Togo

Sist oppdatert: 29.04.2022

Togossa järjestetään vaaleja, mutta presidentin nimi on aina Gnassingbe. Hallituspuolueen pitkäaikainen valta on luonut pohjaa vilpeille ja väärinkäytöksille. Hallitus suosii omaa väestöryhmäänsä. Armeija pönkittää hallitusta. Kehityssuunnitelmiin kuuluvat Lomen sataman laajentaminen, vesihuollon parantaminen ja sähköverkon levittäminen maaseudulle. Alkuperäisluonto raivataan pois ihmisten tieltä.

Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Lome
Etniset ryhmät: Adja-ewe/mina 42 %, kabye/tem 26 %, para-gourma/akan 17 %, akposso/akebu 4 %, ana-ife 3 %, muut 8 % (2014), kaikkiaan 37 tunnustettua etnistä ryhmää
Kieli: Ranska (virallinen kieli), dagomba, ewe, kabye, mina
Uskonto: Kristityt 42 %, paikallisuskonnot 37 %, muslimit 14 %, muut ja uskonnottomat 7 % (2020)
Väkiluku: 8 478 242 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 56 785 km2
Valuutta: CFA frangi (XOF)
Kansallispäivä: 27. huhtikuuta

Maantiede

Togo sijaitsee Länsi-Afrikassa Guineanlahden rannikolla Ghanan ja Beninin välissä. Pohjoinen rajanaapuri on Burkina Faso. Togo on kapea suikaleen muotoinen maa. Viidenkymmenen kilometrin pituiselta rannikoltaan Togo kurottuu 515 kilometriä pohjoiseen, sisämaahan. Rannikolla on hienoja hiekkarantoja, lahdelmia, palmuja, asutusta ja pienten viljelmien tilkkutäkki. Pääkaupunki Lome on meren rannassa Ghanan rajalla. Rannikolla asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Maa kohoaa loivasti sisämaahan mentäessä. Togon keskiosan halki kulkee kukkuloiden ketju. Korkein huippu on Agou (986 m) lännessä lähellä Ghanan rajaa. Kukkulavyö on vedenjakaja, sen lähteiltä virtaa monta jokea etelään ja pohjoiseen. Itä-Togon Monojoessa on Nangbeton patojärvi. Padon voimala tuottaa sähköä. Vettä käytetään riisipeltojen kasteluun. Togon pohjoisosien kasvillisuus on puu- ja ruohosavannia. Maatalous on syrjäyttänyt alkuperäisluonnon. Jokivarsilla on vielä kapeita metsävöitä. Togon ilmasto on lämmin. Rannikolla on kaksi sadekautta: maaliskuusta heinäkuuhun ja syyskuusta marraskuuhun. Maan pohjoisosissa lämpötilat vaihtelevat viileästä helteisiin. Saharan suunnalta puhaltavat tuulet aiheuttavat kuivuutta.

Fazaon ja Malfakassan suojelualueella Länsi-Togossa kukkuloiden rinteillä kasvaa monilajista lehtimetsää: ketapaneja, mutoboja, keranjeja, upaspuita ja palkomahonkia. Kukkuloiden juurella puuston välissä on ruohikkoa. Alueella on vielä leijonia, norsuja ja sukeltaja-antilooppeja. Linnustoon kuuluu sarvinokkia, jalokotkia ja töyhtöhelmikanoja. Laiton metsästys uhkaa Togon luonnonvaraista eläimistöä.

Rannikon suurin ympäristöhaaste on hiekkarantojen kuluminen. Rannoille on rakennettu suojavalleja ja aallonmurtajia. Silti aallot syövyttävät hiekkaa ja tulvien uhka kasvaa. Rantakylissä tulvat ovat jo tuhonneet taloja ja pilanneet viljelysmaita. Tiheään asutulla rannikolla kaupunkien ja kylien jätevedet likaavat rantaa ja vettä. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa tappioita Togon maataloudelle, sen vaikutukset tuntuvat erityisesti maan pohjoisosien kuivahkoilla alueilla. Pitkään jatkunut viljely on jo kuluttanut hedelmällisiä maakerroksia vähentäen tuottavuutta.

