Burundi

Maantiede

Burundi on pieni Itä-Afrikan sisämaavaltio. Rajanaapureina ovat lännessä Kongon demokraattinen tasavalta, pohjoisessa Ruanda ja idässä Tansania. Burundi sijaitsee Tanganjikajärven rannalla. Järven liepeillä ja sen pohjoispuolella Ruzisijoen varsilla on alavia maita. Burundin länsiosan halki kulkee vuorijono. Korkein huippu Heha kohoaa 2684 metrin korkeudelle merenpinnasta. Vuorten itäpuolella leviää laaja ylänkö kukkuloineen. Siellä kasvaa puu- ja ruohosavannia. Tanganjikajärven rannikolla on lämmin ilmasto, vuorilla ja ylängöillä on viileämpää. Vuoden varrella on kaksi kuivaa kautta ja kaksi sadekautta. Maan luoteisosissa sataa eniten. Sateet voivat olla epäsäännöllisiä ja välillä on pitkiä kuivia kausia, jotka haittaavat maanviljelyä ja karjataloutta.

Kibiran kansallispuisto on Pohjois-Burundissa Ruandan rajan lähellä suurten teeviljelmien kyljessä. Kansallispuistossa kasvaa sademetsää, bambua ja ruohikkoa. Puulajistoon kuuluvat afrikanmahonki, niasat ja monet muut lehtipuut. Valtaosa Burundin metsistä on raivattu maanviljelyyn, laitumiksi tai asutuksen tieltä. Kibirassa elää simpansseja, paviaaneja, gueretsa-apinoita ja marakatteja. Burundin itäosan savannilla on Ruvubun suojelualue. Siellä on puhveleita ja antilooppeja. Ruvubujoessa on virtahepoja ja krokotiileja. Burundissa on seitsemän jokea ja kahdeksan järveä. Suurin kaupunki Bujumbura on Tanganjikajärven rannalla.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on tukenut Tanganjikajärven kalakantojen ja kalastuksen tutkimusta. Tutkimushankkeeseen on osallistunut myös suomalaisia yliopistoja. Kuopion yliopisto on vastannut hankkeen tieteellisestä johtamisesta. Tanganjikajärvessä elää kolmesataa kalalajia. Niistä valtaosa on järven omia kotoperäisiä lajeja. Tanganjikajärvi on Baikalin jälkeen maailman toiseksi syvin järvi. Sen syvyys on lähes puolitoista kilometriä. Tanganjikajärvi on rantavaltioiden väestölle tärkeä ravinnonlähde. Yli miljoona ihmistä saa toimeentulon järven kalastuksesta. Tutkijat varoittavat, että liikakalastus vähentää kalakantoja.

Kymmenesosa Burundin maa-alasta on metsää. Puolet metsistä on istutettuja. Suojelualueiden osuus on seitsemän prosenttia Burundin pinta-alasta. Maailmanpankin ympäristöasiantuntijat varoittavat, että maatalous ja sateet kuluttavat rinnemaiden hedelmällisiä pintakerroksia. Maa köyhtyy. Tulvien tuoma lieju rehevöittää vesistöjä. Vuonna 2024 rankkasateet nostattivat tulvia Tanganjikajärven rannoilla. Rumongessa liejuvyöry tuhosi 500 asuntoa ja jätti yli kaksi tuhatta ihmistä kodittomiksi.

