Tšad

Maantiede

Tšad on keskiafrikkalainen sisämaavaltio Saharan aavikon laidassa. Rajanaapureita ovat pohjoisessa Libya, idässä Sudan, etelässä Keski-Afrikan tasavalta, lännessä Kamerun, Nigeria ja Niger. Kamerunin ja Tšadin rajalla on Tsadjärvi, joka on aikaisemmin ollut yksi Afrikan suurista järvistä. Tšadjärvi on kuivunut pahasti. Entinen avoin järvenselkä on supistunut kaislikoiksi, lammikoiksi, tulvaniityiksi ja suoksi.

Tšadjärven ympäristö on alavaa maata. Itään päin mentäessä maa alkaa nousta ensin Tšadin keskuslaakioksi ja sitten ylängöiksi. Sudanin rajan lähellä Ennedin kivisten kukkuloiden huiput kohoavat 1400 metrin korkeudelle merenpinnasta. Pohjois-Tšadissa on Tibestin vuoristo. Siellä on Saharan korkein vuori, Emi Koussi (3415 m). Tibestin vuoret ovat uinuvia tulivuoria.

Pohjois-Tšad on Saharan karua hiekka-aavikkoa. Ilmasto on kuuma ja kuiva. Maan keskiosat ovat Sahelin savannivyöhykkeellä. Siellä kasvaa ruohikkoa ja pensaita. Etelä-Tšadissa ilmasto on lämmin ja kostea. Etelän savanneilla kasvaa akasiapuita, ketapaneja ja kaijamahonkia. Zakouman luonnonsuojelualueella on leijonia, norsuja, kirahveja ja puhveleita. Laiton metsästys on hävittänyt sarvikuonot. Ilmastonmuutos on Tšadissa vakava uhka. Vesivarat ehtyvät. Viljelyä ja karjanhoitoa on harjoitettava entistä vaikeammissa oloissa. Ruokaturva on aina vaarassa.

Historia

Pohjois-Tšadin Djurabin aavikolta on löydetty sahelinapinaihmisen luita. Luiden arvioidaan olevan yli kuuden miljoonan vuoden ikäisiä. Ennedin kukkuloilla ja Tibestin vuorilla on seitsemän tuhatta vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Taiteilijat ovat ikuistaneet kirahveja, sarvikuonoja, lehmiä ja ihmishahmoja. Tuhansia vuosia sitten Sahara oli kosteampi ja vehreämpi kuin nyt. Nykyisen aavikon paikalla oli ruohotasankoa, järviä ja metsiä.

1000-luvulta alkaen Tšadin alueelle syntyi useita valtakuntia, joista voimakkaimpia olivat Kanem-Bornu, Wadai ja Bagirmi. Valtakuntien muodostumisen aikaan Tšad oli Saharan yli kulkevien kauppareittien varrella. Saharan kauppiaat kuljettivat suolaa, kultaa, kuparia, norsunluuta ja orjia. Keitaille syntyi levähdyspaikkoja, joista jotkut kasvoivat kaupungeiksi ja vaurastuivat. Islamin usko levisi Tšadiin Saharan kaupankäynnin myötä.

1890-luvulla Ranskan sotilaat tunkeutuivat Tšadiin. 1900-luvulla Tšad oli Ranskan siirtomaa. Etelän viljelykelpoisilla alueilla kasvatettiin puuvillaa. Tšadilaisia käytettiin työvoimana Ranskan muilla afrikkalaisilla alueilla. Ranskan valta oli heikoin Tšadin pohjoisosassa. Viimeiset kapinat kukistettiin 1920-luvulla. Ranskan vartiot valvoivat karavaanireittejä, mutta muutoin aavikon asukkaat elivät entiseen tapaan. Etelän maanviljelyalueilla siirtomaahallinnon ote oli vahvempi.

