. Mikronesia-nimitystä käytetään myös laajemmasta alueesta, johon kuuluvat Mikronesian liittovaltion lisäksi Kiribati, Nauru, Palau, Marshallinsaaret, Guam, Wake ja Pohjois-Mariaanit.
Mikronesian liittovaltiossa on yli kuusisataa saarta. Nämä jakautuvat neljään saariryhmään, jotka ovat Mikronesian osavaltioita: Yap, Chuuk, Ponape ja Kosrae. Pääkaupunki Palikir on Ponapen saarella. Ponape on Mikronesian liittovaltion suurin saari. Isoin kaupunki, Weno, sijaitsee Chuukin laguunilla. Chuukin laguunia ympäröi kapean renkaan muotoinen koralliriutta, jonka sisäpuolelle jäävässä altaassa on useita saaria. Tuliperäisellä alueella tällaiset atollit kiertävät usein vanhojen tulivuorten kitojen reunoja.
Chuukin laguuni on suosittu sukelluskohde. Meren pohjassa on kymmeniä toisen maailmansodan aikaisia laivanhylkyjä, joiden päälle on kasvanut korallia. Ympärysriutoilla ja hylkyjen liepeillä ui papukaijakaloja, perhokaloja, raidallisia sarvikaloja, palettivälskäreitä, rauskuja ja haita. Mikronesian ilmasto on lämmin ja kostea. Runsain sadekausi on heinäkuusta marraskuuhun. Sadeaikana on myös rajumyrskyjä.
Vaikka saarilla sataa paljon, pohjavesivarannot ovat niukkoja. Juoma- ja käyttöveden laatu on heikko. Sadevesien keräämistä on lisätty ja vedenpuhdistusta on parannettu viime vuosien aikana. Likainen vesi aiheuttaa kuitenkin vielä terveyshaittoja. Euroopan Unioni on rahoittanut veden puhdistamiseen ja vesivarojen kestävään käyttöön liittyviä kehityshankkeita.
Metsien häviäminen on lisännyt maan kulumista. Maa-ainesten valumat ovat sakeuttaneet laguuneja ja rantavesiä. Meriveden lämpeneminen vaurioittaa koralleja. Mikronesia elää merestä. Kalastus ja saaristomatkailu ovat tärkeimpiä elinkeinoja. Ilmastonmuutos huolestuttaa Mikronesian asukkaita ja päättäjiä.
Historia
Mikronesian varhaisasukkaat tulivat saarille 4000 vuotta sitten. Asutus on luultavasti tapahtunut vaiheittain useina muuttoaaltoina. Alueen eri saaristojen asukkailla on ollut kauppasuhteita toistensa kanssa. Saaret ja kylät kävivät myös sotia toisiaan vastaan. Jokainen kylä ja jokainen saari on ollut oma yhteisönsä. Saariryhmät ovat niin etäällä toisistaan, että vahvaa keskitettyä valtiota ei ole syntynyt.
Lelun ja Ponapen saarilla on suuria koralli- ja basalttirakennuksia, jotka on tehty yli viisisataa vuotta sitten. Nan Madolissa rakennettiin tekosaaria jo 800-luvulla. Yapin saarten kulttuuriin kuuluvat isot rahakivet. Ne ovat pyöreitä kivilevyjä, joissa on keskellä reikä. Suurimmat ovat halkaisijaltaan yli kolme metriä. Saarelaiset kuljettivat rahakiviä Palausta, satojen kilometrien merimatkan päästä. Rai-kiviä pidettiin hyvin arvokkaina. Ne olivat rikkauden merkki.
Portugalin ja Espanjan laivat purjehtivat Mikronesiaan 1500-luvulla. Espanjalaiset ottivat alueen muodollisesti haltuunsa, mutta heidän läsnäolonsa jäi heikoksi. 1700-luvulla Mikronesiassa kävi espanjalaisia lähetyssaarnaajia. 1800-luvun lopussa Espanja myi saaret Saksalle. Vuonna 1914 Japani valtasi Mikronesian. 1920-luvulla saarilla asui 100 000 japanilaista. Japanilaisia oli kaksi kertaa enemmän kuin alkuperäisväestöä. Toisen maailmansodan aikaan Yapin saarella oli Japanin armeijan varuskunta ja Chuukin laguunia käytettiin laivaston tukikohtana. Vuonna 1947 Mikronesia siirtyi Yhdysvaltojen hallintaan osana Tyynen meren saarten huoltohallintoaluetta.
