Sudan

Maantiede

Sudan on Punaisen meren rannalla Egyptin etelänaapurina. Sudanin pohjoisosa on Saharan aavikkoa. Siellä on laajoja kivikkojen kirjomia hiekkalakeuksia, välillä kuivia joenuomia ja kituliasta pensastoa. Sudanin läpi virtaava Niili jakaa aavikon kahtia. Niilin länsipuolella leviävää seutua kutsutaan Libyan aavikoksi. Idän puolella on Nubian aavikko, sen laidalla juuri ennen rantakaistaa maisemaa hallitsevat Punaisen meren kukkulat. Sudanin länsirajalla on Marrahin vuoristo. Etelässä Kordofanissa kohoavat Nuban kukkulat. Sudanin eteläosa on Sahelin aluetta, missä kuuma kuiva aavikko muuttuu pensasaroksi ja savanneiksi. Siellä kasvaa akasia- ja apinanleipäpuita. Niilin varsilla on tulvamaita ja metsäkaistaleita.

Sudanin pääkaupunki Khartum on maan keskiosassa Niilin rannalla. Valkoinen-Niili ja Sininen-Niili kohtaavat toisensa Khartumissa ja virtaavat siitä eteenpäin yhtenä jokena pohjoiseen Egyptiä kohti. Niili ja Punainen meri ovat olleet Sudanin valtimoita. Niilin varrella on aina ollut hedelmällisiä tulvamaita. Niiden viljely ja karjanhoito ovat ruokkineet kansoja ja kaupunkeja. Punainen meri on ollut keskeinen kauppareitti, jota pitkin kulttuurivaikutuksetkin ovat levinneet maasta toiseen. Sudanin Punaisen meren rannikolla on tärkeitä satamakaupunkeja, hienoja valkoisia hiekkarantoja, koralleja ja mangrovemetsiä. Punainen meri on vieläkin maailman meriliikenteen valtaväyliä. Monet valtiot kilpailevat sen hallinnasta.

Historia

Sudanin pohjoisosassa Affadissa, vanhan Niilin uoman varrella, on jäänteitä varhaisten metsästäjien ja kalastajien leireistä. Affadin leiriläiset elivät viisikymmentä tuhatta vuotta sitten. He metsästivät alkuhärkiä ja antilooppeja, he kalastivat monneja. Kymmenen tuhatta vuotta sitten Niilin varsilla oli maanviljelijöiden ja karjankasvattajien kyliä. Neljä tuhatta vuotta sitten Sudanin aluetta hallitsi Kerman valtakunta. 3500 vuotta sitten Egypti alisti Kerman.

Kushin kuningaskunta itsenäistyi Egyptistä 3000 vuotta sitten. 400-luvulla Kushin tilalle syntyi kolme kristittyjen valtiota: Nobatia, Makuria ja Alodia. 1400-luvulla Sudaniin asettui arabiväestöä. Islam levisi alueelle 1500-luvulta alkaen. 1820-luvulla Egyptin armeija teki sotaretken Sudaniin liittääkseen maan Egyptiin. 1880-luvulla Sudanista tuli Ison-Britannian siirtomaa. Nimellisesti maa oli brittiläisen ja egyptiläisen yhteishallinnon alaisuudessa.

Vuonna 1951 Egypti sanoutui irti yhteishallinnosta ja julisti, että Sudan kuului Egyptille. Sitten valta vaihtui Egyptissä. Gamal Abdel Nasserin uusi hallitus sopi Ison-Britannian kanssa siitä, että Sudan sai täyteen itsenäisyyteen johtavan itsehallinnon. Vuonna 1954 Sudanissa järjestettiin ensimmäiset parlamenttivaalit. Vuoden 1956 alussa maa itsenäistyi ja samana vuonna Sudan hyväksyttiin YK:n jäseneksi.

Kaksi vuotta Sudanin itsenäistymisen jälkeen kenraali Ibrahim Abboud kaappasi vallan. Hän pyrki vahvistamaan arabialaista ja islamilaista valtaa Etelä-Sudanissa, missä väestön enemmistö oli afrikkalaistaustaista ja kristinusko oli yleinen uskonto. Vuonna 1969 eversti Gaafar Nimeiry johti vasemmistolaisten upseerien vallankaappausta ja uusi sotilashallitus julisti Sudanin sosialistiseksi valtioksi. Vuonna 1979 Etelä-Sudanista löydettiin öljyä.

