Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Pääkaupunki
Etniset ryhmät: Monietniset/mestizo 64%, eurooppalaistaustaiset 23%, afrikkalaistaustaiset 10%, alkuperäisväestö 1%, muut 2% (2000)
Kieli: Espanja (valtakieli), 25 paikalliskieltä (3 kieliryhmää: cariba, arawaka ja chibcha)
Uskonto: Katolilaiset 84%, protestantit 12%, muut ja uskonnottomat 4% (2005)
Väkiluku: 28 704 947 (2021)
Valtiomuoto: Tasavalta, liittovaltio
Pinta-ala: 916 445 km2
Valuutta: Venezuelan bolivar
BKT per asukas: 17 402 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 5. heinäkuuta

Maantiede

Venezuela on Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, Karibianmeren rannalla. Rannikon edustalla on saaria ja koralliriuttoja. Maan luoteiskorvassa Andien vuorijonot Serrania de Perija ja Cordillera de Merida kaartavat suuren Maracaibojärven laitoja. Vuorten korkeimmat huiput kohoavat lähes 5000 metrin korkeudelle merenpinnasta. Rinteiden pilvimetsissä elää harvinaisia silmälasikarhuja.

Venezuelan keskiosa on tasankoa etelästä Kolumbian rajalta koilliseen Orinocojoen suistoon asti. Orinoco alkaa Parimasta Venezuelan ja Brasilian raja-alueelta, se kiemurtelee tasankojen halki laskeakseen lopulta Karibian mereen. Yli kahden tuhannen kilometrin pituisella Orinocolla on satoja sivujokia. Orinocojoessa tavataan jättiläissaukkoja, piraijakaloja, sähköankeriaita, delfiinejä ja krokotiileja.

Orinocojoen itä- ja eteläpuolella on Guyanan ylänkö. Siellä joet ovat kaivertaneet jyrkkäseinäisiä, syviä laaksoja, joiden väliin jää tasalakisia hiekkakivivuoria. Guyanan ylängöllä kasvaa sademetsiä. Canaiman kansallispuiston nähtävyys on Salto Angel, maailman korkein vesiputous. Venezuelan alavilla mailla ilmasto on kuuma ja kostea. Ylängöillä ja vuorilla on viileämpää.

Lähes 90% venezuelalaisista asuu kaupungeissa ja miltei puolet kaupunkiväestöstä asuu slummeissa. Slummien asukkailla ei ole käytettävissään riittävästi puhdasta vettä, viemäröinti on puutteellinen, asutaan ahtaasti ja asuinpaikka on turvaton. Kaupunkien hallitsematon kasvu hävittää puistoja ja muita viheralueita. Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa asutus on jo levinnyt läheisen Avilan kansallispuiston sisälle. Venezuela on suuri öljyn tuottaja. Öljyn poraus- ja pumppauspaikoilla, kuten Maracaibojärvellä, esiintyy usein päästöjä ja öljyvahinkoja, jotka pilaavat ympäristöä.

Historia

Karibian meren rannikolta Taima-Taimasta on löydetty jäänteitä 14 000 vuotta vanhasta asutuksesta. Löydöksiin kuuluu norsun sukuisen mastodontin lonkkaluu, jonka on lävistänyt kivikärkinen keihäs. Venezuelan varhaiset asukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. Ensimmäiset saviesineiden löydökset ovat 3000 vuotta vanhoja. Noin 2000 vuotta sitten Kolumbian puolelta siirtyi viljelevää väestöä Venezuelan tasangoille. 900- ja 1000-luvuilla on rakennettu kyliä ja viljavarastoja. Maanviljelyn päätuotteita ovat olleet maissi ja juurikasvit.

Kristoffer Kolumbus saapui Venezuelaan vuonna 1498. Silloin alueella asui monia eri väestöryhmiä, kuten lännen wayuut, pohjoisen caquetit ja Andien timoto-cuicat. Kolumbus näki rannikolla paalujen varaan rakennettuja kalastajakyliä. 1500-luvun lopulla espanjalaiset ja englantilaiset purjehtivat Orinocojokea pitkin sisämaahan etsien tarun kultaista kaupunkia. Espanjalaiset perustivat suuria maatiloja, joilla tuotettiin maissia, papuja, lihaa, sokeria ja kaakaota. Tilojen työvoimana olivat pakkotyötä tekevät intiaanit, sekä myöhemmin afrikkalaiset orjat.

Vuonna 1811 Venezuela julistautui itsenäiseksi. Tästä syttyi kymmenvuotinen vapaussota. Sen jälkeen Venezuela vihdoin irtautui Espanjan vallasta ensin osana Suur-Kolumbian valtiota ja sen jälkeen erillisenä itsenäisenä maana. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kahvi oli Venezuelan tärkeimpiä tuotteita. Kahvinvienti vauhditti maan talouskasvua. Tuona aikana kenraalit johtivat maata. 1960-luvulta alkaen öljy on hallinnut Venezuelan taloutta. 1970-luvun puolivälissä öljyntuotanto kansallistettiin.

Runsaista öljytuloista huolimatta maa on velkaantunut ja kompastellut lamasta toiseen. Vähävarainen väestö on kokenut jääneensä syrjään, kun varakkaat ja vallankäyttäjät ovat hyötyneet. Vuonna 1998 puolet Venezuelan asukkaista oli köyhiä, maan öljytulot vähenivät ja 30 prosentin inflaatio söi rahan arvoa. Ihmisten tyytymättömyys lämmitti pohjan vasemmistolaiselle populismille. Presidentiksi valittiin sanavalmis, suuripuheinen Hugo Chavez.

