Burundi

Maantiede

Burundi on pieni Itä-Afrikan sisämaavaltio. Rajanaapureina ovat lännessä Kongon demokraattinen tasavalta, pohjoisessa Ruanda ja idässä Tansania. Burundi sijaitsee Tanganjikajärven rannalla. Järven rannalla ja sen pohjoispuolella Ruzisijoen varsilla on alavia maita. Burundin länsiosan halki kulkee vuorijono. Korkein huippu Mount Heha kohoaa 2684 metrin korkeudelle merenpinnasta. Vuorten itäpuolella leviää laaja ylänkö kukkuloineen. Siellä kasvaa puu- ja ruohosavannia. Tanganjikajärven rannikolla on lämmin ilmasto, vuorilla ja ylängöillä on viileämpää. Vuoden varrella on kaksi kuivaa kautta ja kaksi sadekautta. Maan luoteisosissa sataa eniten. Sateet voivat olla epäsäännöllisiä ja välillä on pitkiä kuivia kausia, jotka haittaavat maanviljelyä ja karjataloutta.

Kibiran kansallispuisto on Pohjois-Burundissa Ruandan rajan lähellä suurten teeviljelmien liepeillä. Puistossa kasvaa sademetsää, bambua ja ruohikkoa. Puulajistoon kuuluvat afrikanmahonki, niasat ja monet muut lehtipuut. Valtaosa Burundin metsistä on raivattu maanviljelyyn, laitumiksi ja asutuksen tieltä. Kibirassa elää simpansseja, paviaaneja, gueretsa-apinoita ja marakatteja. Burundin itäosan savannilla on Ruvubun suojelualue. Siellä on puhveleita ja antilooppeja. Ruvubujoessa on virtahepoja ja krokotiileja. Burundissa on seitsemän jokea ja kahdeksan järveä. Suurin kaupunki Bujumbura on Tanganjikajärven rannalla.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on tukenut Tanganjikajärven kalakantojen ja kalastuksen tutkimusta. Tutkimushankkeeseen on osallistunut myös suomalaisia yliopistoja. Kuopion yliopisto on vastannut hankkeen tieteellisestä johtamisesta. Tanganjikajärvessä elää kolmesataa kalalajia. Niistä valtaosa on järven omia kotoperäisiä lajeja. Tanganjikajärvi on Baikalin jälkeen maailman toiseksi syvin järvi. Sen syvyys on lähes puolitoista kilometriä. Tanganjikajärvi on rantavaltioiden väestölle tärkeä ravinnonlähde. Yli miljoona ihmistä saa toimeentulon järven kalastuksesta. Tutkijat varoittavat, että liikakalastus vähentää kalakantoja.

Historia

Burundin varhaisista asukkaista on vähän tietoa. Twa-väestöön kuuluneita metsästäjiä ja keräilijöitä on luultavasti asunut alueella tuhansia vuosia sitten. Burundin ja Ruandan ylätasangoille asettui 3000 vuotta sitten urewe-kansan ryhmiä. He viljelivät durraa. Heidän joukossaan oli savenvalajia ja seppiä. Noin tuhat vuotta sitten alueelle muutti hutuja, joista tuli valtaväestö sekä Burundissa että Ruandassa. Tutsit tulivat Burundiin hutujen jälkeen. 1500-luvulla Burundiin syntyi tutsien kuningaskunta. Tutsit olivat karjankasvattajia. Hutut viljelivät maata. Väestöryhmät sekoittuivat toisiinsa vuosien kuluessa. Hutut ja tutsit puhuvat samaa kieltä. 1700-luvulla Burundi oli tutsien johtama valtio. Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Burundiin 1800-luvun puolivälissä. 1880- ja 1890-luvuilla Saksa valloitti Burundin ja Ruandan. Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja belgialaiset joukot tunkeutuivat Saksan hallitsemalle alueelle. Sodan jälkeen Belgia hallitsi Burundia. Burundin kuningashuone oli kuitenkin yhä olemassa. Burundi itsenäistyi vuonna 1962. Samaan aikaan Ruandassa oli syttynyt raaka taistelu hutujen ja tutsien välillä. 330 000 tutsia pakeni Ruandasta. Monet heistä tulivat Burundiin. Ruandan väkivaltaisuudet lietsoivat kaunaa hutujen ja tutsien välillä myös Burundissa.

Vuonna 1966 Burundi julistettiin tasavallaksi. Hutujen ja tutsien väliset ristiriidat syvenivät. Tutsit hallitsivat armeijaa ja johtivat valtiota, vaikka olivat vähemmistönä. 1970-luvulla Burundia johtanut Michel Micomberon sotilashallitus tappoi yli 100 000 hutua ja sadat tuhannet pakenivat maasta. Vuonna 1993 hutu-kansaan kuuluva Melchior Ndadaye valittiin Burundin presidentiksi. Hänet surmattiin kolme kuukautta myöhemmin. Vuonna 1994 Ruandan presidentti Juvenal Habyarimana ja Burundin presidentti Cyprien Ntaryamira, molemmat hutuja, saivat surmansa, kun heitä kuljettanut lentokone ammuttiin alas ohjuksella. Sen jälkeen tutsien armeijan ja hutujen kapinallisjoukkojen välinen sisällissota kesti vuoteen 2005 asti. Yli 300 000 ihmistä kuoli, hutuja ja tutseja. Vuonna 2004 YK lähetti Burundiin rauhanturvaajia. Vuonna 2020 presidentiksi valittiin entinen sisäministeri, kenraali Evariste Ndayishimiye.

