Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Lusaka
Etniset ryhmät: Bemba 21 %, tonga 14 %, chewa 7 %, lozi 6 %, nsenga 5 %, tumbuka 4 %, ngoni 4 %, muut 39 % (2010)
Kieli: Bemba, nyanja, tonga, lozi, chewa, englanti
Uskonto: Protestantit 75 %, katolilaiset 20 %, muut ja uskonnottomat 5 % (2010)
Väkiluku: 18 920 657 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 752 618 km2
Valuutta: Sambian kwacha
BKT per asukas: 3 894 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 24. lokakuuta

Maantiede

Sambia on sisämaavaltio Afrikan eteläosassa. Maata ympäröi kahdeksan rajanaapuria: Angola, Botswana, Kongon demokraattinen tasavalta, Malawi, Mosambik, Namibia, Tansania ja Zimbabwe. Suurin osa maasta on ylänköä. Idässä Malawin rajalla Mafingan kukkuloiden huiput kohoavat 2000 metrin korkeudelle merenpinnasta. Pohjoisessa Tanganjikajärvi työntyy kielenä alaspäin Sambian puolelle. Lännempänä on Mwerujärvi, johon laskee Luapulajoki. Zimbabwen rajalla Sambesijokeen rakennettu pato synnytti 1960-luvun alussa Karibajärven. Se on yli 200 kilometriä pitkä tekojärvi. Sambian eteläkärjessä lähellä Livingstonen kaupunkia Sambesijoki syöksyy useina uomina sata metriä syvään rotkoon. Victorian putoukset nostattavat usvaa, jylinä kantautuu kauas. Putouksilla kävi lähes miljoona matkailijaa vuonna 2019. Putoukset ja niihin liittyvät kansallispuistot Sambiassa ja Zimbabwessa ovat ainutlaatuinen nähtävyys.

Suuri osa Sambian maista on karuja. Ylänköalueilla on leimupuita ja heinikkoa. Lämpimissä kuivissa laaksoissa kasvaa apinanleipäpuita ja mopanepuita. Alavilla mailla on tulvatasankoja, kosteikkoja ja soita. Sadekausi ajoittuu marraskuusta maaliskuuhun. Sambian ilmasto on kohtalaisen lämmin, mutta ylänköjen yöt ovat viileitä. Länsi-Sambian keskellä Kafuen luonnonpuistossa on tulvaniittyjä ja puusavannia. Puusto on sopeutunut sietämään kuivan kauden aikaisia ruohikkopaloja. Savannilla ja metsiköissä on termiittikekoja. Alueella elää norsuja, puhveleita, aavikkoilveksiä ja monta lajia antilooppeja. Kafuejoessa on krokotiileja ja virtahepoja. Itä-Sambian Luangwajoen varrella on kaksi suojelualuetta. Niiden puu- ja ruohotasangoilla on seeproja, kirahveja, leopardeja ja leijonia. Upea luonto houkuttelee Sambiaan matkailijoita.

Sambian metsiä hävitetään 300 000 hehtaaria vuodessa. Maanviljely ja karjatalous leviävät luonnonalueille. Hiilenpoltto on yleistä. Kuivien kausien kulot aiheuttavat vahinkoja. Laittomat hakkuut verottavat jalopuita. Kuparisulattojen rikkipäästöt ovat heikentäneet kaivoskeskusten ilman laatua. Kabwen kaupunkilaisten elimistössä on myrkyllisiä lyijyjäämiä. Kabwessa on ollut lyijykaivoksia sata vuotta. Yli 40 prosenttia sambialaisista asuu kaupungeissa. Yhdyskuntien jätehuolto on puutteellinen ja se on aiheuttanut vesilähteiden saastumista. Salametsästys on luonnonsuojelualueilla jatkuva ongelma.

