Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Malabo
Etniset ryhmät: Fang 86 %, bubi 7 %, mdowe 3 %, annabon 2 %, bujeba 1 %, muut 1 %
Kieli: Espanja, portugali, ranska (viralliset kielet), fang, bubi
Uskonto: Katolilaiset 88 %, protestantit 5 %, muslimit 2 %, muut ja uskonnottomat 5 %
Väkiluku: 1 449 891 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 28 051 km2
Valuutta: Keski-Afrikan CFA-frangi
BKT per asukas: 17 396 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 12. lokakuuta

Maantiede

Päiväntasaajan Guinea on Afrikan länsirannikolla. Maahan kuuluu viisi Guineanlahden saarta, Bioko, Corisco, Annobon, Elobey Grande ja Elobey Chico, sekä suorarajainen laatikon muotoinen maa-alue Rio Muni Atlantin rannalla Kamerunin ja Gabonin välissä. Pääkaupunki Malabo on Biokon saarella. Suurin kaupunki Bata on Rio Munin rannikolla. Bata on yksi Keski-Afrikan suurimmista satamista. Kolme neljäsosaa Päiväntasaajan Guinean asukkaista elää kaupungeissa.

Rio Munissa on pitkiä hiekkarantoja, suistoja ja kosteita rantametsiä. Sisämaahan mentäessä maasto kohoaa kukkuloiksi. Monte Alenin ja Monte Mitran huiput yltävät vähän yli kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Yli puolet Päiväntasaajan Guinean pinta-alasta on metsien peitossa. Rio Munin sisämaan metsissä kasvaa gabonpuita, emeropuita ja kaijamahonkia. Jokivarsilla viihtyvät mangrovet. Rio Munin keskiosassa Monte Alenin luonnonpuistossa elää savanni- ja metsänorsuja, simpansseja ja gorilloja.

Päiväntasaajan Guinean ilmasto on lämmin ja kostea. Rio Munissa sateita tulee eniten joulukuusta helmikuuhun, kun taas Biokon saarella runsaimmat sateet saadaan kesäkuun alun ja elokuun lopun välillä. Kauimpana merellä sijaitsevalla Annobonin saarella on lähes aina pilvistä tai sumuista. Bioko ja Annobon ovat tuliperäisiä. Saarten keskiosissa on vanhojen tulivuorien huippuja. Biokossa on jyrkkiä rinteitä ja jyhkeitä rantakallioita. Rinteillä on laavavirtojen tummia jäänteitä. Luban kraatterin sademetsässä elää monta apinalajeja: marakatteja, drillejä ja gueretsoja.

Biokon korkein huippu on Pico Basile (3012 m). Annobonin saaren kukkulat kohoavat 700 metriä merenpinnasta. Corisco ja Elobeyn saaret ovat Gabonin edustalla, lähellä rannikkoa. Coriscon korkein kohta on vain 35 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren lähialueella arvellaan olevan isoja öljy- ja kaasuesiintymiä. Meriluonto on vielä rikas. Biokon saaren hiekkarannoille munii neljä lajia merikilpikonnia. Meressä ui delfiinejä, valaita, haita, murisijakaloja ja hammasahvenia.

Historia

Päiväntasaajan Guinean manneralueella, Rio Munissa, on ollut metsästäjiä ja keräilijöitä tuhansia vuosia sitten. Heistä on jäljellä pieni bayelekansan ryhmä, joka elää Rio Munin pohjoisosassa. Bantuvaellukset toivat Rio Munin alueelle uusia asukkaita, jotka syrjäyttivät metsästäjät ja keräilijät. Nykyisen väestön enemmistö kuuluu fangkansaan, joka valtasi Rio Munin 1800-luvulla. Biokon saarella on ollut asutusta 500-luvulta lähtien. Luultavasti Biokoon on tullut vähitellen rannikolta pieniä ihmisryhmiä, jotka ovat jääneet saarelle. Suurin osa Biokon asukkaista on bubeja. Coriscon saarelta on löydetty jäänteitä 2000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Saari autioitui 1400-luvulla. Bengakansaan kuuluvat siirtolaiset muuttivat Coriscoon 1700-luvulla.

