Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Nay Pyi Taw
Etniset ryhmät: Burmalaiset 68 %, shanit 9% , karenit 7 %, rakhinet 4 %, kiinalaiset 3 %, monit 2%, intialaiset 2 %, muut 5 %, kaikkiaan maassa on yli 130 etnistä ryhmää
Kieli: Burma (virallinen kieli), thai, karen, rakhine, mon
Uskonto: Buddhalaiset 88%, kristityt 6%, muslimit 4%, muut ja uskonnottomat 2% (2014)
Väkiluku: 55 227 152 (2023)
Valtiomuoto: Liittotasavalta
Pinta-ala: 676 578 km2
Valuutta: Myanmarin kyat
BKT per asukas: 4 870 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 4. tammikuuta

Maantiede

Myanmar on Kaakkois-Aasiassa Bengalinlahden rannalla. Ennen vuotta 1989 maa tunnettiin nimellä Burma. Rajanaapureina ovat lännessä Bangladesh ja Intia, pohjoisessa on Kiina ja idässä Laos ja Thaimaa. Suuri Iravadijoki virtaa pohjoisesta Kiinan rajalta koko Myanmarin halki etelään laskeakseen Bengalinlahden eteläpuolella Intian valtameren sivumereen Andamaanienmereen. Iravadi tuo rantaan valtavia määriä lietettä. Liejuniemet ja särkät työntyvät leveässä suistossa mereen kuin jättimäiset varpaat. Iravadin suisto on tärkeä riisinviljelyalue. Jokiluontoon kuuluu harvinainen pyöreäpäinen iravadindelfiini. Jokilaakson molemmilla puolilla on ylänköjä. Myanmarin isoimmat vuoret ovat maan pohjoisosissa Kiinan rajalla. Korkein huippu on Hkakabo Razi (5 881 m). Jokisuistojen ja niiden viereisen Martabaninlahden eteläpuolella Myanmarin eteläisimmät osat ulottuvat pitkälle Malakan niemimaalle kapeana mutkaisena suikaleena. Myanmarilla on lähes kaksi tuhatta kilometriä meren rantaa.

Myanmarin rannikolla on lämmin ja kostea ilmasto. Runsain sadekausi ajoittuu toukokuusta syyskuuhun. Ylänköalueilla kesät ovat viileämpiä kuin rannikoilla. Korkeimmilla vuorilla sataa talvisin lunta. Rankkasateiden aikaan jokivarsilla esiintyy tulvia. Noin 40% Myanmarin pinta-alasta on metsiä. Alavilla mailla metsissä kasvaa tiikkiä, bambuja, tuoksusampakaa ja hopeapuuta. Ylängöillä ja vuorilla on tammia ja mäntyjä. Suistoalueilla on mangrovesoita. Luonnonmetsät ovat vähentyneet jatkuvien hakkuiden vuoksi. Alaungdaw Kathapan kansallispuisto on Länsi-Myanmarin ylänköalueella. Rinteillä kasvaa ainavihantaa monilajista lehtimetsää. Eläimistöön kuuluvat aasiannorsut, malaijikarhut, sambarhirvet, vuorisudet ja piikkisiat. Lampinsaarten meriluonnon suojelualue on Myanmarin eteläisimmän rannikkokaistan edustalla. Siellä on koralliriuttoja, särkkiä ja vedenalaisia meriruohoniittyjä. Alueella tavataan merikilpikonnia, juovavaraaneja ja dugong-merilehmiä. Rantametsissä elää liito-oravia ja monia apinalajeja.

Myanmarin sotilashallitus paikkaa vuonna 2021 romahtanutta taloutta myymällä luonnonvaroja. Jalopuiden hakkuut ja tiikin sekä muiden arvokkaiden puulajien vienti ovat lisääntyneet. Harvinaisia maametalleja tuottavat kaivokset päästävät myrkkyjä veteen ja maahan. Sotilashallitus pitää ympäristöjärjestöjä vihollisinaan. Järjestöt ovat joutuneet supistamaan toimintaansa. Ilmaston lämpenemiseen liittyvä mahdollinen merenpinnan kohoaminen uhkaa Iravadin suistoalueen ja jokivarsien riisiviljelmiä.

Historia

Myanmarin alueella on elänyt ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Mandalayn eteläpuolen ylängöltä Padah-Linin kalliosuojasta on löydetty yli 15 000 vuotta vanhoja jälkiä ihmisasutuksesta. Kallion seinällä on punaisilla maaväreillä tehtyjä kuvia, jotka esittävät puhveleita, peuroja ja kaloja. 3500 vuotta sitten Myanmarin jokilaaksoissa asui maanviljelijäkansoja, jotka kasvattivat riisiä, kanoja ja sikoja. 2000 vuotta sitten monet kylät olivat kasvaneet kaupungeiksi. Kaupungeilla oli kauppayhteyksiä Thaimaahan, Kiinaan ja Intiaan. 1000-luvulla buddhalaisuus levisi Myanmariin Intiasta. 850-luvulla Iravadijoen laaksoon syntyi Paganin kuningaskunta, joka alisti hallintaansa pienempiä kaupunkivaltioita. Paganin kaupunkiin rakennettiin tuhansia buddhalaisia temppeleitä. 1200-luvun lopulla Paganin kuningaskunta hajosi moniksi pieniksi valtioiksi. Vahvimpien yhteisöjen ympärille muodostui seuraavien vuosisatojen aikana alueellisia valtakeskuksia. Ne pyrkivät laajentumaan ja kävivät sotia toisiaan vastaan.

