Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Monaco
Etniset ryhmät: Monacolaiset 30%, ranskalaiset 20%, italialaiset 15%, brittiläiset 5%, belgialaiset 2%, sveitsiläiset 2%, saksalaiset 2%, venäläiset 2%, muut 22% (2016)
Kieli: Ranska (virallinen kieli), englanti, italia, monegassi
Uskonto: Katolilaiset 90% (valtionuskonto), muut ja uskonnottomat 10% (2016)
Väkiluku: 39 778 (2022)
Valtiomuoto: Ruhtinaskunta
Pinta-ala: 2 km2
Valuutta: Euro
Kansallispäivä: 19. marraskuuta

Maantiede

Monaco on solakan kielekkeen muotoinen eteläeurooppalainen kaupunkivaltio Alppien juurella lähellä Italian rajaa. Ranska on ruhtinaskunnan naapuri sisämaan puolella. Monaco sijaitsee Välimeren rannalla kaksikymmentä kilometriä itään Ranskan Nizzasta. Seudulla on lauhkea poutainen ilmasto. Talvet ovat viileitä. Merituulet vilvoittavat kesäpäivien helteitä.

Monaco on tiheään asuttu. Kaupungin vanhin osa Monaco-Ville on kallioniemellä. Kauniiden kivitalojen välissä on kapeita mukulakivikatuja. Vanhassa kaupungissa on myös ruhtinaan palatsi. Matkailijat katselevat vahdinvaihtoa aukiolla palatsin edessä ennen kuin lähtevät ihailemaan Monte Carlon kasinoa. Rantaniemekkeiden väliin työntyy lahtia, jotka ovat täynnä jahtien ja huviveneiden laitureita. Valkoinen Pyhän Nikolauksen tuomiokirkko on vaikuttava nähtävyys.

Monacon merimuseo on rakennettu Välimeren rantaan yli sata vuotta sitten. Museon valtavissa akvaarioissa ui isoja merikilpikonnia, haita ja yhteensä satoja kalalajeja. Monacon ruhtinaat ovat olleet innokkaita merentutkijoita. Merimuseo kannustaa suojelemaan uhanalaista meriluontoa. Vähemmän ympäristöystävällisiä tapahtumia ovat Monacon kilpa-ajot: vaativan katuradan Formula 1-osakilpailu ja Monte Carlon ralli, jotka kutsuvat kaupunkiin tuhansia moottoriurheilun seuraajia.

Historia

Monacon ympäristössä Välimeren rannikolla on asunut ihmisiä jo 30 000 vuotta sitten. Seudulla ovat liikkuneet ja eläneet muiden kansojen lisäksi foinikialaiset, kreikkalaiset, karthagolaiset ja roomalaiset. Välimeren rannalla on ollut paljon vanhoja kauppareittejä. Monacon kallion suojassa on ollut hyvä satamapaikka.

2500 vuotta sitten kreikkalaiset perustivat Monacoon siirtokunnan. 1100- ja 1200-luvulla italialainen Genovan kaupunki kilpaili Venetsian kanssa merikaupan hallinnasta. Genovalaiset asettuivat Monacoon. 1200-luvun lopussa genovalainen Francois Grimaldi otti vallan, Monacosta tuli suvun hallitsema ruhtinaskunta. 1700- ja 1800-luvuilla Monaco oli ajoittain Ranskan ja Sardinian alainen, mutta saavutti uudelleen itsenäisyytensä 1860-luvun alussa sopimuksella Ranskan kanssa. Ranska ja Monaco solmivat tulliliiton ja Ranska sitoutui vastaamaan Monacon sotilaallisesta puolustuksesta.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Italian armeija miehitti Monacon. Vuonna 1943 Saksa valtasi ruhtinaskunnan. Vuotta myöhemmin saksalaiset vetäytyivät. Vuonna 1962 laadittiin uusi perustuslaki, jonka nojalla naiset saivat äänioikeuden ja Monacoon perustettiin korkein oikeus maan ylimmäksi tuomioistuimeksi. Valtionpäämiehenä toimiva ruhtinas jakaa nykyisin lainsäädäntävallan vaaleilla valitun kansallisneuvoston kanssa. Vuonna 1993 Monaco hyväksyttiin YK:n jäsenmaaksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Monaco on ruhtinaskunta. Grimaldin sukuun kuuluva ruhtinas, tai prinssi, nimittää maan hallituksen. Hallitus vastaa toiminnastaan ruhtinaalle, joka voi erottaa hallituksen ja nimittää uuden milloin vain katsoo sen tarpeelliseksi. Vakiintuneen käytännön mukaan Ranskan hallitus esittää Monacon ruhtinaalle kolme pääministeriehdokasta, yleensä Ranskan kansalaisia, joiden keskuudesta ruhtinas valitsee valtioministerin hallituksen johtajaksi. Vuonna 2020 Monacon ruhtinas, prinssi Albert toinen nimitti valtioministeriksi ranskalaisen virkamiehen Pierre Dartoutin.