Portugalin laivat purjehtivat Guineanlahdelle 1470-luvulla. Vuonna 1778 Portugali luovutti Biokon, Annobonin ja Rio Munin Espanjalle. Espanjalaiset perustivat siirtokunnan Biokoon. He joutuivat kuitenkin hylkäämään saaren keltakuumeen takia jo parin vuoden kuluttua. 1800-luvun alussa Iso-Britannian laivasto käytti Biokoa tukikohtana yrittäessään estää orjakaupan. Biokolle tuotiin kaksi tuhatta vapautettua orjaa ja siirtolaisia Sierra Leonesta. 1880-luvulla Espanja toi saarelle kuubalaisia vankeja. 1800-luvun lopulla Biokon vuorten rinteille raivattiin suuria kaakaoviljelmiä.

Espanjan siirtomaahallinto Päiväntasaajan Guineassa vahvistui ja vakiintui vasta 1900-luvulla. Rio Munissa espanjalaiset käyttivät paikallisväestöä pakkotyövoimana kahviviljelmillä ja puutavaran hankinnassa. Biokon tärkein elinkeino oli kaakaon kasvatus. Vuonna 1963 Päiväntasaajan Guinealle myönnettiin itsehallinto ja vuonna 1968 maa itsenäistyi Espanjasta. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Francisco Macias. Hän kuului fangkansan esangui-klaaniin, joka on edelleen valtaryhmä Päiväntasaajan Guineassa. Macias hallitsi rajuin ottein. Hän tapatti yli 80 000 ihmistä valtakautensa kuluessa. Vainon kohteena oli erityisesti Biokon bubiväestö. Vuonna 1979 Maciasin veljenpoika Teodoro Obiang kaappasi vallan. Macias ammuttiin. Obiangista tuli presidentti. Hän on nyt yli 80-vuotias ja toimii edelleen presidenttinä. Maan varapresidentti on Obiangin poika Teodorin. Toinen poika Gabriel Mbega Obiang Lima on ollut kaivos- ja öljyministeri vuodesta 2012 lähtien.

Yhteiskunta ja politiikka

Päiväntasaajan Guineassa ei ole itsenäisyyden aikana järjestetty vapaita ja rehellisiä vaaleja. Maassa on kymmenen rekisteröityä puoluetta, mutta käytännössä vallassa on presidentti Obiangin johtama yksipuoluehallinto. Vuonna 2017 Obiangin Demokraattinen puolue saalisti itselleen 99 sadasta parlamenttipaikasta. Vuoden 2022 presidentinvaalissa keskusvaalilautakunta väitti Obiangin saaneen 95% äänistä. Ulkomaiset tarkkailijat ovat pitäneet Päiväntasaajan Guinean presidentin- ja parlamenttivaaleja vilpillisinä ja epäuskottavina.

Vuonna 2004 Yhdysvalloissa tehdyt selvitykset paljastivat, että presidentti Obiang oli saanut 300 miljoonan dollarin lahjukset suurilta öljy- ja kaasuyhtiöiltä. Tämän jälkeenkin Obiang ja hänen perheensä ovat rikastuneet öljy- ja puutavarayhtiöiden rahoilla. Forbes-lehden mukaan Obiangin perhe oli jo vuonna 2010 kerännyt yli 700 miljoonan dollarin omaisuuden. Päiväntasaajan Guinean öljynvienti alkoi 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Zafiron öljykentältä löydettiin valtavat öljyvarat ja öljystä saatavat tulot moninkertaistuivat. Jos mitataan vain kansantalouden kokoa, Päiväntasaajan Guinea on vauras maa. Silti suurin osa ihmisistä elää köyhyydessä. Alle 80% lapsista käy 6 vuotta peruskoulua. Sen jälkeen opintojaan jatkavia on vielä vähemmän. Terveydenhoito toimii huonosti. Sähköverkon piirissä on kaksi kolmasosaa väestöstä. Sähkökatkot ovat yleisiä. Internet on maailman hitaimpia.

