Gambia

Maantiede

Gambia sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin rannalla. Pienen ja kapean maan rajat myötäilevät Gambiajoen kaartelevaa juoksua. Gambialla on 80 kilometriä Atlantin rannikkoa. Maan puolella Senegal ympäröi Gambiaa joka puolelta. Rannikolla on lämmin trooppinen ilmasto. Runsaimmat sateet ajoittuvat heinä-elokuulle. Gambiajoen suurella suistoalueella on kausivihantia metsiä. Joen varrella on metsäkielekkeitä, tulvakosteikkoja ja riisipeltoja. Gambiajoen kansallispuisto on simpanssien, sfinksipaviaanien ja pitkähäntäisten ruostegueretsojen turvapaikka.

Gambian Atlantin rannikolla on hienoja hiekkarantoja. Sisämaassa on viljelymaita, sekä ruoho-, puu- ja pensassavannia. Kuivat ajat kuihduttavat kasvillisuutta ja aiheuttavat vaikeuksia viljelijöille ja karjalle. Gambia on tiheään asuttu maa. Pitkäaikainen viljely on kuluttanut maata ja vähentänyt tuottavuutta. YK:n ympäristöohjelma on auttanut viljelijöitä ottamaan käyttöön kuivuutta paremmin sietäviä maapähkinä- ja durralajikkeita. Karjankasvattajia kannustetaan säilyttämään laidunmaiden luonnontilainen puusto ja istuttamaan uusia puita. Ilmastohaasteisiin sopeutettu metsäohjelma lisää metsäpinta-alaa ja edistää kestävämpää metsätaloutta. Neljäsosa Gambian maa-alasta on metsiä.

Meren pinnan kohoaminen voi uhata Gambian tulevaisuutta. Aallot kuluttavat hiekkarantoja. Rajut kausitulvat aiheuttavat vahinkoja alavilla seuduilla. Viimeisten kahden vuoden aikana tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa tulvien vuoksi. Gambian korkein kohta on vain viisikymmentä metriä merenpinnan yläpuolella. Kaksi kolmasosaa maasta on alankoa, joka nousee alle kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle. Ilmastoasiantuntijat varoittavat, että Gambiajoen suulle rakennettu pääkaupunki Banjul voi jäädä veden alle. Rannikon mangrovemetsien hävittäminen ja merihiekan ruoppaus lisäävät tulvariskiä. Hiekka on arvokas raaka-aine. Rakennusteollisuus tarvitsee sitä betonin valmistamiseen.

Historia

Nykyisten Senegalin ja Gambian alueilla on elänyt ihmisiä jo 300 000 vuotta sitten. Varhaiset asukkaat ovat jättäneet jälkeensä kivi- ja luutyökaluja. Atlantin rannikolta on löytynyt tuhansia vuosia vanhoja raakkutunkioita. Ne ovat todisteita pitkäaikaisesta asutuksesta. Gambian Wassussa on isoja kivikehiä, jotka on tehty 1500 vuotta sitten. Niiden rakentajien on arveltu olleen wolof- tai jola-kansan edeltäjiä. Kivikehien lähellä on hautakumpuja. 700-luvulta alkaen Gambian alueella ja ympäristössä on ollut malinke-kansan kaupunkeja ja valtioita. 1300-luvulla kukoistanut Malin valtakunta ulottui myös nykyisen Gambian seudulle. Mali oli silloin Länsi-Afrikan suurvalta. Se hallitsi Saharan yli ulottuvia kauppareittejä. Eräät tutkijat arvioivat, että puolet maailman kullantuotannosta tapahtui Malin suurvalta-aikana valtakunnan alueella.

Portugalin laivat tulivat Gambiaan vuonna 1455. Portugalilaiset purjehtivat Gambiajokea sisämaan suuntaan. He alkoivat perustaa pieniä siirtokuntia joen rannoille ja kävivät kauppaa paikalliskansojen kanssa. Portugalilaisten jälkeen alueelle saapui myös englantilaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia kauppiaita. Kuurinmaan herttuakuntakin nykyisestä Latviasta perusti siirtokuntiaan Gambiajoen varrelle. 1600-luvun puolivälissä Englanti vahvisti valtaansa Gambiassa. Ranska ja Englanti kiistelivät Gambiasta ja Senegalista. 1880-luvulla Ranska jo hallitsi Senegalia. Vuonna 1894 Iso-Britannia alisti Gambian valtaansa. Gambia itsenäistyi vuonna 1965, mutta jäi brittiläisen kansanyhteisön jäseneksi. Vuonna 1970 Gambia julistautui tasavallaksi.

Itsenäisyyden alkuvuosina Gambiaa johti Dawda Jawara. Vuonna 1981 Senegalin armeija auttoi Jawaraa kukistamaan vallankaappauksen. Seuraavana vuonna Senegal ja Gambia solmivat valtioliiton. Valtioliitto hajosi vuonna 1989. Viisi vuotta myöhemmin Yahya Jammehin johtama upseerien kaappaus syöksi Jawaran vallasta. Sotilaat hallitsivat kahden vuoden ajan. Vuonna 1996 järjestettiin presidentinvaalit. Armeijasta eronnut Yahya Jammeh valittiin presidentiksi. Jammehin hallinto oli itsevaltainen. Ihmisoikeuksia loukattiin. Valtionhallinnossa esiintyi väärinkäytöksiä. Jammeh pysyi vallassa vuoteen 2016 asti. Tuolloin presidentiksi valittiin Adama Barrow. Jammeh ei tunnustanut presidentinvaalien tulosta. Hän kieltäytyi jättämästä virkaansa. Länsi-Afrikan talousyhteisö lähetti Gambiaan jäsenmaiden sotilaita ja pakotti Jammehin luopumaan vallasta.

