Ghana

Maantiede

Ghana sijaitsee Guineanlahden rannikolla Togon ja Norsunluurannikon välissä. Ghanan pohjoinen rajanaapuri on Burkina Faso. Rantavyöhykkeellä on hiekkarantoja, särkkiä, lahdelmia, laguuneja ja suistoja. Ghanan eteläosassa on sademetsäalue, jossa on runsas eläimistö. Ankasan suojelualueella elää norsuja, simpansseja, uhanalaisia valkopartamarakatteja ja bongo-metsäantilooppeja. Kakumin kansallispuistossa vierailijat voivat katsella sademetsää korkealle latvustojen tasolle rakennetuilta kävelysilloilta.

Sademetsäalueen pohjoispuolella on kausivihantia metsiä ja savanneja. Luonnontilaisilla ruohosavanneilla kasvaa harvakseltaan paksuja apinanleipäpuita, dawadawa-puita ja shea-voipuita. Ghanan metsät ja savannit ovat jatkuvasti pienentyneet, kun luonnonalueita on raivattu maatalouden käyttöön. Metsistä on tehty kaakaoviljelmiä. Savanneista on tullut viljelmiä ja laitumia.

Kausivihantiin metsiin ja savannialueelle on myös perustettu luonnonpuistoja. Ghana on pyrkinyt edistämään luonto- ja kulttuurimatkailua. Molen kansallispuisto savannialueella on Ghanan laajin suojelualue. Siellä voi nähdä norsuja, puhveleita, krokotiileja ja monia apinalajeja. Ghanan itäosassa on Volta-järvi. Se on maailman suurin patojärvi. Volta-järvi syntyi vuonna 1966, kun Volta-jokien uomaan rakennettiin Akosombon pato vesivoiman tuotantoa varten.

Ghanassa on lämmin, trooppinen ilmasto. Sisämaassa sataa vähemmän kuin rannikolla. Rankkasateet ovat silti toisinaan aiheuttaneet tuhotulvia myös Ghanan pohjoisosissa. Ilmastonmuutos kohottaa lämpötiloja ja lisää sään ääri-ilmiöitä. Rannikolla on esiintynyt eroosiota, rantahiekkojen kulumista. Vuonna 2021 korkeat nousuvesiaallot aiheuttivat hätätilan Ketan rantakaupungissa. Yli tuhat rakennusta kärsi vahinkoja, 3 000 ihmistä jäi kodittomiksi.

Historia

Nykyisen Ghanan alueella on asunut ihmisiä tuhansia vuosia sitten. Ghanasta on löydetty eri-ikäisiä vanhoja kivityökaluja. Länsi-Afrikassa on esiintynyt eri väestöryhmien muuttoliikkeitä. Ghanan nykyisistä asukkaista akan-, dagomba- ja ewe-kansat ovat eläneet tällä seudulla vähintään 600 vuoden ajan. Ghana on sijainnut tärkeiden Saharan yli johtaneiden kauppareittien eteläpäässä. Kauppiaat ovat hankkineet Ghanan kansoilta muun muassa kultahiekkaa ja kolapähkinöitä. 1600- ja 1700-luvuilla Ghanaan syntyi entistä suurempia akan-kansojen valtioita, joista voimakkain oli Ashantien valtioliitto.

Portugalin laivat saapuivat Ghanan rannikolle 1470-luvulla. Portugalilaiset rakensivat linnoituksia kaupan tukikohdiksi. Ghanaan tuli myös englantilaisia, hollantilaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja saksalaisia kauppiaita. Heitä houkutteli aluksi Ghanan kulta. Ghanaa kutsuttiin kultarannikoksi. Sitten alueesta tuli orjakaupan keskus. Ghanan kansoilla oli ollut orjia jo ennen eurooppalaisten saapumista. Ashanti-kuningaskuntakin osallistui orjakauppaan eurooppalaisten kanssa. 1800-luvun lopulla Englanti alkoi laajentaa valtaansa Ghanan alueella. Tämä johti sotiin Ashanti-kuningaskuntaa vastaan. 1900-luvun alussa Ghanasta tuli brittiläinen siirtomaa. Ghana itsenäistyi vuonna 1957.

