Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Belgrad
Etniset ryhmät: Serbit 83%, unkarilaiset 4%, romanit 2%, bosniakit 2%, muut 9%
Kieli: Serbia (virallinen kieli), unkari, bosnia, romani
Uskonto: Ortodoksikristityt 85%, katolilaiset 5%, muslimit 3%, muut ja uskonnottomat 7%
Väkiluku: 7 149 077 (2023)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 77 474 km2
Valuutta: Serbian dinaari
BKT per asukas: 23 911 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 15. helmikuuta

Maantiede

Serbia on Etelä-Euroopassa Balkanin niemimaalla. Sisämaavaltion läntisiä rajanaapureita ovat Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Montenegro. Pohjoisessa on Unkari, idässä ovat Romania sekä Bulgaria, etelässä ovat Kosovo ja Pohjois-Makedonia. Serbian pohjoisosa on alavaa viljavaa tasankoa. Tonava ja sen sivujoet virtaavat tasangon halki. Pääkaupunki Belgrad on Tonavan ja Savajoen yhtymäkohdassa. Tonava on Euroopan toiseksi pisin joki. Se on vuosisatojen ajan ollut tärkeä kulku- ja kuljetusreitti.

Serbian itäosissa on kukkuloita ja jokilaaksoja. Etelä-Serbiassa on vuoria. Korkein huippu Midžor (2169 m) on Serbian ja Bulgarian välisellä rajalla. Lähes kolmasosa Serbian maa-alasta on metsiä. Taran kansallispuisto on Länsi-Serbiassa. Siellä kasvaa kuusia, pihtaa, pyökkejä, mustamäntyä, marjakuusta, talvitammea, seljoja ja lehmuksia. Metsässä elää karhuja, susia, ilveksiä, kauriita ja villisikoja. Pohjois-Serbian alavilla mailla kesät ovat lämpimiä ja talvet ovat leutoja. Sateiden määrä vastaa useimpien suomalaisten paikkakuntien vuosittaisia sademääriä. Vuorilla ja ylängöillä kesät ovat viileitä ja talvet ovat kylmiä. Etelä-Serbiassa sataa lähes kaksi kertaa enemmän kuin pohjoisessa.

Serbiassa on ollut isoja mielenosoituksia kaivosten ympäristöhaittoja vastaan. Australialainen yhtiö aikoo avata Euroopan suurimman litiumkaivoksen Länsi-Serbian Jadariin. Belgrad ja muut Serbian kaupungit ovat kärsineet ilmansaasteista. Kaupunki-ilmaa likaavat autojen pakokaasut, lämmitys ja hiilivoimalat. Vuonna 2022 kaksi kolmasosaa Serbian sähköstä tuotettiin hiilivoimaloissa. Neljäsosa sähköstä saatiin vesivoimasta. Kaasun osuus oli 5%, samoin tuulivoiman. Aurinkovoiman ja biopolttoaineiden yhteisosuus oli alle prosentti sähköntuotannosta. Euroopan ympäristövirasto toteaa, että Serbiassa ei ole järjestetty kotitalousjätteen kierrätystä. Jäte viedään lajittelematta kaatopaikoille. Vain kymmenesosa jätevesistä käsitellään puhdistamoissa. Kaikki muu jätevesi lasketaan vesistöihin puhdistamatta.

Historia

Serbiassa on elänyt esi-ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Mala Balanican luolasta Etelä-Serbiassa on löydetty yli 300 000 vuoden ikäinen esi-ihmisen leukaluu. Nykyihminen saapui alueelle 40 000 vuotta sitten. Tonavan laaksoista on löytynyt yli 20 000 vuotta vanhoja jälkiä ihmisasutuksesta. Lepenski Virissä lähellä Romanian rajaa on ollut varhaisten metsästäjien ja kalastajien kyliä jo 10 000 vuotta sitten. Kyläläiset tekivät pieniä kivipatsaita ihmistä ja kalaa muistuttavista olennoista, joilla on suuret silmät ja surullinen suu. 7000 vuotta sitten seudulle asettui varhaisia maanviljelijöitä, jotka kasvattivat karjaakin: lehmiä, lampaita ja vuohia.