Vuonna 1989 eversti Omar al-Bashir julisti itsensä Sudanin presidentiksi armeijan tuella. Bashir hallitsi Sudania kolmekymmentä vuotta. Kansainvälinen rikostuomioistuin nosti Bashiria vastaan syytteitä sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Länsi-Sudanin Darfurissa hallituksen joukot ja epäviralliset aseryhmät syyllistyivät joukkomurhiin ja raiskauksiin. Darfurin väkivaltaisuuksissa kuoli kolmesataa tuhatta ihmistä.

Vuonna 2011 Etelä-Sudan itsenäistyi. Sudanin halkaisi uusi kahden valtion raja. Etelä-Sudanin itsenäistyminen jätti Sudanille vain neljäsosan entisistä öljytuloista. Vuonna 2018 ruoan hinta kohosi rajusti. Tämä viritti isoja mielenosoituksia. Niistä levisi kansanliike vaatimaan presidentti Bashirin eroa. Armeija tuli kaduille suojelemaan mielenosoittajia. Vuonna 2019 armeijan kaappaus lopetti Bashirin hallinnon. Vallan otti sotilasneuvosto. Kansanliike jatkui sotilashallinnon aikana. Sotilashallitus ja kansanliike sopivat, että Sudaniin perustettaisiin siviilien ja sotilaiden yhteinen väliaikaishallitus, joka järjestäisi vapaat vaalit.

Vuonna 2021 Sudanin armeija otti uudelleen vallan kenraali Abdel al-Burhanin johdolla. Vuonna 2023 pääkaupungissa Khartumissa puhkesi kovia taisteluja Sudanin armeijan ja sitä aikaisemmin tukeneen Rapid Support Forces -nimisen asejoukon välillä. Yhteenotot laajenivat täysimittaiseksi sisällissodaksi. Taisteluissa on tähän mennessä kuollut yli kaksikymmentä tuhatta ihmistä, ja lisäksi kymmenet tuhannet ihmiset ovat menehtyneet tauteihin ja nälkään. Sota jatkuu edelleen.

Yhteiskunta ja politiikka

Sudanissa on käynnissä valtakamppailu kahden asejoukon välillä. Taistelujen toinen osapuoli on kenraali Abdel al-Burhanin johtama Sudanin armeija. Sudanissa on sotilashallitus, joka kaappasi vallan vuonna 2021. Nyt riehuvan sisällissodan toinen osapuoli on Rapid Support Forces (RSF) -niminen epäsäännöllinen asejoukko, jonka johtaja on Mohamed Hamdan Dagalo. Hamdan Dagalo oli kenraali al-Burhanin liittolainen vuoden 2021 vallankaappauksessa.

Nykyisen sisällissodan taistelut alkoivat Khartumissa vuonna 2023. Kenraali al-Burhanin hallitus aikoi alistaa Hamdan Dagalon RSF-joukot Sudanin armeijan komentoon. Hamdan Dagalo taas on halunnut säilyttää itsenäisesti toimivan asejoukkonsa. Hamdan Dagalo on avoimesti ilmaissut, että hän tahtoo nousta Sudanin johtajaksi. Hän on syyttänyt kenraali al-Burhania liittoutumisesta Sudanin vanhoillisten islamististen uskonnollisten johtajien kanssa. Vanhoilliset islamistit tukevat sotilashallitusta ja vastustavat demokratiaa.

