Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Port of Spain
Etniset ryhmät: Intialaisperäiset 35 %, afrikkalaistaustaiset 34 %, monietniset ja muut 31 % (2011)
Kieli: Englanti (virallinen kieli), Trinidadin kreolienglanti, Tobagon kreolienglanti, Trinidadin kreoliranska, Karibian hindi, espanja, kiina
Uskonto: Protestantit 32 %, katolilaiset 22 %, hindut 18 %, muslimit 5 %, muut ja uskonnottomat 23 % (2011)
Väkiluku: 1 403 374 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 5 131 km2
Valuutta: Trinidad ja Tobagon dollari
BKT per asukas: 27 778 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 31. elokuuta

Maantiede

Trinidad ja Tobago on Karibian meren eteläisin saarivaltio. Suurin saari, Trinidad, sijaitsee lähellä Venezuelan rannikkoa. Tobago on koillisessa 30 kilometrin päässä Trinidadista. Kahden pääsaaren lisäksi saaristoon kuuluu 21 pienempää saarta. Trinidadin pohjoisosan halki kulkee vuorijono. Sen korkeimmat huiput ovat Cerro del Aripo (940 m) ja Tucuche (936 m). Vuorten rinteillä on vesiputouksia. Etelämpänä maa laskeutuu tasangoksi, jonka keski- ja eteläosia rypyttävät loivat kukkulat. Trinidadin tiheimmin asuttu alue on läntinen rannikko. Siellä sijaitsee myös pääkaupunki Port of Spain. Tobagon saaren selkäruoto on Main Ridge-vuoristo puolen kilometrin korkuisine huippuineen. Rinteiden välissä on reheviä laaksoja. Tobagon rannikolla on valkoisia ja kullankeltaisia hiekkarantoja. Mereen työntyy niemiä, joiden väliin jää kaarevia lahtia. Trinidad ja Tobagon ilmasto on lämmin ja kostea. Sadekausi ajoittuu kesäkuusta vuoden loppuun. Kuivin vuodenaika on helmikuusta huhtikuuhun.

Trinidadin itärannikolla on suuri Narivan suoalue. Sen metsissä elää kapusiiniapinoita, mölyapinoita, piikkisikoja, muurahaiskarhuja ja isoja papukaijoja. Kosteikon vesissä ui manaatteja. Tobagon saaren kukkuloilla kasvaa monilajisia lehtimetsiä. Main Ridgen vuoristoon perustettiin jo 1770-luvulla metsien suojelualue, jotta puuston hävittäminen ei turmelisi vesilähteitä ja siten uhkaisi koko Tobagon vesitaloutta. Main Ridgen suojelualueella kasvaa useita kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla. Siellä on rikas linnusto, johon antavat vauhtia ja väriä useat kolibrilajit.

Trinidadin ja Tobagon vuorille on rakennettu patoaltaita juomaveden keräämistä varten. Trinidadin saarella on kolme tärkeää patoallasta, Caroni-Arena, Navet ja Hollis. Tobagon juomavesilähde on Hillsboroughin allas. Juomaveden kertyminen häiriintyy, jos haihtumista hillitsevä ja sadevesiä pidättävä kasvillisuus tuhotaan. Laittomia hakkuita esiintyy jatkuvasti erityisesti Trinidadin metsissä. Tobagossa luontomatkailun suosio auttaa säilyttämään metsiä. Vuonna 2019 Trinidadin vedenkäyttöä säännösteltiin, kun pitkäaikainen kuivuus vähensi patoaltaiden vesikertymän huolestuttavalle tasolle. Trinidadin ja Tobagon joet ja rantavedet ovat saastuneet yhdyskuntien jätevesistä, öljynporauksen vuodoista ja maatalouden ravinnekuormituksesta. Likaantuminen uhkaa arvokkaita lomarantoja ja vaurioittaa koralliriuttoja.

Trinidadin saaren eteläkärjessä on maailman suurin pikijärvi. Pitch Laken asfalttia on käytetty New Yorkin ja Washingtonin katujen päällystämiseen. Walter Raleigh paikkasi sillä laivansa vuonna 1595 etsiessään turhaan Eldoradon kultaista kaupunkia.

Historia

Etelä-Trinidadin Banwari Tracesta on löydetty 7000 vuotta vanha ihmisen luuranko. Se on yksi vanhimmista Karibian ihmisjäänteistä. Banwarin varhaisasukkaat olivat kalastajia ja metsästäjiä. Trinidadin itärannikolta Ortoiresta on löydetty 3000 vuoden ikäisiä jauhinkiviä ja muita työkaluja. Myöhemmin Trinidad ja Tobagon valtaväestöä ovat olleet arawakit ja karibit. Kristoffer Kolumbus purjehti Trinidadiin vuonna 1498. 1500-luvulla espanjalaiset vangitsivat saarilta orjia. Varsinainen valloitus alkoi vuonna 1592, kun Antonio de Berrio perusti nykyisen Saint Josephin kaupungin. Espanjalaiset kasvattivat tupakkaa ja kaakaota. 1700-luvulla saarille tuli ranskalaisia siirtolaisia. Tärkeimmiksi tuotteiksi nousivat sokeriruoko ja puuvilla. Työvoimaksi tuotiin afrikkalaisia orjia. Iso-Britannia valtasi Trinidadin vuonna 1797. 1600-luvulla Tobagoon yrittivät asettua hollantilaiset, kuurinmaalaiset ja ranskalaiset. Vuonna 1763 saaresta tuli brittiläinen siirtomaa.