Historia

Burundin varhaisista asukkaista on vähän tietoa. Twa-väestöön kuuluneita metsästäjiä ja keräilijöitä lienee asunut alueella tuhansia vuosia sitten. Kolme tuhatta vuotta sitten Burundin ja Ruandan ylätasangoille asettui urewe-kansan ryhmiä. He viljelivät durraa. Heidän joukossaan oli savenvalajia ja seppiä. Noin tuhat vuotta sitten alueelle muutti hutuja, joista tuli valtaväestö sekä Burundissa että Ruandassa. Tutsit tulivat Burundiin hutujen jälkeen. 1500-luvulla Burundiin syntyi tutsien kuningaskunta. Tutsit olivat karjankasvattajia. Hutut viljelivät maata. Väestöryhmät sekoittuivat toisiinsa vuosien kuluessa. Hutut ja tutsit puhuvat samaa kieltä. 1700-luvulla Burundi oli tutsien johtama valtio. Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Burundiin 1800-luvun puolivälissä. 1880- ja 1890-luvuilla Saksa valloitti Burundin ja Ruandan. Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja belgialaiset joukot tunkeutuivat Saksan hallitsemalle alueelle. Sodan jälkeen Belgia hallitsi Burundia. Burundin kuningashuone oli kuitenkin yhä olemassa. Burundi itsenäistyi vuonna 1962. Samaan aikaan Ruandassa oli syttynyt raaka taistelu hutujen ja tutsien välillä. Kolmesataa tuhatta tutsia pakeni Ruandasta. Monet heistä tulivat Burundiin. Ruandan väkivaltaisuudet lietsoivat kaunaa hutujen ja tutsien välillä myös Burundissa.

Vuonna 1966 Burundi julistettiin tasavallaksi. Hutujen ja tutsien väliset ristiriidat syvenivät. Tutsit hallitsivat armeijaa ja johtivat valtiota, vaikka olivat vähemmistönä. 1970-luvulla Michel Micomberon sotilashallitus tappoi yli sata tuhatta hutua ja sadat tuhannet pakenivat maasta. Vuonna 1993 hutu-kansaan kuuluva Melchior Ndadaye valittiin Burundin presidentiksi. Hänet surmattiin kolme kuukautta myöhemmin. Vuonna 1994 Ruandan presidentti Juvenal Habyarimana ja Burundin presidentti Cyprien Ntaryamira, molemmat hutuja, saivat surmansa kun heitä kuljettanut lentokone ammuttiin alas ohjuksella. Sen jälkeen tutsien armeijan ja hutujen kapinallisjoukkojen välinen sisällissota kesti vuoteen 2005 asti. Kolmesataa tuhatta ihmistä kuoli sodan aikana, hutuja ja tutseja. YK lähetti Burundiin rauhanturvajoukon. Vuodesta 2005 vuoteen 2020 asti Burundia johti presidentti Pierre Nkurunziza. Vuonna 2015 Burundin armeijan sotilaat yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui. Nkurunziza kuoli vuonna 2020.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2020 Burundin presidentiksi valittiin entinen sisäministeri, kenraali Evariste Ndayishimiye. Presidentti johtaa hallitusta. Burundissa presidentillä on paljon valtaa. Armeijallakin on huomattava osa maan valtapolitiikassa. Presidentti valitaan suorilla vaaleilla seitsemän vuoden virkakaudelle. Vuoden 2020 vaaleihin osallistui seitsemän presidenttiehdokasta. Hallituspuolueen ehdokas kenraali Ndayishimiye sai hieman yli 70% äänistä. Vaaliviranomaisten mukaan 87% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Burundin hallituspuolue Demokratian puolustusneuvosto CNDD-FDD on entinen hutuväestön aseellinen järjestö, joka taisteli sisällissodassa ja järjestäytyi sen jälkeen poliittiseksi puolueeksi. Vuoden 2020 parlamenttivaaleissa puolue sai jo neljännen kerran itselleen enemmistön sekä kansalliskokouksessa että senaatissa.

Kun Burundissa rakennettiin rauhaa sisällissodan jälkeen, eri väestöryhmien tasapuolinen edustus parlamentissa katsottiin tärkeäksi asiaksi. Päätettiin, että kaksikamarisen parlamentin alahuoneen eli kansalliskokouksen jäsenistä 60% tulee olla hutuja ja 40% tutseja. Sata kansanedustajaa valitaan nyt suorilla vaaleilla ja heidän lisäkseen on nimitettävissä 23 lisäedustajaa, joilla alahuoneeseen varmistetaan lain vaatimat väestöryhmien osuudet. Läänien ja kuntien edustajista koostuva valitsijaneuvosto nimittää 36 ylähuoneen eli senaatin 39 jäsenestä. Laki vaatii, että puolet nimitetyistä on hutuja ja puolet tutseja. Naisia on oltava vähintään 30%. Erikseen valitaan kolme senaattoria, jotka edustavat twa-väestöä.

