Bolivia

Maantiede

Bolivia sijaitsee Etelä-Amerikassa. Bolivia on sisämaavaltio, sillä ei ole suoraa yhteyttä mereen. Bolivian pohjois- ja itänaapuri on Brasilia. Etelänaapureita ovat Argentiina ja Paraguay. Lännessä ovat Peru ja Chile. Bolivian länsiosassa on korkeita vuoria. Ne kuuluvat Andien vuorijonoon. Korkeimmat lumipeitteiset huiput kohoavat 6500 metriä merenpinnan yläpuolelle. Andien kyljessä on suuri Titicacajärvi, josta noin puolet kuuluu Perulle ja puolet Bolivialle.

Bolivian itäosa on alavaa tasaista seutua. Se on osa Amazonin allasta, sen halki virtaa jokia Brasilian suuntaan. Pohjoisessa on sademetsiä. Niiden eläimistöön kuuluvat jaguaarit, muurahaiskarhut, tapiirit, isot värikkäät papukaijat, tukaanit ja useat apinalajit. Etelässä on hieman harvakasvuisempia metsäalueita. Lähellä Paraguayn rajaa on Kaa Iya del Gran Chacon kansallispuisto. Siellä elää puumia, harjasusia, villisikoja ja neljä lajia vyötiäisiä. Bolivian läntisen vuoriseudun ja idän alavien maiden välissä on rinteiden ja laaksojen vyöhyke. Siellä on jokia, vesiputouksia ja rikas kasvillisuus. Rinteillä kasvatetaan kahvia, kaakaota, hedelmiä ja kokapensaita. Laaksoissa viljellään vihanneksia, karjatilat tuottavat lihaa ja maitoa.

Bolivian lounaisosan ylängöllä sijaitseva Uyunin laakio on maailman laajin yhtenäinen suolatasanko. Valkeat suolalaatat jatkuvat taivaanrannan sinisiä kukkuloita kohti kuin valtava lumilakeus. Uyunin laakio on kuivunut järvi. Suolakerroksen paksuus on useita metrejä. Kuvahakuvihje: Bolivia salar de Uyuni.

Rajut metsä- ja maastopalot ovat Boliviassa vakava ympäristöongelma. Vuonna 2024 metsä- ja maastopalot riehuivat yhteensä 15 miljoonan hehtaarin suuruisella alueella. Palaneet metsät raivataan usein viljelymaiksi tai karjan laitumiksi. Ilmastonmuutos on kiihdyttänyt vuoriston jäätikköjen sulamista. Puolet Bolivian jäätiköistä on sulanut viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Jäätiköt ovat suuria vesivarastoja. Ne luovuttavat vähitellen vettä ylänköjen jokien lähteille ja vuoden varrella niihin muodostuu uutta jäätä. Jos jäätiköt häviävät kokonaan, se heikentää tuntuvasti luonnon, maanviljelyn ja asutuskeskusten vesitaloutta.

Historia

Boliviassa on elänyt ihmisiä jo 10 000 vuotta sitten. Patacamayasta on löydetty kivestä lohkottuja keihäänkärkiä. Ylätasangoilla ja maan itäosissa on ollut asutusta 3500 vuotta sitten. Titicacajärven seudulla asuneet chiripat rakensivat penkkejä ja kastelukanavia viljellessään kvinoaa ja perunaa. Oruron alueen wankaranit kasvattivat laamoja ja alpakoita. Tiahuanacon valtio rakensi kaupunkeja, tunsi pronssin valmistuksen ja oli olemassa vielä 1000-luvulla. Inkojen valtakunta ulottui sekin Bolivian alueelle.

Espanjalaiset valloittivat Bolivian 1500-luvulla. He perustivat Potosin, Chuquisacan, La Pazin, Santa Cruzin ja Cochabamban kaupungit. Potosissa toimi 1600-luvulla maailman suurin hopeakaivos. Espanjalaiset alistivat intiaanit pakkotyöhön kaivoksiin, rakennuksille ja maatiloille. Vuonna 1809 Chuquisacan ja La Pazin kaupungit nousivat kapinaan Espanjan kuninkaan valtaa vastaan. Sitten vastarinta kaukaisen hovin hallintoa kohtaan levisi kaikille Espanjan amerikkalaisille alueille. Vuonna 1825 Antonio Jose de Sucren johtama armeija kukisti Espanjan hallinnon Boliviassa. Saman vuoden elokuussa Bolivia julistautui itsenäiseksi. Sucresta tuli Bolivian ensimmäinen presidentti.