3000 vuotta sitten Serbiassa eli illyrialaisia heimoja. 2500 vuotta sitten alueelle tuli myös kelttejä. 2000 vuotta sitten Serbia oli osa Rooman valtakuntaa. Kaikkiaan seitsemäntoista Rooman keisaria syntyi alueilla, jotka nykyisin kuuluvat Serbiaan. Slaavit asuttivat Serbian 600-luvulta alkaen. 900-luvulla alueelle muodostui serbien hallitsemia valtioita. 1300-luvulla serbien valtakunta ulottui Tonavalta Kreikkaan asti. 1400-luvulla turkkilainen Osmanien/Ottomaanien valtakunta valloitti Serbian. Turkki ja Itävalta taistelivat vuosien ajan Serbian hallinnasta. 1800-luvulla Serbia oli Turkin valtapiiriin kuuluva puoli-itsenäinen ruhtinaskunta. 1860-luvulla viimeiset turkkilaiset asevoimat poistuivat Serbiasta.

Euroopan suurvallat Iso-Britannia, Ranska, Venäjä, Itävalta-Unkari, Saksa ja Turkki tunnustivat Serbian itsenäiseksi valtioksi vuonna 1878. Ensimmäisessä maailmansodassa Itävalta-Unkari valtasi Serbian. Yli puolet Serbian miespuolisesta väestöstä kuoli ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Serbia oli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, josta tuli 1920-luvulla Jugoslavian kuningaskunta. Toisen maailmansodan aikana Saksan armeija miehitti Serbian. Serbiassa syntyi voimakas sissiliike miehittäjiä vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Serbiasta tuli Josip Broz Titon johtaman uuden Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan voimakkain osavaltio. 1990-luvun alussa Jugoslavia alkoi hajota. Serbia yritti estää Kroatian, Bosnia-Hertsegovinan, Slovenian ja Pohjois-Makedonian irtautumisen itsenäisiksi valtioiksi.

1990-luvulla Jugoslavian serbialainen armeija taisteli itsenäiseksi julistautuneita osavaltioita vastaan. Sloveniassa taisteluja käytiin vain kymmenen päivän ajan. Kroatiassa ja Bosniassa sota kesti useita vuosia. Yli 100 000 ihmistä kuoli. Vasta Naton joukkojen väliintulo lopetti taistelut Bosniassa vuonna 1995. Serbiaan kuulunut albaanienemmistöinen Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Serbia ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Jugoslavian hajoamisen jälkeisissä sodissa Serbian tärkein tavoite ei ollut entisen liittovaltion säilyttäminen, vaan pyrkimys liittää Serbiaan kaikki ne Jugoslavian alueet, joissa asuu serbiväestöä. Montenegro irtautui Serbiasta vuonna 2006. Serbian ja Montenegron välisen valtioliiton purkautuessa myös Serbiasta tuli erillinen itsenäinen valtio. Serbia on ollut YK:n jäsenvaltio vuodesta 2000 lähtien, vuoteen 2003 asti nimellä Jugoslavian liittotasavalta, sen jälkeen vuoteen 2006 saakka nimellä Serbian ja Montenegron valtioliitto, ja vuodesta 2006 Serbian valtiona.

Vuonna 2009 Serbia haki Euroopan unionin jäsenyyttä. Vuonna 2012 EU hyväksyi Serbian ehdokasmaaksi, mutta jäsenyysneuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin. Vuonna 2023 tehdyssä mielipidemittauksessa 44% serbialaisista kannatti EU-jäsenyyttä ja 47% vastusti sitä. Kolme neljäsosaa serbialaisista oli Euroopan unioniin liittymistä vastaan, jos liittymisen ehto olisi se, että Serbian pitäisi tunnustaa Kosovon itsenäisyys.