Vuonna 1960 Tšad itsenäistyi Ranskasta. Tšadista tuli yksipuoluevaltio. Ensimmäisen presidentin Francois Tombalbayen tukialueet olivat etelässä sarakansan asuinseuduilla. Sarojen enemmistö on uskonnoltaan kristittyjä. Maan pohjois- ja keskiosissa syntyi aseellisia kapinaliikkeitä, jotka saivat kannatusta muslimiväestöltä ja vaativat Tšadia hakeutumaan läheisempään yhteistyöhön Pohjois-Afrikan arabivaltioiden kanssa.

1960-luvulta 1990-luvulle asti Tšadissa käytiin sisällissotia, joihin myös Ranska ja Libya osallistuivat. Vuonna 1990 kapinaliike kukisti diktaattori Hissene Habren ja kapinallisten johtaja Idriss Deby nousi presidentiksi. Vuonna 2003 Tšadissa alettiin pumpata öljyä. Sen jälkeen talous on ollut riippuvainen öljytuloista. 2000-luvulla presidentti Debyn hallintoa syytettiin ihmisoikeusloukkauksista ja taloudellisista väärinkäytöksistä. Nigerialainen ääri-islamistinen Boko Haram-järjestö alkoi tehdä terrori-iskuja Tšadiin. Tšadjärven ympäristö ja järvenlampareiden saaret ovat nyt kapinallisten tukikohtia.

Idriss Deby valittiin useita kertoja uudelleen vaaleissa, joita pidettiin epärehellisinä. Vuonna 2021 presidentti sai surmansa taistelussa kapinallisia vastaan. Tšadin johtoon nousi presidentin pojan, kenraali Mahamat Debyn johtama sotilashallitus. Sotilashallitus lupasi palauttaa Tšadin siviilivaltaan vuonna 2022, mutta lupausta ei pidetty. Vuonna 2024 Tšadissa järjestettiin presidentinvaalit. Mahamat Deby valittiin presidentiksi hieman yli kuudenkymmenen prosentin ääniosuudella. Hävinneet ehdokkaat syyttivät hallitusta vaalipetoksesta. Suosituin vastaehdokas Yaya Dillo tapettiin kaksi kuukautta ennen vaaleja.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2024 Tšadin presidentiksi valittiin Mahamat Deby. Debyn perhe on hallinnut Tšadia jo kolmekymmentä viisi vuotta. Mahamat Deby ei olisi vallassa ilman armeijan tukea. Tšadissa toimii yli viisikymmentä aseryhmää, jotka horjuttavat hallituksen valtaa. Aseryhmien joukossa on eri kansanryhmien paikallisia suojeluskuntia ja ääri-islamistisia liikkeitä. Tšadin armeija on ollut tiiviisti mukana Keski-Afrikan maiden yhteisessä taistelussa ääri-islamisteja vastaan. Tästä syystä Mahamat Debyn vallankaappaus ja sotilashallituksen muodostaminen vuonna 2021 ei herättänyt voimakkaita kansainvälisiä vastalauseita. Yhdysvallat ja Ranska pitivät sotilashallitusta liittolaisena terroristien vastaisessa sodassa.

Tšadin perustuslakia uudistettiin vuonna 2024. Entisen parlamentin rinnalle perustettiin senaatti, jossa on 69 senaattoria. Presidentti nimittää kolmasosan ja aluevaltuutettujen neuvosto valitsee kaksi kolmasosaa senaattoreista. Senaatti aloitti toimintansa vuonna 2025. Parlamentin alahuoneessa, kansalliskokouksessa, on 188 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden kaudelle. Vuonna 2024 vaaleihin osallistui yli 180 puoluetta. Viisitoista hallitusta vastustavaa puoluetta piti vaalijärjestelyjä epärehellisinä. Nämä puolueet eivät osallistuneet vaaleihin. Kaikkiaan 37 puoluetta sai edustajia kansalliskokoukseen. Presidentti Debyn Kansallisen pelastuksen liitto sai 124 kansanedustajaa. Toiseksi suurin puolue, Tšadin demokraatit, sai vain yksitoista edustajaa. Vuonna 2024 valituista kansanedustajista 63 on naisia. Vaalilautakunnan mukaan vähän yli puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Tšad ei ole vapaa maa. Hallituksen vastustajia on vangittu ja surmattu. Vuonna 2024 neljäkymmentä sotilasta kuoli, kun ääri-islamistit hyökkäsivät Barkaramin vartioasemalle Tšadjärven lähellä. Viljelijöiden ja karjanajajien välisissä yhteenotoissa kuoli seitsemänkymmentä ihmistä. Kuivilla alueilla karjankasvattajat etsivät uusia laitumia ja vettä. Viljelijät aseistautuvat puolustaakseen maatilojaan. Lähes miljoona tšadilaista on lähtenyt kotiseuduiltaan väkivallan, kuivuuden ja sadekauden tulvien vuoksi. Sudanin sisällissota on pakottanut sikäläisiä karjankasvattajia ajamaan laumojaan rajan yli Tšadiin. Tšadin pohjoisosassa Tibestin alueella on paljon pieniä kultakaivoksia. Alueelle tulee kullan etsijöitä ja laittomia kaivajia Libyasta, Nigeristä, Mauritaniasta ja Sudanista. Kaivajien välisissä kahakoissa kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä.

