Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Montevideo
Etniset ryhmät: Eurooppalaistaustaiset 85 %, afrikkalaistaustaiset 11 %, alkuperäisväestö 4 % (2017)
Kieli: Espanja (virallinen kieli)
Uskonto: Katolilaiset 42 %, protestantit 15 %, muut 6 %, uskonnottomat 37 % (2014)
Väkiluku: 3 485 152 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta
Pinta-ala: 176 215 km2
Valuutta: Uruguayn peso
BKT per asukas: 28 842 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 25. elokuuta

Maantiede

Uruguay sijaitsee Etelä-Amerikan eteläosassa, Atlantin rannalla, Brasilian ja Argentiinan välissä. Argentiinan ja Uruguayn välinen raja kulkee Rio de la Platan lahteen laskevaa Uruguayjokea pitkin. Joessa on Salto Granden pato ja vesivoimala, joka tuottaa merkittävän osan Uruguayn sähköstä. Maan eteläisin rannikko ja pääkaupunki Montevideo ovat Rio de la Platan rannalla. Rannikoilla on hiekkarantoja ja -särkkiä, suistoja ja lahdelmia. Montevideon koillispuolella ja pohjoisessa Brasilian rajalla on mäkiä ja kukkuloita, mutta enimmäkseen Uruguay on alavaa maata. Korkein huippu, Cerro Catedral, kohoaa vain 514 metrin korkeudelle merenpinnasta. Ylhäältä päin tarkasteltuna Uruguay on kuin tilkkutäkki, maatiloja näkyy kaikkialla suoralinjaisina suikaleina. Metsiä on vähän.

Uruguayn ilmasto on lämmin etelän kesän aikaan. Lämpötilat ovat korkeimmillaan tammikuussa. Talvet ovat viileitä. Heinäkuussa voi paikoitellen olla pakkasta. Melkein puolet Uruguayn asukkaista elävät Montevideon metropolialueella. Metropolialueeseen kuuluvat suurkaupunki, sen esikaupungit ja niiden lähivyöhyke. Kaikkiaan 96% uruguaylaisista asuu kaupungeissa. Pienin kylä on alle kahden sadan asukkaan Arbolito, Cerro Largon maakunnassa lähellä Brasilian rajaa.

Muutamia kymmeniä kilometrejä Montevideosta itään rannikon eteläisimmällä niemellä on Punta del Esten kaupunki. Se on hieno rantalomakohde. Playa Bravan rannalla suuret sormet työntyvät esiin hiekasta. Taiteilija Mario Irarrazabalin veistoksesta on tullut kaupungin nähtävyys. Kuvahakuvihje: La mano de Punta del Este. Kahdeksan kilometrin päässä rannasta on Isla de Lobos, suomeksi susisaari. Karulla saarella elää harjasmerileijonia ja merikarhuja. Uruguayn itärannikolla San Miguelin kansallispuistossa on loivia kukkuloita ja luonnontilaisia kosteikkoja. Siellä tavataan pitkähäntäkissoja, villisikoja, vyötiäisiä ja kaimaaneja.

Vesien pilaantuminen on yksi Uruguayn ympäristöhaasteista. Rio de la Platan rantalahdelmissa on merkkejä saastumisesta. Maatalous on rehevöittänyt vesistöjä. Kastelu rasittaa pohjavesivaroja. Neljäsosassa maatalousmaista on havaittu tuottokykyä haittaavaa kulumista. Luonnon monimuotoisuuskin on uhanalainen. Luonnonniityt ja metsät vähenevät. Liikakalastus on verottanut kalakantoja. Luonnonsuojelualueiden osuus Uruguayn pinta-alasta on alle 10 prosenttia.