1750-luvulla Myanmarin keskiosassa Mandalayssa syntyi Alaungpayan johtama kuningaskunta, joka valloitti naapurimaansa ja torjui kiinalaisten hyökkäykset alueelleen. Burmalainen Konbaungin suku hallitsi kuningaskuntaa 1800-luvun loppuun asti. Vuonna 1897 Iso-Britannia liitti Burman osaksi brittiläistä Intiaa. Siirtomaavallan aikana Burmaan muutti satoja tuhansia intialaisia. 1930-luvulla kolmasosa Burman asukkaista oli intialaisia. Vuonna 1937 Burma irrotettiin Intiasta omaksi brittiläiseksi kruununsiirtomaakseen. 1930-luvun lopussa Burma oli maailman suurin riisin viejä. 1940-luvun alussa kansallismieliset burmalaiset liittoutuivat Japanin kanssa brittiläisiä vastaan. Japani valtasi Burman Isolta-Britannialta toisen maailmansodan alussa vuonna 1942. Japani julisti Burman itsenäiseksi, mutta käytännössä brittiläisen siirtomaavallan sijalle tuli japanilainen hallinto. Vuonna 1945 brittiläiset joukot valtasivat Burman japanilaisilta.

Burma itsenäistyi tasavaltana vuonna 1948. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina maassa järjestettiin parlamenttivaaleja, joihin osallistui useita puolueita. Burman eri alueilla toimi monia aseellisia ryhmiä, joista osa oli poliittisia liikkeitä ja toiset olivat vähemmistökansojen perustamia puolustusjoukkoja. Pohjoisessa Shanin ja Kachinin osavaltioissa, etelässä karenväestön asuinalueilla ja lännessä Rakhinen osavaltiossa oli voimakkaita itsehallinto- ja itsenäisyysliikkeitä. Vuonna 1961 burmalainen U Thant valittiin YK:n pääsihteeriksi. Vuonna 1962 armeija kaappasi vallan. Sotilashallitus julisti Burman sosialistiseksi. Ulkomaalaisia alettiin karkottaa maasta. Noin 200 000 intialaista ja pakistanilaista lähti Burmasta. Vuonna 1989 maan nimi muutettiin virallisesti Myanmariksi. Sotilashallitukset ja sotilaiden perustamat poliittiset puolueet johtivat Myanmaria 2010-luvulle asti.

Vuonna 2015 Myanmarissa järjestettiin vapaat vaalit. Aung San Suu Kyin johtama Kansallinen demokratia -puolue sai suuren vaalivoiton. Seuraavissa vaaleissa vuonna 2020 puolue sai neljä viidesosaa parlamentin edustajanpaikoista. Vaikka Myanmarissa oli vapailla vaaleilla valittu siviilihallitus, armeijalla oli silti jatkuvasti hyvin suuri poliittinen ja taloudellinen valta. Vuonna 2021 armeija kaappasi vallan ja julisti poikkeustilan. Vuoden 2023 alussa 40 poliittista puoluetta lakkautettiin. Näiden joukossa oli vaalivoittaja Kansallinen demokratia -puolue. Puolueen johtaja Aung San Suu Kyi sai sotilashallituksen oikeusistuimelta 33 vuoden vankeustuomion. Vuonna 1991 Aung San Suu Kyille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto tunnustuksena työstä demokratian edistämiseksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Myanmarin sotilashallitusta vastaan on järjestetty lakkoja ja mielenosoituksia, jotka armeija on kukistanut väkivaltaisesti. Vuonna 2022 sotilaat surmasivat 2700 ihmistä ja 17 000 pidätettiin. Myanmarin talous romahti vuonna 2021 sotilaskaappauksen jälkeen. Sotilashallitus ilmoitti järjestävänsä vaalit elokuussa vuonna 2023, mutta armeijan komentaja ja hallituksen pääministeri Min Aung Hlaing jatkoi aiemmin julistettua poikkeustilaa ja totesi, että vaalit järjestetään vasta sitten, kun maahan on palautettu rauha. Vuonna 2022 1,2 miljoonaa myanmarilaista oli pakolaisina ulkomailla. Maan sisäisiä pakolaisia oli 1,1 miljoonaa.

