Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Ciudad de Panama (Panaman kaupunki)
Etniset ryhmät: Monietniset/mestizo/mulato 72 %, alkuperäiskansat 12 %, afrikkalaistaustaiset 9 %, eurooppalaistaustaiset 7 % (2010)
Kieli: Espanja (virallinen kieli), alkuperäisväestön kielet, kiina, Karibian englanti
Uskonto: Katolilaiset 49 %, protestantit 30 %, muut ja uskonnottomat 21 % (2018)
Väkiluku: 4 381 583 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 75 517 km2
Valuutta: Panaman balboa, Yhdysvaltojen dollari
BKT per asukas: 39 280 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 3. marraskuuta

Maantiede

Panama sijaitsee Keski-Amerikan kannaksella Costa Rican ja Kolumbian välissä. Pitkän, kapean ja kaarevan maan keskiosan halkaisee kanava, joka antaa laivaliikenteelle oikotien valtamereltä toiselle. Panaman pohjoisrannikko on Atlantin valtamereen kuuluvan Karibianmeren rannalla. Etelärannikkoa huuhtelevat Tyynen meren aallot. Panaman kanava on 82 kilometrin pituinen laivaväylä. Sulut nostavat kummaltakin valtamereltä tulevat laivat Gatunin järveen, jonka pinta on 26 metriä merenpinnan yläpuolella. Gatunin jälkeen seuraavat sulkusarjat laskevat laivat jälleen merenpinnan tasolle. Panaman kanavan läpi kulkee 14 000 laivaa vuodessa. Panaman kaupunki on etelärannikolla kanavan rannalla ensimmäisen sulkusarjan lähellä. Kanavan pohjoisessa päässä on Colonin kauppa- ja satamakaupunki.

Panaman läntisen puoliskon halki kulkee kukkuloiden ja vuorten jono. Sen korkein huippu on Barun tulivuori (3475 m). Itäpuoliskon pohjoisrannikkoa kaartavat San Blasin vuoristo ja Darienin kukkulat. Rannikoilla on alavia maita, hienoja hiekkarantoja, suistoja ja mangrovemetsiä. Kummankin rannan edustalla on satoja pieniä saaria. Panaman ja Kolumbian rajalla on suuri Darienin kansallispuisto. Siihen kuuluu rantoja ja sademetsää. Puistossa tavataan jaguaareja, tapiireja, papukaijoja, hämähäkki- ja mölyapinoita sekä yöapinoita. Panaman lähimerillä ui delfiinejä ja valaita. Valaiden katselusta on tullut suosittu luontomatkailun muoto. Lähes neljäsosa Panaman pinta-alasta on suojelualueita. Metsiä tuhotaan silti 50 000 hehtaaria vuodessa. Niiden tilalle tulee viljelmiä, laidunmaita ja asutusta. Metsien kutistuminen vie elinympäristön monilta eläinlajeilta. Se uhkaa myös ihmisten vesitaloutta, kun puusto ei enää pidätä vettä eikä hillitse haihtumista. Panaman kanavan laivaliikenne on vaikeutunut kuivina vuosina, kun kanava-alueen järvien vesikertymä on vähentynyt.

