Lippu
Keskeiset luvut ja tiedot
| Pääkaupunki: | Dodoma (hallinnollinen pääkaupunki), Dar es Salaam (maan talouskeskus) |
| Etniset ryhmät: | Afrikkalaiset 99 % (näistä 95 % bantuväestöä, 130 eri väestöryhmää), muut 1 % (aasialaisperäiset, eurooppalais- ja arabitaustaiset) |
| Kieli: | Swahili ja englanti (viralliset kielet), arabia, lukuisat paikalliskielet |
| Uskonto: | Kristityt 63 %, muslimit 34 % muut ja uskonnottomat 3 % (2020), Sansibarin saarilla pääosa väestöstä on muslimeja |
| Väkiluku: | 61 498 438 (2022) |
| Valtiomuoto: | Tasavalta |
| Pinta-ala: | 947 300 km2 |
| Valuutta: | Tansanian shillinki |
| BKT per asukas: | 3 097 Ostovoimapariteetti $ |
| Kansallispäivä: | 9. joulukuuta Tansanian itsenäisyyspäivä, 10. joulukuuta Sansibarin itsenäisyyspäivä, 26. huhtikuuta Tansanian ja Sansibarin yhdistymisen päivä |
Maantiede
Tansania on Itä-Afrikassa Intian valtameren rannalla, Ugandan ja Kenian eteläpuolella, Mosambikista pohjoiseen. Rannikolla on alavaa maata, hiekkarantoja, polveilevia lahtia, suistoja. Rannan edustalla on yli kolmekymmentä saarta. Sisämaahan mentäessä maasto kohoaa kukkuloiksi ja ylängöiksi, joita halkovat lukuisat joet. Koillis-Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa on Afrikan korkein vuori, lumihuippuinen Kilimanjaro (5895 m). Mahtava Victorianjärvi työntyy pohjoisesta Tansanian puolelle. Lännessä Kongon demokraattisen tasavallan rajalla on pitkä kapea Tanganjikajärvi. Sen vieressä Tansanian puolella on suolainen Rukwajärvi. Järviketjun päättää Njassajärvi etelässä Malawin rajalla. Tansanian ilmasto on enimmäkseen lämmin. Rannikolla on helteitä. Vuorilla ja ylängöillä on viileämpää. Sadekausi kestää marraskuusta huhtikuuhun. Toukokuusta lokakuuhun on yleensä poutaa. Rannikolla saattaa esiintyä sateita myös poutakauden aikana. Rannikon eteläisimpiin osiin tulee toisinaan hirmumyrskyjä Intian valtamereltä.
Tansanian luonnonpuistot ovat kuuluisia. Pohjois-Tansaniassa Serengetin tasangon ruohosavannilla vaeltaa joka vuosi miljoona gnuuantilooppia sekä satoja tuhansia seeproja ja thompsoningaselleja. Alueella elää puhveleita, kirahveja, norsuja, leopardeja ja leijonia. Vuonna 2019 Serengetissä kävi 470 000 turistia. Misalin pikkusaari sijaitsee Pemban saaren vieressä Intian valtameressä. Rannan lähellä on koralliriuttoja, missä värikkäät kalaparvet ihastuttavat sukeltajia. Kilpikonnat kömpivät munimaan hiekkatörmille. Kookosravut kiipeilevät palmuihin. Meressä ui delfiinejä, valashaita ja merihevosia. Pemban viimeisissä metsissä voi nähdä gueretsa-apinoita ja hedelmänsyöjälepakoita. Pemba on osa Sansibarin saaristoa. Sansibarin kaupungissa afrikkalaiset, arabialaiset, intialaiset ja eurooppalaiset vaikutteet ja rakennustavat synnyttävät näyttävän ja kiehtovan kokonaisuuden.