Appolinaire Guidimbaye tunnetaan myös nimellä Doff. Hän on tšadilainen taiteilija ja kaksitoistalapsisen perheen kymmenes lapsi. Doff-taiteen raaka-aineita ovat vanhat vaijerit, roskat ja romut, muovikorut sekä sota-aseiden hylsyt. Lapsena Doff haki kaatopaikalta leluja. Sitten hän alkoi tehdä niitä itse. Nyt hänen taiteensa aiheita ovat nykyajan pelko, ihmiset, toiveet, naamiot ja tarujen hahmot. Olen hullu, Doff väittää.

Talous ja kaupankäynti

Tšad on matalan tulotason maa. Maailmanpankin mukaan 40 prosenttia tšadilaisista elää köyhyydessä. Parin viime vuoden aikana Tšadin talous on kasvanut neljä prosenttia vuodessa. Vuonna 2024 sadekauden rankkasateiden nostattamat tulvat hävittivät viljelyksiä ja tappoivat karjaa. Yli kahden miljoonan tšadilaisen ruokaturva järkkyi. Tšadissa toimivat YK:n järjestöt arvioivat, että yli seitsemän miljoonaa ihmistä tarvitsee hätäapua vuonna 2025. Avun tarvitsijoiden joukossa on tulvien uhreja, väkivallan takia kotiseuduiltaan muuttaneita tsadilaisia ja naapurimaista tulleita pakolaisia. Tšadissa on noin 800 000 eteläsudanilaista pakolaista.

Noin 70 prosenttia Tšadin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, kymmenesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja viidesosa työskentelee palvelualoilla. Tšadin maanviljely keskittyy maan eteläosan savanniseuduille. Viljelijät kasvattavat durraa, jamssia, maapähkinöitä, sokeriruokoa, maniokkia, riisiä ja papuja. Ulkomaille viedään seesaminsiemeniä, puuvillaa ja arabikumia. Arabikumi on kasvikumi, jota saadaan joidenkin akasialajien maitiaisnesteestä. Arabikumia käytetään elintarvikkeiden sakeutusaineena, liimana sekä värien ja lääkkeiden sideaineena.

Karjankasvatus on Tšadissa tärkeä elinkeino. Maassa on 30 miljoonaa lehmää, 40 miljoonaa vuohta, 45 miljoonaa lammasta ja kymmenen miljoonaa kamelia. Tšadin maaperässä on kultaa, uraania ja öljyä. Vuonna 2023 Tšadin tavaraviennin kokonaisarvo oli neljä miljardia euroa. Tuonnin arvo oli vähän yli miljardi euroa. Lähes 70% vientituloista saatiin öljystä. Neljäsosa vientituloista saatiin kullasta. Muita vientituotteita olivat seesaminsiemenet, arabikumi, puuvilla ja maapähkinät. Neljäsosa viennistä suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, ja viidesosa Kiinaan. Muita isoja vientimaita olivat Saksa, Alankomaat, Ranska ja Turkki. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Turkki, Ranska ja Intia.