Yhteiskunta ja politiikka

Ghanan ensimmäinen presidentti Kwame Nkrumah julistutti maahan yksipuoluejärjestelmän vuonna 1964. Kaksi vuotta myöhemmin armeijan ja poliisin vallankaappaus kukisti Nkrumahin. Seuraavina vuosikymmeninä Ghanassa oli lyhyitä siviilivallan aikoja ja useita sotilashallituksia. Vuodesta 2000 lähtien Ghanassa on vallinnut vakaa ja toimiva demokratia. Ghanan nykyinen presidentti Nana Akufo-Addu aloitti ensimmäisen virkakautensa tammikuussa 2017. Hän voitti myös joulukuussa 2020 järjestetyt vaalit. Presidentin kausi on nelivuotinen. Sama presidentti voi istua virassa enintään kaksi kautta. Ghanalainen Kofi Annan toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1996-2007. Vuonna 2001 Annanille ja YK:lle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

Vuonna 2007 Ghanan rannikon edustalta löydettiin öljyä. Öljyn pumppaaminen aloitettiin vuonna 2010. Öljy on nyt hyvin tärkeä vientituote. Ghana on maailman toiseksi suurin kaakaon tuottaja Norsunluurannikon jälkeen. Nämä kaksi maata tuottavat yhteensä yli puolet maailman kaakaosta. Ensimmäiset kaakaon siemenet tuotiin Ghanaan 1870-luvulla. Kaakaon viljely on lisääntynyt viime vuosien aikana. Viljelmien laajentaminen on edistänyt luonnonmetsien häviämistä. EU:n selvityksen mukaan Ghanan kaakaon tuotantoon liittyvää lapsityötä ei ole pystytty kitkemään. Joillakin seuduilla lapsityötä on onnistuttu vähentämään, mutta toisaalla kaakaon tuotannon kasvu on lisännyt myös lapsityötä. EU:n raportti arvioi, että Ghanassa kaakaon tuotannossa tekee työtä 770 000 lasta (Child Labor in Cocoa, Cote d’Ivoire and Ghana, 2020).

Vuonna 2021 Ghanassa oli yli 14 000 pakolaista tai turvapaikan hakijaa. Hieman alle 8 000 heistä tuli Norsunluurannikolta ja yli 3 000 Togosta. Sudanista, Liberiasta ja Kamerunista on saapunut yhteensä vajaat 2 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Ghanan alemman keskitulotason maaksi. Maankäyttötietojen mukaan 69% Ghanan pinta-alasta on maatalouskäytössä, 21% on metsiä ja 10% on muussa käytössä. Pohjois-Ghanan savannialueilla satotulokset vaihtelevat. Huonoina vuosina viljelijäperheiden ruokaturva on vaarassa. Maailman ruokaohjelma tuki tuhansia Pohjois-Ghanan pienviljelijäperheitä vuonna 2021.

Vuonna 2019 Ghanan tärkeimpiä vientituotteita olivat kulta 50%, öljy 22% ja kaakao 11% (pavut, kaakaorasva ja -massa). Viennin arvo oli 22 miljardia dollaria. Suurimmat vientimaat olivat Sveitsi, Intia, Kiina, Yhdistyneet arabiemiraatit ja Etelä-Afrikka. Tuonnin arvo oli 18 miljardia dollaria ja suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Nigeria ja Yhdysvallat.

Hienot kente-kankaat ovat edustava esimerkki Ghanan luovasta taloudesta. Perinteisistä kankaista on tullut huippumuotia. Ne ovat herättäneet huomiota kansainvälisillä markkinoilla ja innostaneet nuoria muotoilijoita.