Etelä-Korea

Maantiede

Korean niemimaa on Kaakkois-Aasiassa Japaninmeren ja Keltaisenmeren välissä. Etelä-Korea on yli tuhat kilometriä pitkän niemen eteläisessä osassa. Pohjoisessa rajanaapurina on Pohjois-Korea. Korean niemimaa on vuoristoinen. Etelä-Korean itäosassa on vuoriketju, joka kulkee pohjois- eteläsuunnassa koko maan läpi. Vuorten länsipuolella on laaja alanko ja viljavia laaksoja. Pääkaupunki Soul on Etelä-Korean pohjoisosassa Hanjoen varrella. Soul on Etelä-Korean isoin kaupunki. Kaupungissa asuu kymmenen miljoonaa ihmistä. Neljä viidesosaa eteläkorealaisista elää kaupungeissa.

Etelä-Korean länsi- ja etelärannikon edustalla on kolme tuhatta saarta. Suurimmalla saarella, Jejulla, on Hallasanin vuori. Tämä sammunut tulivuori on Etelä-Korean korkein huippu (1950 m). Etelä-Koreassa on kostea ilmasto. Kesät ovat lämpimiä. Runsaimmat sateet saadaan heinä- ja elokuussa. Etelärannikolla esiintyy myrskyjä ja tulvia. Talvella sataa lunta. Maan eteläosissa lumisadepäiviä on vain muutamia vuodessa. Pohjoiset alueet ovat kylmiä ja runsaslumisia.

Odaesanin kansallispuisto on Etelä-Korean pohjoisosassa. Siellä on maan suurin luonnonmetsä. Vuorten rinteillä kasvaa tammia, marjakuusia ja alppiruusuja. Metsässä elää myskikauriita ja villisikoja. Korean niemimaan eteläkärjessä on Sinan Dadohaen suojelualue. Siellä on viisisataa saarta. Saarilla kasvaa tammia, kamelioita, pyökkiä, magnolioita ja mäntyjä. Tulvaniityillä talvehtii haikaroita ja kahlaajia. Lähivesillä ui delfiinejä, valaita ja täplähylkeitä.

1950-luvun alussa Korean sota hävitti suuren osan luonnonmetsistä. Sodan jälkeenkin metsäkato jatkui, koska puuta käytettiin asuntojen lämmitykseen ja ruoanlaiton polttoaineeksi. 1970-luvulla aloitettiin istutusohjelmia. Metsien uudistamisessa saavutettiin hyviä tuloksia. Nykyisin lähes kaksi kolmasosaa Etelä-Koreasta on metsiä. Vähän alle viidesosa maa-alasta on luonnonsuojelualueita.

Etelä-Korean teollistuminen ja nopea talouskasvu ovat synnyttäneet ympäristöongelmia. Kaupunkien ilmansaasteita on vähennetty vaatimalla teollisuudelta puhdistuslaitteita ja kiristämällä autojen pakokaasurajoituksia. Neljäkymmentä kaksi prosenttia Etelä-Koreassa kulutettavasta energiasta saadaan öljystä, yli viidesosa tuotetaan hiilellä. Kaasun osuus on kahdeksantoista prosenttia. Ydinvoiman osuus on kolmetoista prosenttia. Vain kaksi prosenttia energiasta tuotetaan aurinkovoimalla. Muiden uusiutuvien energianlähteiden osuus on sitäkin pienempi. Etelä-Korea pyrkii nyt vihreän siirtymän edelläkävijäksi, kohti ympäristöllisesti kestävää taloutta.

Historia

Korean niemimaalla on elänyt ihmisiä jo kolmekymmentä tuhatta vuotta sitten. Jeommalin ja Durubongin luolista on löytynyt ihmisen asumisen jälkiä ja saaliseläinten luita. Varhaisasukkaat ovat metsästäneet karhuja, peuroja ja sarvikuonoja. Rannikkolaiset ovat kalastaneet, ja keränneet simpukoita ja merilevää. Bangudaen kallioissa on satoja kaiverruksia, jotka esittävät valaita, kilpikonnia, peuroja ja tiikereitä. Kalastajat ja metsästäjät esiintyvät kuvissa verkkoineen ja keihäineen. Vanhimmat piirrokset on taiteiltu seitsemän tuhatta vuotta sitten.

