Dominica

Maantiede

Dominica on pieni saarivaltio Karibian meren itäosassa keskellä Pienten-Antillien saariketjua. Dominican pohjois- ja eteläpuolella on kaksi Ranskalle kuuluvaa saarta, pohjoisessa Guadeloupe ja etelässä Martinique. Dominicassa on lämmin ja kostea ilmasto. Syksyisin alueen yli ja ohi kulkee pyörremyrskyjä. Saaren rannikoilla on hiekkarantoja, kallioita, niemiä ja kaarevia lahtia. Maan keskiosissa on vuoria ja kukkuloita. Saaren korkein huippu on pohjoisessa sijaitseva Morne Diablotins (1447 m). Dominican maa on tuliperäistä. Saaren eteläosassa Morne Trois Pitonsin kansallispuistossa on viisi tulivuorta, pulputtelevia mutalampia ja maailman toiseksi suurin kuuma lähde. Vuorten ja kukkuloiden rinteillä kasvaa metsää. Dominican metsät vaihtelevat sademetsistä ja pilvimetsistä kuiviin lehtimetsiin. Kaksi kolmasosaa saaren pinta-alasta on metsiä. Morne Trois Pitonsin suojelualueella elää kaksi papukaijalajia, joita tavataan vain Dominicassa.

Yli 70% Dominican asukkaista elää kaupungeissa. Valtaosa asutuksesta on rannikolla. Sisämaa on harvaan asuttua. Pääkaupunki Roseau on saaren lounaisrannalla. Valaiden katselemisesta on tullut suosittu luontomatkailun muoto. Dominicassa voi nähdä kaskelotteja ja lähes 20 muuta valaslajia. Valaita nähdään eniten alkuvuodesta, mutta monet lajit viihtyvät Dominican vesillä ympäri vuoden. Kaunis monipuolinen luonto on Dominican matkailuvaltti. Siksi saarella halutaan säilyttää metsät. Karibian yli kulkevat myrskyt aiheuttavat välillä suurta hävitystä. Myrskyjen mukana tulevat rankkasateet synnyttävät tuhotulvia rannikon alavilla mailla. Vuorten ja kukkuloiden rinteillä tapahtuu liejuvyöryjä ja sortumia. Ilmastonmuutoksen seurauksena myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt voivat lisääntyä.

Historia

Dominican varhaisimmista asukkaista on vähän tietoa. Ensimmäisinä saarelle asettuivat luultavasti tainot. Karibit syrjäyttivät heidät 1300-luvulla. Kristoffer Kolumbus purjehti Dominican ohi vuonna 1493 ja antoi sille nimen, mutta espanjalaiset eivät asettuneet saarelle. 1600-luvulta alkaen sekä Ranska että Englanti ovat halunneet hallita Dominicaa. Kummankin maan puukauppiaat lähettivät retkikuntia hakkaamaan Dominican metsiä. Vuodesta 1715 vuoteen 1763 saari oli Ranskan hallussa. Sen jälkeen Dominica oli brittiläinen alue, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1978.

Ranskan hallinnon aikana Dominicassa kasvatettiin kahvia. Työvoimaksi tuotiin afrikkalaisia orjia. Saaren maaperä sopii huonosti maanviljelyyn. Hyviä viljelymaita on lähinnä jokien varsilla. 1950-luvulle asti Dominican viljelijät tuottivat sitrushedelmiä ja kaakaota kahvin ohella. Sen jälkeen banaaneista tuli saaren päätuote. 1980-luvulla 70% vientituloista saatiin banaaneista. Myrskyt ovat toisinaan ruhjoneet banaaniviljelmiä. 1990-luvulta alkaen kamppailu markkinoista kiristyi eikä Dominica pystynyt kilpailemaan Latinalaisen Amerikan suurten banaanintuottajien kanssa. Matkailu nousi saaren tärkeimmäksi elinkeinoksi. Rannikkovesillä harjoitetaan myös kalastusta.

