Angola

Maantiede

Angola sijaitsee eteläisessä Afrikassa Atlantin valtameren rannalla Namibiasta pohjoiseen ja Kongon demokraattisesta tasavallasta etelään. Itänaapurina on Sambia. Angolan rannikolla on alavaa maata. Rannikon eteläosassa on kuiva ilmasto. Siellä on hiekkadyynejä ja niukka kasvillisuus. Sisämaahan siirryttäessä maa kohoaa pöytävuorten, kukkuloiden sekä syvien laaksojen pirstomiksi ylätasangoiksi. Pohjoisessa Kwanzajoki halkaisee ylängön kahteen osaan. Pääkaupunki Luanda on rannikolla lähellä Kwanzajoen suistoa.

Ylänköjen ilmasto on kosteampi kuin rannikolla. Kukkuloilla kasvaa monilajisia lehtimetsiä ja ruohikkoa. Korkeimmat huiput kohoavat hieman yli kahden kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Korkein vuori on Moco (2620 m). Angolan ylängöiltä saa alkunsa monta jokea. Siellä ovat Intian valtamereen laskevan suuren Sambesijoen sekä Atlantin valtamereen laskevien Kwanzan ja Kunenen lähteet. Angolan kukkuloiden valumat ruokkivat myös monia Kongojoen sivujokia. Pohjoisessa Kongon demokraattisen tasavallan ja Kongon tasavallan väliin jää muusta Angolasta irrallinen kapea Cabindan kaistale. Sen edustan merialueilta pumpataan suuri osa Angolan öljystä.

Angolan eteläosassa on Bicuarin kansallispuisto. Siellä kasvaa korkeaa ruohoa, mopanepuita ja leimupuita. Sadeaikana osa alueesta tulvii kosteikoksi. Kansallispuistossa tavataan jälleen norsuja, leijonia, hyeenoja, antilooppeja ja seeproja. Pitkä sisällissota hävitti aikanaan eläinkantoja. Sota kesti 27 vuotta. Angolan maastoon jääneet miinat ovat olleet uhka maanviljelijöille vuosien ajan. Bicuarin suojelualuetta käytettiin tykistön harjoituskenttänä.

Historia

Angolassa on elänyt ihmisiä jo kivikaudella. Varhaisimmat asukkaat olivat khoisan-kansoihin kuuluvia metsästäjiä ja keräilijöitä. He väistyivät 2500 vuotta sitten pohjoisesta tulleiden bantujen tieltä. Bantut harjoittivat viljelyä ja karjanhoitoa. He hallitsivat raudan valmistuksen ja tekivät monenlaisia saviesineitä. Khoisan-väestöä asuu nykyisin Angolan eteläosien kuivilla seuduilla. 1200-luvulla Kongon ja Angolan alueella oli useita bantujen paikallisvaltioita. Niistä muotoutui 1500-luvulla Kongon kuningaskunta, joka ulottui molempien nykyisten Kongon valtioiden alueille sekä Angolaan ja Gaboniin.

Portugalin laivat saapuivat Angolan rannikolle 1480-luvulla. Portugalilaiset ostivat Kongon kuninkaalta orjia ja norsunluuta. 1500-luvulla Portugali perusti Angolaan kauppapaikkoja ja tukikohtia. Luanda perustettiin vuonna 1575. 1500-luvun lopulta vuoteen 1820 asti Angolasta vietiin yli miljoona ihmistä orjiksi Brasiliaan ja Pohjois-Amerikkaan. 1700-luvulla Portugali oli jo valloittanut Angolan rannikon ja maan keskiosien ylänköalueet. Viimeiset sisämaat alistettiin Portugalin hallintaan 1900-luvun alussa.

Portugalin siirtomaavallan aikana Angola tuotti kahvia, puuvillaa, sokeria, sisalia ja kalaa. Sisämaasta hankittiin norsunluuta, mehiläisvahaa, hunajaa, nahkaa ja kumia. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa siirtomaahallinto rakennutti maanteitä ja rautateitä. Timanttien kaivaminen aloitettiin 1910-luvulla. Angolaan muutti portugalilaisia siirtolaisia. 1970-luvulla Angolassa asui yli 300 000 portugalilaista. 1950- ja 1960-luvuilla Angola oli suuri kahvin tuottaja. Vuonna 1955 löydettiin öljyä. Vuonna 1973 öljyn vienti ylitti kahvin viennin arvon. Angolan vapautusliikkeiden aseellinen taistelu siirtomaavaltaa vastaan alkoi 1960-luvulla. Vuonna 1975 Angola itsenäistyi Portugalista.