Neljä tuhatta vuotta sitten Korean niemimaan pohjoisosassa syntyi Gojoseonin valtio. Riisinviljely levisi alueelle kolme tuhatta vuotta sitten. Kiina valloitti Korean kaksituhatta kaksisataa vuotta sitten. Sen jälkeen Kiinan läheisyys on jatkuvasti vaikuttanut Korean historiaan ja tapahtumiin. Kaksi tuhatta vuotta sitten Etelä- ja Pohjois-Koreaa hallitsi kolme kuningaskuntaa: Goguryeo, Baekje ja Silla. 600-luvulla Silla valtasi suurimman osan Korean niemimaasta liitossa Kiinan kanssa. 900-luvulla Korean hallitsijaksi nousi Goryeon dynastia.

1500- ja 1600-luvuilla Japani ja Kiina yrittivät valloittaa Korean. Näiden suurvaltojen kilpailu Korean hallinnasta jatkui 1800-luvulla. Myös Yhdysvallat ja Ranska koettivat saada poliittista ja kaupallista vaikutusvaltaa Korean niemimaalla. Vuonna 1894 Japanin ja Kiinan välillä syttyi sota. Japani tuhosi Kiinan laivaston ja kukisti Koreassa olleet kiinalaiset joukot. Torjuakseen Japanin vaikutusvaltaa Korea pyrki vahvistamaan suhteita Venäjään. Vuonna 1904 alkoi Japanin ja Venäjän välinen sota, ja Japanin joukot miehittivät Korean. Vuonna 1905, hävittyään sodan Japania vastaan, Venäjä tunnusti Korean kuuluvan Japanille.

Japani pakotti Korean allekirjoittamaan suojelusopimuksen, jolla Koreasta tuli käytännössä Japanin siirtomaa. Vuonna 1910 Koreasta tehtiin Japanin maakunta. 1930-luvulla Japani pani toimeen laajan teollistamisohjelman, jotta Korea tuottaisi puolivalmisteita Japanin raskaalle teollisuudelle. 1920-luvun alussa Koreassa oli viisikymmentä tuhatta teollisuustyöntekijää. 1940-luvulla heitä oli jo melkein kaksi miljoonaa. Toisen maailmansodan aikana neljä miljoonaa korealaista alistettiin pakkotyöhön Japanin sotateollisuudelle. Sodan päätyttyä Japanin antautumiseen Korean niemimaa jaettiin kahtia. Neuvostoliitto miehitti Pohjois-Korean ja Yhdysvallat Etelä-Korean.

Vuonna 1947 YK:n yleiskokous perusti Korean komission, jonka tehtävänä oli järjestää vaalit ja siten edistää yhtenäisen valtion muodostamista. Vaalit järjestettiin Etelä-Koreassa, mutta Neuvostoliitto ei sallinut niiden järjestämistä pohjoisessa miehittämällään alueella. Vuoden 1948 elokuussa etelässä perustettiin Korean tasavalta. Joitakin viikkoja myöhemmin pohjoisessa perustettiin Korean kansantasavalta. Näin syntyivät nykyiset Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Molemmat valtiot katsoivat koko Korean niemimaan kuuluvan alueeseensa.

Vuonna 1950 Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan. Korean sota alkoi. YK tuki Etelä-Koreaa. Yhdysvaltojen armeija liittolaisineen taisteli YK:n lipun alla Pohjois-Korean joukkoja vastaan. Aluksi pohjoisen armeija pääsi pitkälle etelään, mutta Yhdysvallat liittolaisineen pakotti lopulta hyökkääjät perääntymään. YK:n joukot saivat koko Etelä-Korean hallintaansa ja jatkoivat etenemistä Kiinan vastaiselle rajalle. Marraskuussa vuonna 1950 Kiinan joukot hyökkäsivät rajan yli. Etelä-Korean ja YK:n joukot vetäytyivät Pohjois- ja Etelä-Korean jakolinjalle. Korean sota kesti vuoteen 1953 asti. Korea pysyi kahtia jaettuna valtiona. Sota päättyi aselepoon. Rauhansopimusta ei ole vieläkään solmittu.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Etelä-Koreassa oli itsevaltaisia hallituksia ja sotilaskaappauksia. Valtionpäämiehinä oli kenraaleja. Vuonna 1991 Etelä-Korea ja Pohjois-Korea hyväksyttiin erillisinä itsenäisinä valtioina YK:n jäseniksi. Etelä-Korean demokratia alkoi vahvistua. Vuonna 1993 maan johtoon valittiin ensimmäinen siviilipresidentti. Sen jälkeen valta on siirtynyt hallitukselta toiselle rauhallisesti, vapailla vaaleilla. Vuonna 2000 presidentti Kim Dae-jung sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi, sekä rauhan rakentamisesta Etelä- ja Pohjois-Korean välillä.