Historia

Uruguayn jokivarsilta on löydetty kivestä lohkottuja keihäänkärkiä, jotka osoittavat, että alueella on elänyt ihmisiä yli 11 000 vuotta sitten. Rochan alueella lähellä Atlantin rannikkoa on satoja ihmisten rakentamia kumpuja, joiden ikä on yli 4000 vuotta. Kumpujen liepeiltä on kaivettu ihmisten ja saaliseläinten jäänteitä sekä merkkejä varhaisesta maanviljelystä. Rochan asukkaat ovat kasvattaneet maissia, kurpitsoja ja papuja sen lisäksi, että he ovat olleet kalastajia ja metsästäjiä. Espanjalaisten valloittajien tullessa Uruguayn alueelle, Rio de la Platan rannalla asui charrua-kansaa. Uruguayjoen varrella eli bohanes-kansa ja sisämaassa oli guenoa- ja minuanes-väestön ryhmiä. Espanjalaiset saapuivat Rio de la Platalle vuonna 1516. He rakensivat San Lazaron linnoituksen Uruguayjoen suulle. Espanjalaiset eivät löytäneet Uruguaysta kaipaamiaan kultaa ja hopeaa. Intiaaniväestö teki ankaraa vastarintaa valloittajia kohtaan.

1600-luvun lopulta 1700-luvulle Espanja ja Portugali kilpailivat Uruguayn omistamisesta. Espanjalaiset perustivat Montevideon kaupungin vuonna 1726. Espanjalaisten karja levisi Uruguayn hyville laidunalueille 1600-luvulla. Karja eli luonnontilassa ja sitä metsästettiin lihaksi ja nahoiksi. Nahasta ja rasvasta tuli Uruguayn tärkeimpiä vientituotteita. Taudit ja sodat tuhosivat intiaaniväestön. Viimeinen alkuperäisväestön joukkomurha tapahtui vuonna 1831. 1810-luvulla Argentiinassa syntynyt liikehdintä itsenäisyyden puolesta levisi Uruguayn alueelle samoihin aikoihin, kun Brasilia yritti ottaa Uruguayn haltuunsa. Uruguayssa käytiin sotaa 1820-luvun lopulle asti. Vuonna 1830 Uruguaysta tuli itsenäinen maa. Tähän aikaan maassa oli vain 74 000 asukasta. Argentiina, Brasilia, Ranska ja Englanti pyrkivät hallitsemaan aluetta. Ristiriidat leimahtivat sodiksi ja sisällissodiksi.

Vuosien 1860 ja 1920 välillä maahan saapui 600 000 eurooppalaista siirtolaista. Karjatalous oli tärkein elinkeino. 1900-luvulla Uruguay teollistui, väki muutti kaupunkeihin. Vientiliha pakastettiin. Villan kehräämöistä kasvoi monipuolinen tekstiili- ja vaateteollisuus. Toisen maailmansodan jälkeen maata koettelivat jatkuvat talouskriisit. Vuonna 1973 sotilaat kaappasivat vallan. Tuhansia ihmisiä vangittiin, heitä kidutettiin ja surmattiin. Puolueet ja ammattiliitot kiellettiin. Viestimiä valvottiin tiukasti. Kovaotteinen sotilashallinto jatkui vuoteen 1985 asti. Sen jälkeen valta on siirtynyt vapailla vaaleilla hallitukselta toiselle. Politiikan vanhat asetelmat ovat muuttuneet, on syntynyt uusia puolueita. Maata ovat johtaneet vasemmistolaiset ja konservatiivit. Talous on kasvanut. Vuonna 2020 presidentiksi valittiin Luis Lacalle Pou. Hänen tukenaan on viiden oikeistopuolueen liitto, jonka pitäminen koossa vaatii taitoa neuvotella.

Yhteiskunta ja politiikka

Demokratian kehitystä seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Uruguayn vapaaksi maaksi. Uruguayn julkishallinnossa esiintyy vähemmän väärinkäytöksiä kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Freedom Housen mielestä oikeuslaitos toimii kuitenkin liian hitaasti. Vankiloissa esiintyy väkivaltaa ja ahtautta. Väkilukuun suhteutettuna Latinalaisen Amerikan maista vain Brasiliassa on enemmän vankeja kuin Uruguayssa. Koronalama on aiheuttanut työttömyyttä ja vakavia toimeentulo-ongelmia. Amnesty Internationalin mukaan noin 100 000 uruguaylaista on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle ja 40 000 ihmistä on tarvinnut ruokalahjoituksia saadakseen päivittäiset ateriat.