Historia

Togon alueella on asunut ihmisiä tuhansia vuosia sitten. Maan keskiosista Atakoran kukkuloilta on kaivettu esiin kivikirveitä ja muita kivikauden työkaluja. Togon nykyisistä asukkaista dagomba- ja ewe-kansat ovat eläneet alueella 1300-luvulta lähtien. Batammariba-kansan hienot savitalot Pohjois-Togon Koutammakoussa ovat YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n maailmanperintökohde. Samanlaisissa taloissa on asuttu jo 1600-luvulla.

Portugalin laivat saapuivat Togon rannikolle 1470-luvulla. Portugalilaiset rakensivat rannikolle Porto Seguron linnakkeen kaupan tukikohdaksi. Heidän jälkeensä tulivat englantilaiset, ranskalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. Orjakauppa hävitti Togon väestöä ja tuhosi entiset elinkeinot. 1880-luvulla Saksa valloitti maan. Saksan hallinnon aikana Togo tuotti puuvillaa, palmuöljyä, kumia ja kaakaota. Maahan rakennettiin kaupunkeja ja rautateitä. Vuonna 1914 ranskalaiset ja englantilaiset joukot valtasivat Togon saksalaisilta. Nykyinen Togo oli Ranskan hallinnassa, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäinen presidentti oli Sylvanus Olympio, joka toimi pääministerinä viimeisen itsenäisyyttä edeltäneen itsehallintovaiheen aikana.

Vuonna 1963 Olympio surmattiin ja sotilaat ottivat vallan. Presidentiksi nimitettiin Nicolas Grunitzky. Hänet syrjäytettiin vallankaappauksella vuonna 1967. Maan johtoon nousi Gnassingbe Eyadema. Hän toimi presidenttinä vuoteen 2005 asti. Togossa oli yksipuoluejärjestelmä. Eyadema teetti itsestään sarjakuvakirjan, missä hän esiintyi ylivoimaisena supersankarina. Eyadema kuoli yllättäen vuonna 2005. Armeija nimitti Eyademan pojan Faure Gnassingben presidentiksi. Sen jälkeen Gnassingbe on voittanut neljät presidentinvaalit. Vuoden 2020 vaaleissa 17 vaalilautakunnan 19 jäsenestä edusti Gnassingben hallituspuoluetta.

Kansantaide elää taitavasti tehdyissä puunaamioissa. Kuvahakuvihje: Togolese ceremonial masks. Yao Metsoko maalaa puunaamioiden ihmis- ja eläinhahmoja kankaille, hän kieputtaa varjonsa kokonaiseksi maailmaksi ja ihailee moottoripyöräilijöitä. Kuvahakuvihje: Yao Metsoko artwork.

Yhteiskunta ja politiikka

Togossa on järjestetty monipuoluevaaleja vuodesta 1992 lähtien. Isä ja poika Gnassingbe ovat kuitenkin hallinneet maan politiikkaa armeijan tuella. Demokratian kehitystä seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Togon osittain vapaaksi maaksi. Vallankäytön taustalla vaikuttavat eri väestöryhmien väliset jakolinjat. Ewet ovat suurin väestöryhmä. Heidän kotialueensa ovat Togon keski- ja eteläosissa. Toiseksi suurin ryhmä, kabyet, elävät pääosin maan pohjoisosassa. Kabyet ovat aina olleet voimakkaassa asemassa Togon armeijassa. Rannikolla asuvilla minoilla on tärkeä osa kaupassa ja liike-elämässä. Togon ensimmäinen presidentti Sylvanus Olympio oli ewe, Gnassingbet puolestaan kuuluvat kabye-kansaan. Kabyet hallitsevat presidentin UNIR-puoluetta ja valtionyhtiöitä. Kilpailevien puolueiden mukaan hallitus on suosinut kabye-kansan kotialueita valtion rahoittamissa kehityshankkeissa. Togon historian eri vaiheissa väestöryhmien väliset jännitteet ovat monta kertaa kärjistyneet väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Viimeksi näin tapahtui vuosina 2017 ja 2018, kun armeija ampui ihmisiä kohti hajottaessaan hallitusta vastaan järjestettyjä mielenosoituksia.