Maailman demokratian tilaa tarkkailevan Freedom House-järjestön mukaan Burundi ei ole vapaa maa. Vaaliviranomaiset edustavat hallituspuoluetta. Tämä on saanut muut puolueet esittämään epäilyksiä vaalien luotettavuudesta. Hallituspuolueen nuorisojärjestö, turvallisuuspalvelu ja poliisi uhkailevat, pahoinpitelevät ja toisinaan myös tappavat kilpailevien puolueiden kannattajia. Toimittajia on tuomittu vankeuteen valtion turvallisuuden vaarantamisesta. Opettajienkin on oltava uskollisia hallituspuolueelle. Burundin hallitus karkotti maasta Kansainvälisen terveysjärjestön edustajia, kun nämä ilmaisivat huolestumisensa koronatartuntojen riskistä. YK:n Ihmisoikeusneuvostolle raportoiva tutkimusryhmä on todennut, että Burundissa ei ole nykyisen hallituksen aikana ollut tilaa demokratialle. Ihmisoikeusloukkaukset ovat yleisiä. Vuonna 2024 ulkomailla asui yli kolmesataa tuhatta burundilaista pakolaista. Enemmistö heistä oli naapurimaissa Ruandassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Talous ja kaupankäynti

Burundi on yksi maailman köyhimmistä maista. Maailmanpankki arvioi, että 62% burundilaisista elää köyhyydessä. Kansantalouden kasvuvauhti on ollut hitaampi kuin väestönkasvu. Kymmenen vuotta sitten Burundin talouskasvu pysähtyi kokonaan. Parin viime vuoden aikana kasvu on elpynyt. Afrikan kehityspankki uskoo, että kaivostoiminnan vilkastuminen ja valtion rakennushankkeet kiihdyttävät lähivuosina Burundin talouden kasvuvauhtia 4-5 prosentin vuositasolle. Viime vuosina Burundi on saanut ulkomaista kehitystukea noin puoli miljardia euroa vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan koulutusta ja terveydenhoitoa täytyisi parantaa, jotta Burundi voisi lievittää kansalaistensa köyhyyttä.

Vuonna 2023 noin 85% Burundin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, vain kolme prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 12% työskenteli palvelualoilla. Suurin osa Burundin maanviljelijöistä on pientilallisia. Viljelyalat ovat useimmiten alle hehtaarin suuruisia. Tuottavuus on alhainen. Viljelijät kasvattavat maniokkia, bataattia, banaaneja, papuja, perunoita, vihanneksia, kahvia ja teetä. Tuotantoeläimiä ovat vuohet, siipikarja, lehmät, siat, kanit ja lampaat. Tanganjikajärven rannikolla kalastus on tärkeä elinkeino. Burundin maaperässä on kultaa, tinamalmia, volframia, kuparia ja nikkeliä. Burundissa käy vuosittain noin 300.000 ulkomaalaista matkailijaa. Matkailu voisi kasvaa isommaksi tulonlähteeksi. Naapurimaassa Ruandassa käy neljä kertaa enemmän turisteja kuin Burundissa. Burundin matkanjärjestäjät kehuvat Tanganjikajärven kauniita rantoja, Kareran putouksia sekä Ruzizin, Kibiran ja Ruvubun luonnonpuistoja. Burundin kuninkaallinen rumpuryhmä vaalii hiottuine taitoineen ja jättirumpuineen kansallista soittoperinnettä.

Vuonna 2023 Burundin tavaraviennin kokonaisarvo oli 180 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 600 miljoonaa euroa. Kaksi kolmasosaa vientituloista saatiin kullan myynnistä. Kahvikauppa tuotti 22% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat tee, tinamalmi ja rauta. Lähes 60% viennistä suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Muita vientimaita olivat Uganda, Kiina, Saksa, Yhdysvallat ja Ruotsi. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Tansania, Kiina, Uganda, Kenia ja Intia. Suomeen tuodaan Burundista kahvia, teetä ja mausteita. Vuonna 2023 Suomi osti burundilaisia tuotteita kahdella miljoonalla eurolla. Ulkomailla asuvat burundilaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.