Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Masqat |
| Etniset ryhmät: | Arabit, baluchit, intialaiset, pakistanilaiset, bangladeshilaiset, srilankalaiset, afrikkalaiset (46 % asukkaista oli ulkomaalaisia vuonna 2019) |
| Kieli: | Arabia (virallinen kieli), englanti, belutsi, urdu, swahili, intialaiset kielet ja murteet |
| Uskonto: | Muslimit 86 %, kristityt 6 %, hindut 6 %, muut ja uskonnottomat 2 % (2020) |
| Väkiluku: | 5 324 000 (2022) |
| Valtiomuoto: | Sulttaanikunta |
| Pinta-ala: | 309 500 km2 |
| Valuutta: | Omanin rial |
| BKT per asukas: | 41 724 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 18. marraskuuta |
Maantiede
Omanin sulttaanikunta on Arabian niemimaalla Hormuzinsalmen suulla. Läntisiä rajanaapureita ovat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia ja Jemen. Omanilla on yli kaksi tuhatta kilometriä Hormuzinsalmen ja Arabianmeren rantaa. Rannikon ilmasto on kuuma ja kostea. Pääkaupunki Masqat on pohjoisella rannikolla, Omaninlahden rannalla. Kesällä siellä esiintyy 40 asteen helteitä. Rannikolla on valkoisia ja ruskeita hiekkarantoja, kallioniemiä, särkkiä ja lahdekkeita. Suistot kiemurtelevat rannikon liepeillä. Omaninlahden kapean rantavyöhykkeen eteläpuolella kohoaa rannikon suuntainen kuusisataa kilometriä pitkä Hajarvuoristo. Sen korkein huippu on Jabal Akhtar (3075 m).
Suurimman osan Omanin sisämaasta täyttää karu hiekka-aavikko. Aavikon ilmasto on lämmin ja kuiva. Kasvillisuus on niukka. Dyyneillä kasvaa revonhäntiä, mehikorvia ja kuivuutta sietäviä sädekaislalajeja. Notkelmissa on harvakseltaan akaasioita ja meskitepuita. Keitailla on palmuja. Omanin eteläosassa on rannan suuntainen Dhofarin vuoristo. Siellä sataa enemmän kuin muualla maassa ja kasvillisuus on vehreämpi. Vuorilla elää vielä arabianleopardeja. Siellä on nubianvuohia ja gaselleja. Omanin merialueilla ui delfiinejä ja valaita. Rannikon lähellä on koralliriuttoja. Riutoilla voi nähdä merikilpikonnia, keisari- ja papukaijakaloja, rauskuja ja haita.
Öljypäästöt ovat aiheuttaneet rantavesien likaantumista. Meren lämpeneminen vaurioittaa koralleja. Liikapyynti on verottanut kalakantoja. Maansisäisten vesivarojen väheneminen ja suolaantuminen pakottavat Omanin etsimään uusia keinoja tuottaa ihmisille vettä. Kymmenesosa juomavedestä saadaan suolanpoistolaitoksista, missä juomavettä erotetaan merivedestä. Viljelijöiden täytyy uudistaa kastelumenetelmiään säästääkseen vettä. Avo-ojat ja sadettajat on korvattava tippakastelulla aina kun se on mahdollista.
Historia
Hajarvuoriston Jebel Fayasta on löydetty yli 100 000 vuotta vanhoja kivikirveitä ja -kaapimia. Jebel Faya on Yhdistyneiden arabiemiirikuntien puolella lähellä Omanin pohjoisrajaa. Dhofarin kukkuloilta Omanin eteläosasta on kaivettu esiin yhtä vanhoja kivityökaluja. Dhofarin kallioilla ja luolissa on kolme tuhatta vuotta vanhoja maalauksia, joissa on kuvattu kameleja, hevosia, villivuohia, paviaaneja, laivoja ja ihmisiä. Omanin kauppiaat myivät suitsukkeissa käytettyä olibaanihartsia ulkomaille yli 3000 vuotta sitten.
Arabiheimot alkoivat asettua Omaniin kaksi tuhatta vuotta sitten. Arabiväestöä tuli sekä nykyisen Saudi-Arabian suunnalta että Jemenistä. 600-luvulla islamin usko levisi alueelle. 1000- ja 1100-luvuilla Oman oli osa turkkilaista seldzukkien valtakuntaa. 1400-luvun lopussa Portugalin laivat purjehtivat Omaninlahdelle. Portugali miehitti Masqatin ja piti sitä hallussaan 1650-luvulle asti, eräitä turkkilaisten lyhyitä valtauksia lukuun ottamatta. Sitten Portugali menetti Persianlahden satamien valvonnan Isolle-Britannialle. 1600-luvun lopulta 1800-luvulle Omanin hallinto ulottui Afrikan itärannikolle Sansibariin, Kilwaan ja Mombasaan.