Gnassingben hallituksen tavoitteena on kehittää Togoa alueelliseksi rahti- ja kauppakeskukseksi. Maanteitä on parannettu. Lomen satamaa on laajennettu ja satamapalveluja on nykyaikaistettu. Lentoasemaa kunnostettiin muutama vuosi sitten. Hallitus yrittää saada elinkeinoelämää mukaan uusiin tuotantoaloitteisiin. Lupaavia aloja voisivat olla ruokatuotteiden jalostaminen sekä tekstiili- ja vaateteollisuus. Lomen sataman lähelle aiotaan rakentaa iso teollisuusalue. Kehityssuunnitelmiin kuuluvat myös sähköverkon levittäminen ja puhtaan juomaveden varmistaminen väestölle. Vuonna 2020 neljäsosa maaseudun asukkaista oli sähköverkon piirissä. Vain 20 prosenttia väestöstä joi puhdasta vettä. Vuonna 2019 perustetuissa yrityksissä vain 27 prosenttia omistajista oli naisia. Maaseudun osuuskunnissa alle 10 prosenttia jäsenistä on naisia. Vuonna 2018 valituista kansanedustajista 16 prosenttia on naisia.

Talous ja kaupankäynti

Togo on matalan tulotason maa. Vuonna 2020 kansantalous kasvoi alle 2 prosenttia. Vuonna 2021 kasvu oli 5 prosenttia. Maailmanpankin mukaan 59 prosenttia maaseudun asukkaista on köyhiä. Kaupungeissa köyhien osuus on 26 prosenttia väestöstä. Vuonna 2020 43 prosenttia togolaisista asui kaupungeissa. Vuonna 2019 32 prosenttia työvoimasta sai toimeentulonsa maataloudesta, 19 prosenttia työskenteli teollisuuden tehtävissä ja 48 prosenttia palvelualoilla. Togon maatalous tuottaa maissia, riisiä, durraa, maniokkia, jamssia, kahvia, kaakaota, cashewpähkinöitä, puuvillaa, ananasta ja soijapapuja. Karjatalouden tärkeimpiä tuotantoeläimiä ovat lampaat, vuohet ja nautakarja. Vain 16 prosenttia pienviljelijöistä käyttää lannoitteita ja lähes 90 prosenttia tekee työnsä yksinkertaisilla käsityökaluilla. Viljelyn lisäksi useimmat pientilalliset kasvattavat kanoja. Togosta on tullut Egyptin jälkeen Afrikan toiseksi suurin luomutuotteiden viejä. Togon tärkeimpiä luomutuotteita ovat ananas ja soijapavut. Myös luomukaakao on jo löytänyt ostajia.

Vuonna 2020 Togon viennin arvo oli 1,7 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 9,9 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat öljy 17 % (raakaöljy ja jalosteet), fosfaatti 7 %, sementti 6 %, sähkö 6 %, muovituotteet 6 %, soijapavut 5 %, kariterasva 4 % (shea-voipuun rasva, jota käytetään saippuan, kosteusvoiteiden ja hiustenhoitoaineiden valmistuksessa), puuvilla 4 %, moottoripyörät 4 %, kulta 3 % ja palmuöljy 3 %. Suurimpia vientimaita olivat Benin, Intia, Burkina Faso, Mali, Ghana ja Niger. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Alankomaat, Intia, Etelä-Korea ja Nigeria. Vuonna 2020 Togossa kävi 482 000 ulkomaista matkailijaa ja matkailutulot olivat 264 miljoonaa dollaria. Ulkomailla asuvat togolaiset lähettivät vuoden aikana kotimaahan yhteensä 440 miljoonaa dollaria.

Togon Kartta