Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Khartoum
Etniset ryhmät: Sudanilaiset arabit 70 %, muut 30 % (fur, beja, nubia, fallata)
Kieli: Arabia ja englanti (viralliset kielet), nubia, ta bedawie, fur
Uskonto: Muslimit 90 %, kristityt 5 %, muut ja uskonnottomat 5 %
Väkiluku: 48 109 006 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 1 861 484 km2
Valuutta: Sudanin punta
BKT per asukas: 4 216 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 1. tammikuuta

Maantiede

Sudan sijaitsee Punaisen meren rannalla Egyptin etelänaapurina. Sudanin pohjoisosa on Saharan aavikkoa. Siellä on laajoja kivikkojen kirjomia hiekkalakeuksia, välillä kuivia joenuomia ja kituliasta pensastoa. Sudanin läpi virtaava Niili jakaa aavikon kahtia. Niilin länsipuolella leviävää seutua kutsutaan Libyan aavikoksi. Idän puolella on Nubian aavikko, sen laidalla juuri ennen rantakaistaa maisemaa hallitsevat Punaisen meren kukkulat. Sudanin länsirajalla on Marrahin vuoristo. Etelässä Kordofanissa kohoavat Nuban kukkulat. Sudanin eteläosa on Sahelin aluetta, missä kuuma kuiva aavikko muuttuu pensasaroksi sekä savanneiksi, joilla kasvaa akasiapuita ja apinanleipäpuita. Niilin varsilla on tulvamaita ja metsäkaistaleita.

Sudanin pääkaupunki Khartoum on maan keskiosassa Niilin rannalla. Valkoinen-Niili ja Sininen-Niili kohtaavat toisensa Khartoumissa ja virtaavat siitä eteenpäin yhtenä jokena pohjoiseen Egyptiä kohti. Niili ja Punainen meri ovat olleet Sudanin valtimoita. Niilin varrella on aina ollut hedelmällisiä tulvamaita. Niiden viljely ja karjanhoito ovat ruokkineet kansoja ja kaupunkeja. Punainen meri on ollut keskeinen kauppareitti, jota pitkin kulttuurivaikutuksetkin ovat levinneet maasta toiseen.

Sudanin Punaisen meren rannikolla on tärkeitä satamakaupunkeja, hienoja valkoisia hiekkarantoja, koralleja ja mangrovemetsiä. Punainen meri on vieläkin maailman meriliikenteen valtaväyliä. Monet valtiot kilpailevat sen hallinnasta.

Historia

Sudanissa on asunut ihmisiä jo kivikaudella. Ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. Sudanin alueelle vaelsi uusia kansanryhmiä muun muassa nykyisestä Libyasta. Maanviljely ja karjatalous keskittyivät Niilin varsille. 4000 vuotta sitten Sudanin aluetta hallitsi Kerman valtakunta. 3500 vuotta sitten Egypti alisti Kerman. Kushin kuningaskunta itsenäistyi Egyptistä 3000 vuotta sitten. 400-luvulla Kushin tilalle syntyi kolme kristittyjen valtiota: Nobatia, Makuria ja Alodia. 1400-luvulla Sudaniin asettui arabiväestöä. Islam levisi alueelle 1500-luvulta alkaen. 1800-luvulla Sudanista tuli brittiläinen siirtomaa. Nimellisesti maa oli brittiläisen ja egyptiläisen yhteishallinnon alaisuudessa. Vuonna 1951 Egypti sanoutui irti yhteishallinnosta ja julisti, että Sudan kuului Egyptille. Sitten valta vaihtui Egyptissä ja uusi Gamal Abdel Nasserin hallitus sopi Iso-Britannian kanssa siitä, että Sudan sai täyteen itsenäisyyteen johtavan kolmen vuoden itsehallinnon vuonna 1953 ja Sudanissa järjestettiin parlamenttivaalit.

Vuonna 1989 eversti Omar al-Bashir nousi valtaan sotilaskaappauksella. Hän julisti itsensä Sudanin presidentiksi. Vuoden 1996 vaaleissa Bashir oli ainoa ehdokas. Sudanista tuli yksipuoluejärjestelmä. Bashir oli vallassa vuoteen 2019 saakka. Kansainvälinen rikostuomioistuin on nostanut Bashiria vastaan syytteitä sotarikoksista, kansanmurhasta sekä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hänen aikanaan Länsi-Sudanissa kärjistyi Darfurin konflikti, missä paikallisväestöä kurittaneet hallituksen joukot ja epäviralliset aseryhmät syyllistyivät joukkomurhiin ja raiskauksiin. Darfurin konfliktissa on kuollut ainakin 300 000 ihmistä. Yli kaksi miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa. Darfurin pakolaisia asuu Sudanin sisällä ja naapurimaissa. Darfurin ristiriidat ja väkivalta jatkuvat vieläkin.

Vuonna 2011 Etelä-Sudan itsenäistyi. Sudanin halkaisi uusi kahden valtion raja. Vuonna 2018 elintarvikkeiden raju hinnankorotus synnytti suuria mielenosoituksia. Niistä virisi kansanliike, joka vaati presidentti Bashirin eroa. Armeija tuli kaduille suojelemaan mielenosoittajia. Huhtikuussa vuonna 2019 armeijan vallankaappaus lopetti Bashirin hallinnon. Vallan otti sotilasneuvosto. Kansanliike jatkui sotilashallinnon aikana. Se vaati, että Sudaniin nimitettäisiin siviilihallitus valmistelemaan vapaita vaaleja. Elokuussa vuonna 2019 sotilashallitus ja kansanliike sopivat, että maata hallitsisi siviilien ja sotilaiden väliaikaishallitus, jonka tehtävänä olisi järjestää vaalit.