Historia
Olduvain rotkoa Serengetin laidalla Pohjois-Tansaniassa on kutsuttu ihmiskunnan kehdoksi. Sieltä on löydetty kymmenien esi-ihmisten jäänteitä. Vanhimmat kallot ja luut ovat kahden miljoonan vuoden ikäisiä. 10 000 vuotta sitten Tansaniassa asui saneja ja hadzoja, metsästäjiä ja keräilijöitä. 2000 vuotta sitten Tansanian alueelle alkoi vaeltaa lännestä bantukansoja. Pohjoisesta saapui maasaita, karjankasvattajia. Tuhat vuotta sitten Tansanian rannikon asukkaat viljelivät maata ja harjoittivat kauppaa sekä sisämaan suuntaan että arabialaisten ja intialaisten kanssa. 1400-luvulla rannikkoa hallitsi Kilwan sulttaanikunta, joka myi kultaa, mausteita, norsunluuta ja kookosöljyä Arabiaan.
1400-luvun lopussa Portugalin laivat purjehtivat Tansanian rannikolle. Portugalilaiset perustivat kauppasatamia, mutta eivät tunkeutuneet sisämaahan. 1800-luvulla Sansibarista tuli orjakaupan keskus. 1890-luvulla Saksa alisti Tansanian siirtomaakseen. Sansibarin sulttaanikunnasta tuli Iso-Britannian protektoraatti. 1900-luvun alussa Saksa määräsi tansanialaiset kasvattamaan puuvillaa. Syntyi kapina, jonka aikana siirtomaavalta ja nälkä surmasivat yli sata tuhatta ihmistä. Saksan vallan aikana Tansaniassa alettiin tuottaa puuvillan lisäksi kahvia, kumia ja sisalia. Sisal on agaavekasvin kuitu, jota käytetään köysien raaka-aineena. Tansaniasta löytyi myös kultaesiintymiä saksalaisten kaivosyhtiöiden hyödynnettäviksi.
Iso-Britannia valloitti Tansanian ensimmäisen maailmansodan aikana. Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Julius Nyerere, joka hoiti virkaa vuoteen 1985 saakka. Sansibarin sulttaanin hallinto kukistui levottomuuksiin vuonna 1964 ja saaristo liittyi Tansaniaan. Nyereren hallinto kansallisti pankit ja valtiolla oli vahva asema tuotantoelämässä. Maaseudulla Nyerere halusi perustaa osuustoiminnallisia ujamaa-kyliä, mutta uusi tuotantomuoto ei herättänyt ihmisissä innostusta. Tansania oli yksipuoluejärjestelmä vuoteen 1992 asti. Vuodesta 1995 lähtien on järjestetty monipuoluevaaleja. Hallituspuolue CCM on aina voittanut vaalit. Demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Tansania on osittain vapaa maa. Valtionhallinnossa esiintyy taloudellisia väärinkäytöksiä ja itsevaltaisia piirteitä. Vuonna 2021 presidentti John Magufuli kuoli kesken virkakauden. Varapresidentti Samia Suluhu Hassan nousi valtion johtoon. Hän on Tansanian ensimmäinen naispresidentti.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuonna 2019 Tansanian suurin oppositiopuolue Chadema ja eräät muut puolueet eivät osallistuneet paikallisvaaleihin, koska vaalivirkailijat olivat hylänneet merkittävän osan opposition asettamista ehdokkaista. Vuoden 2020 presidentin- ja parlamenttivaalit järjestettiin keskellä koronapandemiaa. Oppositio esitti epäilyksiä ääntenlaskennan rehellisyydestä. Neljä kuukautta ennen vaaleja presidentti Magufuli julisti Tansanian vapaaksi koronaviruksesta. Hän sanoi, että tauti oli kukistettu rukoilemalla. Sen jälkeen viestimillä ei ole ollut oikeutta kertoa koronatartunnoista eikä muistakaan tautiin liittyvistä asioista. Tansaniassa on 20 puoluetta. Hallituspuolue on kuitenkin niin tiukasti vallassa, että maa vaikuttaa yksipuoluejärjestelmältä. Hallitus ahdistaa kansalaisjärjestöjä ja toimittajia. Ihmisoikeuksien loukkaukset ovat lisääntyneet. Väkivallan vaara on kasvanut erityisesti Sansibarilla.