Yhteiskunta ja politiikka

1960-luvulla Angolassa toimi kolme siirtomaavallan vastaista vapautusliikettä, joilla oli erilainen etninen tausta ja aatemaailma. MPLA-liikkeen tukialueet olivat pohjoisessa Luandan lähellä. UNITA toimi Angolan keskiosissa ja sai tukea ovimbundu-väestöltä. FNLA solmi suhteet kongolaisiin ja sai apua Zairesta, nykyisestä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Siirtomaavallan kaatuminen johti valtataisteluun sissiliikkeiden välillä. Raaka ja tuhoisa sota kesti 27 vuotta vuoteen 2002 asti. MPLA oli voimakkain vapautusliike ja hallitsi maata. Angolaan tuli kuubalaisia joukkoja tukemaan MPLA:n hallitusta. Etelä-Afrikan armeija hyökkäsi Angolaan auttaakseen UNITA:n valtaan. Sodan aikana kuoli puoli miljoonaa ihmistä. Yli 70 000 ihmistä vammautui miinoista. Satoja tuhansia angolalaisia pakeni Zaireen ja Sambiaan. Kolme ja puoli miljoonaa ihmistä pakeni kotiseudultaan. Angolan talous romahti.

MPLA on edelleen Angolan suurin puolue. Parlamentti valitaan vaaleilla, mutta varsinainen valta on presidentin johtamalla hallituksella. Maailman demokratian kehitystä seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Angola ei ole vapaa maa. Maassa vallitsee suuri taloudellinen eriarvoisuus. Väestön elämää rasittaa köyhyys. Öljyn hinnan vaihtelu ravistelee maan taloutta. Valtionhallinnossa esiintyy väärinkäytöksiä. Vuonna 2016 presidentti Jose dos Santos nimitti tyttärensä johtamaan maan öljy-yhtiötä. Vuonna 2017 presidentiksi nimitettiin MPLA:n Joao Lourenco. Hän lupasi järjestää Angolan ensimmäiset kunnallisvaalit vuonna 2020, mutta vaalien järjestämistä on lykätty. Lykkäämistä on perusteltu koronapandemialla. MPLA hallitsee valtion laitoksia ja saa tukea kimbundu-väestöltä. Suuret öljytulot ovat auttaneet hallitusta luomaan etuverkostoja, joissa poliittisesta uskollisuudesta saa taloudellista hyötyä.

Angolalainen valokuvaaja Edson Chagas on istuttanut vanhat naamiot nykyaikaiseen liike-elämään. Naamion sijasta päähän kelpaa myös kassi. Kuvahakuvihje: Edson Chagas masks.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankin mukaan Angola on alemman keskitulotason maa. Angolan talous on riippuvainen öljystä. Öljyntuotannon arvo on kolmasosa kansantulosta. Talous on supistunut usean viime vuoden aikana, kun öljyn hinta on ollut suhteellisen alhainen. Vuonna 2020 Angolan kansantuote pieneni yli 5% koronalaman vuoksi. Rahan arvo heikkeni yli 20% vuonna 2020 ja sen jälkeenkin inflaatio on jatkunut voimakkaana. Vuonna 2019 40% angolalaisista oli köyhiä. Vuonna 2022 hallitus käynnisti hätäapuohjelman, jolla tuetaan 1,6 miljoonan perheen perustoimeentuloa.

Puolet angolalaisista saa toimeentulonsa maataloudesta. Valtaosa maanviljelijöistä on pientilallisia. Maa tuottaa kassavaa, maissia, banaaneja, ananasta, sokeriruokoa, juureksia, palmuöljyä, kahvia, maapähkinöitä ja papuja. Pientilojen pinta-alakohtainen tuottavuus on alhainen. Maatalouden ja kalastuksen osuus kansantulosta on alle 10%. Kalastus voisi olla Angolalle nykyistä tärkeämpi elinkeino. Vuonna 2018 noin 100 000 angolalaista työskenteli kalastuksen piirissä. Merikalastuksesta ovat hyötyneet eniten ulkomaiset yhtiöt. Teollisuuden aloilla työskentelee vain 7% työvoimasta. Öljynjalostus on hallitseva teollisuuden ala. Palvelut työllistävät 43% työvoimasta. Matkailusta voi tulla kasvuelinkeino sitten, kun pandemia ei enää haittaa kansainvälistä turismia. Muita kasvun aloja ovat olleet pankkipalvelut, tiedonvälitys ja rakennustoiminta.

Vuonna 2020 Angolan viennin arvo oli 21 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 7 miljardia dollaria. Öljyn ja maakaasun osuus oli 92% koko viennin arvosta (valtaosa raakaöljyä, lisäksi maakaasua ja öljyn jalosteita). Timanttien vienti tuotti 7% viennin arvosta. Kiina osti yli 60% Angolan viennistä. Muita vientimaita olivat Intia, Thaimaa ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Portugali, Yhdysvallat, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Iso-Britannia.

Angola on suuri maa, jolla on rikkaita perinteitä. Mumuila-kansan samakaka-kankaasta on tullut kansainvälinen muotituote. Kuvahakuvihje: samakaka cloth.