Cookinsaaret

Maantiede

Cookinsaaret on Tyynen meren saaristo, Uuden-Seelannin itsehallinnollinen erillisalue. Saaristoon kuuluu viisitoista saarta. Cookinsaaret ovat Ranskan Polynesian ja Amerikan Samoan välissä kolme tuhatta kilometriä Uudesta-Seelannista koilliseen. Cookinsaaret ovat kahdessa ryhmässä, joiden välillä on tuhat kilometriä merta. Pohjoisessa ryhmässä on kuusi saarta. Niistä viisi on kapeita rengasatolleja. Eteläiset saaret ovat isompia. Suurin niistä on Rarotonga, Sen keskellä kohoava Te Mangan kukkula on Cookinsaarten korkein huippu (652 m).

Kolme neljäsosaa Cookinsaarten asukkaista elää Rarotongan saarella. Siellä on myös pääkaupunki Avarua. Asutus kiertää pitkin Rarotongan rannikkoa. Rannikolla on hienoja valkoisia hiekkarantoja, palmuja ja koralliriuttoja. Kukkuloiden rinteillä kasvaa hehkupuita, köynnöksiä, kietokukkia ja tähtikukkia. Linnustoon kuuluvat papukaijojen näköiset värikkäät lurikit. Ihmisten mukana tulleet rotat ja kissat ovat hävittäneet Cookinsaarten luonnonvaraista eläimistöä. Rottia yritetään hävittää myrkyttämällä.

Cookinsaarilla on lämmin ja kostea ilmasto. Sadekausi ajoittuu joulukuusta maaliskuuhun. Saarten yli kulkee myrskyjä. Mangaian, Mitiaron ja Atiun saarilla on lampia. Rarotongan ja parin muun saaren rinteillä solisee puroja. Muutoin saarilla on vähän suolatonta pintavettä. Rarotongalla vettä varastoidaan laaksojen patoaltaisiin. Koralliatolleilla kerätään sadevettä. Matkailun kasvu on lisännyt vedenkulutusta. Jätekuormituskin on entistä isompi pulma. Rengasatollien keskilaguunit likaantuvat, koska jätevesien puhdistus on puutteellista.

Saarten riutoilla on vuokkokaloja, keisarikaloja, sirppisuurisilmiä, papukaijakaloja, haita ja rauskuja. Merikilpikonnat kapuavat munimaan hiekkarantojen töyräille. Cookinsaarten koko merialue, lähes kaksi miljoonaa neliökilometriä, on julistettu valaiden suojelualueeksi. Se on maailman suurin meriluonnon suojelualue. Siellä tavataan viisitoista valaslajia, nokkavalaita, kaskelotteja, pallopäitä, lahtivalaita ja ryhävalaita.

Historia

Cookinsaarten eteläsaariston varhaiset asukkaat olivat Tahitin polynesialaisia. He saapuivat saarille yli tuhat vuotta sitten. Pohjoisten saarten ensimmäiset asuttajat tulivat Samoalta. Espanjan laivat purjehtivat alueelle 1500-luvulla. Brittiläinen kapteeni James Cook piirsi saaret merikartalle 1770-luvulla. Hän kutsui niitä Herveysaariksi. Puoli vuosisataa myöhemmin toiset kartantekijät nimittivät saaria Cookinsaariksi.

1800-luvulla Cookinsaarille tuli lähetyssaarnaajia Englannista. 1860-luvulla orjakauppiaat tekivät saarille ryöstöretkiä. Suuri osa Rakahangan, Pukapukan ja Penrhynin saarten asukkaista vangittiin ja vietiin Peruun Callaon orjamarkkinoille. Vuonna 1888 Cookinsaarista tuli Ison-Britannian alusmaa. Rarotonga, Aitutaki, Mangaia ja Penrhyn olivat brittiläisten, amerikkalaisten ja australialaisten valaanpyytäjien taukopaikkoja. Valaanpyytäjät hankkivat saarilta polttopuuta, ruokaa ja vettä. 1900-luvun alussa Cookinsaaret liitettiin osaksi brittiläistä Uutta-Seelantia.

Vuonna 1962 Uusi-Seelanti pyysi Cookinsaarten parlamenttia äänestämään saarten tulevaisuudesta. Valittavana oli neljä vaihtoehtoa: täysi itsenäisyys, alueellinen itsehallinto, liittyminen Uuteen-Seelantiin tai liittyminen laajempaan Polynesian valtioliittoon. Cookinsaarten parlamentti päätti, että alueellinen itsehallinto oli paras vaihtoehto. YK on tunnustanut Cookinsaarten itsehallinnollisen aseman.

Vuonna 1965 Cookinsaaret julistettiin Uuden-Seelannin itsehallinnolliseksi erillisalueeksi, jolla on täysi valta säätää saarilla voimassa olevia lakeja. Uusi-Seelanti vastaa ulkopolitiikasta sekä saarten puolustuksesta. Cookinsaarelaiset ovat Uuden-Seelannin kansalaisia. Heillä on oikeus asua ja tehdä työtä Uudessa-Seelannissa. Kahdeksankymmentä tuhatta cookinsaarelaista on jo muuttanut Uuteen-Seelantiin. Lähes kolmekymmentä tuhatta saarelaista asuu Australiassa. Vuonna 2022 Yhdysvallat tunnusti Cookinsaaret itsenäiseksi valtioksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Uuden-Seelannin itsehallinnollisena erillisalueena Cookinsaarten muodollinen valtionpäämies on Ison-Britannian kuningas. Poliittista toimeenpanovaltaa käyttää Cookinsaarten hallitus. Hallitusta johtaa pääministeri. Vuonna 2020 Cookinsaarten pääministeriksi nimitettiin Mark Brown. Hänen edeltäjänsä Henry Puna erosi pyrkiäkseen Tyynen meren saarten foorumin pääsihteeriksi.

