Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: N'Djamena
Etniset ryhmät: Sara 31%, kanembu/bornu/buduma 10%, arabi 10%, wadai/maba/masalit/mimi 7%, gorane 6%, masa/musseye/musgum 5%, muut ryhmät 31%: maassa on kaikkiaan yli 200 etnistä ryhmää (2015)
Kieli: Ranska ja arabia (viralliset kielet), sara, lisäksi yli 120 paikalliskieltä
Uskonto: Muslimit 52%, protestantit 24%, katolilaiset 20%, muut ja uskonnottomat 4% (2015)
Väkiluku: 16 914 985 (2022)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 1 284 000 km2
Valuutta: CFA-frangi
BKT per asukas: 1 668 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 11. elokuuta

Maantiede

Tšad on keskiafrikkalainen sisämaavaltio. Se sijaitsee Saharan aavikon laidassa. Rajanaapureita ovat pohjoisessa Libya, idässä Sudan, etelässä Keski-Afrikan tasavalta sekä lännessä Kamerun, Nigeria ja Niger. Kamerunin ja Tšadin rajalla on Tsadjärvi, joka on aikaisemmin ollut yksi Afrikan suurista järvistä. Tšadjärvi on kuitenkin kuivunut pahasti. Entinen avoin järvenselkä on supistunut kaislikoiksi, lammikoiksi, tulvaniityiksi ja suoksi. Tšadjärven ympäristö on alavaa maata. Itään päin mentäessä maa alkaa nousta ensin Tšadin keskuslaakioksi ja sitten ylängöiksi. Sudanin rajan lähellä Ennedin kivisten kukkuloiden huiput kohoavat 1400 metrin korkeudelle merenpinnasta. Pohjois- Tšadissa on Tibestin vuoristo. Siellä on Saharan korkein vuori, Emi Koussi (3415 m). Tibestin vuoret ovat uinuvia tulivuoria.

Pohjois-Tšad on Saharan karua hiekka-aavikkoa. Ilmasto on kuuma ja kuiva. Maan keskiosat ovat Sahelin savannivyöhykkeellä. Siellä kasvaa ruohikkoa ja pensaita. Etelä-Tšadissa ilmasto on lämmin ja kostea. Etelän savanneilla kasvaa puustoa: akaasioita, ketapaneja ja kaijamahonkia. Zakouman luonnonpuistossa elää leijonia, norsuja, kirahveja ja puhveleita. Laiton metsästys on hävittänyt sarvikuonot. Ilmastonmuutos on tsadilaisille vakava uhka. Vesivarat ehtyvät. Tšadjärven kuivuminen on kaikkein näkyvin tapaus. Maanviljely ja karjanhoito tulevat entistä vaikeammiksi. Ruokaturva on aina vaarassa.

Historia

Pohjois- Tšadin Djurabin aavikolta on löydetty sahelinapinaihmisen luita. Niiden arvioidaan olevan seitsemän miljoonan vuoden ikäisiä. Alueella on asunut ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Ennedin kukkuloilla on yli 7000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Niissä kuvataan kirahveja, sarvikuonoja, ihmisiä ja karjaa. Tuohon aikaan Sahara oli kosteampi ja vehreämpi kuin nyt.

1000-luvulta alkaen Tšadin alueelle syntyi useita afrikkalaisia valtakuntia, joista voimakkaimpia olivat Kanem-Bornu, Wadai ja Bagirmi. Valtakuntien muodostumisen aikaan Tšad oli Saharan yli kulkevien kauppareittien varrella. Saharan kauppiaat kuljettivat suolaa, kultaa, kuparia, norsunluuta ja orjia. Keitaille syntyi levähdyspaikkoja, joista jotkut kasvoivat kaupungeiksi ja vaurastuivat. Islamin usko levisi Tšadiin Saharan kaupankäynnin myötä.

1890-luvulla Ranskan joukot tunkeutuivat Tšadiin. 1900-luvulla Tšad oli Ranskan siirtomaa. Etelän viljelykelpoisilla alueilla kasvatettiin puuvillaa. Tšadilaisia käytettiin työvoimana Ranskan muilla afrikkalaisilla alueilla. Ranskan valta oli heikoin Tšadin pohjoisosassa. Viimeiset kapinat kukistettiin 1920-luvulla. Ranskan vartiot valvoivat karavaanireittejä, mutta muutoin aavikon asukkaat elivät entiseen tapaan. Etelän maanviljelyalueilla siirtomaahallinnon ote oli vahvempi.