Naisten aseman parantaminen on ajankohtainen haaste. Vain viidesosa parlamentin jäsenistä on naisia. Työttömyys kohdistuu tuntuvasti enemmän naisiin kuin miehiin. YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) mukaan Uruguayn pienituloisissa perheissä vain 39 prosentilla naisista on vakituinen työpaikka. Naiset ovat yhä huonommin palkattuja kuin miehet. Matalapalkkaisissa tuntitöissä naisille maksetaan 11 prosenttia vähemmän kuin miehille. Korkeaa koulutustasoa edellyttävissä tehtävissä naisten palkat ovat 27 prosenttia alhaisempia kuin miesten. Naisiin kohdistuva väkivalta on kasvanut pandemian aikana. Kuolemaan johtaneissa naisten pahoinpitelyissä Uruguay on väkilukuun suhteutettuna Latinalaisen Amerikan kärjessä. Väkivaltarikokset yleensä ovat Uruguayssa lisääntyneet viime vuosina. Tarvitaan asennemuutoksia, uutta mieskulttuuria, joka ei ihannoi voimaa ja valtaa.

Uruguaylainen kuvanveistäjä Tania Astapenco löytää naisen kasvoista mietteen, kaipuun ja toivon, keho taipuu monelle mutkalle, Astapenco on muodon ja ilmeiden taitaja. Kuvahakuvihje: Tania Astapenco arte.

Talous ja kaupankäynti

Uruguay on korkean tulotason maa. Maailmanpankin mukaan Uruguayssa on Amerikan mantereen laajin keskiluokka, siihen kuuluu yli 60 prosenttia maan asukkaista. Keskiluokkaan kuuluvilla ihmisillä on kohtalaisen hyvä elintaso ja koulutus. Heillä on taloudellinen vapaus tehdä omia valintoja eikä ainoastaan yrittää selviytyä päivästä toiseen. Latinalaisen Amerikan talouskomissio CEPAL arvioi, että alle neljäsosa Uruguayn työtätekevistä toimii epävirallisen eli harmaan talouden piirissä. Useimmissa muissa Latinalaisen Amerikan maissa enemmistö työikäisistä ihmisistä saa toimeentulon harmaan talouden elinkeinoista, kuten pikkukaupasta ja muunlaisesta epämuodollisesta yritystoiminnasta. Maailmanpankki laskee, että 90 prosenttia yli 65-vuotiaista uruguaylaisista on virallisen eläkejärjestelmän piirissä. Uruguayssa tuloerot ovat pienemmät kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa.

Vuonna 2017 lähes 18 prosenttia Uruguayn työvoimasta oli töissä kaupan aloilla, 11 prosenttia sai toimeentulonsa teollisuudesta ja 9 prosenttia maataloudesta, 8 prosenttia teki töitä sosiaali- ja terveydenhuollossa ja 6 prosenttia koulutuksen alalla, 8 prosenttia oli rakennustöissä ja hieman yli 6 prosenttia julkishallinnossa. Uruguayssa on ammattitaitoisia ihmisiä ja monipuolinen elinkeinoelämä. Suomalainen Metsä Botnia rakensi 2000-luvun puolivälissä Uruguayn Fray Bentosiin suuren sellutehtaan, jonka raaka-aine tulee istutetusta eukalyptusmetsästä. Fray Bentosin tehtaan nykyinen omistaja, suomalainen metsäteollisuusyhtiö UPM rakentaa Paso de los Torosiin toista sellutehdasta, jonka tuotantokyky on kaksinkertainen ensimmäiseen verrattuna. Tämä on yksi laajimmista teollisuushankkeista, mitä Uruguayssa on toteutettu.

Vuonna 2019 Uruguayn viennin arvo oli 9 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 10 miljardia dollaria. Tärkeimpiä vientituotteita olivat liha 24 prosenttia (tuoreliha, pakasteet, muut lihatuotteet), sulfaattisellu 17 prosenttia, soijapavut 7 prosenttia sekä maito ja voi 6 prosenttia. Suurimpia vientimaita olivat Kiina, Brasilia, Alankomaat, Yhdysvallat ja Argentiina. Tärkeimmät tuontimaat olivat Brasilia, Kiina, Yhdysvallat ja Argentiina. Vuonna 2019 Uruguayssa kävi yli 3 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat 1,8 miljardia dollaria.