Yhteiskunta ja politiikka

Serbian presidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita kerran uudelleen toiselle kaudelle. Vuonna 2022 presidentti Aleksandar Vučić valittiin toiselle kaudelle. Hän sai 58% äänistä. Vaaleihin osallistui kahdeksan presidenttiehdokasta. Vučić edustaa Serbiaa hallitsevaa Edistyspuoluetta. Puoluetta on luonnehdittu sekä keskustaan suuntautuneeksi että oikeistolaiseksi. Monet Serbian politiikan tarkkailijat toteavat, että Edistyspuolueella ei useinkaan näytä olevan vankkaa aatepohjaa, vaan se muodostaa näkemyksiään ja liittoutumia tilanteiden mukaan.

Serbian poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Pääministerin valitsee parlamentti. Parlamentissa on 250 kansanedustajaa, jotka valitaan neljän vuoden välein, ellei kauden aikana järjestetä ennenaikaisia vaaleja. Presidentti Vučić hajotti parlamentin vuoden 2022 alussa vähän ennen presidentinvaalia. Ennenaikaiset parlamenttivaalit järjestettiin samaan aikaan presidentinvaalin kanssa. Lakisääteisen aikataulun mukaan parlamenttivaalit olisi pitänyt järjestää vasta vuonna 2024. Vuonna 2022 kansanedustajien vaaliin osallistui 19 puoluetta tai vaaliliittoa, joista 11 sai edustajiaan parlamenttiin. Lähes 60% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista 87 on naisia.

Edistyspuolueen johtama vaaliliitto sai vuoden 2022 vaalissa 120 kansanedustajaa. Puolue säilytti asemansa suurimpana parlamenttiryhmänä, mutta menetti niin monta paikkaa, että se ei enää saanut enemmistöä. Puoli vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Edistyspuolue muodosti hallituksen yhdessä kolmanneksi sijoittuneen Sosialistipuolueen kanssa. Näin syntyneen enemmistöhallituksen pääministeriksi tuli Ana Brnabić, joka oli jo toiminut pääministerinä vuodesta 2017 lähtien. Brnabić on ollut uudistushaluinen poliitikko, joka on kannattanut Serbian liittymistä Euroopan Unioniin. Serbian hallituksessa on myös jäseniä ja ryhmittymiä, jotka haluaisivat mieluummin lisätä Serbian yhteistyötä Venäjän kanssa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:in vaalitarkkailijat ovat todenneet, että Serbian vaaleissa hallitus usein painostaa valtion ja kuntien työntekijöitä antamaan äänensä valtapuolueen ehdokkaille. Valtapuolue kykenee myös tekemään paljon näkyvämpää vaalityötä ja saa enemmän julkisuutta viestimissä kuin kilpailevat puolueet. Vaalitaistelun asetelmat eivät ole täysin reilut. Vaalien aikana on saatu tietoja useista tapauksista, missä hallituspuolue on tarjonnut maksua äänistä. Serbian julkishallinnossa on esiintynyt lahjontaa, kavalluksia ja muita väärinkäytöksiä. Entinen valtionvarainministeri on asetettu tutkinnan alaiseksi rahanpesusyytösten vuoksi. Entistä terveysministeriä on syytetty suhteista rikollisjärjestöihin. Toimittajia on uhkailtu ja he ovat olleet väkivaltaisten hyökkäysten kohteina. Romaniväestö on jatkuvasti syrjityssä asemassa. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön luokittelussa Serbia on osittain vapaa maa.