Vuonna 1960 Tšad itsenäistyi Ranskasta. Vuodesta 1962 alkaen Tšad oli yksipuoluevaltio. Ensimmäisen presidentin Francois Tombalbayen tukialueet olivat etelässä sara-kansan asuinseuduilla. Sarojen enemmistö on uskonnoltaan kristittyjä. Maan pohjois- ja keskiosissa syntyi aseellisia kapinaliikkeitä, jotka saivat kannatusta muslimiväestöltä ja vaativat Tšadia hakeutumaan läheisempään yhteistyöhön Pohjois-Afrikan arabivaltioiden kanssa. 1960-luvulta 1990-luvulle asti Tšadissa käytiin sisällissotia, joihin myös Ranska ja Libya osallistuivat. Vuonna 1990 kapinaliike kukisti diktaattori Hissene Habren ja kapinallisten johtaja Idriss Deby nousi presidentiksi.

Vuonna 2003 Tšadissa aloitettiin öljyvarojen hyödyntäminen. Sen jälkeen talous on ollut riippuvainen öljytuloista. 2000-luvulla presidentti Idriss Debyn hallintoa syytettiin vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista ja taloudellisista väärinkäytöksistä. Aseelliset kapinaliikkeet aloittivat jälleen toimintansa. Nigerialainen ääri-islamistinen Boko Haram-järjestö alkoi tehdä terrori-iskuja Tšadin alueelle. 2010-luvun puolivälissä Boko Haramin toiminta kiihtyi. Tšadjärven ympäristö ja järvenlampareiden saaret ovat nyt terroristien tukikohtia.

Idriss Deby hallitsi Tšadia vuoteen 2021 saakka. Hänet valittiin useita kertoja uudelleen vaaleissa, joita yleisesti pidettiin epärehellisinä. Vuonna 2021 presidentti Deby sai surmansa taistelussa kapinallisia vastaan. Tšadin johtoon nousi presidentin pojan, kenraali Mahamat Idriss Debyn johtama sotilashallitus. Ranska on ollut Idriss Debyn pitkäaikainen liittolainen. Ranska on antanut tukensa myös Mahamat Debyn sotilashallitukselle. Sotilashallitus lupasi, että Tšadissa palattaisiin siviilivaltaan vuoden 2022 syksyllä, mutta näin ei tapahtunut. Julkisuuteen annettu uusi siirtymäaika päättyy vuonna 2024.

Yhteiskunta ja politiikka

Tšadin armeija on ollut tiiviisti mukana Keski-Afrikan maiden yhteisessä taistelussa ääri-islamistisia terroristeja vastaan. Tämän vuoksi Mahamad Debyn vallankaappaus ei ole herättänyt voimakkaita kansainvälisiä vastalauseita. Tšadin sotilashallitusta pidetään edelleen Ranskan, Yhdysvaltojen ja Sahelin alueen maiden liittolaisena, jota ilman terrorismin vastaista sotaa on vaikea voittaa. Vuonna 2021 Tšadin hallitus käytti koronasulkuja poliittisena aseena. Hallitusta vastustavien puolueiden vaalitilaisuuksia estettiin tartuntojen rajoittamisen varjolla, mutta valtapuolue sai järjestää kokouksia ja katukulkueita viranomaisten häiritsemättä. Tšad sai pahimman pandemiavaiheen aikana lykkäystä ulkomaisten velkojen maksuihin. Lykkäysten ansiosta maan raskas velanhoito ei kärjistynyt maksukyvyttömyydeksi. Tšadin talous on riippuvainen öljystä. Vuonna 2022 useita valtion öljy-yhtiön ja pankkien johtajia pidätettiin syytettyinä 20 miljoonan euron suuruisista kavalluksista.

Vuonna 2022 Tšadin hallitus julisti hätätilan ruokaturvattomuuden vuoksi. YK arvioi, että kolmasosa tšadilaisista tarvitsi välitöntä apua. Nälänhädän uhka oli pahin Tšadjärven ympäristössä, missä sekä kuivuudet että jatkuva väkivalta haittaavat ruoantuotantoa. Tšadissa toimii yli 50 aseellista ryhmää. Väkivalta on ajanut 400 000 ihmistä maan sisäisiksi pakolaisiksi. Ääri-islamististen liikkeiden lisäksi väkivaltaa lietsovat kiistat luonnonvaroista. Vuonna 2023 väestöryhmien välisissä yhteenotoissa kuoli kaksisataa ihmistä. Vuonna 2022 karjanajajien ja maanviljelijöiden välisissä kahakoissa kuoli 15 ihmistä ja lähes sata ihmistä sai surmansa kullankaivajien välisissä yhteenotoissa. Tibestin alueella on paljon pieniä kultakaivoksia. Alueelle tulee kullan etsijöitä ja kaivajia Libyasta, Nigeristä, Mauritaniasta ja Sudanista.

