Angola

Maantiede

Angola on eteläisessä Afrikassa Atlantin valtameren rannalla Namibian pohjoispuolella ja Kongon demokraattisen tasavallan eteläpuolella. Itäinen naapuri on Sambia. Angolan rannikolla on alavaa maata. Rannikon eteläosassa on kuiva ilmasto. Siellä on hiekkadyynejä ja niukka kasvillisuus. Sisämaahan siirryttäessä maa kohoaa pöytävuorten, kukkuloiden sekä syvien laaksojen pirstomiksi ylätasangoiksi. Pohjoisessa Kwanzajoki halkaisee ylängön kahteen osaan. Pääkaupunki Luanda on rannikolla lähellä Kwanzajoen suistoa.

Ylänköjen ilmasto on kosteampi kuin rannikolla. Kukkuloilla kasvaa monilajisia lehtimetsiä ja ruohikkoa. Korkeimmat huiput kohoavat hieman yli kahden kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Korkein vuori on Moco (2620 m). Angolan ylängöiltä saa alkunsa monta jokea. Siellä ovat Intian valtamereen laskevan suuren Sambesijoen sekä Atlantin valtamereen laskevien Kwanzan ja Kunenen lähteet. Angolan kukkuloiden valumat ruokkivat myös monia Kongojoen sivujokia. Pohjoisessa Kongon demokraattisen tasavallan ja Kongon tasavallan väliin jää muusta Angolasta irrallinen kapea Cabindan kaistale. Sen edustan merialueilta pumpataan suuri osa Angolan öljystä.

Angolan eteläosassa on Bicuarin kansallispuisto. Siellä kasvaa korkeaa ruohoa, mopanepuita ja leimupuita. Sadeaikana osa alueesta tulvii kosteikoksi. Kansallispuistossa tavataan jälleen norsuja, leijonia, hyeenoja, antilooppeja ja seeproja. Pitkä sisällissota hävitti aikanaan eläimistön. Bicuarin suojelualuetta käytettiin tykistön harjoituskenttänä. Angolan maastoon jääneet miinat ovat olleet uhka maanviljelijöille vuosien ajan.

Historia

Angolan varhaisimmat asukkaat olivat khoisan-kansoihin kuuluvia metsästäjiä ja keräilijöitä. He väistyivät 2500 vuotta sitten pohjoisesta tulleiden bantujen tieltä. Bantut harjoittivat viljelyä ja karjanhoitoa. He hallitsivat raudan valmistuksen ja tekivät monenlaisia saviesineitä. Khoisan-väestöä asuu nykyisin Angolan eteläosien kuivilla seuduilla. 1200-luvulla Kongon ja Angolan alueella oli useita bantujen paikallisvaltioita. Niistä muotoutui 1500-luvulla Kongon kuningaskunta, joka ulottui molempien nykyisten Kongon valtioiden alueille sekä Angolaan ja Gaboniin.

Portugalin laivat saapuivat Angolan rannikolle 1480-luvulla. Portugalilaiset ostivat Kongon kuninkaalta orjia ja norsunluuta. 1500-luvulla Portugali perusti Angolaan kauppapaikkoja ja tukikohtia. Luandan kaupunki perustettiin vuonna 1575. 1500-luvun lopulta vuoteen 1820 asti Angolasta vietiin yli miljoona ihmistä orjiksi Brasiliaan ja Pohjois-Amerikkaan. 1700-luvulla Portugali oli jo valloittanut Angolan rannikon ja maan keskiosien ylänköalueet. Viimeiset sisämaat alistettiin Portugalin hallintaan 1900-luvun alussa.

Portugalin siirtomaavallan aikana Angola tuotti kahvia, puuvillaa, sokeria, sisalia ja kalaa. Sisämaasta hankittiin norsunluuta, mehiläisvahaa, hunajaa, nahkaa ja kumia. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa siirtomaahallinto rakennutti maanteitä ja rautateitä. Timanttien kaivaminen aloitettiin 1910-luvulla. Angolaan muutti portugalilaisia siirtolaisia. 1970-luvulla Angolassa asui kolmesataa tuhatta portugalilaista. 1950- ja 1960-luvuilla Angola oli suuri kahvin tuottaja. Vuonna 1955 löydettiin öljyä. Vuonna 1973 öljyn vienti ylitti kahvin viennin arvon. Angolan vapautusliikkeiden aseellinen taistelu siirtomaavaltaa vastaan alkoi 1960-luvulla. Vuonna 1975 Angola itsenäistyi Portugalista.