Cookinsaarten parlamentissa on 24 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla neljän vuoden välein. Vuonna 2022 vaaleihin osallistui viisi puoluetta. Näistä neljä sai edustajiaan parlamenttiin. Parlamenttiin valittiin myös kolme puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Vuonna 2022 valituista kansanedustajista neljä on naisia.

Pääministeri Brownin johtama keskustaoikeistolainen Cookinsaarten Puolue sai vuoden 2022 vaaleissa tasan puolet kansanedustajista. Cookinsaarten Puolue on saarten vanhin poliittinen puolue. Se on toiminut yli kuusikymmentä vuotta. Vaalien jälkeen Mark Brown jatkoi pääministerinä. Hän muodosti enemmistöhallituksen sitoutumattomien kansanedustajien tuella.

Cookinsaaret ovat etäällä toisistaan. Rarotongalta joillekin pienille saarille on yli tuhat kilometriä. Hajanaisuus tekee hallinnon kalliiksi ja vaikeaksi. Kaksi kolmasosaa Cookinsaarten elintarvikkeista tuodaan saarten ulkopuolelta. Pitkät kuljetusmatkat nostavat hintoja. Uusi-Seelanti on kolmen tuhannen kilometrin päässä. Saarelaiset valittavat, että palkka ei enää riitä. Elinkustannukset ovat kohonneet. Tulevaisuus saarilla ei houkuttele. Siksi monet saarelaiset jättävät kotinsa ja muuttavat Uuteen-Seelantiin tai Australiaan.

Syvän meren pohjalla on arvokkaita monimetallinoduuleja. Noduulit ovat kokkareita, saostumia, joissa on rautaa, mangaania, nikkeliä, kobolttia ja harvinaisia maametalleja. Näillä on nyt kova kysyntä. Metalleja tarvitaan esimerkiksi akkuja valmistettaessa. Aitutakin ja Tongarevan välisellä alueella meren pohjassa on noduulien keskittymiä. Cookinsaarten hallitus on myöntänyt ulkomaisille kaivosyhtiöille lupia syvän meren pohjan malmivarojen tutkimukseen ja kartoitukseen. Mahdollisten löytöjen hyödyntämisestä ei vielä ole tehty periaatepäätöksiä.

Talous ja kaupankäynti

Cookinsaarten tärkein elinkeino on matkailu. Se tuottaa yli kaksi kolmasosaa saarten tuloista. Neljäsosa työpaikoista on matkailualan palveluissa. Matkailua on haitannut se, että kasvaneelle yöpyjien määrälle ei ole ollut tarjolla hyvätasoista majoitusta. Koronalama katkaisi matkailun kasvun vuonna 2020. Nyt turismi on elpynyt. Cookinsaarilla käy vuosittain lähes kaksisataa tuhatta turistia. Heistä yli puolet on uusiseelantilaisia.

Kolme prosenttia Cookinsaarten työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, kaksitoista prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja 85 prosenttia työskentelee palvelualoilla. Matkailualan yritykset tuovat työntekijöitä Fidziltä, Indonesiasta ja Filippiineiltä. Harvat cookinsaarelaiset haluavat tehdä työtä tarjoilijoina, keittiöapulaisina tai hotellisiivoojina. Saarelaiset sanovat, että maksettavat palkat eivät kata elinkustannuksia.

Kalastus on perinteinen tulojen ja ravinnon lähde. Cookinsaarten meritalousalueen runsaassa kalastossa on kansainvälisillä markkinoilla kysyttyjä tonnikalalajeja. Kalastuslupia myydään ulkomaisten yritysten pyyntilaivastoille. Syvän meren kalastusoikeuksien myynti tuottaa noin viisi miljoonaa euroa vuodessa. Paikalliset kalastajat pyytävät saarten lähivesillä. Saalis myydään yleensä lähimarkkinoille.

Vuonna 2023 Cookinsaarten tavaraviennin kokonaisarvo oli 26 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli lähes kaksisataa miljoonaa euroa. Kalanvienti toi 56 prosenttia kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat veneet, koneet ja laitteet, vaatteet, ravut ja hummerit. Suurimpia vientimaita olivat Japani, Thaimaa, Ranska, Kiina ja Yhdysvallat. Tärkeimmät tuontimaat olivat Uusi-Seelanti, Italia, Fidzi, Kiina ja Australia.

Manihikin ja Tongarevan laguuneilla viljellään mustia helmiä. Helmiä viljeltäessä simpukan sisään laitetaan pieni kiillotettu pallo, jonka ympärille simpukka kasvattaa helmiäistä. Kolmekymmentä vuotta sitten Cookinsaarten helmikauppa tuotti kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Manihikissa ja Tongarevalla on nyt parikymmentä helmenviljelijää. Taudit ovat tappaneet simpukoita. Helmien viljely on lisääntynyt Aasian eri maissa, ja helmien hinnat ovat laskeneet parhaisiin vuosiin verrattuna. Cookinsaarten matkailumainostajien mielestä helmi on hienoin tuote turistien kotiin vietäväksi.