Yhteiskunta ja politiikka

Sodan päätyttyäkin Burundi on ollut epävakaa yhteiskunta. Maailman demokratian tilaa tarkkailevan Freedom House-järjestön mukaan Burundi ei ole vapaa maa. Vaaliviranomaiset edustavat hallituspuoluetta. Tämä on saanut muut puolueet esittämään epäilyksiä vaalien luotettavuudesta. Hallituspuolueen nuorisojärjestö, turvallisuuspalvelu ja poliisi uhkailevat, pahoinpitelevät ja toisinaan myös tappavat kilpailevien puolueiden kannattajia. Vuonna 2020 neljä toimittajaa tuomittiin vankeuteen valtion turvallisuuden vaarantamisesta. Opettajienkin on oltava uskollisia hallituspuolueelle. Burundin hallitus karkotti maasta Kansainvälisen terveysjärjestön edustajia, kun nämä ilmaisivat huolestumisensa koronatartuntojen riskistä vaalikampanjan aikana. YK:n Ihmisoikeusneuvostolle raportoiva tutkimusryhmä totesi vuonna 2021, että Burundissa ei ole nykyisen hallituksen aikana ollut tilaa demokratialle. Ihmisoikeusloukkaukset ovat jatkuneet. Vuonna 2020 Ruandassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa asui kaikkiaan 314 500 burundilaista pakolaista.

Kun Burundissa rakennettiin rauhaa sisällissodan jälkeen, eri väestöryhmien tasapuolinen edustus parlamentissa katsottiin tärkeäksi asiaksi. Päätettiin, että kaksikamarisen parlamentin alahuoneen jäsenistä 60% tulee olla hutuja ja 40% tutseja. Sata kansanedustajaa valitaan nyt suorilla vaaleilla ja heidän lisäkseen on nimitettävissä 23 lisäedustajaa, joilla alahuoneeseen varmistetaan lain vaatimat väestöryhmien osuudet. Läänien ja kuntien edustajista koostuva valitsijaneuvosto taas nimittää 36 ylähuoneen eli senaatin 39 jäsenestä. Laki vaatii, että puolet nimitetyistä on hutuja ja puolet tutseja. Naisia on oltava vähintään 30%. Erikseen valitaan kolme senaattoria, jotka edustavat twa-väestöä. Vaalilain mukaan kiintiöitä arvioidaan uudelleen vuonna 2023.

Burundin köyhyyttä voidaan lievittää vain aloittamalla perusasioista. Tarvitaan toimiva koululaitos, jotta seuraavalla sukupolvella on tietoja ja taitoja. Vuonna 2020 55% burundilaisista oli alle 20-vuotiaita. Ihmisillä pitäisi olla oikeus terveydenhoitoon. Sairaana ei jaksa käydä koulua eikä tehdä työtä. Vuonna 2019 burundilaisia vaivasivat malaria ja kolera. Tarvitaan sähköä ja tieyhteyksiä. Maailmanpankki arvioi vuonna 2019, että 62% Burundin kaupunkien asukkaista ja vain kolme prosenttia maaseudulla asuvista oli sähköverkon piirissä. Maailmanpankin mukaan 86% väestöstä asui maaseudulla vuonna 2020. Alle kymmenesosalla burundilaisista oli internet-yhteys vuonna 2020. Itsevaltainen hallinto ja taloudelliset väärinkäytökset haittaavat köyhyyden poistamista. Lahjonta on yleistä kaikilla tasoilla. Maailmanpankki ja YK ovat raportoineet Burundin julkisten varojen kavalluksista ja laittomista rahalähetyksistä ulkomaisille pankkitileille. Burundin hallitus ja oikeuslaitos eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimiin korruption lopettamiseksi.

Talous ja kaupankäynti

Burundi on yksi maailman köyhimmistä maista. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2021 peräti 87% Burundin asukkaista eli köyhyydessä. Kansantalouden kasvuvauhti on hitaampi kuin väestönkasvu. Maailman työjärjestön (ILO) mukaan 86% burundilaisista sai toimeentulonsa maataloudesta vuonna 2019. Alle neljä prosenttia työvoimasta työskenteli teollisuuden ammateissa. Palveluelinkeinoissa työskenteli hieman yli 10% työvoimasta.

Vuonna 2020 Burundin viennin arvo oli 218 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 912 miljoonaa dollaria. Tärkeimpiä vientituotteita olivat kulta 41%, kahvi 20%, tee 11% ja rauta 4%. Vähäisempiä tuoteryhmiä olivat tina ja muut malmit, tupakkatuotteet sekä juomat. Suurimpia vientimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta, Pakistan, Tansania ja Kiina. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Saudi-Arabia, Intia, Tansania, Kenia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuonna 2018 Burundissa kävi 300 000 ulkomaista matkailijaa. Turismin tulot olivat 16 miljoonaa dollaria. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat burundilaiset lähettivät kotimaahan 45 miljoonaa dollaria.