Yhteiskunta ja politiikka

1960-luvulla Angolassa toimi kolme siirtomaavallan vastaista vapautusliikettä, joilla oli erilainen etninen tausta ja aatemaailma. MPLA-liikkeen tukialueet olivat pohjoisessa Luandan lähellä. UNITA toimi Angolan keskiosissa ja sai tukea ovimbundu-väestöltä. FNLA sai apua Zairesta, nykyisestä Kongon demokraattisesta tasavallasta. FNLA:n kannattajakuntaan kuului bakongo-väestöä.

Portugalin siirtomaavallan kaatuminen johti valtataisteluun sissiliikkeiden välillä. Raaka tuhoisa sota kesti 27 vuotta, vuodesta 1975 vuoteen 2002 asti. MPLA oli voimakkain vapautusliike. Se hallitsi maata. Angolaan tuli kuubalaisia joukkoja tukemaan MPLA:n hallitusta. Etelä-Afrikan armeija hyökkäsi Angolaan auttaakseen UNITA:n valtaan. Sodan aikana kuoli puoli miljoonaa ihmistä. Yli 70 000 ihmistä vammautui miinoista. Kolme ja puoli miljoonaa ihmistä pakeni kotiseudultaan. Angolan talous romahti.

MPLA on edelleen Angolan suurin puolue. Parlamentti valitaan vaaleilla, mutta varsinainen valta on presidentin johtamalla hallituksella. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö toteaa, että Angola ei ole vapaa maa. Angolassa vallitsee suuri taloudellinen eriarvoisuus. Väestön elämää rasittaa köyhyys. Öljyn hinnan vaihtelut ovat ravistelleet taloutta. Kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan. Valtionhallinnossa esiintyy väärinkäytöksiä. Vuonna 2016 presidentti Jose dos Santos nimitti tyttärensä johtamaan Angolan öljy-yhtiötä. Isabel dos Santosilla on nykyisin lähes kahden miljardin euron omaisuus. Hän on Afrikan rikkain nainen.

Vuonna 2017 Angolan presidentiksi nimitettiin MPLA:n Joao Lourenco. Hän lupasi järjestää maan ensimmäiset kunnallisvaalit vuonna 2020, mutta vaalien järjestämistä lykättiin. MPLA hallitsee valtion laitoksia ja saa tukea ambundu-väestöltä. Suuret öljytulot ovat auttaneet hallitusta luomaan etuverkostoja, joissa poliittisesta uskollisuudesta saa taloudellista hyötyä. Vuonna 2022 Joao Lourenco valittiin toiselle presidenttikaudelle niukalla 51 prosentin ääniosuudella. UNITA:n johtaja Adalberto Costa Junior sai 44% äänistä.

Vuonna 2023 polttoaineiden hintatuen vähentäminen aiheutti mellakoita Luandassa, Benguelassa ja Huambossa. Poliisi ampui useita ihmisiä. Vuonna 2024 UNITA-puolueen kannattajat kokoontuivat mielenosoitukseen ruokapulan vuoksi. Tavallista ankarampi kuivuus hävitti maissi- ja durrasatoja Angolan etelä- ja itäosissa. Karjan laitumetkin kuihtuivat ja juottopaikat jäivät ilman vettä. Ainakin puoltatoista miljoonaa ihmistä uhkasi nälänhätä. Tuhannet ihmiset siirtyivät kuivuusalueilta rajan yli Namibian puolelle.

Angolalaisen kirjailijan Jose Eduardo Agualusan teos Yleinen unohdusteoria on hiljattain julkaistu suomeksikin. Angolan itsenäistymisen aattona kirjan päähenkilö Ludo, nainen, sulkeutuu kotiin vuosikymmeniksi elääkseen muistoilla ja varastoilla. Angolalainen valokuvaaja Edson Chagas on istuttanut vanhat naamiot nykyaikaiseen liike-elämään. Naamion sijasta päähän kelpaa myös kassi. Kuvahakuvihje: Edson Chagas masks.