Vuoden 2024 lopulla presidentti Yoon Suk Yeol julisti voimaan sotalain. Etelä-Korean parlamentti erotti presidentin. Vuoden 2025 keväällä perustuslakituomioistuin vahvisti presidentin viraltapanon. Kesällä järjestettiin ennenaikaiset vaalit. Uudeksi presidentiksi valittiin Lee Jae Myung. Ennen presidentinvaaleja hän oli kansanedustaja. Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välillä vallitsee jatkuva jännitys. Vuonna 2024 Pohjois-Korea tuhosi maiden välille rakennetun tien. Vuonna 2025 Pohjois-Korea jatkoi ydinaseohjelmansa ohjuskokeita. Etelä-Korea järjestää vuosittain sotaharjoituksia Yhdysvaltojen armeijan ja laivaston kanssa.

Yhteiskunta ja politiikka

Etelä-Korean presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden virkakaudelle. Virassa ollutta presidenttiä ei voida valita uudelleen. Presidentti johtaa hallitusta. Vuonna 2025 presidentiksi valittiin keskustaliberaalin Demokraattisen puolueen ehdokas Lee Jae Myung. Nykyinen presidentti teki kouluikäisenä töitä tehtaissa. Hän sai pysyviä vammoja työtapaturmista. Hänellä on omakohtaista kokemusta köyhyydestä.

Etelä-Korean parlamentissa on kolmesataa kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan neljän vuoden välein. Vuonna 2024 vaaleihin osallistui neljäkymmentä vaaliliittoa tai puoluetta. Viisi puoluetta sai edustajia parlamenttiin. Demokraattisen puolueen johtama kolmen puolueen vaaliliitto sai 176 kansanedustajaa. Entinen hallituspuolue, vanhoillinen Kansanvallan puolue, sai 108 kansanedustajaa. Kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista 61 on naisia.

Etelä-Korea kehittyi nopeasti 1960-luvulta alkaen. Köyhä sodan hävittämä maa rakensi teollisuutta ja vaurastui. Etelä-Korea onnistui myös siirtymään itsevaltaisista kenraalien johtamista hallituksista monipuoluedemokratiaan. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Etelä-Korea on vapaa maa. Suurilla liikeyrityksillä on kuitenkin vahva asema yhteiskunnassa ja politiikassa. Liike-elämän suora vallankäyttö ja monet lahjustapaukset ovat heikentäneet julkisen hallinnon uskottavuutta. Kaksi entistä presidenttiä on tuomittu vankilaan lahjusten ottamisesta, ja kolmas asetettiin syytteeseen vuonna 2025.

Suurten perheyhtiöiden vallankäyttöä kutsutaan Etelä-Koreassa chaebol-järjestelmäksi. Raha ja suhteet ovat työkaluja, joilla isot yritykset hankkivat itselleen erityiskohtelun julkisessa päätöksenteossa, oikeuslaitoksen edessä ja yhteiskunnassa yleensä. Vuonna 2023 presidentti Yoon Suk Yeol armahti useita yritysjohtajia, joita syytettiin lahjonnasta. Vain viisi prosenttia isojen yritysten johtajista on naisia. Naisten ahdistelu ja häirintä työpaikoilla on yleistä. Naisten palkkataso on kaksi kolmasosaa miesten palkoista.

Etelä- ja Pohjois-Korean väliset suhteet ovat jatkuvasti jännittyneet. Etelä-Korean perustuslaki edellyttää presidentin toimivan Koreoiden rauhanomaiseksi yhdistämiseksi. Vuonna 2024 Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Un julisti Etelä-Korean vihollisvaltioksi ja vannoi, että maita ei koskaan yhdistetä. Pohjois-Korealla on ydinase. Koreoiden välisellä rajavyöhykkeellä tapahtuu joka vuosi aseellisia välikohtauksia. Vuonna 2025 tehdyissä mielipidemittauksissa puolet eteläkorealaisista kannatti Etelä- ja Pohjois-Korean yhdistymistä.