Historia

Panamasta on löydetty kivityökaluja ja keihäänkärkiä, jotka on ajoitettu yli 10 000 vuoden ikäisiksi. Tyynen meren rannalta Monagrillosta on kaivettu 4500 vuotta vanhoja saviesineitä. Siellä on elänyt kalastajia ja metsästäjiä. Maanviljelykin aloitettiin yli 2500 vuotta sitten. Ennen espanjalaisten tuloa Panamassa asui useita intiaanikansoja. Suurimpia väestöryhmiä olivat cuevat, chocot ja chibchat. Coclen alueella on lukuisia hautapaikkoja, joista on löydetty taidokkaasti tehtyjä kultaesineitä. Joillakin seuduilla oli tiheää asutusta yli 1200 vuotta sitten. Espanjalaiset saapuivat Panamaan 1500-luvun alussa. Vuonna 1510 he rakensivat Karibian rannikolle, nykyisen Kolumbian puolelle, Santa Marian kaupungin, joka toimi tukikohtana Panaman valloituksessa. Vuonna 1519 espanjalaisten retkikunta eteni ensimmäisen kerran Tyynelle merelle. Kun espanjalaiset valloittivat Perun ja Bolivian, Panaman halki järjestettiin maakuljetusreitti Tyynen meren rannikolta Karibian rannalle Chagresin ja Portobelon satamiin, mistä Etelä-Amerikan hopea ja kulta laivattiin Espanjaan. Espanjan vallan aikana suurin osa Panaman alkuperäisväestöstä kuoli tauteihin, pakkotyöhön ja sotiin. Panama itsenäistyi Espanjasta vuonna 1821. Aluksi Panama oli osa Kolumbiaa, mutta irtautui vuonna 1903 itsenäiseksi tasavallaksi.

1800-luvun puolivälissä yhdysvaltalaiset yhtiöt rakensivat rautatien Colonista Panaman pohjoiselta rannikolta etelärannikolle Balboaan. Ranskalaisen yhtiön aloittamat kanavatyöt jäivät kesken 1890-luvulla. 1900-luvun alussa Yhdysvallat tuki Panaman irtautumista Kolumbiasta saadakseen oikeudet suunnitellun kanava-alueen hallintaan. Panaman itsenäistyttyä Yhdysvallat lähetti maahan sotilaita ja rakensi kanavan valmiiksi. Vuonna 1914 ensimmäinen laiva kulki kanavaa pitkin valtamereltä toiselle. Kanava oli Yhdysvaltojen hallussa vuoteen 1999 asti. Koko 1900-luvun ajan Yhdysvalloilla oli valtaa Panaman politiikassa. Toisen maailmansodan aikana Panamassa oli kymmeniä tuhansia pohjoisamerikkalaisia sotilaita turvaamassa kanavaa. 1980-luvulla Panamassa nousi valtaan eversti Manuel Noriega, joka oli mukana rajusti kasvaneessa huumekaupassa yhdessä kolumbialaisten rikollisjärjestöjen kanssa. Vuonna 1989 Yhdysvallat hyökkäsi Panamaan ja kukisti Noriegan. Noriega tuomittiin vankilaan.

1990- ja 2000-luvuilla Panamassa on ollut toimiva demokratia ja valta on siirtynyt rauhanomaisesti hallitukselta toiselle. Julkisessa hallinnossa on kuitenkin esiintynyt tehottomuutta ja taloudellisia väärinkäytöksiä. Brasilialainen Odebrecht-yhtiö maksoi 59 miljoonaa dollaria lahjuksia päästäkseen toteuttamaan Panaman valtion suuria rakennushankkeita. Vuonna 2016 Panaman paperien nimellä tunnettu tietovuoto antoi todisteita siitä, miten panamalaiset pankit ovat edistäneet veronkiertoa ja kuinka niitä on käytetty laittomien omaisuuksien kätköpaikkoina.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2019 Panaman presidentiksi valittiin Laurentino Cortizo. Demokratian kehitystä seuraava Freedom House luokittelee Panaman vapaaksi maaksi. Kun panamalaisia on kyselyissä pyydetty mainitsemaan suurimpia epäkohtia, kolme asiaa on noussut kärkeen: korruptio, eriarvoisuus ja huono koulutus. Myös sukupuolten välisen tasa-arvon alalla tarvittaisiin tekoja. Vaikka naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten, heille maksetaan vähemmän palkkaa. Vain 22 prosenttia parlamenttiedustajista on naisia. Vuonna 2018 11 prosenttia kuntavaltuustojen jäsenistä oli naisia.