Myanmarissa on 130 eri väestöryhmää, joista monet ovat olleet pitkään syrjityssä asemassa tai jopa sodassa hallituksen kanssa. Kaksi kolmasosaa väestöstä on burmalaisia. Heistä valtaosa asuu maan keski- ja eteläosissa suurten jokien laaksoissa. Syrjäisemmillä seuduilla ja ylänköalueilla on monia kansallisia vähemmistöjä, jotka haluavat jonkinasteista itsehallintoa tai itsenäisyyttä. Jotkut näistä vähemmistöistä ovat sotineet hallitusta vastaan yli 70 vuotta. Myanmarin eteläosassa asuvien karenien aseellinen vapautusliike aloitti taistelun Burman hallitusta vastaan jo vuonna 1949. Pohjoisessa Kachinin osavaltiossa Myanmarin ilmavoimien lentokoneet pommittivat maalaiskyliä ja tappoivat ainakin 80 ihmistä vuonna 2022. Kachin on luonnonvaroiltaan rikas alue. Siellä on isoja harvinaisten maametallien kaivoksia. Kiinan kaivosyhtiöt osallistuvat yhä tiiviimmin Myanmarin kaivannaisten ja jalopuuvarojen hyödyntämiseen.

Karenväestön kotialueiden ja Kachinin osavaltion lisäksi aseellisia liikkeitä toimii Länsi-Myanmarin Chinin ja Rakhinen osavaltioissa sekä idässä Kayahissa, Kayinissa ja Shanissa. Rakhinen osavaltiossa asuvat islaminuskoiset rohingyat ovat joutuneet kovien vainojen kohteiksi. Vuosina 2016 ja 2017 armeija tuhosi tuhosi rohingyakyliä ja surmasi ainakin 25 000 ihmistä. Yli puoli miljoonaa rohingyaa pakeni Bangladeshiin. Sotilashallitus on saanut tukea Myanmarin burmalaisväestöltä ja buddhalaisilta. Eräät buddhalaiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat avoimesti lietsoneet vihaa islamia ja rohingya-väestöä kohtaan. Vuoden 2020 vaaleissa rohingya-väestöllä ei ollut äänioikeutta.

Myanmar on Afganistanin jälkeen maailman toiseksi suurin laittoman oopiumin tuottaja. YK:n asiantuntijoiden mukaan Myanmarin oopiumin tuotanto kasvoi tuntuvasti vuonna 2022.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Myanmarin alemman keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana Myanmarin talous kasvoi suhteellisen ripeää vauhtia, mutta vuonna 2021 talous supistui lähes viidenneksellä. Sen jälkeen elpyminen on ollut hidasta. Vuonna 2022 talous kasvoi 2% ja sama kasvuvauhti on jatkunut vuonna 2023. Sotilaskaappauksen ja koronapandemian aiheuttama talouskriisi on lisännyt köyhyyttä. Vuonna 2021 40% myanmarilaisista eli köyhyydessä. Vuonna 2005 Maailmanpankki arvioi, että lähes puolet väestöstä oli köyhiä, mutta vuoteen 2017 mennessä talouskasvu oli vähentänyt köyhien osuuden neljännekseen asukkaista.

Vuonna 2019 lähes puolet Myanmarin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 17% toimi teollisuuden tehtävissä ja 34% teki työtä palvelualoilla. Vuonna 2019 Myanmarissa kävi 4,3 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tulot olivat 2,5 miljardia euroa. Myanmarin tunnetuimpia matkailukohteita ovat vanhat, kauniit buddhalaiset temppelit ja 1800-luvulla rakennettu Mandalayn palatsi, maan viimeisten kuninkaiden koti.

Myanmarin maatalouden tärkein tuote on riisi. Viljelijät kasvattavat myös maissia, monia papulajeja, sipulia, hedelmiä, seesamia ja vihanneksia. Maatalouden pinta-alakohtainen tuottavuus on alhaisempi kuin naapurimaissa. Maatalouskoneita, lannoitteita ja kastelulaitteita käytetään vähän. Maatilat ovat pieniä: keskimääräinen koko on vähän yli kaksi hehtaaria. Kaivosteollisuus on kasvanut tuntuvasti viime vuosien aikana. Myanmarista on tullut yksi maailman suurimmista harvinaisten maametallien tuottajista. Harvinaisilla maametalleilla on suuri kysyntä kansainvälisillä markkinoilla. Niitä tarvitaan valmistettaessa älypuhelimia sekä muuta elektroniikkaa, magneetteja, sähköautoja ja LED-valoja.

Vuonna 2021 Myanmarin viennin kokonaisarvo oli 20 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 23 miljardia euroa. Vientituotteita olivat vaatteet ja tekstiilit, maakaasu, jalokivet, harvinaiset maametallit, pavut, riisi, maissi, kupari, kumi, kala, puutavara sekä koneet ja laitteet. Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Thaimaa, Saksa, Japani ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Thaimaa, Singapore, Indonesia ja Intia. Vuonna 2021 ulkomailla asuvat myanmarilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 2 miljardia euroa.