Azerbaidžan

Maantiede

Azerbaidžan on Kaspianmeren länsirannalla. Pohjoisia rajanaapureita ovat Georgia ja Venäjä, lännessä on Armenia ja etelässä Iran. Nahitševanin itsehallintoalue sijaitsee muuta maata lännempänä Armenialle kuuluvan kielekkeen takana Turkin ja Iranin rajalla. Azerbaidžanin keskellä on laaja alanko. Sen halki kiemurtelee kaksi jokea, Kurajoki ja Arasjoki. Arasjoki yhtyy Kurajokeen muutaman kymmenen kilometrin päässä Kaspianmeren rannasta. Kurajoki laskee Kaspianmereen. Jokien varsilla on järviä ja patoaltaita. Azerbaidžanin keskuslaakson ympärillä on kukkuloita ja vuoria. Korkein vuori Bazarduzu (4485 m) on pohjoisessa Venäjän rajalla.

Azerbaidžanin ilmasto on lämmin ja kuiva. Kesäisin jokivarsien ja rannikon alavilla mailla on kovia helteitä. Kukkuloilla ja vuorilla on viileämpää. Alankojen talvet ovat leutoja. Vuorilla on pakkasta ja rinteillä sataa lunta. Hirkanin luonnonpuisto on Azerbaidžanin eteläisimmässä osassa. Siellä sataa enemmän kuin muualla maassa. Hirkanissa kasvaa puksipuita, saarnia, valko- ja idänpyökkiä, leppää, tammia, lehmuksia, vaahteroita, jalavaa ja monia hedelmäpuita. Metsässä elää karhuja, ilveksiä, susia, villisikoja, kauriita ja viidakkokissoja.

Gobustanin suojelualue on Bakun niemen eteläpuolella lähellä Kaspianmeren rantaa. Alueella on mutatulivuoria. Mutatulivuoret ovat lämpimän veden altaita, joiden alapuolelta maan syvistä kerroksista syöksähtää välillä kaasupurkauksia. Ilmassa kaasu syttyy tuleen. Mutatulivuoren purkaus aiheuttaa räjähdyksen ja maa tärisee. Maailmassa on tuhat mutatulivuorta. Niistä neljäsataa on Azerbaidžanissa Kaspianmeren rannikolla.

Azerbaidžanin pääkaupunki Baku on Kaspianmeren rannalla. Baku on vanha kauppakaupunki. Se on myös ollut öljyteollisuuden keskus jo 1850-luvulta asti. Baku on Azerbaidžanin suurin kaupunki. Pääkaupungissa on kaksi ja puoli miljoonaa asukasta. Hieman yli puolet azerbaidžanilaisista elää kaupungeissa. Öljypäästöt likaavat Kaspianmerta. Ne ovat saastuttaneet myös maaperän vesivaroja. Azerbaidžan on asettanut tavoitteeksi tuottaa kolmekymmentä prosenttia sähköstään vesi-, aurinko- tai tuulivoimalla vuonna 2030. Nykyisin kuusikymmentä prosenttia kulutetusta energiasta saadaan kaasusta ja kolmasosa saadaan öljystä.

Historia

Etelä-Azerbaidžanin Azikhin luolasta on löydetty neandertalinihmisen leukaluu. Neandertalinihmiset elivät siellä kolmesataa tuhatta vuotta sitten. Nykyihminen tuli alueelle neljäkymmentä tuhatta vuotta sitten. Azerbaidžanin eri osista on löydetty paljon kivikautisia työkaluja: kirveitä, veitsiä ja kaapimia. Varhaiset asukkaat ovat olleet metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Metsästäjien saaliseläimiä olivat kauriit, gasellit ja villivuohet.

Gobustanissa lähellä Bakua on tuhansia kalliokaiverruksia, joissa on eläimiä sekä metsästäviä ja tanssivia ihmisiä. Vanhimmat kalliokaiverrukset on tehty viisitoista tuhatta vuotta sitten. Kuusi tuhatta vuotta sitten Azerbaidžanin asukkaat kasvattivat vehnää ja ohraa. Heillä oli hevosia. He sulattivat ja takoivat kuparia. He valmistivat saviruukkuja. He tekivät työkaluja vuohenluusta.