Obiangin perhe haluaa säilyttää valtansa. Presidentin esangui-klaani hallitsee armeijaa. Obiang jakaa kannattajilleen sekä virkapaikkoja että taloudellista hyötyä. Muut poliittiset ja väestöryhmät pidetään kurissa voimakeinoin. Vuonna 2019 Biokon saaren bubiväestön ihmisoikeusjärjestö raportoi, että hallituksen asevoimat valvovat tiukasti ihmisten liikkumista. Maanteillä on sulkuja. Biokolaisten on pyydettävä sotilailta lupa, jos he haluavat kulkea saarella paikasta toiseen. Politiikan tarkkailijat arvelevat, että maassa nähdään pian valtataistelu Obiangin poikien kesken. Yli 40 vuotta hallinneen vanhan presidentin seuraajan valinta saattaa kohta tulla tarpeelliseksi.

Vuonna 2021 yhdysvaltalaiset lehdet kirjoittivat tiedustelutietojen osoittavan, että Kiina aikoo rakentaa laivastotukikohdan Päiväntasaajan Guineaan. Kiina on jo osallistunut Batan sataman laajennushankkeeseen. Sataman laitteisto on nykyaikaistettu. Sataman edessä on iso aallonmurtaja ja laiturit suurille öljylaivoille.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankin luokituksessa Päiväntasaajan Guinea on ylemmän keskitulotason maa. Yli 70% väestöstä elää silti köyhyydessä. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi vuonna 2021, että 9% maan työikäisistä oli työttömänä. Noin puolet ihmisistä tekee kuitenkin työtä niin sanotun harmaan talouden epävirallisissa yrityksissä ja elinkeinoissa eikä järjestäytyneillä työmarkkinoilla. Vuonna 2020 Päiväntasaajan Guinean kansantalous supistui 5%. Talous pieneni myös tätä edeltäneiden viiden vuoden aikana öljyn markkinahintojen laskun vuoksi. Maan talous on vuosien ajan ollut lähes täysin riippuvainen öljytuloista. Maatalouden osuus kansantulosta on vain kaksi prosenttia. Kymmenesosa maan alasta on viljelyn ja karjatalouden käytössä. Viljelijät kasvattavat eniten perusruokatuotteita: maniokkia, bataattia, keittobanaaneja, maapähkinöitä, kookospähkinöitä ja hedelmiä. Maatalouden vientituotteita ovat olleet kahvi ja kaakao. Niiden merkitys on vähentynyt. Päiväntasaajan Guinea tuo ulkomailta 70% väestön kuluttamista elintarvikkeista.

Vuonna 2020 Päiväntasaajan Guinean viennin arvo oli 2,7 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 1,2 miljardia dollaria. Raakaöljyn ja kaasun osuus oli 93% kaikista vientituloista, teollisuusalkoholien osuus oli hieman alle 4% ja sahatavaran 2%. Tärkeimmät vientimaat olivat Kiina, Espanja, Portugali, Intia ja Etelä-Korea. Suurimpia tuontimaita olivat Nigeria, Espanja, Kiina, Yhdysvallat ja Brasilia. Vuonna 2012 Päiväntasaajan Guineassa kävi vain 6000 ulkomaista matkailijaa. Sen jälkeen turistien määristä on käytettävissä vähän luotettavia tilastoja. Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin vuonna 2013 julkaisemassa luettelossa Päiväntasaajan Guinea oli se Afrikan maa, jossa kävi vähiten turisteja.

Päiväntasaajan Guinean mahdollisia avainaloja talouden monipuolistamisessa ja öljyriippuvuuden vähentämisessä voisivat olla kemian teollisuuden rakentaminen, matkailun lisääminen sekä kalastuksen ja maatalouden tuottavuuden parantaminen. Kehityksen tulppana on itsevaltainen hallinto. Vauraus keskittyy nyt hallitsijaperheelle. Obiangin perhe käyttää valtion yrityksiä kuin ne olisivat perheen omaisuutta. Koulutuksen parantamisella olisi suuri merkitys maassa, jossa 60% asukkaista on alle 25-vuotiaita ja toimeentulo huolestuttaa valtaosaa nuorista aikuisista.