Monacon parlamenttina toimii 24-jäseninen kansallisneuvosto. Sen jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vuonna 2018 vaalit voitti Priorite Monaco-niminen liike, joka sai 58% äänistä ja 21 edustajapaikkaa. Priorite Monacon johtaja Stephane Valeri nimitettiin kansallisneuvoston puheenjohtajaksi. Se on Monacon korkein vaaleilla täytettävä virka. Parlamentilla on valtaa sekä lainsäädännössä että valtiontaloudessa. Parlamentti hyväksyy lait ja valtion tulo- ja menoarvion ennen kuin ne astuvat voimaan.

Vuonna 2018 kansallisneuvostoon valittiin kahdeksan naista. Vuonna 2021 Monacon kuuden ministerin hallituksessa oli yksi nainen. Vain neljäsosa Monacon asukkaista on äänioikeutettuja kansalaisia. Suurin osa maassa asuvista ihmisistä on ulkomaalaisia, enimmäkseen he ovat ranskalaisia tai italialaisia. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Monaco on vapaa maa. Monaco ei kuitenkaan ole varsinainen demokratia, sillä syntymäoikeutensa perusteella hallitsevalla ruhtinaalla on yhä huomattavan paljon valtaa.

Rahalaitosten kriisit ja matkailualan laskusuhdanteet ovat välillä ravistelleet Monacon taloutta. Viime vuosien aikana Monaco on pyrkinyt lisäämään tietotekniikkaan sekä muuhun uuteen teknologiaan liittyvää yritystoimintaa ja innovaatiota. Terveydenhoidon, tietojenkäsittelyn ja ympäristönsuojelun mahdolliset uudet teknologiaratkaisut ovat olleet käynnistetyn kehitystyön kärkialoja. Monacon alhainen verotus on houkutellut maahan ulkomaisia yhtiöitä.

Vuonna 1924 monacolainen arkkitehti Julien Medecin voitti pronssimitalin Pariisin olympiakisojen taidekilpailussa. Medecin sai palkintonsa Monte Carlon stadionin rakennussuunnitelmasta. Muissa lajeissa Monaco ei ole vielä yltänyt kesä- eikä talviolympialaisten mitalisijoille.

Talous ja kaupankäynti

Monaco on korkean tulotason maa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana Monacon talous on kasvanut kohtalaisen voimakkaasti. Poikkeuksia ovat olleet vuosi 2017, jolloin talous pieneni 3,5% sekä vuosi 2020, jolloin koronalama supisti taloutta 12%. Vuonna 2021 talous kasvoi peräti 21%. Monacon tulonlähteitä ovat pankki- ja rahapalvelut, kiinteistökauppa ja matkailu. Maassa ei peritä tuloveroa ja tämä on houkutellut asukkaiksi varakkaita ulkomaalaisia. Monaco ei kuitenkaan ole täydellinen veroparatiisi. Valtio kerää tuloja arvonlisäverolla ja verottamalla yritysten voittoja. Vuonna 2009 Monaco poistettiin kansainvälisiltä veroparatiisien listoilta. Vuonna 2014 ruhtinaskunta allekirjoitti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n verosopimuksen, jonka tarkoituksena on hillitä veronkiertoa.

Vuonna 2019 Monacossa kävi 360 000 ulkomaalaista matkailijaa. Vuonna 2020 koronarajoitukset vähensivät turismia tuntuvasti. Monacoon saapui vuoden aikana alle 160 000 turistia. Ruhtinaskunta houkuttelee rahakkaita matkailijoita. Monaco on kuuluisa hienoista hotelleistaan, ravintoloistaan ja muotiliikkeistään. Monte Carlon kasino ja kilpa-ajot tunnetaan kaikkialla maailmassa. Port Hercule on satojen loistojahtien ja huviveneiden satama. Monacoa hallitsevalla Grimaldin suvulla on merkittävä osuus ruhtinaskunnan yritystoiminnassa. Monacolla on tullisopimus Ranskan kanssa ja sen kautta maa on läheisessä yhteydessä Euroopan unioniin. Vuodesta 2002 lähtien Monacon rahayksikkö on ollut euro.