Vuonna 1979 Yapin, Chuukin, Ponapen ja Kosraen saaristot hyväksyivät Mikronesian liittovaltion perustuslain. Marshallinsaaret, Palau ja Pohjois-Mariaanit päättivät olla liittymättä uuteen valtioon. Vuonna 1986 Mikronesian liittovaltiosta tuli itsenäinen maa. Vuonna 1991 liittovaltio hyväksyttiin YK:n jäseneksi. Mikronesia teki liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Mikronesia on itsenäinen sisä- ja ulkopolitiikassaan, mutta Yhdysvallat vastaa saarten puolustuksesta. Tämä Tyynen meren osa on ollut tärkeä Yhdysvalloille. Vuonna 2021 Yhdysvallat sopi Mikronesian kanssa sotilastukikohdan perustamisesta.
Yhteiskunta ja politiikka
Mikronesia on liittovaltio. Liittovaltion neljällä osavaltiolla on suuri päätösvalta sekä paikallisissa poliittisissa kysymyksissä että alueensa talouteen liittyvissä asioissa. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Mikronesian liittovaltio on vapaa maa. Julkishallinnossa on esiintynyt taloudellisia väärinkäytöksiä. Näitä on käsitelty osavaltioiden tarkastusvirastojen selvityksissä.
Vuonna 2021 tohtori Perpetua Konman valittiin kansanedustajaksi. Hän on ensimmäinen nainen Mikronesian liittovaltion 14-jäsenisessä parlamentissa. Hänen valintansa toivotaan avaavan tietä naisten laajemmalle osallistumiselle maan politiikkaan. Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on huolestuttavan yleistä. Mikronesian ensimmäinen naisten turvakoti avattiin Chuukissa vuonna 2020.
Mikronesia on altis luonnontuhoille. Vuonna 2002 hirmumyrsky Chata surmasi kymmeniä ihmisiä Chuukin saarella. Vuonna 2004 Yapin saarella julistettiin hätätila rajumyrskyn aiheuttaman hävityksen vuoksi. Vuonna 2015 myrskyt tuhosivat taloja ja viljelyksiä Ulithin ja Faisin saarilla. Vuonna 2017 maanjäristykset ravistelivat Mikronesian saaristoa. Pitkäaikaiset kuivuudet kutistavat juoma- ja käyttöveden lähteitä. Maailmanpankki rahoittaa laajaa teiden parannushanketta, koska saarten huonot kulkuyhteydet ovat haitanneet elinkeinojen ja ihmisten tarvitsemien palveluiden kehittämistä.
Talous ja kaupankäynti
Maailmanpankki luokittelee Mikronesian alemman keskitulotason maaksi. Vuosina 2020 ja 2021 talous supistui yhteensä 5% koronalaman vuoksi. Vuonna 2022 alkoi hidas elpyminen. Mikronesialla on liitännäisvaltiosopimus Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat maksaa Mikronesialle talousapua 110 miljoonaa dollaria vuodessa. Yhdysvaltojen kalastusalukset saavat harjoittaa tonnikalan pyyntiä Mikronesian talousalueen vesillä.
Vuonna 2018 Mikronesian valtion tuloista 40% oli verotuloja, 28% oli Yhdysvaltojen antamaa rahoitustukea ja 23% saatiin kalastusoikeuksien myynnistä. Kalastusoikeuksien myynti tuotti 70 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 matkailu tuotti Mikronesialle 18 miljoonaa dollaria. Maassa kävi 20.000 ulkomaalaista matkailijaa, joista kolmasosa tuli Yhdysvalloista ja Kanadasta. Saarilla kasvatetaan maniokkia ja taaroa, kookos- ja betelpalmuja, leipäpuuta, banaaneja, pippuria ja tupakkaa. Maanviljely on pienimuotoista, tuotteet myydään lähimarkkinoille tai käytetään viljelijäperheiden omiin tarpeisiin.
Vuonna 2020 Mikronesian viennin arvo oli 122 miljoonaa dollaria. Tästä 97% kertyi tuorekalan ja kalanjalosteiden viennistä. Suurimmat vientimaat olivat Thaimaa, Filippiinit, Kiina, Japani ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Japani, Taiwan ja Etelä-Korea. Vuonna 2019 ulkomailla asuvat mikronesialaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 20 miljoonaa dollaria. Mikronesialaisilla on oikeus asua ja tehdä työtä Yhdysvalloissa. Suurin osa kotimaastaan muuttaneista mikronesialaisista asuu Pohjois-Amerikassa.