Historia

Sambian keskiosista Kabwen sinkki- ja lyijykaivoksesta on löydetty 300 000 vuotta vanha ihmisen pääkallo. Kalambon putouksen lähellä Tansanian rajan tuntumassa monenlaiset ihmiselämän jäljet osoittavat, että siellä on asuttu varhaiskivikaudesta lähtien. Yli 2000 vuotta sitten Sambiassa on elänyt twa- ja khoisan-väestöä, metsästäjiä ja keräilijöitä. Heidän maalauksensa ovat nähtävissä Mwelan ja Mumbwan kallioseinissä. Bantukansat vaelsivat alueelle 300-luvulla. He asuivat kylissä, kasvattivat karjaa ja harjoittivat kaskiviljelyä. Heidän joukossaan oli taitavia seppiä. Sambian bantuväestö kävi kauppaa zimbabwelaisten ja itäafrikkalaisten kansojen kanssa.

Sambian lähiympäristössä oli jatkuvia kansojen liikkeitä, jotka toivat uusia väestöryhmiä alueelle. 1600-luvulla Sambiassa on ollut useita paikallisvaltioita. Maasta kaivettiin kuparia. 1700-luvulla portugalilaiset saapuivat Sambiaan. 1800-luvulla tulivat brittiläiset. Siirtomaavalta määräsi veroja pakottaakseen asukkaat palkkatyöhön. Sambia tuotti kuparia, lyijyä ja työvoimaa. Vuonna 1911 brittien hallintoalueet yhdistettiin Pohjois-Rhodesiaksi. Näin syntynyt Sambia itsenäistyi vuonna 1964. Ensimmäiseksi presidentiksi tuli Kenneth Kaunda. Hän oli presidenttinä vuoteen 1991 asti. Kaundan aikana Sambiasta tuli yksipuoluejärjestelmä.

Sambian talous on koko itsenäisyyden ajan ollut riippuvainen kaivosteollisuudesta. Maan tulot ovat nousseet ja laskeneet kuparin hinnan mukaan. Siirtomaavallan aikana väestön koulutus jäi vähäiseksi. Maatalous keskittyi ruokakasvien tuotantoon. Suurin osa Sambian maanviljelijöistä on pientilallisia, joiden päätuotteita ovat maissi ja durra. Kuivuudet ja maan kuluminen ovat haitanneet viljelyä. Huono tuottavuus elättää köyhyyttä. Kaundan valtakaudella valtion tukiaiset pitivät ruoan hintoja alhaisina. 1980-luvun lopulla tuen osittainen lopettaminen synnytti mellakoita kaupungeissa. Vuonna 1991 järjestettiin monipuoluevaalit, joissa Kaunda hävisi. Sen jälkeen Sambiassa on ollut hauras demokratia. Valta on siirtynyt vaaleilla, mutta itsevaltaiset otteet, valtion korruptio ja heikko talouskehitys ovat olleet jatkuvia ilmiöitä eri hallitusten aikana. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Sambian osittain vapaaksi maaksi. Vuonna 2021 presidentiksi valittiin Hakainde Hichilema. Hänen taustansa on liike-elämässä. Hänellä on iso karjatila ja kaikkiaan yli 300 miljoonan euron omaisuus. Hän on yksi Sambian rikkaimmista miehistä.

Yhteiskunta ja politiikka

Sambia on pahasti velkaantunut. Hallituksen on neuvoteltava luotonantajien kanssa velanmaksujen järjestelyistä. Sambia tarvitsee kipeästi hyvää hallintoa. Kavallukset ja lahjukset ovat olleet yleisiä valtionhallinnossa ja oikeuslaitoksessa. Vuonna 2022 entinen oikeusministeri pidätettiin epäiltynä puolen miljoonan euron kavalluksesta. Entiseltä ulkoministeriltä takavarikoitiin hotelli ja kaksi helikopteria, jotka oli hankittu valtion rahalla. Entistä postilaitoksen johtajaa syytetään lähes 20 miljoonan euron kavalluksista. Varat olivat peräisin köyhyyden lievittämiseen tarkoitetusta rahastosta. Hallituksen uskottavuus riippuu siitä, miten tehokkaasti väärinkäytöksiä torjutaan. Kilpailijapuolueet syyttävät presidentti Hichilemaa siitä, että hän keskittyy edellisten hallitusten aikaiseen korruptioon eikä huolehdi nykyhallinnon puhdistamisesta.