Etelä-Korean väkiluku vähenee. Väestö ikääntyy. Viidesosa eteläkorealaisista on yli 65-vuotiaita. Kolme neljäsosaa alle neljänkymmenen vuoden ikäisistä aikuisista on sitä mieltä, että Etelä-Korea on liian eriarvoinen maa. Pärjäämisen ja uralla etenemisen valtteja ovat koulutus, sukupuoli, kotiseutu ja suhteet. Nuoret aikuiset sanovat, että Etelä-Koreassa synnytään joko kultalusikka tai savilusikka suussa. Naisten on paljon vaikeampi päästä eteenpäin kuin miesten.

Talous ja kaupankäynti

Etelä-Korea on korkean tulotason maa. Neljän viime vuoden aikana talous on kasvanut noin kaksi prosenttia vuodessa. Vuonna 2025 vuosikasvun vauhti hidastui yhteen prosenttiin. Etelä-Korea on vahva teollisuusmaa ja uusimman teknologian huippuosaaja. Väestön ikääntyminen on yksi talouskasvun haasteista. Parin vuosikymmenen päästä puolet Etelä-Korean työvoimasta on yli viisikymmenvuotiaita ja kolmasosa väestöstä on yli 65-vuotiaita.

Viisi prosenttia Etelä-Korean työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, neljäsosa toimii teollisuuden tehtävissä ja 70 prosenttia työskentelee palvelualoilla. Etelä-Korean viljelijät kasvattavat riisiä, vihanneksia ja hedelmiä. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, siat ja kanat. Lihankulutus lisääntyy jatkuvasti. Kalastus on vuosisatojen ajan ollut yksi Etelä-Korean tärkeistä elinkeinoista. Kymmenen vuotta sitten kalastus ja kalateollisuus työllistivät yli sata tuhatta eteläkorealaista. Kalaelinkeinoissa työskentelevien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana. Etelä-Korean pyyntilaivoille etsitään työntekijöitä muista Aasian maista.

Etelä-Korean teollisuus tuottaa autoja, tietokoneita, älypuhelimia, sähkömoottoreita, akkuja, paristoja, kodinkoneita ja monenlaista elektroniikkaa. Sähköautojen vienti on lisääntynyt. Lääketeollisuus ja sairaalalaitteiden valmistus ovat kasvaneet isoiksi tuotannonaloiksi. Eteläkorealaiset televisiosarjat, elokuvat, pelit ja k-pop-musiikki ovat menestyneet kansainvälisillä markkinoilla. Luovan talouden elinkeinot työllistävät miljoona eteläkorealaista.

Vuonna 2023 Etelä-Korean tavaraviennin kokonaisarvo oli 600 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 450 miljardia euroa. Vientituotteita olivat mikropiirit, puhelimet, autot, laivat, öljy, rauta, lääkkeet, sairaalalaitteet, muovit, vaatteet, kodinkoneet ja akut. Vajaa kolmasosa Etelä-Korean viennistä suuntautuu Kiinaan. Muita tärkeitä vientimaita ovat Yhdysvallat, Japani, Taiwan, Singapore, Intia ja Australia. Suurimmat tuontimaat ovat Kiina, Yhdysvallat, Japani, Australia ja Taiwan.

Etelä-Koreassa käy vuosittain kaksikymmentä miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Matkailun palvelut työllistävät puolitoista miljoonaa eteläkorealaista. Turismitulot ovat noin viisitoista miljardia euroa vuodessa. Pääkaupunki Soul on suosituin matkakohde. Vanhat palatsit ja miljoonakaupungin nykyaikainen kuhina tarjoavat vastakohtia ja nähtävää. Suwonissa turistit ihailevat Hwaseongin linnoitusta. Vaeltajat kiipeävät Seoraksan vuorelle. Jejun saaren naiset ovat kuuluisia osterien sukeltajia. Seokguramin kivibuddha piristää mietiskelijät. Ruokaturistit ovat löytämässä Etelä-Korean herkut. Kiinankaalista hapatettu kimchi on tullut Suomenkin keittiöihin.