Yhteiskunta ja politiikka

Dominican presidentti on Charles Savarin. Poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Vaalit järjestetään viiden vuoden välein. Maaiman demokratian kehitystä seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Dominica on vapaa maa. Vuodesta 2000 lähtien Dominican suurin puolue on ollut Dominica Labour Party (DLP). Vuoden 2019 vaaleissa DLP sai 59% äänistä ja puolueen johtaja Roosevelt Skerrit jatkoi pääministerinä. Hän on ollut Dominican pääministeri vuodesta 2004 asti. Maailmanpankki on lainannut Dominicalle rahaa elinkeinojen elvyttämiseen myrskytuhoista ja koronalamasta. Talouden kehityksen ratkaisee paljolti se, kuinka nopeasti turismi palaa ennen pandemiaa vallinneelle tasolle. Dominican iso haaste on elinkeinojen monipuolistaminen. Kehityssuunnitelmiin sisältyvät uusiutuvan energian lisääminen, kalastuksen nykyaikaistaminen kestävällä tavalla sekä luovan talouden edistäminen.

Vuonna 2021 Euroopan Unioni liitti Dominican niiden maiden listalle, jotka eivät ole veroasioissa yhteistyöhaluisia. Dominica on toiminut veroparatiisina. Veroparatiiseilla tarkoitetaan maita, joissa on matala verotus ja tiukka pankkisalaisuus, mutta ei kansainvälisiä sopimuksia tai lainsäädäntöä läpinäkyvästä omistajuudesta. Veroparatiiseihin perustettavat yhtiöt palvelevat kulisseina, joilla häivytetään tieto omistuksesta. Yhtiöitä voidaan käyttää lailliseen tai laittomaan toimintaan. Vuonna 2022 Dominica poistettiin EU:n veroparatiisien listalta. Dominica on tarjonnut maan kansalaisuutta vastineeksi rahansijoituksista. Vuonna 2017 huomiota herätti tapaus, missä iranilainen liikemies pääsi jopa Dominican lähettilääksi.

Pauline Marcelle on taiteilija. Hän on lähtöisin Dominicasta, nykyisin hän tekee työtä Wienissä Itävallassa. Hänellä on oma tyyli, värikäs vahva näkemys. Etsi vaikka Pauline Marcelle Summer In November, tai Super Technicolor. Näin Dominica on tullut Eurooppaan.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankin luokituksessa Dominica on ylemmän keskitulotason maa. Saaren valtaelinkeino on matkailu. Vilkkaimpina vuosina Dominicassa käy yli 200 000 ulkomaista turistia. Vuonna 2019 matkailu tuotti 105 miljoonaa dollaria (USD). Vuonna 2020 koronalama karsi turismia niin, että sen tuottamat tulot olivat vain 30 miljoonaa dollaria. Uusi lama syvensi Dominican talouspulmia. Vuonna 2017 hirmumyrsky Maria aiheutti saarella laajoja tuhoja.

Dominican banaanien vienti on supistunut 1990-luvulta lähtien. Tämä on kasvattanut työttömyyttä. Yli 25% työvoimasta on vailla työtä. Noin 29% dominicalaisista on köyhiä. Maaseudulla köyhiä on yli 30%, kaupungeissa viidesosa. Yli puolet alkuperäisväestöstä elää köyhyydessä. Kymmenet tuhannet dominicalaiset ovat lähteneet maasta etsimään työtä ja toimeentuloa muualta. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät saarelaiset lähettivät kotimaahan 68 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2020 Dominican viennin arvo oli 34 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 196 miljoonaa dollaria. Vientituotteita olivat lääketieteelliset tarvikkeet 24% (laitteet, apuvälineet, lääkkeet), maakaasu 12%, sähkölaitteet ja -tarvikkeet 8% (virrantasaajat yms.), jääkaapit 7%, koneet ja laitteet 5%, öljyt ja saippuat 5% (kookossaippua), maa-ainekset 5% (hiekka ja sora), muovituotteet 4%, banaanit 2%. Suuria vientimaita olivat Saudi-Arabia, Jordania, Senegal ja Ranska. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kiina, Italia, Iso-Britannia ja Barbados.