Koronalama supisti matkailutuloja. Tansanian taloutta on paikannut kullan hinnan kohoaminen kansainvälisillä markkinoilla. Kulta on tärkein vientituote. Hallitus haluaa nostaa Tansanian vuoteen 2025 mennessä ylemmän keskitulotason maaksi. 2000-luvulla Tansaniassa on ollut nopean kasvun vuosia, mutta tuotantoelämä ei ole riittävän monipuolinen hyvinvoinnin pohjaksi. Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus koulunkäyntiin. Koulutuksen laatu kaipaa parantamista.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi Tansanian kehitystavoitteista. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma. Avioliitossa naisen pahoinpitely ei ole rikos. Naisia syrjitään omistus- ja perintöasioissa. Kolme neljäsosaa tytöistä keskeyttää opiskelun peruskoulun jälkeen. Keskeyttämisen syitä ovat usein pakkoavioliitto tai raskaus. Suomi tukee Tansaniassa kehitysohjelmaa naisiin kohdistuvan väkivallan, sukuelinten silpomisen ja lapsiavioliittojen lopettamiseksi. 37 prosenttia Tansanian kansanedustajista on naisia. Presidentti Hassan on luvannut nimittää enemmän naisia hallitustehtäviin.
Sansibarissa syntynyt Abdulrazak Gurnah sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021. Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana pakolaisena hän alkoi kirjoittaa englanniksi. Gurnah kuvaa tarkkanäköisesti siirtomaavallan vaikutuksia ja pakolaisten kohtaloita kulttuurien ja maanosien välillä. Tansanialainen maalari George Lilanga loi itselleen maailman. Ihmiset venyvät, vääntyvät, tekevät ruuhkan täyttäen tilan hymyillen ja hämillään, joskus katsojille naureskellen. Kuvahakuvihje: George Lilanga artwork.
Talous ja kaupankäynti
Vuonna 2019 Maailmanpankki nosti Tansanian luokituksen matalan tulotason maasta alemman keskitulotason maaksi. Neljäsosa tansanialaisista elää köyhyydessä. Tansanian merialueilla on suuria maakaasuvaroja, joiden hyödyntämistä ei ole vielä aloitettu. Vuonna 2019 65 prosenttia tansanialaisista hankki toimeentulonsa maataloudesta tai kalastuksesta, 6 prosenttia työvoimasta oli teollisuuden tehtävissä ja 29 prosenttia työskenteli palvelualoilla. Valtaosa maatalouden harjoittajista on pienviljelijöitä. Vuonna 2016 maatilojen keskikoko oli 2,5 hehtaaria. Maanviljelijät kasvattavat maissia, durraa, cashewpähkinöitä, riisiä, kahvia, papuja, sisalia, teetä, puuvillaa, tupakkaa ja banaaneja. Lähes 200 000 tansanialaista saa toimeentulon kalastuksesta. Kalankasvatus on lisääntynyt. Kalastuksen merkitys taloudessa ja ravitsemuksessa saattaa kasvaa lähivuosien aikana. Dar es Salaam on tärkeä kauppakeskus. Se on myös yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista.
Vuonna 2020 Tansanian viennin arvo oli 6 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 12 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat kulta 40 %, kupari 8 % (raakakupari ja jalosteet), muut metallimalmit 7 %, cashewpähkinät 7 %, pavut 4 %, tupakka 3 %, öljykasvien siemenet 3 %, kahvi 2 %, riisi 2 % ja puuvilla 2 %. Suurimpia vientimaita olivat Intia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Sveitsi, Uganda ja Kiina. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta, Intia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuonna 2019 Tansaniassa kävi 1,5 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat 2,6 miljardia dollaria. Vuonna 2020 koronalama supisti turistien määrää. Maahan tuli 621 000 turistia ja matkailutulot olivat miljardi dollaria. Vuonna 2021 matkailuelinkeino alkoi elpyä. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät tansanialaiset lähettivät kotimaahan yli 400 miljoonaa dollaria.