Vuonna 2021 armeija otti uudelleen vallan kenraali Abdel al-Burhanin johdolla. Kansanliike innosti kaduille valtavia mielenosoituksia kaappausta vastaan. YK käynnisti neuvotteluja sotilashallituksen ja kansanliikkeen välillä siviilihallinnon palauttamiseksi. Sovitun aikataulun mukaan Sudanissa pitäisi järjestää vaalit viimeistään vuonna 2024. Vuoden 2023 keväällä pääkaupungissa Khartoumissa puhkesi kovia taisteluja Sudanin armeijan ja sitä aikaisemmin tukeneen Rapid Support Forces RSF-nimisen asejoukon välillä. RSF-asejoukon johtaja Mohamed Hamdan Dagalo on pitkään ollut yksi Sudanin kunnianhimoisimmista vallantavoittelijoista.

Yhteiskunta ja politiikka

Keväällä vuonna 2023 Khartoumissa alkaneet taistelut Sudanin armeijan ja Mohamed Hamdan Dagalon johtaman RSF-asejoukon välillä ovat järkyttäneet Sudania syvästi. Sotilasjohtajien valtakamppailu on leimahtanut tuhoisaksi sodaksi samaan aikaan, kun Sudania uhkaa vaikea ruokakriisi ja kiristynyt kilpailu niukoista luonnonvaroista on lisännyt väestöryhmien välisiä yhteenottoja eri puolilla maata.

Kun Omar al-Bashirin itsevaltainen hallitus kaatui vuonna 2019, Sudanissa heräsi toivo orastavasta demokratiasta. Bashirin vastaiseen kansanliikkeeseen osallistui satoja tuhansia sudanilaisia. Vuoden 2021 uusi sotilaskaappaus osoitti, että asevoimat eivät halua luopua vallasta. Sudanin armeijalla on vahva ote yhteiskunnasta, politiikasta ja talouselämästä. Armeijalla on omia yhtiöitä, jotka osallistuvat esimerkiksi hyvin tuottoisaan kultakauppaan. Epäsäännöllisten aseryhmien johtajat ovat hekin ottaneet haltuunsa kultakaivoksia ja rikastuneet laittomilla liiketoimilla. Armeijan korkein upseeristo ja aseryhmien johtajat pelkäävät saavansa syytteet ihmisoikeuksien loukkauksista ja taloudellisista väärinkäytöksistä, jos he menettävät valtansa.

Sudanin yhteiskuntakehitys on vaikeassa ja vaarallisessa vaiheessa. Sotilasjohtajat saattavat taas sopia keskenään vihollisuuksien lopettamisesta ja jonkinlaisesta vallanjaosta, tai sitten johtajien ja eri väestöryhmien väliset ristiriidat voivat kärjistyä laajemmaksi sisällissodaksi. Sudanin armeijan ja Mohamed Hamdan Dagalon RSF-asejoukon lisäksi Sudanissa on useita muitakin aseryhmiä, jotka voivat halutessaan liittyä sotaan joko armeijan tai kapinallisten puolella.

Lisätietoja Globaliksen Sudan-Darfur konfliktiartikkelista

Sarjakuvapiirtäjä Khalid Albaihille kynä on työkalu ja ase. Hänen varjohahmonsa tanssivat Sudanin uudella rajalla, kärsivät, kapinoivat, niputtavat kiväärit turhaksi kimpuksi ja esittelevät oudoimman joulukortin. Se on Khalid Khartoon!

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Sudanin matalan tulotason maaksi. Öljy vauhditti talouskasvua 2000-luvun alussa, mutta Etelä-Sudanin itsenäistyminen vuonna 2011 oli taloudellinen takaisku. Suurin osa tunnetuista öljyvaroista on Etelä-Sudanin puolella. Vuonna 2020 tulvat hävittivät viljelijöiden satoja ja 9 miljoonan ihmisen ruokaturva joutui uhanalaiseksi. Sen jälkeen kuivuus, tuhohyönteiset, kasvitaudit ja väestöryhmien välinen väkivalta ovat haitanneet maanviljelyä ja karjataloutta.

Vuodesta 2018 alkaen Sudanin talous on joka vuosi supistunut. Vuonna 2022 kolmasosa sudanilaisista eli köyhyydessä. Vuonna 2023 köyhyys lisääntyy alkaneiden uusien väkivaltaisuuksien järkyttäessä maan taloutta. Vuonna 2021 40% Sudanin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 15% toimi teollisuuden tehtävissä ja 45% työskenteli palvelualoilla. Vain hieman yli kolmasosa sudanilaisista asuu kaupungeissa.

Vuonna 2021 Sudanin viennin arvo oli 5 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 8 miljardia euroa. Tärkein vientituote oli kulta. Kullan vienti tuotti yli puolet kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat maapähkinät, seesamin ja auringonkukan siemenet, raakaöljy, lampaat, vuohet ja puuvilla. Suurin viennin kohde ja tuonnin lähde oli Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Muita tärkeitä kauppakumppaneita olivat Kiina, Intia, Saudi-Arabia, Egypti ja Italia. Vuonna 2021 ulkomailla työskentelevät sudanilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä noin miljardi euroa.