Sambian suuri avainkysymys on: kuinka köyhyys poistetaan. Koululaitoksen kehittämisessä näkyy edistystä, mutta työ on vielä kesken. YK:n lastenjärjestö UNICEF arvioi, että lähes 90 prosenttia lapsista suorittaa seitsemän vuoden peruskoulun. Tytöt käyvät vähemmän koulua kuin pojat. Koulutuksen heikkoudet vähentävät työelämän tuottavuutta ja estävät ihmisten sijoittumista nykyaikaisen yhteiskunnan ammatteihin. Viidesosa sambialaisista käyttää internetiä. Hichileman hallitus uskoo, että Sambian maataloudella on hyviä kehitysmahdollisuuksia. Maatalous voisi olla monipuolisempaa ja tuotanto voisi olla kannattavampaa kuin mitä se nyt on. Sambiassa on runsaat vesivarat, joita voitaisiin käyttää viljelymaiden kasteluun. Näin hillittäisiin kuivuuskausien sadonmenetyksiä. Nykyiset maatalouskäytännöt syrjivät naisia. Naiset omistavat vähemmän maata kuin miehet, vaikka enemmistö maaseudun asukkaista on naisia. Vuonna 2020 44 prosenttia sambialaisista oli alle 15-vuotiaita. Sambia on siis nuorten ihmisten maa ja heidän koulutuksensa ratkaisee, millaista työtä he aikuisina tekevät ja kuinka he pääsevät irti köyhyydestä. Syvä taloudellinen eriarvoisuus haittaa yhä Sambian köyhyyden lievittämistä.

Danny Chilyapa Lwandon maalauksissa kummittelevat värit, kasvot ja hahmot etsien aikaa ja paikkaa. Menneisyys jäi taakse, tulevaisuus on epävarma. Kuvahakuvihje: Danny Chilyapa Lwando art.

Talous ja kaupankäynti

Sambia on alemman keskitulotason maa. Talous supistui 2,8 prosenttia vuonna 2020, mutta kasvoi taas 3,3 prosenttia vuonna 2021. Kuparin hinnan nousu on edistänyt talouden elpymistä. Puolet sambialaisista saa toimeentulon maataloudesta, 10 prosenttia työvoimasta on teollisuuden tehtävissä ja 40 prosenttia palvelualoilla. Vuonna 2020 13 prosenttia työikäisistä oli työttömiä. 60 prosenttia sambialaisista eli köyhyydessä vuonna 2021. Vuonna 2020 Sambia oli maailman suurin raakakuparin viejä. Sambian maaperässä on myös kultaa, hiiltä, smaragdia ja mangaania. Smaragdi on vihreä jalokivi. Mangaania käytetään metalliseoksissa sekä raudan ja teräksen valmistuksessa.

Vuonna 2020 Sambian viennin arvo oli 11 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 5,8 miljardia dollaria. Kuparin osuus oli 74 prosenttia viennin kokonaisarvosta (raakakupari, jalosteet ja kuparimalmi). Kullan osuus oli 7 prosenttia. Suurimpia vientimaita olivat Sveitsi, Kiina, Namibia, Kongon demokraattinen tasavalta ja Singapore. Tärkeimmät tuontimaat olivat Etelä-Afrikka, Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kongon demokrattinen tasavalta ja Intia. Vuonna 2019 Sambiassa kävi 1,3 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti 850 miljoonaa dollaria. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat sambialaiset lähettivät kotimaahan 135 miljoonaa dollaria.