Yhteiskunta ja politiikka

Gambian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein. Presidentti johtaa hallitusta. Istuva presidentti voidaan valita uudelleen. Vuonna 2021 presidentti Adama Barrow valittiin uudelleen toiselle kaudelle. Hän sai 53% äänistä. Keskusvaalilautakunnan mukaan 89% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Presidentinvaaleissa kilpaili kuusi ehdokasta.

Gambian parlamentissa, kansalliskokouksessa, on 58 kansanedustajaa. Presidentti nimittää viisi kansanedustajaa. Muut 53 edustajaa valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden kaudelle. Vuonna 2022 parlamenttivaaleihin osallistui kaksitoista puoluetta, joista viisi sai edustajiaan kansalliskokoukseen. Kansalliskokoukseen valittiin myös 12 puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Vuonna 2022 valituista kansanedustajista vain viisi on naisia.

Presidentti Barrowin perustama uusi Kansanpuolue sai vuoden 2022 vaaleissa 22 kansanedustajaa. Toiseksi sijoittuneella Demokraattisella puolueella on viisitoista edustajaa. Hallitusta kannattaa presidentin Kansanpuolueen lisäksi kaksi liittolaispuoluetta. Niiden tuella presidentin takana on enemmistö kansanedustajista. Vaalilautakunnan mukaan vähän yli puolet äänioikeutetuista äänesti vuoden 2022 parlamenttivaaleissa.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön asteikolla Gambia on osittain vapaa maa. Vuonna 2023 kahdeksan Gambian armeijan sotilasta, yksi poliisi ja kaksi siviiliä asetettiin syytteeseen vallankaappausyrityksestä. Ryhmän johtaja sai kahdentoista vuoden vankeustuomion. Muut vapautettiin syytteistä. Sen jälkeen kalastus- ja vesihallinnon valtiosihteeri tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen lahjuksista ja kavalluksista. Ihmisoikeuksien puolestapuhuja Madi Jobarteh on pidätetty syytettynä ”valheellisista julkaisuista”.

Vuonna 2024 noin 40% gambialaisista eli köyhyydessä. Maaseudulla köyhyys oli paljon yleisempää kuin kaupungeissa. Vähän yli kolmasosa gambialaisista asuu maaseudulla. Kymmenesosa Gambian asukkaista joutuu vielä elämään ilman puhdasta juomavettä. Afrikan kehityspankki arvioi, että 70% gambialaisista oli sähköverkon piirissä vuonna 2024. Lähes puolet Gambian naisista joutuu elämänsä aikana väkivallan kohteiksi. Kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista miehistä, ja 52% yli 15-vuotiaista naisista, osaa lukea ja kirjoittaa. Neljäkymmentä prosenttia Gambian miehistä ja 17% naisista omistaa asuntonsa joko ainoina omistajina tai osaomistajina. Naisilla on paljon vähemmän omaisuutta kuin miehillä.

Talous ja kaupankäynti

Gambia on matalan tulotason maa. Maailmanpankin asiantuntijat arvelevat, että Gambian talous voi lähivuosien aikana kasvaa yli 5% vuodessa. Maatalouden tuottavuus on parantunut. Vuonna 2023 Gambiassa kävi 800 000 ulkomaalaista matkailijaa. Seuraavien neljän vuoden kuluessa turistien määrän odotetaan kohoavan yli miljoonaan. Gambiassa on hienoja aurinkolomarantoja. Kalastus- ja luontomatkailu ovat lupaavia kasvualoja. Gambian turismi käynnistyi kuusikymmentä vuotta sitten. Silloin maahan tuli ensimmäinen aurinkomatkailijoiden ryhmä, kolmesataa ruotsalaista turistia. Parhaimpina vuosina turismi on tuottanut Gambialle yli sata miljoonaa euroa vuodessa.

Hieman alle 30 prosenttia Gambian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, vajaa viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja vähän yli puolet työskentelee palvelualoilla. Matkailun elinkeinot työllistävät 50 000 gambialaista. Gambian viljelijät kasvattavat durraa, maissia, riisiä, maapähkinöitä, puuvillaa, seesamia ja vihanneksia. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat ja siipikarja. Gambiassa on 300 000 nautaa, 400 000 vuohta, 250 000 lammasta ja miljoona kanaa. Gambian hallitus haluaa lisätä teollisuutta. Lupaavina vientialoina pidetään tekstiili- ja vaateteollisuutta, muoviteollisuutta ja ruoanjalostusta. Gambiassa valmistetaan maapähkinäöljyä sekä lihan- ja kalanjalosteita. Kalastus antaa toimeentulon 200 000 gambialaiselle. Hedelmämehujen tuotanto on yksi maaseudun uusista yritysaloitteista.

Vuonna 2023 Gambian tavaraviennin kokonaisarvo oli 260 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 215 miljoonaa euroa. Gambian pääkaupunki Banjul on verovapaa tuonti- ja vientisatama. Vientikaupasta suuri osa on kauttakulkukauppaa, missä tavara tuodaan Banjuliin ja myydään edelleen vientimaihin. Gambian tavaravientitilastossa on paljon koneita ja laitteita, sekä lääkkeitä, joita maassa ei valmisteta. Gambian omia vientituotteita ovat maapähkinät, puuvilla, kala, äyriäiset ja cashewpähkinät. Vuonna 2023 tärkeimmät vientimaat olivat Kazakstan, Kiina, Guinea-Bissau, Intia ja Kreikka. Suurimmat tuontimaat olivat Kazakstan, Kiina, Senegal, Intia ja Brasilia. Vuonna 2024 ulkomailla työskentelevät gambialaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 645 miljoonaa euroa. Kymmenesosa gambialaisista on töissä ulkomailla.