Talous ja kaupankäynti

Angola on alemman keskitulotason maa. Viime vuosina talouskasvu on ollut hidasta. Angolan talous on supistunut joinakin vuosina siksi, että tärkeimmän luonnonvaran öljyn hinta on laskenut maailmanmarkkinoilla. Vuonna 2024 Angolan talous oli samankokoinen kuin viisitoista vuotta aikaisemmin. Maailmanpankki arvioi vuoden 2025 alussa, että 30% angolalaisista elää köyhyydessä. Hallitus ylläpitää hätäapuohjelmaa, joka tukee puolentoista miljoonan ihmisen perustoimeentuloa. Asiantuntijoiden mielestä Angolan tulisi etsiä uusia elinkeinoja, jotta talous ei olisi liian riippuvainen öljytuloista. Yksityiselle yritystoiminnalle olisi annettava enemmän tilaa. Maatalous voisi olla nykyistä monipuolisempaa. Elintärkeistä vesivaroista tulisi pitää huolta.

Noin 56% Angolan työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta ja kalastuksesta, 6% toimii teollisuuden tehtävissä ja 38% työskentelee palvelualoilla. Vuonna 2024 kolmasosa työvoimasta oli työttömänä. Angolan viljelijät kasvattavat maissia, durraa, maniokkia, banaaneja, ananasta, soijaa, sokeriruokoa, palmuöljyä, vihanneksia, kahvia, maapähkinöitä ja papuja. Neljä viidesosaa tuotannosta tapahtuu parin hehtaarin suuruisilla perhetiloilla. Viljelymenetelmät ovat vanhanaikaisia ja tuottavuus on alhainen. Angolassa on viisi miljoonaa lehmää, neljä miljoonaa vuohta ja miljoona lammasta. Suurin osa lihakarjatiloista on maan eteläosassa. Kuivuudet haittaavat viljelijöitä ja karjan kasvattajia. Satoja tuhansia nautoja on kuollut, kun vesilähteet ovat tyrehtyneet ja laidunalueet ovat kuihtuneet.

Angolalla on 1600 kilometriä Atlantin valtameren rannikkoa. Satatuhatta angolalaista hankkii toimeentulon kalastamalla. Kala on arvokas ravinnonlähde. Valtaosa saaliista käytetään kotitarpeiksi tai myydään paikallisille markkinoille. Merikalastus voisi olla nykyistä tärkeämpi elinkeino. Tähän mennessä Angolan merialueen kalakantaa ovat eniten hyödyntäneet ulkomaiset yhtiöt. Angolan maaperässä on timantteja, rautaa, kultaa, kuparia, uraania, marmoria ja fosfaattia. Fosfaattia tarvitaan lannoitteiden valmistuksessa. Kaivosteollisuus voi tulevaisuudessa nousta öljyn rinnalle talouden kasvuveturiksi. Kaivannaisten esiintymiä ei vielä ole kunnolla kartoitettu. Angolan hallitus yrittää houkutella maahan ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

Vuonna 2023 Angolan tavaraviennin kokonaisarvo oli 35 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 14 miljardia euroa. Öljyn myynti tuotti neljä viidesosaa kaikista vientituloista. Timanttien vienti tuotti kaksitoista prosenttia vientituloista. Muita vientituotteita olivat maakaasu, laivat ja alukset, graniitti, rauta ja kupari. Tärkeimpiä vientimaita olivat Kiina, Intia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Espanja ja Alankomaat. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Portugali, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia ja Yhdysvallat.

Angola on suuri maa, jolla on rikkaat perinteet. Matkailu on toistaiseksi jäänyt vaatimattomaksi elinkeinoksi. Angolassa käy vuosittain alle kaksisataa tuhatta ulkomaalaista turistia. Matkojen järjestäjät ylistävät Luandan värikästä vilinää ja hienoja hiekkarantoja. Lähetystöt varoittavat, että Angolassa on paljon rikollisuutta, liikenneonnettomuuksia ja maamiinoja. Mumuila-kansan samakaka-kankaasta on tullut kansainvälinen muotituote. Kuvahakuvihje: samakaka cloth.