1800-luvulla Iso-Britannia vahvisti valtaansa Omanissa. 1860-luvulta alkaen Oman oli käytännössä brittiläisen hallinnon alainen protektoraatti. Omanin sulttaanit hallitsivat Iso-Britannian tuella ja valvonnassa. 1920-luvulta lähtien eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yhtiöt etsivät Omanista öljyä. Öljyn pumppaus ja vienti aloitettiin 1960-luvulla. Vuonna 1970 Omanin sulttaaniksi nousi Qabus bin Said Al Said. Hän johti maata viisikymmentä vuotta. Qabus oli ibadilahkoon kuuluva muslimi. Hänen aikanaan Omaniin rakennettiin kouluja, teitä parannettiin ja satamia nykyaikaistettiin. Vasta valtaan tulleena sulttaanina hän lakkautti orjuuden vuonna 1970. Qabusin kuoltua vuonna 2020 vallan peri hänen serkkunsa Haitham bin Tariq Al Said, joka toimi aikaisemmin kulttuuriministerinä.
Yhteiskunta ja politiikka
Oman on sulttaanikunta, jota sulttaani johtaa itsevaltaisena hallitsijana. Maassa on kaksikamarinen parlamentti. Sen ylähuoneena toimivan valtion neuvoston jäsenet nimittää sulttaani. Alahuoneena toimivan neuvoa-antavan valtuuskunnan jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla neljän vuoden välein. Alahuoneella ei ole varsinaista lainsäädäntövaltaa. Se voi suositella muutoksia uusiin lakeihin ennen kuin lait astuvat voimaan. Viimeisin neuvoa-antavan valtuuskunnan vaali järjestettiin vuonna 2019. Poliittiset puolueet eivät ole sallittuja. Vaaleihin asetutaan henkilökohtaisina ehdokkaina. Viime vaaleissa 86-jäseniseen neuvoa-antavaan valtuuskuntaan valittiin vain kaksi naista. Vuonna 2019 sulttaani nimitti ylähuoneeseen, 86 jäsenen neuvostoon, viisitoista naista.
Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Oman ei ole vapaa maa. Mielipiteiden ilmaisuvapautta ei ole. Sulttaanin arvostelua ei sallita. Hallituksen vastustajat saattavat menettää Omanin kansalaisuuden. Vuonna 2021 Omanissa puhkesi mielenosoituksia, joissa ihmiset valittivat arvonlisäveron korotuksia ja työttömyyttä. Poliisi hajotti kokoontumiset kyynelkaasulla ja pampuilla. Mielenosoittajia pidätettiin lyhytaikaisesti.
Omanin ensimmäiset kuntavaalit järjestettiin vuonna 2012. Vuoden 2016 kuntavaaleissa alle puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valittavina oli 731 henkilöehdokasta 11 paikallisvaltuustoon, joissa oli yhteensä 202 paikkaa. Valtuustoihin valittiin seitsemän naista. Vuoden 2020 kuntavaaleja lykättiin koronapandemian vuoksi ja istuvat valtuutetut hoitavat tehtäviään, kunnes vaalit voidaan järjestää.
Noin 46 prosenttia Omanin asukkaista on ulkomaalaisia vierastyöläisiä ja perheenjäseniä, joilla ei ole kansalaisoikeuksia. Ulkomaalaiset voivat hakea Omanin kansalaisuutta vasta asuttuaan maassa 20 vuotta. Islam on Omanin valtionuskonto. Muita uskontoja saa harjoittaa, mutta niiden levittäminen on kielletty. Naisilla on rajoitetut oikeudet. Avioliiton sisäistä väkivaltaa ei ole kielletty laissa. Laki ei myöskään täsmällisesti kiellä naisten sukupuolista häirintää ja ahdistelua. Naiset, jotka ovat tehneet rikosilmoituksen siitä, että heidät on raiskattu, ovat toisinaan saaneet syytteen aviorikoksesta tai muutoin luvattomista sukupuolisuhteista.
Talous ja kaupankäynti
Maailmanpankki luokittelee Omanin korkean tulotason maaksi. Vuodesta 2017 lähtien talouden kasvu on ollut hidasta. Vuonna 2020 Omanin talous supistui 3 prosenttia. Vuosina 2021 ja 2022 talouskasvu on elpynyt lupaavasti. Vuonna 2019 neljä prosenttia Omanin työvoimasta sai toimeentulonsa maataloudesta, 32 prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 64 prosenttia palvelualoilla. Matkailun kehittäminen on otettu keskeiseksi tavoitteeksi. Maa tarvitsee uusia elinkeinoja, jottei se olisi liian riippuvainen öljystä. Oman saa puolet vientituloistaan raakaöljyn ja öljynjalosteiden viennistä. Vuonna 2019 Omanissa kävi 3,5 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismin tuottamat tulot olivat yli kolme miljardia dollaria (USD).
Vuonna 2020 Omanin viennin arvo oli 31 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 27 miljardia dollaria. Öljyn ja kaasun osuus oli kaksi kolmasosaa viennin arvosta (raakaöljy, kaasu ja öljynjalosteet). Muita vientituotteita olivat lannoitteet ja kemikaalit 12 %, rauta 9 % (rautamalmi ja rautajalosteet) ja alumiini 2 % (alumiinimalmi ja jalosteet). Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Intia, Etelä-Korea, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kiina, Intia, Japani ja Yhdysvallat.