Kenraali al-Burhan on kotoisin Pohjois-Sudanista. Hän kuuluu vanhaan Khartumin valtapiiriin, joka on pitkään hallinnut Sudania. Hamdan Dagalo on darfurilainen, hänen kotinsa on Sudanin lounaisosassa alueella, missä on aina suhtauduttu epäluuloisesti Khartumin vallankäyttäjiin. Sudanin edellisten sisällissotien aikana Dagalo on ottanut haltuunsa kultakaivoksia. Sudanin armeijallakin on omia yhtiöitä, jotka ovat mukana tuottoisassa kultakaupassa. Yli puolet kansainvälisille markkinoille päätyvästä sudanilaisesta kullasta salakuljetetaan maasta. Sudanin valtion kaivosyhtiössä on tapahtunut isoja kavalluksia. Vallanpitäjät rikastuvat köyhän maan luonnonvaroilla. Kenraali al-Burhanin ja Hamdan Dagalon valtataistelussa kamppaillaan myös siitä, kuka saa hallintaansa Sudanin kullan ja öljyn.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Sudanissa oli vuonna 2024 yli kymmenen miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Lähes kolme miljoonaa sudanilaista on lähtenyt ulkomaille pakolaisiksi tai turvapaikanhakijoiksi. Vuoden 2024 lopulla ja vuoden 2025 alussa Sudanin armeija on onnistunut ajamaan RSF-joukot pois joiltakin näiden aikaisemmin valtaamilta alueilta Khartumissa ja Sudanin keskiosissa. Rapid Support Forces on yrittänyt rakentaa omaa hallintoa valtaamilleen alueille muodostaakseen eräänlaisen rinnakkaishallituksen, joka voisi kiistää kenraali al-Burhanin oikeuden esiintyä Sudanin johtajana. Samaan aikaan Sudanin armeija on etsinyt Darfurin monien aseellisten ryhmien joukosta itselleen liittolaisia, jotka taistelisivat RSF-joukkoja vastaan näiden kotialueella.

Lisätietoja Globaliksen Sudan-Darfur konfliktiartikkelista

Talous ja kaupankäynti

Sudan on matalan tulotason maa. Afrikan kehityspankki arvioi, että kaksi kolmasosaa sudanilaisista elää köyhyydessä. Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana Sudanin talous on supistunut joka vuosi. Maailmanpankin tilaston mukaan henkeä kohden laskettu kansantulo pieneni 20% vuonna 2023. Sisällissodan jatkuminen on heikentänyt Sudanin taloutta sen jälkeenkin. Sudanissa on öljyä, kultaa, hopeaa, kromia, rautaa ja uraania. Maa voisi tarjota väestölleen paljon paremmat elinolot, jos valtataistelut ja väestöryhmien väliset ristiriidat eivät halvaannuttaisi kansakunnan ja sen talouden kehitystä.

Lähes kaksi kolmasosaa sudanilaisista asuu maaseudulla. 40% Sudanin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 14% toimii teollisuuden tehtävissä ja 46% työskentelee palvelualoilla. Valtaosa Sudanin viljelijöistä on pieniä perhetilallisia. Viljelijät kasvattavat durraa, papuja, seesamia ja maapähkinöitä. Pientilojen tuottavuus on heikko. Vain suuremmilla Niilin varren tiloilla käytetään kastelujärjestelmiä. Kastelun avulla tuotetaan puuvillaa, sokeriruokoa, vehnää, vihanneksia ja tuorerehua. Niilin laaksossa kasvaa taatelipalmuja. Sudanin karjatalouden tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lehmät, kamelit ja siipikarja. Sudanilaisia vuohia ja lampaita viedään Saudi-Arabian markkinoille.

Vuonna 2023 Sudanin tavaraviennin kokonaisarvo oli neljä miljardia euroa. Tuonnin arvo oli viisi miljardia euroa. Viidesosa vientituloista saatiin raakaöljystä ja öljynjalosteista. Kullan osuus oli melkein yhtä suuri. Muita vientituotteita olivat seesamin ja auringonkukan siemenet, maapähkinät, lampaat ja vuohet, puuvilla, pavut sekä hyönteisöljyt. Kuoriaisista saatavia rasvoja ja öljyjä käytetään saippuoiden ja hajuvesien valmistuksessa. Sudanin suurimpia vientimaita ovat Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Kiina, Saudi-Arabia, Malesia, Egypti ja Italia. Tärkeimmät tuontimaat ovat Kiina, Intia, Egypti, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia. Ulkomailla asuvat sudanilaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä noin miljardi euroa. YK:n asiantuntijat arvioivat vuonna 2025, että Sudan tarvitsisi hätäapua lähes neljän miljardin euron arvosta.