Serbiassa on rikas taide-elämä ja kulttuuri. Maassa on kasvanut teräviä kirjailijoita. Serbialaiset taidemaalarit ovat olleet taitavia värien käyttäjiä. Eri puolilla maata järjestetään vuosittain monia musiikkitapahtumia. Pienessä Gučan kylässä Länsi-Serbiassa järjestetään joka vuoden elokuussa maailman suurin trumpettijuhla. Siellä kilpaillaan trumpetinsoiton maailmanmestaruudesta. Gučan trumpettijuhlaa on kutsuttu Euroopan villeimmäksi ja hauskimmaksi musiikkifestivaaliksi. Satojen trumpettien sävelet lävistävät kesäilman. Juhlan aikana juodaan lähes miljoona tuopillista olutta.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Serbian ylemmän keskitulotason maaksi. Maailmanpankin tilaston mukaan Serbian talouskasvu on ollut varsin voimakasta lähes koko 2000-luvun ajan. Vientitulot ovat kymmenkertaistuneet kahdessakymmenessä vuodessa. Vuonna 2020 15% Serbian työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 27% toimi teollisuuden tehtävissä ja 58% työskenteli palvelualoilla. Hieman alle 9% työvoimasta oli työttömänä. Vuonna 2021 kymmenesosa Serbian väestöstä eli köyhyydessä.

Serbian viljelijät kasvattavat maissia, vehnää, auringonkukkaa, sokerijuurikasta, perunaa, omenia, vihanneksia ja viinirypäleitä. Serbia on maailman suurimpia luumujen ja vadelmien tuottajia. Karjatalous tuottaa lihaa ja maitoa. Vuonna 2021 Serbiassa oli 900 000 lehmää, kolme miljoonaa sikaa, lähes kaksi miljoonaa lammasta ja 200 000 vuohta. Kanoja oli yli 15 miljoonaa. Serbiassa on vahva kaivosteollisuus. Maa on yksi Euroopan suurimmista kuparin ja hiilen tuottajista. Maassa on myös kultaa, rautaa, sinkkiä, öljyliusketta ja litiumia. Litiumia käytetään akuissa, paristoissa ja lentokoneiden metalliseoksissa.

Serbiassa on monipuolinen teollisuus. Maassa on autotehtaita, vaateteollisuutta, ruoanjalostusta, kone- ja laitevalmistusta ja huonekaluteollisuutta. Tieto- ja viestintäteknologian yritystoiminta on ollut yksi viime vuosien kasvualoista. Tekoäly on nyt uusi painopiste. Vuonna 2022 Serbiassa kävi kaksi miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismin tulot olivat lähes 3 miljardia euroa. Suosittuja matkakohteita ovat pääkaupunki Belgrad sekä kaunis Novi Sadin kaupunki, jossa järjestetään monenlaisia taide- ja kulttuuritapahtumia. Matkanjärjestäjä luonnehtii Belgradia lumoavan särmikkääksi. Kaupungin yöelämä houkuttelee turisteja.

Vuonna 2021 Serbian viennin kokonaisarvo oli 27 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 36 miljardia euroa. Vientituotteita olivat sähkölaitteet ja -tarvikkeet, rauta, kupari, ajoneuvot, vaatteet ja jalkineet, autonrenkaat, muovit, öljy, lääkkeet ja puhdistusaineet, maissi, vehnä, tupakka, hedelmät ja pähkinät. Suurimpia vientimaita olivat Saksa, Italia, Bosnia-Hertsegovina, Romania ja Unkari. Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa, Kiina, Unkari, Italia ja Turkki. Vuonna 2022 ulkomailla asuvat serbialaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 5 miljardia euroa. Sadat tuhannet serbialaiset ovat lähteneet muihin maihin etsimään toimeentuloa. Eniten serbialaisia muuttajia on Saksassa ja Itävallassa. Nykyisin Serbia tarvitsee lisätyövoimaa ulkomailta. Maahan tulee joka vuosi kymmeniä tuhansia työntekijöitä Kiinasta, Venäjältä, Intiasta, Turkista, Pohjois-Makedoniasta ja Albaniasta.