Itsenäisyys ei muuttanut Bolivian sisäisiä valta-asetelmia. Maata hallitsivat varakkaat espanjalaiset. Intiaaniväestö oli huonossa asemassa. 1800-luvulla hopeakaivokset ehtyivät. 1880-luvulle asti Boliviaa johtivat sotilashallitukset. Etelä-Amerikan maat kiistelivät rajoista ja sotivat. Vuonna 1879 alkaneessa Tyynen meren sodassa Perun ja Bolivian joukot taistelivat Chileä vastaan. Chile voitti sodan ja vuonna 1904 solmittiin sopimus, missä Bolivia menetti Chilelle Antofagastan maakunnan, joka oli ollut Bolivian ainoa alue rannikolla.

1900-luvulla tinakaivokset olivat Bolivian tärkein tulonlähde. Kaivosyhtiöt vaurastuivat. Rautateitä rakennettiin. Kaupungit kasvoivat. Bolivia ja Paraguay kävivät kolme vuotta kestäneen sodan, jossa Bolivia menetti jälleen alueitaan. Vuonna 1952 kansanliike nosti valtaan Victor Paz Estenssoron. Hän kansallisti tinakaivokset ja jakoi maata intiaaniväestölle. Boliviaan tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vuonna 1964 poliittiset jännitteet purkautuivat vallankaappaukseksi. Sotilashallitukset johtivat Boliviaa 1980-luvulle asti. 1990- ja 2000-luvuilla Bolivian poliittinen tilanne oli jatkuvasti epävakaa. Maata koettelivat isot talousongelmat. Kokaiinikauppa kasvoi samaan aikaan yhä laajemmaksi laittomaksi kansainväliseksi liiketoiminnaksi.

Vuonna 2006 Boliviassa astui virkaan maan ensimmäinen intiaaniväestöön kuuluva presidentti, vasemmistolainen Evo Morales. Evo valittiin uudelleen toiselle kaudelleen vuonna 2009. Samana vuonna hyväksyttiin uusi perustuslaki, missä painotetaan Bolivian luonnetta monien kansojen valtiona. Vuonna 2014 Evo Morales voitti jälleen vaalit. Hän toimi Bolivian presidenttinä vuoteen 2019 asti. Hän kansallisti maakaasukentät ja öljyteollisuuden.

Valtakautensa lopulla Morales yritti muuttaa perustuslakia voidakseen jatkaa presidenttinä kolmannen kautensa jälkeen. Bolivian korkein oikeus salli Evon asettua ehdokkaaksi vuoden 2019 vaaleissa, vaikka perustuslain mukaan tämä ei ollut mahdollista. Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ääntenlaskennassa Morales sai 47% äänistä, ja toiseksi sijoittunut ehdokas Carlos Mesa sai 36% äänistä. Amerikan valtioiden järjestö OAS, Evoa vastustaneet puolueet ja monet ulkomaiset tarkkailijat syyttivät Moralesia vaalipetoksesta.

Vuoden 2019 vaalien jälkeen Bolivia ajautui vakavaan poliittiseen kriisiin. Eri puolilla maata oli isoja mielenosoituksia, joista jotkut kärjistyivät aseellisiksi yhteenotoiksi. Bolivian vaikutusvaltaiset ammattijärjestöt, armeijan ylin johto ja poliisin päällikkö vaativat Evo Moralesin eroa. Morales sai turvapaikan Meksikosta, ja sen jälkeen Argentiinasta. Boliviassa vallan otti senaatin puhemiehen Jeanine Añezin johtama väliaikainen hallitus. Vuonna 2020 järjestettiin vaalit, joissa presidentiksi valittiin sosialistisen liikkeen ehdokas Luis Arce.

Yhteiskunta ja politiikka

Bolivian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein. Vuonna 2009 hyväksytyn perustuslain mukaan istuva presidentti voidaan valita kerran uudelleen toiselle virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Vuoden 2020 vaaleissa presidentiksi valittiin sosialistiliikkeen Luis Arce. Hän oli edellisen presidentin Evo Moralesin hallituksissa valtionvarainministerinä. Vaalikampanjan aikana Arce esittäytyi äänestäjille maltillisena vasemmistolaisena. Arce aloitti presidenttikautensa tilanteessa, missä Bolivia yritti toipua maata repineestä poliittisesta kriisistä, kansantalous horjui ja koronaepidemia oli pahimmassa vaiheessaan.