Vuonna 2022 hallituksen ja Ranskan vastaiset mielenosoitukset johtivat rajuihin mellakoihin, joiden yhteydessä ranskalaisen öljy-yhtiön huoltoasema poltettiin. Hallitusta vastustavien puolueiden johtajia vangittiin. Hajottaessaan mielenosoituksia poliisit ja sotilaat ampuvat ihmisiä kohti. Kahden viime vuoden aikana turvallisuusjoukot ovat tappaneet useita ihmisiä. Ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet sotilasvallan aikana. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Tšad ei ole vapaa maa. Parlamentin vaalit on järjestetty viimeksi vuonna 2011. Vaalit olisi pitänyt järjestää jo vuonna 2015, mutta niitä on siirretty. Valtaan noustuaan sotilashallitus hajotti parlamentin ja nimitti sen tilalle väliaikaisen kansallisneuvoston. Vuoden 2022 lopussa Tšadissa oli 580 000 pakolaista Sudanista, Nigeriasta ja Keski-Afrikan tasavallasta.

Appolinaire Guidimbaye tunnetaan myös nimellä Doff. Hän on tšadilainen taiteilija ja kaksitoistalapsisen perheen kymmenes lapsi. Doff-taiteen raaka-aineita ovat vanhat vaijerit, roskat ja romut, muovikorut sekä sota-aseiden hylsyt. Lapsena Doff haki kaatopaikalta leluja. Sitten hän alkoi tehdä niitä itse. Nyt hänen taiteensa aiheita ovat naamiot ja nykyajan pelko, ihmiset, toiveet ja kansantarujen hahmot. Doff on hullu, niin hän selittää itse. Kuvahakuvihje: Appolinaire Guidimbaye art.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Tšadin matalan tulotason maaksi. Vuonna 2022 Tšad oli YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa maailman toiseksi köyhin maa. Noin 40% väestöstä elää köyhyydessä. Vuosina 2020 ja 2021 kansantalous supistui yhteensä lähes 9%. Peruselintarvikkeiden hintojen nousu pahensi köyhyyttä. Vuosina 2021 ja 2022 rankkasateiden nostattamat tulvat aiheuttivat suuria tuhoja. Öljyn markkinahinnan kohoaminen on jonkin verran edistänyt Tšadin talouden kasvua. Vuonna 2021 70% työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, kymmenesosa toimi teollisuuden tehtävissä ja viidesosa työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2021 Tšadissa kävi 40 000 ulkomaista matkailijaa. Turismin tulot olivat yli 25 miljoonaa euroa.

Tšadin maanviljely keskittyy maan eteläosan savannialueelle. Viljelijät kasvattavat durraa, jamssia, maapähkinöitä, sokeriruokoa, maniokkia, riisiä ja papuja. Suurin osa maatiloista on pieniä. Lähes puolet maaseudun asukkaista elää köyhyydessä. Viljelijät tuottavat ruokakasveja ja kasvattavat karjaa perheen käyttöön tai lähimarkkinoille. Ulkomaille viedään seesaminsiemeniä, puuvillaa ja arabikumia. Arabikumi on kasvikumi, jota saadaan joidenkin akasialajien maitiaisnesteestä. Arabikumia käytetään elintarvikkeiden sakeutusaineena, liimana sekä värien ja lääkkeiden sideaineena. Tšad on maailman toiseksi suurin arabikumin viejä.

Vuonna 2021 Tšadin viennin kokonaisarvo oli 2,5 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli miljardi euroa. Tärkein vientituote oli öljy. Sen osuus oli kaksi kolmasosaa kaikista vientituloista. Kullan osuus oli 28%. Seesaminsiementen myynti tuotti viisi prosenttia vientituloista. Suurimpia vientimaita olivat Saksa, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Taiwan, Ranska, Kiina, Alankomaat ja Turkki. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Ranska, Intia ja Turkki.