Kolme tuhatta vuotta sitten Azerbaidžanin valloittivat skyytit, ratsastava paimentolaiskansa. Sen jälkeen aluetta hallitsivat persialaiset ja roomalaiset. Kaksi tuhatta vuotta sitten Kurajoen ja Arasjoen laaksoon syntyi Kaukasian Albaniaksi kutsuttu valtio. 600-luvun puolivälissä Azerbaidžan jäi islamilaisten arabien valtapiiriin. Vähitellen azerbaidžanilaiset omaksuivat islamin uskon.

1000-luvulla alueelle vaelsi Keski-Aasiasta turkkilaisia kansoja. Azerbaidžanista tuli osa laajaa seldžukkien valtakuntaa. 1300-luvulla mongolit liittivät maan omaan valtakuntaansa. 1700-luvulla Venäjän vaikutus vahvistui Pohjois-Azerbaidžanissa ja Persia hallitsi maan eteläosia. 1800-luvulla koko nykyinen Azerbaidžan oli Venäjän vallassa.

1850-luvulla Bakuun rakennettiin Azerbaidžanin ensimmäinen öljynjalostamo. 1870-luvulla öljykauppa kasvoi. Kaspianmeren ja Mustanmeren välille rakennettiin rautatie. 1890-luvulla Azerbaidžanissa oli jo lähes kaksisataa öljynjalostamoa. Siitä alkaen maan talous ja kehitys ovat kietoutuneet öljyn ympärille.

Vuonna 1920 Azerbaidžanista tuli neuvostotasavalta, kommunistisen Neuvostoliiton osavaltio. Kommunistisen puolueen johto piti selvänä, että Neuvostoliitto ei tulisi toimeen ilman Bakun öljyä. 1960-luvulla Azerbaidžanin taloudellinen merkitys Neuvostoliitossa väheni, kun öljyesiintymiä löytyi muiltakin alueilta.

Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Maan johtajaksi tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri Heydar Alijev. Hänen jälkeensä vallan otti hänen poikansa Ilham Alijev. Ilham Alijev on ollut Azerbaidžanin presidentti vuodesta 2003 lähtien. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät pidä tänä aikana järjestettyjä vaaleja rehellisinä eikä uskottavina. Azerbaidžanin öljytulot ovat kasvaneet maan itsenäisyyden aikana. Kaspianmereltä on löydetty uusia öljykenttiä. Suuret länsimaiset öljy-yhtiöt ovat osallistuneet niiden hyödyntämiseen.

Vuonna 1992 Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiista Vuoristo-Karabakhista leimahti sodaksi. Vuoristo-Karabakh oli Azerbaidžaniin kuuluva alue, jossa asui armenialaisia. Vuonna 2023 Azerbaidžanin armeija kukisti Vuoristo-Karabakhin itsenäisyyttä tavoitelleiden armenialaisten asejoukot. Lähes kaikki Karabakhin armenialaiset pakenivat Armeniaan. Vuonna 2025 Azerbaidžanin presidentti Alijev ja Armenian pääministeri Pashinjan allekirjoittivat yhteisen julkilausuman maiden välisestä rauhansopimuksesta.

Yhteiskunta ja politiikka

Azerbaidžanin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla seitsemän vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita uudelleen ilman kausirajoituksia. Presidentti Ilham Alijev on hallinnut maata itsevaltaisesti yli kaksikymmentä vuotta. Vuoden 2024 vaaleissa hän sai yhdeksänkymmentäkaksi prosenttia äänistä. Oppositiopuolueet eivät osallistuneet vaaleihin. Presidentti Alijevin vaimo Mehriban Alijeva on Azerbaidžanin varapresidentti. Alijevit ovat rikastuneet pitkän valtakautensa aikana. Heillä on kahdentoista miljardin euron omaisuus. Perhe omistaa neljä pankkia. Presidentin poika ja kaksi tytärtä ovat ostaneet kymmenien miljoonien eurojen arvoisia kiinteistöjä Lontoosta ja Dubaista.

Azerbaidžanin parlamentissa, kansalliskokouksessa, on 125 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vuonna 2024 kansalliskokouksen vaaleihin osallistui 25 puoluetta ja kymmeniä nimellisesti puolueisiin sitoutumattomia ehdokkaita. Isoin hallitusta vastustava ryhmä Demokraattisten voimien liitto ei osallistunut vaaleihin. Presidentti Alijevin Uusi Azerbaidžan -puolue otti 68 kansanedustajaa. Kymmenen pientä puoluetta sai yhteensä kolmetoista kansanedustajaa. Kansalliskokoukseen valittiin myös 44 puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Suurin osa heistä on Alijevin kannattajia. Vain 37 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista 26 on naisia.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Azerbaidžan ei ole vapaa maa. Viestimiä valvotaan. Hallituksen vastustajia, ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia on pidätetty. Vuonna 2025 Azerbaidžanissa oli neljäsataa poliittista vankia. Euroopan unioni on silti lämmittänyt suhteita Azerbaidžaniin. Euroopan maat haluavat ostaa Azerbaidžanin maakaasua vähentäessään kaasuhankintoja Venäjältä.