Bolivian parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuoneen senaattorit ja alahuoneen kansanedustajat valitaan presidentinvaalien yhteydessä viideksi vuodeksi. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä Bolivian kansalaisilla. Äänestäminen on pakollista. Ylähuoneen 36 senaattoria edustavat maan eri alueita. Alahuoneessa on 130 kansanedustajaa, joista seitsemän valitaan intiaaniyhteisöissä. Vuoden 2020 parlamenttivaaleihin osallistui viisi puoluetta, joista kolme sai edustajia parlamenttiin. Presidentti Arcen sosialistinen liike sai enemmistön sekä senaatissa että alahuoneessa. Alahuoneen kansanedustajista 60 on naisia. Perustuslain mukaan puolueiden on asetettava edustajaehdokkaiksi yhtä paljon miehiä ja naisia.

Bolivian seuraavat vaalit järjestetään elokuussa vuonna 2025. Evo Moralesin valtakaudella kaasu- ja öljytulot vauhdittivat talouskasvua ja antoivat rahaa hallituksen käytettäväksi. Viime vuosina Bolivian kaasun- ja öljyntuotanto on supistunut. Polttoaineita on tuotava ulkomailta. Niukkuus on pakottanut liikennöitsijät ja autoilijat jonottamaan huoltoasemilla. Valtio antaa polttonesteille hintatukea. Tämä rasittaa valtiontaloutta. Bolivian rahan arvo on laskenut nopeasti. Perustuotteiden kallistuminen nakertaa ihmisten toimeentuloa. Vuoden 2024 alussa 40% mielipidemittauksiin osallistuneista bolivialaisista sanoi kannattavansa presidentti Arcea. Vuoden lopulla alle viidesosa haastatelluista äänestäjistä piti presidentin hallintoa onnistuneena.

Bolivian yhteiskunnassa on pitkään vallinnut syvä kuilu köyhän intiaaniväestön ja varakkaampien kaupungeissa asuvien ihmisten välillä. Vasemmistolaiset liikkeet ovat saaneet tukea intiaaniväestöltä ja kaivosteollisuuden työntekijöiden voimakkailta ammattiyhdistyksiltä. Oikeiston ydinalue on maan keskiosassa sijaitseva Santa Cruz. Santa Cruz on Bolivian suurin kaupunki, teollisuuden, kaupan ja pankkitoiminnan keskus. Poliittisten kriisien aikana Santa Cruzissa on syntynyt vahvoja paikallisia liikkeitä, jotka vaativat itsehallintoa ja vapautta olla noudattamatta valtionhallinnon määräyksiä. Vanhat kaunat ja vaikeat talouden haasteet nousevat pinnalle vuoden 2025 vaalitaistelussa.

Talous ja kaupankäynti

Bolivia on alemman keskitulotason maa. Bolivian talous kasvaa nyt hitaasti. Ruoan hinta on noussut. Polttoaineesta on ollut pulaa. Vuonna 2024 kolmasosa bolivialaisista eli köyhyydessä. Hieman alle 30% Bolivian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 20% toimii teollisuuden tehtävissä ja vähän yli puolet työskentelee palvelualoilla. Matkailu voi olla yksi tulevaisuuden kasvuelinkeinoista. Vuonna 2023 Boliviassa kävi 1,5 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Parhaina vuosina matkailu on tuottanut Bolivialle 800 miljoonan euron vuositulot. Ulkomailla asuvat bolivialaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yli miljardi euroa.

Kaivosteollisuus on vuosien ajan ollut Bolivian tärkein tuotannonala. Bolivian maaperässä on tinaa, kultaa, sinkkiä ja hopeaa. Maassa on öljyä. Bolivian keski- ja eteläosissa on suuria kaasuesiintymiä. Lounais-Boliviassa sijaitseva Uyunin suolalaakio on maailman suurin litiumin varanto. Litiumin kysyntä on kasvanut. Se on haluttu raaka-aine. Litiumia käytetään sähköautojen, tietokoneiden ja puhelimien akuissa. Sitä tarvitaan myös kovissa ja kevyissä metalliseoksissa, esimerkiksi lentokoneissa.

Vuonna 2022 Bolivian tavaraviennin kokonaisarvo oli 12 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 9 miljardia euroa. Lähes neljäsosa kaikista vientituloista saatiin maakaasusta. Kullan osuus oli viidennes vientituloista. Muita vientituotteita olivat soijapavut, -jauho ja -öljy, sinkkimalmi, tina, lyijymalmi, typpilannoitteet ja liha. Suurimpia vientimaita olivat Intia, Brasilia, Argentiina, Kolumbia, Japani ja Kiina. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Brasilia, Kiina, Chile, Peru ja Argentiina. Suomalaiset yritykset myivät Bolivialle koneita, laitteita, paperia ja pahvituotteita 6 miljoonalla eurolla. Suomi osti bolivialaista sinkkimalmia sekä hedelmiä ja vihanneksia yhteensä noin 300 000 eurolla.