Yhteiskunta ja politiikka

Presidentti Chavez yritti luoda Venezuelaan oman yhteiskuntamallinsa, joka maan sisällä perustui valtiososialismiin ja ulkopolitiikassa rakensi samanmielisten hallitusten ja liikkeiden alueellista, latinalaisamerikkalaista yhteisöä. Venezuela rahoitti vaikutusvaltansa avokätisellä talousavulla maan öljyrahoista. Maan sisällä poliittinen vastakkainasettelu kärjistyi ja hallitus alkoi kurittaa vastustajia yhä kovemmin keinoin. Chavez kuoli vuonna 2013. Hänen jälkeensä presidentiksi nousi Nicolas Maduro.

Venezuelan tilanne on vaikea ja sekava. Maduron valtaa pönkittävät armeija, poliisi ja Chavezin aikana rakennetut paikalliset verkostot, joihin kuuluu sekä kaupunginosien järjestöjä että epävirallisia ja jopa rikollisia aseryhmiä. Opposition hallitsema parlamentti julisti vuonna 2019, että Maduro ei ole maan laillinen presidentti ja nimitti väliaikaiseksi presidentiksi Juan Guaidon. Monet maat ovat tunnustaneet Guaidon nimityksen. Maduron ja Guaidon ryhmittymät ovat ajoittain olleet valmiita neuvottelemaan poliittisen tilanteen ratkaisemisesta, mutta tässä ei ole vielä päästy alkua pitemmälle. Sillä välin etenkin pienituloisilla ihmisillä on puutetta ruoasta ja lääkkeistä. Rikollisuus on lisääntynyt. Venezuela on yksi Amerikan mantereen huumekaupan keskuksista. Apuressa Kolumbian rajan pinnassa sekä Brasilian vastaisella rajalla kolumbialaiset sissiliikkeet ja järjestäytynyt rikollisuus hallitsevat laajoja alueita. Aseryhmät taistelevat usein toisiaan vastaan ja välillä ne ottavat yhteen myös Venezuelan armeijan kanssa.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että 5,9 miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt kotimaastaan kurjan taloustilanteen ja turvattomuuden vuoksi. YK:n Ihmisoikeusneuvosto on asettanut työryhmän tutkimaan Venezuelan ihmisoikeusloukkauksia. Työryhmä totesi, että käytettävissä olevan tiedon pohjalta on perusteltua syytä uskoa, että Venezuelassa on tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan ja että Maduro, hänen hallituksensa jäsenet ja armeijan johto ovat olleet osallisina näissä rikoksissa. Human Rights Watch-järjestö arvioi, että Venezuelassa on 350 poliittista vankia. Turvallisuusjoukot ja epäviralliset aseryhmät ovat myös surmanneet hallituksen vastustajia.

Venezuelan nykytila rasittaa ihmisiä ja luontoa. Maalari Feliciano Carvallo rakasti luontoa ja kilpapyöräilijöitä. Hän edusti afrikkalaistaustaista vähemmistöä. Kuvahakuvihje: Feliciano Carvallo arte.

Talous ja kaupankäynti

Venezuelan talouden hallitseviin piirteisiin on viime vuosien aikana kuulunut hyperinflaatio. Inflaatio tarkoittaa maan rahan arvon heikkenemistä. Hyperinflaatiosta puhutaan silloin, kun rahan arvo laskee rajusti. Venezuelan vauhdikkaimman inflaation aikana vuonna 2018 maan rahan, bolivarin, arvo laski vuodessa 80 prosenttia. Hyperinflaatio lamauttaa pankkilaitoksen. Vuonna 2021 bolivarin arvo laski kuukausittain 7-8%. Se tarkoittaa, että tavarat kallistuvat. Ihmisten ja yritysten on myös vaikea saada lainoja parantaakseen elinkeinoja ja asuinoloja.

Venezuelan talous on riippuvainen öljystä. Öljyn tuotanto on vähentynyt. Tuotantolaitteistot ovat huonokuntoisia, koska niiden huolto on puutteellista. Valtion varojen käyttö on ollut tuhlailevaa ja siinä on esiintynyt väärinkäytöksiä. Venezuelan oma ruoantuotanto on heikkoa. Viime vuosien aikana maassa on usein ollut puutetta peruselintarvikkeista. Vuodesta 2013 alkaen talous on käytännöllisesti katsoen romahtanut. Vuonna 2021 Venezuelan kansantalous tuotti yhteensä noin 240 miljardia dollaria. Vuonna 2014 kansantalouden kokonaisarvo oli kaksinkertainen, 482 miljardia dollaria.

Vuonna 2019 Venezuelan viennin arvo oli 15 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 5,6 miljardia dollaria. Vuonna 2019 raakaöljyn ja öljynjalosteiden osuus oli 88% koko viennin arvosta. Suurimpia vientimaita olivat Intia, Kiina, Yhdysvallat ja Espanja. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Brasilia, Espanja ja Meksiko. Vuonna 2019 ulkomailla asuvat venezuelalaiset lähettivät kotimaahan perheilleen 3,5 miljardia dollaria. Vuonna 2020 rahalähetysten arvo laski 1,6 miljardiin dollariin. Eniten rahalähetyksiä tuli Kolumbiasta, Perusta ja Chilestä.