Maailmanpankki toteaa, että viime vuosien aikana Panaman talouskasvun vetäjiä ovat olleet suuret julkistalouden rakennusohjelmat, kuten kanavan laajentaminen, metron rakentaminen, Tocumenin lentoaseman parantaminen ja valtateiden kunnostaminen. Myös yksityiset yritykset ovat toteuttaneet isoja rakennushankkeita erityisesti Panaman kaupungissa. Maailmanpankin mielestä Panaman on nyt etsittävä muita kasvualoja. Tietoyhteiskunnan ja laatumatkailun kehittäminen voisivat antaa maalle mahdollisuuksia hyvinvointiin. Maailmanpankki painottaa, että liiketaloutta ja koko yhteiskuntaa vaivaavat lahjonta, tehottomuus ja epäsäännöllisyys olisi saatava kuriin, jotta sekä panamalaisilla että ulkomaisilla sijoittajilla olisi selvä käsitys siitä, millä säännöillä toimitaan. Vuonna 2012 Suomi sopi Panaman kanssa verotietojen vaihdosta. Sopimuksella estetään myös suomalaisia veronkiertäjiä siirtämästä Panamaan salattuja varojaan ja toimintojaan, valtiovarainministeriö sanoi asiasta annetussa tiedotteessa.

Hilpeän värikäs Biomuseo näyttää siltä kuin rajumyrsky olisi paiskannut sen kappaleina ilmaan ja sitten palaset olisivat tipahtaneet toistensa päälle huolettomaksi kasaksi Panaman kaupungin vakavien tornitalojen eteen. Ainutlaatuisen rakennuksen suunnitteli Frank Gehry. Biomuseo on edelläkävijä. Sen näyttelyt esittelevät elonkirjoa: luonnon monimuotoisuutta. Biomuseo kertoo, kuinka Panama muutti maailman kolme miljoonaa vuotta sitten. Kuvahakuvihje: Biomuseo Panama. Tutustumisvihje: https://biomuseo.org/en/.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankin luokituksessa Panama on ylemmän keskitulotason maa. Maailmanpankin mukaan Panaman talous kasvoi ennen koronapandemiaa varsin nopeasti, mutta taloudellinen eriarvoisuus on haitannut köyhyyden vähentämistä. Vuonna 2020 15 prosenttia panamalaisista oli köyhiä. Maailmanpankki arvioi, että maaseudulla köyhyys on kuusi kertaa yleisempää kuin kaupungeissa. Alkuperäiskansoihin kuuluvista ihmisistä peräti 70 prosenttia eli köyhyydessä. Vuonna 2020 Panaman kansantalous supistui 18 prosenttia. Tukiohjelmien avulla on pystytty lievittämään koronalaman vaikutuksia, mutta samalla maa on velkaantunut. Vuonna 2021 Panaman talous alkoi jälleen elpyä. Valtion tulot kasvoivat, kun elinkeinoelämä piristyi ja valtamerikanavan liikennemaksut lisääntyivät.

Vuonna 2019 Panaman viennin arvo oli 5 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 38 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat öljy 17 % (öljynjalosteet ja raakaöljy), kuparimalmi 11 %, laivat 8 %, lääkkeet 5 % ja kulta 3 %. Suurimpia vientimaita olivat Ecuador, Guatemala, Kiina, Yhdysvallat, Alankomaat ja Costa Rica. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdysvallat, Japani, Kolumbia ja Ecuador. Vuonna 2021 Panaman kanavan tuottamat tulot olivat lähes 4 miljardia dollaria. Vuonna 2019 Panamassa kävi 2,4 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismi tuotti yli 7 miljardia dollaria. Vuonna 2020 matkailu ajautui lamaan koronapandemian vuoksi, mutta sen odotetaan elpyvän lähivuosien aikana. Panama on tärkeä rahatalouden keskus. Pankkipalveluiden arvo on yli 9 % kansantuotteesta. Löysät verolait ovat houkutelleet Panamaan ulkomaalaisia yrityksiä ja talletuksia. Samasta syystä monien kansainvälisten laivayhtiöiden alukset on rekisteröity panamalaisiksi.