Alijevien Azerbaidžan on ollut Venäjän liittolainen. Viime vuosina välit ovat kiristyneet. Venäjä on pidättänyt ja tappanut azerbaidžanilaisia, joita on epäilty terroristeiksi. Azerbaidžan on vanginnut venäläisiä ja syyttänyt heitä järjestäytyneestä rikollisuudesta ja vakoilusta. Vuonna 2024 Venäjän ilmatorjunta ampui alas azerbaidžanilaisen lentokoneen. Kolmekymmentäviisi matkustajaa ja kolme miehistön jäsentä kuoli, kun kone syöksyi maahan.

Talous ja kaupankäynti

Azerbaidžan on ylemmän keskitulotason maa. Vuonna 2020 koronalama supisti Azerbaidžanin taloutta neljä prosenttia. Seuraavana vuonna talous elpyi. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2025 Azerbaidžanin talous kasvoi kaksi prosenttia. Tärkeimpiä luonnonvaroja ovat öljy ja maakaasu. Puolet vientituloista saadaan öljystä. Neljäkymmentä prosenttia vientituloista saadaan kaasusta. Nykyisellä käyttövauhdilla Azerbaidžanilla on öljyä ja kaasua vielä kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Kolmekymmentäviisi prosenttia Azerbaidžanin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, viisitoista prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja puolet työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat vehnää, ohraa, tomaattia, vesimelonia, perunaa, sipulia, kurkkua, kaalia, sokerijuurikasta, puuvillaa ja hedelmiä. Yleisimpiä tuotantoeläimiä ovat lampaat, lehmät ja vuohet. Maatilat ovat pieniä, useimmiten vain parin kolmen hehtaarin suuruisia.

Azerbaidžanin teollisuus valmistaa autonosia, lääkkeitä, sähkölaitteita, vaatteita, huonekaluja ja elintarvikkeita. Hallitus houkuttelee yrityksiä uusille verovapaille tuotantoalueille. Azerbaidžanin maaperässä on öljyn ja kaasun lisäksi rautaa, kultaa, titaania, kuparia, hopeaa ja kobolttia. Kaivosten omistajina on azerbaidžanilaisia valtionyhtiöitä sekä brittiläisiä ja kiinalaisia kaivosyhtiöitä.

Azerbaidžanissa käy vuosittain yli kaksi miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Eniten turisteja tulee Venäjältä, Turkista, Intiasta ja Iranista. Turismin tulot ovat lähes kolme miljardia euroa vuodessa. Matkanjärjestäjät ylistävät viehättäviä vuoristokyliä, Silkkitien maisemia ja Bakun hulppeita pilvenpiirtäjiä. Hienot vanhat moskeijat ovat islamilaisen uskonnollisen turismin kohteita. Azerbaidžan pyrkii lisäämään tapahtuma- ja yritysmatkailua.

Azerbaidžan tavoittelee kasvavaa asemaa idän ja lännen välisen kaupan keskuksena. Maantie- ja rautatieyhteyksiä on parannettu. Alatin satamaa on laajennettu Kaspianmeren rannalla. Alat on korvannut Bakun vanhan sataman. Uuden sataman kautta kulkee vuosittain seitsemän miljoonaa tonnia rahtia. Sataman lähelle rakennetaan suurta teollisuus- ja vapaakauppa-aluetta.

Vuonna 2023 Azerbaidžanin tavaraviennin kokonaisarvo oli 30 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 16 miljardia euroa. Öljyn myynti tuotti puolet kaikista vientituloista. Maakaasun osuus oli lähes neljäkymmentä prosenttia. Muita vientituotteita olivat hedelmät, muovit, kulta, alumiini, autot, puuvilla ja lannoitteet. Suurimpia vientimaita olivat Italia, Turkki, Israel, Kreikka ja Venäjä. Tärkeimmät tuontimaat olivat Venäjä, Kiina, Turkki, Georgia ja Saksa. Ulkomailla asuvat azerbaidžanilaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin miljardi euroa vuodessa.