1800-luvun lopulla siirtomaahallinto liitti Trinidadin ja Tobagon toisiinsa. Saarten alkuperäisväestö oli silloin jo hävinnyt. 1800-luvulla orjuus lakkautettiin ja Trinidadin sokeritiloille alettiin värvätä työntekijöitä Intiasta. 1870-luvulla neljäsosa Trinidadin asukkaista oli intialaisia. Näin syntyi Trinidad ja Tobagon nykyinen moni-ilmeinen väestö. Vuonna 1962 Trinidad ja Tobago itsenäistyi, mutta jäi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Vuonna 1976 maa julistettiin tasavallaksi. Vuonna 2018 Trinidad ja Tobagon presidentiksi nimitettiin Paula-Mae Weekes. Presidentin tehtävä on luonteeltaan muodollinen. Päätöksentekovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Vuonna 2020 pääministeriksi valittiin Keith Rowley.

Trinidad ja Tobagossa on useita poliittisia puolueita, mutta käytännössä maan politiikassa toimii kaksipuoluejärjestelmä, missä toinen suurista puolueista on hallituksessa ja toinen oppositiossa. Pääministeri Keith Rowley edustaa People´s National Movement-puoluetta (PNP), jota kannattaa erityisesti afrikkalaistaustainen väestö. Nykyinen oppositiopuolue United National Congress (UNC) taas on intialaisperäisten trinidadilaisten suosima puolue.

Yhteiskunta ja politiikka

Trinidad ja Tobagossa on ollut suhteellisen hyvin toimiva demokratia itsenäisyyden alusta asti. Demokratian kehitystä seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Trinidad ja Tobagon vapaaksi maaksi. Poliittinen valta siirtyy vaaleilla hallitukselta toiselle. Trinidad ja Tobagon henkeä kohden laskettu kansantuote on pienentynyt jatkuvasti vuodesta 2008 alkaen. Talous on liian riippuvainen öljyn ja maakaasun viennistä. Valtio on velkaantunut. Valtionhallinnossa esiintyvät väärinkäytökset ovat edelleen iso haaste. Vuonna 2019 entinen syyttäjänviraston päällikkö pidätettiin epäiltynä rahanpesusta ja entistä senaattoria syytettiin lahjusten vastaanotosta.

Huumekauppaan liittyvä järjestäytynyt rikollisuus ja jengiväkivalta aiheuttavat turvattomuutta. Saarilla toimii yli 200 jengiä. Vuonna 2019 Trinidad ja Tobagossa murhattiin 539 ihmistä. Se on suuri määrä niin pienessä maassa. Naisiin kohdistuva väkivalta on kipeä ongelma. Latinalaisen Amerikan talouskomission (CEPAL) tutkimus vuonna 2017 osoitti, että 30 prosenttia Trinidad ja Tobagon naisista joutui jossakin elämänsä vaiheessa väkivallan uhriksi ja 6 prosenttia naisista oli kärsinyt väkivallasta tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Neljäsosa Trinidad ja Tobagon kansanedustajista on naisia. Presidentti Paula-Mae Weekes on ensimmäinen nainen, joka on valittu maan presidentiksi. Vuonna 2021 saarilla oli 21 000 pakolaista, joista 86 prosenttia tuli Venezuelasta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on syyttänyt Keith Rowleyn hallitusta venezuelalaisten pakolaisten huonosta kohtelusta ja palautuksista kotimaahan.

Trinidadilainen kirjailija V. S. Naipaul sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2001. Saarilla keksitty peltitynnyrirumpu, steel pan, soi hyvin myös Kirkkonummella ja muualla Suomessa. Port of Spainin Romeo Streetin ja Clarence Streetin välissä on Finland Street.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankin mukaan Trinidad ja Tobago on korkean tulotason maa. Trinidad ja Tobago on ollut öljyn viejä jo 1910-luvulta asti. 1970-luvulta alkaen merialueilta on löydetty suuria öljy- ja kaasuvaroja ja talouskasvu on rakentunut niiden varaan. Nykyisin yli 60 prosenttia Trinidad ja Tobagon työssäkäyvistä on palvelualoilla. Maa on yksi Karibian alueen raha- ja pankkipalveluiden keskuksista. Myös matkailu on tärkeä työllistäjä. Vuonna 2020 Trinidad ja Tobagossa kävi 141 000 ulkomaista matkailijaa ja turistien tuottamat tulot olivat 151 miljoonaa dollaria (USD). Matkailun kehitystä rasittavat koronalama ja naapurimaan Venezuelan vaikea taloudellinen ja poliittinen tilanne, joka rajoittaa sieltä tulevaa matkailua. Teollisuus työllistää 8 prosenttia ja rakentaminen 14 prosenttia työvoimasta. Isoja teollisuusaloja ovat öljynjalostus, kemian teollisuus ja metalliteollisuus. Maatalous työllistää 4 prosenttia työvoimasta. Trinidad ja Tobago tuo ulkomailta 85 prosenttia väestön kuluttamista elintarvikkeista. Tämä voi johtaa huomattavaan elinkustannusten kohoamiseen, kun ruoan hinta nousee.

Vuonna 2020 Trinidad ja Tobagon viennin arvo oli 6,3 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 4,8 miljardia dollaria. Tärkeimpiä vientituotteita olivat öljy ja maakaasu 49 % (raakaöljy, öljynjalosteet, nesteytetty maakaasu), metanoli 15 %, ammoniakki 13 %, rauta 8 % ja typpilannoitteet 6 %. Suurimpia vientimaita olivat Yhdysvallat, Espanja, Kiina ja Guyana. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kiina, Guyana ja Brasilia. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät saarelaiset lähettivät kotimaahan 194 miljoonaa dollaria.